 |
| Rauman talvea |
Niin ollaan jo maaliskuussa. Kevät lähestyy ja aurinko paistaa. Kevään tulosta voisi iloita, ellei mielessä jyskyttäisi huoli Ukrainan kansasta.
Helmikuussa luin 12 kirjaa, joista kolme oli kotimaista kaunoa ja yhdeksän ulkomaista kaunoa.
Kotimainen kauno:
Delia Owens: Suon villi laulu. WSOY. 2020.
2. Sairaus. Äänikirja.
3. Kuolema. Äänikirja.
Lukupiirikirjoja oli Owensin Suon villi laulu ja Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.
Parhaimpiin lukukokemuksiin valikoituu neljä kirjaa: Delia Owensin Suon villi laulu, Merja Mäen Ennen lintuja, Colson Whiteheadin Harlem Shuffle ja Heather Morrisin Kolme sisarta.
Mitä muuta helmikuussa?
Alkukuussa kävin Savonlinnassa ja Joensuussa ihmettelemässä lumen määrää. Sitä oli ihan hemmetin paljon. Ja lisää on tullut senkin jälkeen.
Tässä kaivettiin Kristan hautakivi esille. Lunta oli lähes metrin verran.
Ja kävimme 23 tunnin risteilyllä Viking Gracella. Vietettiin miehen synttäreitä ja tyttären perhe oli mukana. Oli kiva!
 |
Maarianhaminassa |
Olet taas lukenut paljon!
VastaaPoistaMietin sitä, miten paljon lohtua tämä aurinkoinen sää ja kevään lähestyminen tuo. Onneksi nyt on tämä eikä vuoden pimeät loppuviikot, jotka olisivat tällaisten huolten täyttämänä todella raskaat. Auringon paistaessa ja muuttolintujen saapuessa usko elämään on korkealla.
Voi hyvänen aika, tuo hautakivikuva kertoo lumen määrästä. Miten ihmeessä edes löysitte sen, kun kaikki hautarivit ovat aivan lumen peitossa! Hauta näyttää liikuttavan pieneltä tuolla hangen syvyyksissä.
Olet oikeassa Saila. Kevät tuo mukanaan uskoa huomiseen. Pohjois-Karjalassa on todellakin hirvittävän paljon lunta. Liekö koskaan ollut näin paljoa silloin kun me asuttiin siellä.
PoistaPaljon olet tosiaan lukenut!
VastaaPoistaLunta täällä Itä-Suomessa tosiaan riittää, kohta ei sekaan mahduta.
Helmikuu oli hyvä lukukuukausi. Ja niin hyviä kirjoja! Tulemme runsaan viikon päästä ihmettelemään lumen paljoutta sinne Joensuuhun.
PoistaSiitä on hirmu kauan ku oon ite viimeksi käyny risteilyllä.
VastaaPoistaMe kävimme viime keväänä samaisella 23-tunnin risteilyllä, mutta Siljalla. On se vaan niin jännä, miten virkistävää on tuollainen lyhytkin risteily. Paljon oli nyt porukkaa, kun oli talviloma.
PoistaPaljon olet lukenut. Tuo lumen määrä on huima. Yritin käydä sukulaisten haudalla Etelä-Karjalassa. Oli liian pieni lapio mukana, kun sille hautarvistölle ei edes mennyt polkua. Eikä hautakivistä näkynyt kuin pikkuinen huippu, jos sitäkään. Oli pakko luovuttaa.
VastaaPoista