sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja



Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. 2009. Gummerus.  Let me sing you gentle songs. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. 344 sivua.

Omasta kirjahyllystä

 "...nu vill jag sjunga dig milda sånger." (s. 316)

Ystävyys, kahden naisen poikkeuksellisen kaunis ja avoin ystäväyys on Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -kirjan aiheena. Ikääntynyt Astrid elää lähes erakkomaista elämää pienessä kylässä Ruotsissa. Hän kantaa mukanaan monenlaisia muistoja, sekä onnellisia että raskaita. Eristyneisyyden vuoksi kyläläiset pitävät häntä omituisena, jopa noitana. 

Eräänä päivänä - täysin yllättäen - viereiseen taloon muuttaa asukas. Nuori nainen, 31-vuotias Veronika, on kirjailija. Hän tulee asumaan taloon viimeistelläkseen kirjansa. Menee kauan ennen kuin Astrid uskaltautuu tekemään tuttavuutta Veronikan  kanssa. Mutta siitä ensimmäisestä oven kolkutuksesta se alkaa - se vuoden mittainen ystävyys, joka pitää sisällään kauniita luontokävelyitä, yhteisiä aterioita sekä kipeitten ja kauniiden muistojen jakamista. Kun muistot saa jaetuksi toisen kanssa, se helpottaa ja tekee mielen keveäksi.

 "Minä rakennan siihen korkean tornin jonka nimi on yksinäisyys." (s. 53)

Astrid on menettänyt äitinsä varhaisessa lapsuudessa. Astrid sanoo: "Se oli kuin kaiken hyvän, elämän itsensä loppu. Ja elinikäisen yksinäisyyden alku." (s. 57) Vanhemmaksi tultuaan Astrid ei olekaan niin varma hyvän elämän ja yksinäisyyden taitekohdasta. Ehkä onkin kysymys silmukasta. Hän pohtii viisaasti: "Mikä saattaa vaikuttaa erilliseltä, dramaattiselta hetkeltä, on pelkkä silmukka sen välillä, mitä oli ennen ja mitä tulee jälkeen." (s. 58) Astrid eli yksinäisen lapsuuden eikä onnea tullut elämään myöhemminkään. Astrid teki päätöksen: Hän jäi asumaan yksin isoisänsä rakentamaan taloon.

"Kuiskaan "Kyllä" ja "Aina", kun makaan odottamassa ukkosta kiviseltä taivaalta. " (s. 209)

Veronika puolestaan tulee Australiasta. Hän on asunut siellä Englannissa tapaamansa nuoren miehen kanssa. He olivat onnellisia, nauttivat toisistaan, kauniista ympäristöstä, jokaisesta päivästä, jokaisesta hetkestä, vailla mitään huolta huomisesta. Mutta sitten tapahtui jotakin, joka särki kaiken. Suru purkautuu Veronikan kirjan sivuille. 

Olsson kuvaa kauniisti näiden kahden naisen ystävyyttä. Kaunis kieli sopii kauniiseen ystävyyteen, kauniiseen luontoon ja kevyeen tilaan, jossa on saanut jakaa muistonsa ja katsoa maailmaa uusin silmin. Kirjan tarina on uskottava, lukijalle tulee tuntu, että tarinassa on jotakin totuuspohjaa. Jotkut kirjan tapahtumista jäävät askarruttamaan mieltä, erityisesti yksi menneisyyden tapahtuma, jota varmasti kukaan lukijoista ei ohita noin vain kevyesti. Jokainen tekee tapahtumasta omat päätelmänsä ja ymmärtää tai on ymmärtämättä teon oikeutusta. 

Kuten jo mainitsin, kirjan kieli on äärettömän kaunista. Minulle tuli kuitenkin tunne, että kirjan pituutta olisi voinut hieman lyhentää ja jättää runsaat ateria- ja viinikuvaukset vähemmälle. Kirja sai erittäin hyvän vastaanoton ilmestyttyään v. 2009. Tämä oli ensimmäinen lukemani Olssonin kirja. Ehkä tartun hänen myöhemmin ilmestyneisiin kirjoihin: Sonaatti Miriamille (2010), Kaikki hyvä sinussa (2012), Kun mustarastas laulaa (2015) ja Sisar talossani (2017).   

"Puhalla nyt kynttilä sammuksiin ja mene
nukkumaan. Nuku hyvin, rakas Veronika, ja herää
huomenna uuteen päivään.
Sinun
Astridisi" (s. 328) 

Hyvää syksyn jatkoa! Kuva on Vekarukselta Tuupovaarasta.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Kirjamessujen liput on arvottu!

Blogissani ollut Helsingin Kirjamessujen lippujen arvonta on suoritettu. Arvonnassa oli mukana 30 kirjamessuille haluavaa. 
Lippuja oli arvonnassa kuusi kappaletta. Voittajat ovat:

1) Iina

2) Paula

3) Anonyymi Lotta

4) Rouva Myttynen

5) Ewelyn

6) Between

Onnea voittajille! Laitan sähköisen lipun sähköpostiinne viimeistään huomisiltana (sunnuntai).

Mukavaa messuilua!

Tukkien uittoa eilen iltapäivällä Pielisjoella Joensuussa. Niin komea näky!
 

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Jussi Kokkonen: Murtopallo - Liikkuuko Joensuussa sarjamurhaaja?



Jussi Kokkonen: Murtopallo. 2018. Reuna Kustantamo. 2. osa Patrik Nora -sarjaan. Kansi: Gravisio. 302 sivua.


Arvostelukappale kustantajalta

Murtopallon tapahtumat alkavat Joensuun poliisilaitokselta, siitä vanhasta homeisesta rakennuksesta, jota ei enää ole olemassakaan. Nyttemmin poliisit ovat saaneet uuden, upean poliisilaitoksen, jota ei vielä kirjan kirjoittamisen aikaan vuonna 2011 ollut. Poliisilaitokselle tulee lahjapaketti, jonka päällä on teksti: "Poliisilaitoksen komeimmalle prinssille." (s. 26) Äänin neljä nolla paketti päätetään antaa Patrik Noralle, koska "Päättelimme, että meidän täytyi valita laitoksemme uljain poikamies." (s. 26) Paketissa on satukirja. Kannessa oleva nimi Valotar ja seitsemän pientä kalastajaukkoa viittaa vanhaan tuttuun Grimmin veljesten Lumikki-satuun.

Kirja alkaa mielestäni varsin mielenkiintoisella tavalla. Satukirjasta alkaa tapahtumien vyöry. Ensimmäiseksi Malmikadun asunnosta löytyy ruumis - mies puku päällä. Pian käy ilmi, että kysymyksessä ei ole luonnollinen kuolema. Vainaja Huugo Hopeakuru on myrkytetty.  Ruumiin viereen on asetettu satukirjaan viittaava Älypää-kääpiönukke päiväyksen kera.  Varakas ja naimaton Hopeakuru oli elänyt lähes erakon tavoin. Joensuuhun hänet oli tuonut yliopistoura. Miksi hänet oli surmattu? Kuka oli murhaaja? Kuka on Valotar?

"Satu jatkuu... -Valotar-" (s. 74) 

Jutun selvittäminen alkaa. Asialla on poliisien ryhmä Porkka johtajanaan. Mukana ovat Harva, Koivisto, Pernilla, Elli ja Nora. Valotar osoittautuu äärimmäisen älykkääksi murhaajaksi ja ajaa koko poliisijoukon suoranaiseen umpikujaan. Kirjan päähenkilö on konstaapeli Patrik Nora, Savosta Joensuuhun muuttanut, työstään innostunut komea nuori mies. Kirjassa puhutaan koko ajan Norasta ja pitkään luulinkin, että kysymys on naisesta, koska mielessäni luin nimen Nooraksi. Mietin, minkä takia kirjailija on käyttänyt päähenkilöstä sukunimeä läpi kirjan, varsinkin kun tämä ei ole käytäntö kaikkien muiden henkilöiden kohdalla. Nora elää avoliitossa Mariannen kanssa. Mariannesta käytetään etunimeä, hänen sukunimensä selviää vasta viidenneksi viimeisellä sivulla. Mariannella on takanaan keskenmeno, josta on seurauksena vaikea masennus. Nora puolestaan taiteilee avoliiton ongelmien ja rikostutkinnan välillä.

"Satumurha  selvisi Joensuussa" (s. 292)

Kirjan aloitus oli mielestäni loistava satukirja-avauksineen. Valitettavasti rikosten selvitysvaihe jäi takkuamaan ja olisin halunnut rikostutkinnan edistyvän nopeammin. Mutta niin kai se todellisuudessa on, aina ei kaikki selviä ihan suitsait. Lukemisen jälkeen jäi tunne, että en päässyt oikein tutustumaan Patrik Noraan. En saanut hänestä otetta niin millään tavalla. Karjalaisen haastattelussa kirjailija itse kuvaa Noraa nössöksi ja liian kiltiksi. Tällaista vaikutelmaa minä en saanut, minulle jäi päällimmäisenä mieleen Noran komea ulkonäkö. Avopari Nora ja Marianne oli varmasti näyttävä pari; niin täydellisen hyvännäköisiksi kirjailija heidät kuvaa. Muutenkin kirjailijalla tuntuu olevan silmää naiskauneudelle, niin viehättäviä ja kauniita naisia ovat mm työtoveri Elli ja Kimmelin receptionisti Sanna.

"Jokiaseman terassi kuhisi asiakkaista." (s. 201) 

Kirjaa lukiessa tuli varsin kotoinen olo. Tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun ja pienin osin myös Pieksämäelle. Mukava oli liikkua tutuilla kaduilla ja rannoilla. Kaikesta kaupungin kuvailusta huomasi, että kyllä kirjailija kaupunkinsa tuntee. Loppuhuipennukseen kuuluu rautatiesilta, jonka kuva on kirjan kannessa. Rautatiesilta on minulle kovin tuttu paikka, sitä pitkin pyöräilin töihin monet vuodet ja nykyisin käyn siellä kuvaamassa.  
 
Joensuun rautatiesilta
 "...hotelli Kimmelistä oli löydetty ruumis." (s. 84)


Joissakin hotelleissa on hotellihuoneessa tarjolla jonkun paikallisen kirjailijan kirja. Jos kirja jää kesken, kirjan saa ostaa hotellista. Tämä on mielestäni erinomainen markkinointi-idea. Annetaan hotelli Kimmelille vinkki tästä käytänteestä. Ensimmäinen kirjavinkkikin on jo tarjolla: Kokkosen Murtopallo. Ruumiiden määrä tässä kirjassa ei nimittäin jää Huugo Hopeakuruun. Toinen murha tehdään hotelli Kimmelissä. Dekkareiden postauksissa ei ole viisasta paljastaa liikaa kirjan juonesta, mutta tämä oli ihan pakko kertoa. 
 
Hotelli Kimmel

"Olihan se melkoinen satu." (s. 286)

Patrik Nora -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2006. Mikä lienee ollut syynä, että jatko-osa tuli vasta yli kymmenen vuoden jälkeen. Toivottavasti jatko-osia tulee jatkossa hieman nopeammassa tahdissa. Mielelläni liittyisin edelleen Noran seuraan, ehkä hänelle tulee luonnetta ikävuosien myötä. Pidän nimittäin Kokkosen selkeästä ja sujuvasta kirjoitustyylistä. Kokkosen ilmaisuvoimainen kirjoitustyyli ja koukuttava juonenkuljetus sopivat hyvin dekkareiden maailmaan. Kirjan nimi Murtopallo vaati googletusta. Termi viittaa Noran harrastukseen eli tennikseen. 

Jussi Kokkonen on joensuulainen kirjailija, varatuomari ja ristikoiden laatija. Kokkonen pitää suvun kesäpaikkaa Rautalammilla kirjailijan kammionaan. Karjalaisen haastattelussa hän toteaa: "Toiset kirjoittavat pimeissä kellareissa, minä katselen savolaista järvimaisemaa." Ristikoiden laatimisessa Kokkonen on ammattilainen, hän on laatinut yli 8000 ristikkoa.




maanantai 15. lokakuuta 2018

Lippuarvontaa Helsingin Kirjamessuille



Odotettuun tapahtumaan eli Helsingin Kirjamessuihin on enää vain vajaat kaksi viikkoa. Messutapahtuma on 25.-28.10.2018 Messuhallissa. On todella kiva lähteä messuilemaan pariksi päiväksi. On mahdollisuus kuunnella kirjailijaesityksiä, tavata kirjailijoita ja kustantamon edustajia sekä kirjaystäviä ympäri Suomea ja tietysti myös tehdä hyviä kirjaostoksia. Tai sitten muuten vaan hengailla ja nauttia messutunnelmasta. Samalla on mahdollisuus pistäytyä myös Viini- ja Ruokatapahtumassa. 

Itse osallistun messutapahtumaan perjantaina ja lauantaina. Lauantaina klo 10.15 kokoontuu Kari Hotakaisen lukupiiri, jossa olen mukana bloggaajana, kuvaajana ja keskustelijana. Kuten arvata saattaa, käsiteltävänä kirjana on Hotakaisen kirja Tuntematon Kimi Räikkönen.   Mukana tilaisuudessa ovat Kari Hotakainen, kustantajan edustaja ja Kirsin Book Club

Blogistani voi sitten  messujen jälkeen lukea koosteen tästä varmasti mielenkiintoisesta lukupiirikeskustelusta. 


Lukupiiribloggauksen ansiosta minulla on mahdollisuus arpoa lukijoitteni kesken 6 kpl messulippuja. Liput ovat sähköisiä, joten toimitan liput voittajien sähköpostiin. Yhden lipun arvo on 19 euroa, ja yksi lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn yhtenä päivänä.

Arvon liput lauantaina 20.10.2018 klo 20. Otan yhteyttä voittajiin, jos kommenttikentässä on yhteystiedot. Ellei ole, niin käy katsomassa arvonnan jälkeen, oletko voittanut. Uusi arvonta suoritetaan kolmen päivän päästä, ellei voittajia löydy.

Onnea arvontaan!

lauantai 13. lokakuuta 2018

Vihervaaran Annaa äänikirjana



L. M. Montgomery: Anna Ystävämme. Äänikirja. Lukija Eija Peltonen. Kokonaispituus 12 h 59 min 8 s.

Hyvinhän se onnistui - ensimmäisen äänikirjan kuuntelu ikinä! Minulla oli ollut aika vahvoja ennakkoluuloja äänikirjojen kuuntelemisesta, liittyen lähinnä siihen, jaksaako sitä koko kirjaa kuunnella. Hyvin jaksoin tuon liki 13 tuntia! Kirjan valinta olikin sitten prosessi sinänsä. Päädyin varmaan valintaan: Montgomeryn Anna Ystävämme. Kirja, joka minun ikäluokalleni on tutuista tutuin lapsuudesta ja nuoruudesta.

Kiva oli palata uudelleen vanhoihin muistoihin ja tutustua viehättävään Annaan ja Vihervaaraan. Anna Ystävämme on toinen kahdeksanosaisesta Anna-sarjasta. Kirjan alussa Anna Shirley, orpotyttö, aloittaa opettajan työt Avonlean koulussa. Annan elämästä ei puutu vauhtia, kommellukset seuraavat toisiaan. Tylsäksi hänen elämäänsä ei voi sanoa, siitä pitävät huolen mm Cuthberteille muuttavat Keithin kaksoset Davy ja Dora.

Pidin tästä kuuntelukokemuksesta, mutta en kuitenkaan enää päässyt Anna-kirjan kanssa sellaiseen tunnelmaan kuin nuorena tyttönä. Nuorena pystyi samaistumaan Annan iloihin ja suruihin. Muistan, että ihailin Annaa ja varmaan kadehdinkin  häntä, hänen elämänasennettaan, mielikuvitustaan ja hänen taitoaan selvitä kommelluksista. Anna-kirjat samoin kuin Runotyttö -kirjat antoivat mahdollisuuden uppoutua täysin erilaisiin maailmoihin.

Annan Vihervaaralla on todellinen vastineensa Green Gables Prinssi Edwardin saarilla Kanadassa. Alue ottaa täyden hyödyn Montgomeryn Anna-kirjoista. Siellä on myynnissä lukematon määrä Anna-oheistuotteita ja Charlottetownissa on esitetty Anne of Green Gables -musikaalia jo 54 vuotta. Green Gables on kuvista päätellen kaunis, siistiksi kunnostettu talo. Turistit saavat tutustua taloon, kulkea jonossa ja  kurkistella huoneisiin, joissa Anna on saattanut asua.



Panorama of Green Gable farmhouse and grounds in Cavendish (Wikipedia)

Missäpä sitten kuuntelin tätä äänikirjaa? No, sieniä siivotessa. Tänä syksynä tulikin hyvät sienisaaliit, joten siivotessa kyllä vierähti useampi tunti. Kirjaa kuunnellessa mieleen tuli väistämättä Kevin Sullivanin ohjaama Anna-elokuva, joka hurmasi minut täydellisesti.  
Hieman petyin siihen, että koko kirjan luki yksi henkilö, vaikkakin hän teki sen mielestäni hyvin. Olisin odottanut, että kirjasta olisi tullut todellinen näytelmä niin että, jokaisella henkilöllä olisi ollut oma äänensä.

Tästä se alkoi.

Niin kaunista ruskaa tänä syksynä. Kuva on Leppävirralta, kuvattu Kauppilanmäeltä.

Ruskaa Kolilla.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Raisa Jäntti: Grand plié. Askelmerkkejä.





Raisa Jäntti: Grand plié. Askelmerkkejä. 2018. Puru-kollektiivi. 104 sivua. Kansi: Martin M. Lipka.

Lainattu kirjastosta 

"Tanko on köysi jota pitkin ylitämme lapsuuden kuilun" (s. 95)

Kuten nimikin viittaa, tässä runokirjassa sukelletaan baletin maailmaan. Oma kosketuspintani balettiin on kovin vähäinen: alaluokilla tyttäreni kävivät balettitunneilla ehkä noin vuoden verran. Ja toki olen nähnyt kaksikin kertaa mainetta niittäneen Black Swan -elokuvan. Natalie Portman sai elokuvasta parhaan naispääosan Oscarin. Tosin kyseinen elokuva ei yhtään lisännyt balettitietouttani. Sen sijaan Raisa Jäntti tuntee baletin, niin asiantunteva ote hänellä on runoissaan.

Runokirjassa on kolmetoista osiota. Muutama esimerkki osioiden nimistä, jotka jo kertovat paljon baletista: I Jokainen aloittaa mutta kaikki eivät pääse perille. VII Jos tossut saa kulumaan puhki, täytyy varmasti olla olemassa. VIII Me emme kasvata rintojamme.
Raisa Jäntti (Puru-Kollektiivin sivuilta)
"saada itsensä tekemään myös kivuliaita vastenmielisiä raivostuttavia tekoja on ainut vapaus" (s. 17)

Runoissa tulee esille tämän tanssimuodon raadollisuus. Baletti vaatii kovaa ja  rankkaa harjoittelua. Kun lajiin pääsee kiinni, se vie mukanaan ja täyttää lähes koko elämän, ainakin kaiken vapaa-ajan. Baletti ei ole enää harrastus; siitä tulee intohimo. Harjoittelu tuntuu luonnollisesti kehossa ja näitä harjoittelun mukaan tuomia tunteita Jäntti kuvaa runoissaan. Teksti on koskettavaa ja varmasti realistista.  Harjoittelun ja jatkuvien toistojen tavoitteena on yksinkertaisesti täydellisyys. Tällaisen ankaran, lähes päivittäisen harjoittelun täytyy olla rankkaa nuorelle naiselle, mutta luulen kyllä, että tilanne on samanlainen monen muunkin fyysistä harjoittelua vaativan harrastuksen kanssa. Lukija miettiikin, millaista tyydytystä kova harjoittelu tunti tunnin jälkeen antaa nuorelle. Vaikka runoissa tulee esille lajin vaativuus ja jatkuva harjoittelun tarve, laji ja ankara harjoittelu tuottavat iloa ja nautintoa.

Parasta on ettei kukaan koskaan saa selville miksi me
aloitamme joka päivä uudelleen,
eikä kukaan tiedä että toistoa voi rakastaa,
siltä ei voi vaatia mitään,
ei saada, (s. 74)

Varvastossut (Wikipedia)

Oli pari syytä, miksi halusin lukea tämän runokirjan. Ensinnäkin, kirja on saanut hyviä arvioita Tätä runokirjaa ei löytynyt Joensuun kirjastosta, mutta kirja tuli muutaman viikon kuluttua, kun tein aloitteen kirjan tilaamisesta. Kiitos Joensuun kirjasto. Ja toiseksi, nuorten syömishäiriöt liittyen fyysisiin harrastuslajeihin ovat tänään ajankohtainen puheenaihe.Tietyt lajit, mm taitovoimistelu, luistelu, baletti, ehkä myös uinti, ovat lajeja, joissa kiinnitetään erityisen paljon huomiota ulkonäköön ja sitä myötä painoon. Niin kuin tässäkin runokirjassa.

"Olen vetänyt vatsaani sisään viisivuotispäivästäni asti enkä
usko että lopetan ennen kuin kuolen jos sittenkään lopetan
opettelen juomaan kaksi litraa ruumiinlämpöistä vettä
päivässä vettä aamulla vettä aamupäivällä äkkiä on kulunut
90 minuuttia syötän nallekarkkeja lokeille kävelen
äänetöntä rantakatua treenisalista kotiin treenisalista
tyhjään asuntoon treenisalista lattialle puristan itseni
virttyneisiin pukuihin ja

lasken päivän ilonaiheet
erottuvat kylkiluut," (s. 38) 

Mietin, onko kaikki terveellä pohjalla, kun nuori tuntee näin:
"alan vältellä ruokia jotka turvottavat vatsaa ja kohta vältän kaikkea, minulla on ikävä ihon läpi kuultavia luita ja sinisiä sykkiviä laskimoita," (s. 68)

Syömishäiriö on tullut esille myös Kiira Korven juuri ilmestyneessä kirjassa Ehjäksi särkynyt. Kiira kärsi syömishäiriöstä useita vuosia tavoitteena täydellisen hoikka vartalo. Ellen haastattelussa Kiira on kertonut, että hän itse on ollut käskyttäjä itselleen, muilta ei tullut laihduttamiskäskyjä. Mutta Kira tunnisti kyllä sanattomat viestit: Kerran monen viikon sairastelun riuduttama Kiira sai valmentajaltaan kehuja hienosti kiinteytyneestä kropastaan.


Olen ollut tekemisissä syömishäiriöisten nuorten kanssa, minut on koulutettu vertaisohjaajaksi ja olen ollut vertaisryhmän vetäjänä. Siksikin, koska tunnen ongelman liiankin hyvin, kirjan runot ovat surullista luettavaa, koska syömisellä tai siis syömättömyydellä on ulkonäköön niin ratkaiseva merkitys. Juuri äskettäin eräs ystäväni kertoi, että hänen 14-vuotiaan tyttärensä taitovoimisteluryhmän valmentaja oli sanonut ystävälleni, että tämän nuoren, kauniin ja hoikan tytön pitäisi laihduttaa pari kiloa. Ystäväni raivostui ja syystä: on kysymys nuoren harrastuksesta!  

Raisa Jäntin ensimmäinen runokokoelma Läpilyöntikipu voitti Runokaarina-palkinnon vuonna 2015. Samaa vahvaa linjaa edustaa tämäkin kirja. Suosittelen kirjaa kaikille baletin ystäville, harrastajille, vanhemmille, valmentajille sekä myös kaikille, jotka haluavat kurkistaa baletin maailmaan.

Osallistun tällä postauksella Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.













lauantai 6. lokakuuta 2018

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas - kirja rakkauden voimasta



Liperiläinen kuvittaja ja lastenkirjailija Ninka Reittu oli mukana Joensuun Naisten Pankin Musiikki- ja kirjallisuusillassa 2.10.2018. Tilaisuus järjestettiin seurakuntakeskuksessa. 

Rakkaus on supervoima

Minulla oli mahdollisuus esittää Ninkalle muutama kysymys Ninkan suosituksi tulleesta lastenkirjasta Sinä olet superrakas (2017, Otava). Ninka tuli paikalle Naisten Pankin tilaisuuteen iloisena ja energisenä. Ja sellainen on kirjakin: siitä saa energiaa ja se antaa iloa, niin kaunista on teksti samoin kuin kuvitus. Kirjan teemana on aikuisen ja lapsen rakkaus. Aikuinen on Iso ja lapsi on kirjan kertoja-minä. Kirja alkaa viehättävällä tavalla.
"Sinä päivänä me olimme lennelleet paljon. Kun minua alkoi väsyttää, me laskeuduimme kukkulalle kaupungin ylle. 
Iso sanoi: - Minä sitten rakastan sinistä taivasta ja pilviä ja korkeuksia. 
- Mitä se rakkaus oikein on? minä kysyin.
- Se on sitä, että pitää jostakin todella paljon." (s. 2-4)

 
Ninka ja minä

Todellakin, sitähän se rakkaus on. Ison ja lapsen rakkauteen kuuluu hulluttelua, hassuttelua ja tietysti leikkimistä. Rakkaus antaa pienelle turvallisuutta, lämpöä ja rohkeutta. "Rakkaus teki minusta rohkean. Uskalsin lentää vaikka kuinka kovaa, uskalsin mennä hurjimpaan huvipuistovekottimeen ja syödä itseni kokoisen hattaran. Yhdessä kaikki pikkuisen pelottavakin oli ihanaa." (s. 9) Ison ja lapsen elämä ei kuitenkaan ole pelkkää leikkimistä ja hauskan pitämistä. Rakkauteen kuuluu myös kiukuttelua, tyhmiä tekoja sekä rajojen asettamista. Mutta nekin ovat rakkautta.


Ninka kertoi, että kirja on syntynyt musiikin voimasta. Musiikin voima synnytti Ison ja lapsen, samoin musiikki antoi muotonsa kuvitukselle. Tuolloin 3-kuukautisen Oliver-vauvan äitiys laajoine tunneskaaloineen syvensi kirjan rakkaus-teemaa. Ninkan vilpitön kiitos menee asiantuntevalle kustannustoimittajalle, jonka kanssa yhteistyö on ollut enemmän kuin antoisaa.  

- Rakkaus on sitä, että kun saa toisen lähelleen, tuntee olevansa kotona, sanoo Iso. (s. 13)

Sinä olet superrakas ilmestyi viime vuonna. Kirja on edelleen hyvin suosittu. Myös Ninkan omassa elämässä kirjaa luetaan usein  3-vuotiaan Oliverin kanssa. Yllätys oli Ninkalle suuri, kun viime vuonna tuli ilmoitus, että Sinä olet superrakas oli Finlandia junior -ehdokkaana. Voittajan valitsi tuolloin Anna Puu, joka antoi palkinnon Sanna Manderin Avain hukassa -kirjalle. 

Ennen Sinä olet superrakas -kirjaa Ninka on julkaissut kolme kirjaa Messi ja Mysteeri -sarjassa. Ninka kertoi, että sarja on nyt lepovaiheessa, siihen saatetaan palata tai sitten ei. Kuvittajan työtä Ninka tekee edelleen. Mm Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki -kirjat ovat Ninkan kuvittamia. Sinä olet superrakas saa jatkoa parin viikon päästä, kun painosta tulee Oma rakas supernapa. Kirjan teemana on oma keho. Kirja auttaa ymmärtämään, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. "Olen joka kohdasta ihan sopivan kokoinen ja hyvä." Ninka esittelee uutta kirjaansa Helsingin kirjamessuilla 25.-28.10.2018.

Kiitos Ninka tästä kauniista ja viisaasta kirjasta. Kiitos kun olit vieraanamme. 

Ninka Reittu