Terveisiä Naantalin Kirjajuhlilta

 

Naantalin Kirjajuhlat on vakiinnuttanut paikkansa tasokkaiden kirjatapahtumien joukossa. Tänä vuonna Kirjajuhlat järjestettiin jo seitsemännen kerran. Nelipäiväinen tapahtuma 6. - 9.8. tarjosi myös tasokasta iltaohjelmaa.  

Minulle tämä oli kolmas kerta Kirjajuhlilla. Valitettavasti pääsin osallistumaan vain perjantaina. Kaunis Kaivohuone meren rannalla täyttyi kirjallisuuden ystävistä lähes täyteen. Lauantai olikin jo loppuun myyty. Todennäköisesti Sauli Niinistö oli päivän vetonaula.

Elina Hirvonen kertoi uutuuskirjastaan Kauneuksien lokikirja, joka ilmestyy ensi viikolla. Kirjan kertoja avaa päiväkirjansa ja kohtaa ikäviä asioita, joita ei ole aiemmin voinut kohdata. Tapahtumat pohjautuvat paljolti Hirvosen omiin muistoihin Afganistanista sekä matkasta Kiovaan. Kauneuksien lokikirja on trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli Rakkauksien lokikirja. Hirvosta haastatteli Ilmari Käihkö, joka totesi, että Hirvosen metodi kirjassa oli "rutistaa ilmiötä ihmisen kokoiseksi." 

Elina Hirvonen on Naisten Pankin tulevan kauden Lue Naiselle Ammatti -kiertuekirjailija. 

Elina Hirvonen

Riitta Jalosta haastatellut Seppo Puttonen aloitti keskustelun kysymällä yleisöltä, olisiko Jalosen Kirkkaus ansainnut Finlandia-ehdokkuuden vuonna 2016. Yleisön reaktio ei ollut yllätys: kyllä olisi! Jalonen oli jo päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta niin vain Henkivakuutus syntyi. Kirja kertoo muistojen merkityksestä, esimerkiksi Jaloselle merkityksellisistä henkivakuutuskellosta ja isosta puusta. Puttonen korosti, että kirjan vahvuus on saada lukija ajattelemaan asioita monelta kannalta. Hieno, koskettava kirja, totesi Seppo Puttonen liikuttuneena.

Reijo Mäen Sateenvarjomies on Vares-dekkarisarjan 37. teos. Sivuja on kertynyt n. 10 000. Kirjassa on kaksi teemaa: Jalmari Puustisen katoaminen ja päivänkakkaratytön kuolema. Mäki totesi, että jos nykyaikaisessa dekkarissa on vain yksi näkökulma, se on puuduttavaa sekä lukijalle että kirjailijalle. Eri tapahtumaketjut luonnollisesti kietoutuvat lopussa yhteen. Mäki on mukana nykypäivässä. Se on välttämätöntä, totesi Mäki. Vares ei saarnaa yhteiskunnallisista teemoista, ne on taidokkaasti kätketty dialogeihin. Mäki paljasti, että tulevan kirjan yksi teemoista on tämän päivän illegaalit. Mäkeä haastatteli Esa Silander.

Anna-Liisa Haavikko on kirjoittanut kiinnostavan kirjan Hilja Valtosesta: Hilja Valtonen - Suffragetti ja painosten herratar. Valtonen (1897-1988) kirjoitti 33 teosta, sekä romaaneja että näytelmiä, joita on myyty yli 1 000 000 kappaletta. 

Lavalla nähtiin myös Anna Brotkin ja Jukka Lindström. He keskustelivat Kalle Talosen johdolla suhteestaan kirjoittamiseen, kirjallisuuteen ja yhteiskunnan ilmiöihin. Odotetusti Jukka Lindström nokkeluudellaan sai yleisöltä monet ylimääräiset aplodit. 

Siellä taustalla ovat Anna Brotkin, Jukka Lindström ja haastattelija Kalle Talonen.

Ilmari Käihkö kertoi kirjastaan 10 oppia sodasta. Häntä haastatteli Elina Hirvonen.

Ilmari Käihkö signeeraa.

Kävimme lounastamassa kauniissa Merisalissa.

Kaunista Vanhaa Naantalia.

Olipa antoisa päivä, kiitos Naantalin Kirjajuhlat. 

Raija Oranen: Ruhtinatar

 

Raija Oranen: Ruhtinatar. Otava. 2025. Kansi Mirella Mäkilä. 333 sivua.

Raija Orasen teos Ruhtinatar vie lukijan tsaari Nikolai II:n Venäjälle. Palatsit pursuavat loistoa ja yltäkylläisyyttä, rahan ja rikkauksien mahti näkyy arjessa ja juhlassa. Romanovin suvun omaisuus ja varallisuus olivat aikanaan maailman suurimpia. Varakkaasta elämästä nauttii myös ruhtinas Aleksander Lopouchin-Demidov, joka edustaa Venäjän toiseksi rikkainta sukua. Demidoveilla on paljon omaisuutta, kolme sokeritehdasta Ukrainassa, kaksi huonekalutehdasta, maataloustiloja, palatseja ja kartanoita. 

Nuori 16-vuotias Natalia Naryshkina, tsaarin hovitallimestarin tytär, halutaan naittaa 16 vuotta vanhemmalle Aleksanderille. Sitä Natalia ei tahdo, hän muistelee kornetti Igor Krylovin luotettavaa ja hellää otetta Talvipalatsin tanssiaisissa. Natalian isä yrittää saada tyttärensä taipumaan avioliittoon mm. vetoamalla Demidovien suvun korkeaan asemaan. "Demidovien ei tarvitse nousta seisomaan, kun tsaari tai tsaaritar astuu huoneeseen, niin kuin muiden täytyy. Eikö se sentään ole melkoinen etuoikeus kaiken muun hyvän päälle?"

Kun Aleksander lupaa Natalialle "palatseja, maatiloja, saleja ja puutarhoja, puistoja villeine varjoineen, kultaisina lainehtivia peltoja, tehtaita ja osakkeita, matkoja, kaupunkeja, eksoottisia aurinkorantoja, kristallien kimallusta saleissa, ylellisiä buduaareja, silkkipukuja, timantteja, turkiksia", Natalia ei voi muuta kuin henkäistä "tahdon". Niin Nataliasta tulee ruhtinatar. 

Avioliitto alkaa tavanomaisesti. Aleksanderilla on vapautensa Natalian synnyttäessä lapsia toinen toisensa perään. Mutta elämä muuttuu totaalisesti Venäjän vuoden 1917 tapahtumien myötä. Bolsevikit takavarikoivat aateliston rikkaudet eliitin paetessa pois Pietarista. Demidovit muuttavat ensin Karjalaan, sitten Mikkelin lähelle Anttolaan ja sieltä edelleen Pariisiin. Kun rahat loppuvat sielläkin, Demidovit palaavat Suomeen. Ilmeisesti Mannerheimin suosituksesta Demidovit saavat Suomen kansalaisuuden. 

Aleksanderin kuoltua Natalia jää Mikkelin seuduille. Elämä on köyhää ja niukkaa, mutta loppuun saakka Natalia haluaa esiintyä ruhtinattarena. 

Tarina kietoutuu tiiviisti historiallisiin tositapahtumiin. Historia ei ole pelkästään tapahtumien viitekehys, vaan päinvastoin, historian tapahtumat määrittävät Demidovien kohtalon. Historiallisten tapahtumien osalta kirja ei tarjoa mitään uutta. Itse tarina oli melko yllätyksetön ja tasapaksu. Onneksi kuitenkin Natalia on sympaattinen ja myös itseriittoinen nainen, joka on hyvin eläinrakas ja on valmis sopeutumaan vaikeidenkin olosuhteiden vaatimiin tilanteisiin. Eniten pidin mutkattomasta ja ruhtinattarelle loppuun asti uskollisesta Ville Vuan -rengistä.

Olen lukenut useammankin Raija Orasen kirjan. Tämä teos tasapaksuudessaan ei lukeudu Orasen parhaimmistoon. Iso plussa kauniille Mirella Mäkisen suunnittelemalle kannelle. 

Coco Mellors: Blue Sisters

 

Coco Mellors: Blue Sisters. Gummerus. 2026. Englanninkielinen alkuteos Blue Sisters. Suomentanut Cristina Sandu. 348 sivua.

Blue Sisters on  romaani neljästä  sisaruksesta, jotka ovat lapsuudesta alkaen olleet poikkeuksellisia ja hyvin erilaisia. Vanhin siskoista Avery on menestynyt asianajaja, joka on rakentanut näennäisesti täydellisen elämän vaimonsa Chitin kanssa. He asuvat Lontoon Hampsteadissa. "Averysta oli ihanaa sanoa, että hän asui Hampsteadissa, hän nimittäin piti vaikutelmasta, jonka lause hänestä oitis antoi - hän oli tasapainoinen, vauras ja hänellä oli hyvä maku." Toinen siskoista Bonnie on mestarinyrkkeilijä Los Angelesissa ja kolmas siskoista Lucky tekee mallin töitä Pariisissa. Neljäs siskoista Nicky on kuollut. 

Bluen perhe oli asunut New Yorkissa kahden makuuhuoneen asunnossa, joka oli ehdottomasti ollut liian pieni kuudelle henkilölle. Perheen isästä tuli vuosien mittaan raivoisa alkoholisti, kun taas äiti ei koskaan sopeutunut äidin rooliin. Tämän seurauksena Avery, vanhimpana tyttärenä, otti äidin roolin sisaruksilleen. Muitten sisarusten lähdettyä kotoa Nicky jäi asumaan perheen New Yorkin asuntoon. 

Kaikille sisaruksille rakas Nicky oli kuollut 27-vuotiaana. Nicky oli hyvin hillitty, hyvin käyttäytyvä nuori nainen, joka rakasti työtään opettajana. Nicky suhtautui kielteisesti kaikkiin päihteisiin, mutta joutui pahaan lääkekierteeseen sairauden takia. "Hän kärsi kroonisesta kivusta. Sairaudesta nimeltä endometrioosi."  Parannuskeinoksi hänelle suositeltiin kohdun poistoa, mutta siihen hän ei suostunut, koska hän oli varma, että haluaa lapsia. Nicky kuoli yliannostukseen. Kaikki sisarukset ikävöivät Nickyä. Lucky purkautuu: "Etkö sinä tajua, että minä ikävöin häntä vittu jokaisen päivän jokaisena sekuntina?" "Minulla on häntä ikävä, kauhea ikävä", Avery aloitti. "Ja olen odottanut ikävän loppuvan, koska kaikki muutkin tunteet, miten hyvänsä voimakkaat tai hankalat, ovat aina loppuneet - mutta tämä ei ota loppuakseen. Ikävä vain jatkuu ja jatkuu."

Kun oli kulunut vuosi Nickyn kuolemasta, äiti ilmoitti, että haluaa myydä New Yorkin asunnon. Tähän lapsuuden kotiin Avery, Bonnie ja Lucky kokoontuvat perkaamaan menneisyyttä ja miettimään tulevaisuutta. On sisaruksellista yhdessäoloa, on naurua, on silkkaa onnen tunnetta, on myös riitoja, mutta ennen kaikkea on hyvin paljon surua Nickyn kuolemasta. Muistot vievät sisarukset tyttöjen lapsuuteen ja nuoruuteen sekä kaikkeen siihen, mitä Nicky oli. 

Kun luin kirjan takakannen ja katsoin Gill Buttonin upeaa maalausta To the Lighthouse kirjan kannessa, olin varma, että tulisin pitämään tästä teoksesta. Ja olin aivan oikeassa: kirja on ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa.

Blue Sisters on kauniisti kirjoitettu teos sisaruudesta, surusta ja päihderiippuvuudesta. Tiedän, että se tulee jäämään mieleeni pitkäksi ajaksi. Koko romaani ja jokaisen sisaruksen toiminta kietoutuu perheen Nicky-sisaren kuoleman ympärille. Teema tekee kirjasta sisällöltään raskaan, mutta runsas ja napakka dialogi keventää tekstiä taitavasti. Kirjan ehdoton vahvuus on hienosti ja monivivahteisesti rakennetuissa sisarhahmoissa. Tuli tunne, että olisi ollut hienoa tavata ja ystävystyä Nickin kanssa. 

Jos pidit Ann Napolitanon teoksesta Kaunokaisia (WSOY 2024), pidät varmasti tästäkin kirjasta. 

Susanna Åke: Eläjä

 

Susanna Åke: Eläjä. Otava. 2025. Kansi Piia Aho. Lukija Marja Myllylä. 13 t. Storytel.

Entisenä pohjoiskarjalaisena kiinnostuin Åken Eläjästä, jonka tapahtumat sijoittuvat Lieksan Pankakoskelle 1950-luvulla. Åke herättää eloon tehdasyhteisön ihmiset ja tapahtumat. Kukaan ei voi ylpeillä sillä, mitä Pankakoskella tapahtui, mutta tapahtumasarja on kuitenkin unohtumaton pala tämän tehdasyhteisön historiaa. Åke on itse kotoisin Lieksasta ja on jo lapsuudessaan kuullut aikuisten puhuvan vuoden 1956 tragediasta. Åke päätti herättää tapahtumat eloon, pitää faktat faktoina, mutta liittää fiktiota faktan joukkoon.

Kirjan päähenkilö on verevä ja vahva romaninainen Hilja. Hilja muuttaa Pankakoskelle miehensä Kallen ja sairastelevan poikansa Aleksein kanssa. He majoittuvat Hiljan siskon Kielon hoteisiin. Ahdasta on, mutta niin yleensä romaniperheiden asunnoissa on. Pankakoski on pieni tehdasyhteisö, jota hallitsee kartonkitehdas. Lähes joka perheessä ainakin toinen vanhemmista saa tulonsa tehtaalta. Mutta ei Hilja sellaista työpaikkaa edes mieti. Ensin hän kokeilee pitsien myyntiä ja ennustamista, mutta vähiin jäävät ansiot sillä keinoin. Jotakin muuta pitää keksiä.

Ja löytyyhän se uusi elinkeino: pimeän viinan myyminen. Hilja tietää, että sotatraumoista kärsivät työläiset tarvitsevat viinaa. Ja sitä Hilja heille välittää. Kauppa alkaa pienestä, silloin tällöin myytävästä muutamasta pullosta. Pian bisnes laajenee, ja miksei laajenisi, kun viinaa tarvitaan. Viinakaupasta tulee tuottoisaa toimintaa, sillä eihän Hilja viinaa ilman voittoja välitä. Ostaapa Hilja tienistirahoillaan auton. Siinä riittää pureskeltavaa kyläläisillä. 

On selvää, että viinan tarvitsevilla ei ole aina rahaa. Hiljaa varoitellaan velaksi myynnistä, mutta Hilja tekee kuten tekee. Kyläyhteisö alkaa olla ihmeissään, kun taloista ja pihoista häviää tavaraa; käyttötavaroita, koruja ja vaatteita. Sieltä ne aikoinaan löytyvät Hiljan varastoista ja korut jopa Hiljan kaulalta. 

Kyläläiset miettivät keinoja, kuinka päästä eroon romaneista, koska viinan myynnistä aiheutuu liikaa häiriöitä. Kyläläisten suunnitelma toteutetaan sunnuntaina lokakuun 28. päivänä 1956 klo 22, jolloin tehtaan voimalaitokselta sammutetaan tahallaan tai sopivasti kylän ulkovalaistus. Kymmenet tai jopa sadat pankakoskelaiset miehet varustettuina seipäin ja laudanpätkin tunkeutuvat kahteen romanien asuttamaan mökkiin. Ikkunat ja irtaimisto hajotetaan ja asukkaat pahoinpidellään. Väkivaltainen joukkohäätö kantaa mukanaan pelottavaa lynkkausmielialaa ja paikallista puhdistusta.

Romanit häädetään maksamalla heille sievoinen rahasumma. He eivät koskaan enää palaa Pankakoskelle. Kolmetoista pankakoskelaista miestä saa syytteen verisestä konfliktista.

Naishahmojen varaan rakentuvaa tarinaa kuljettaa vahvasti piirretty päähenkilö Hilja, joka tekee itsenäisesti omat valintansa. Lukutaidottomuus ja vakituisen osoitteen puuttuminen ajavat hänet vaivaannuttaviin tilanteisiin virastoissa, mutta hän puolustaa romaniyhteisön oikeuksia periksiantamattomasti – vaikka joutuukin lopulta taipumaan dramaattisen häädön edessä. Valtaväestön naiskuvaa ja yhteisön kokemaa syyllisyyttä peilataan Elinan hahmon kautta. Kirjan vahvinta antia ovat nuorten kuvaukset, kuten Hiljan poika Aleksei, joiden kautta nousee esiin romani- ja valkolaispoikia yhdistävä maailma Tex Willereineen.

Eläjä on Åken tasaisen laadukas esikoisteos. Vaikka kerronta on paikoin hieman tasapaksua, aiheen historiallinen painoarvo kantaa romaania vahvasti loppuun saakka.

Christian Rönnbacka: Mennyt mies

 

Christian Rönnbacka: Mennyt mies. Hautalehto-sarjan 11. osa. Kannen suunnittelu Kristiina Kaksonen. 303 sivua.

Luin Rönnbackan Hautalehto-sarjan osan 10 vuonna 2022. Nyt satuin löytämään kirjankaupan alelaarista Mennyt mies -dekkarin, eli Hautalehto-sarjan 11. osan.

Kirjan tapahtumat alkavat Moskovasta. Venäläinen oligarkki Mihail Adajev viettää iltaa 200 neliön luksusasunnossaan yhdessä Larissan kanssa, jonka rooli on toimia Mihailin henkilökohtaisena avustajana ja rakastajattarena. Yht'äkkiä asuntoon tulee kaksi kommandopipoista miestä pistooleiden kanssa. Mihailin nilkkoihin tartutaan ja hänet kipataan parvekkeen kaiteen yli. 

Porvoon poliisilaitoksella vietetään melko rauhallista aikaa. Ei ole mitään järisyttäviä juttuja ratkottavana. Vain yksi asunnoton mies tuntuu oleilevan tyhjillä mökeillä, mutta hänestäkään ei ole suurta haittaa, koska hän ei varasta eikä riko mitään, tiskaa astiansa ja vie roskat mennessään. Mutta vipinää tulee, kun paljastuu, että tyhjänä olleessa omakotitalossa on tapettu joku, mutta uhria ei löydy mistään. Löytyy vain poliisia pelästyttänyt iguaani. Komisario Hautalehto ei voi muuta kuin todeta: "Kääritään hihat ja lyödään kädet saveen. Minä jaan teille askareet." Sitä ennen annetaan projektille nimi. Sitä ei tarvitse kauan miettiä. Nimeksi tulee Jonnan ehdotus Mennyt mies. 

Lukija tietää enemmän kuin poliisi. Omakotitalossa ja eri mökeillä asunut mies on Markku Keränen, jonka tulee paeta niin kauan, kunnes tapaa venäläisen yhdyshenkilönsä. Sitten kaikki tulee olemaan toisin, Keränen tulee saamaan suuren summan rahaa ja voi vaikka jättää Suomen. Onneksi hän saa romanialaisen passin. Uusi nimi Alexandru Nehau helpottaa liikkumista. Rohkaistuneena uudesta nimestään Keränen päättää majoittua Haikon kartanossa. Aamiaisella hän selaa Iltalehteä. Mitä sieltä löytyykään! Ilmoitus Markku Keräsen etsintäkuulutuksesta. Vastaanottovirkailija tunnistaa Keräsen Iltalehden kuvasta ja soittaa poliisin vihjenumeroon. 

Alkaa Keräsen takaa-ajo. Tarinaan tulee tihenevää vauhtia ja jännitystä. Yllättävää loppuratkaisua lukija saa odottaa aivan viimeisille sivuille asti. 

Kyllä oli mukava palata Porvoon poliisilaitokselle seuraamaan komisario Hautalehdon ja hänen tiiminsä työskentelyä ja letkeää yhdessäoloa. Poliisilaitoksen ilmapiiri on lämmin ja arvostava. Poliisit tuntevat toisensa läpikotaisin, joten keskinäinen kommunikointi on luontevaa. Huumori on nokkelaa ja rentoa. Välillä tuli tunne, että viihtyisin hyvin näiden poliisien seurassa Porvoon poliisilaitoksella, vaikkei mitään rikoksia tapahtuisikaan. 

Oli mukava, kun myös Hautalehdon yksityiselämää valotetaan. Suhde Leenan kanssa huipentuu romanttiseen iltaan Haikon kartanossa. 

Niin koukuttava kirja oli, että nyt sitten vaan etsimään osia 12 ja 13.

Sarah Lark: Tähtien tavoittelijat #naistenviikko

 

Sarah Lark: Tähtien tavoittelijat. Bazar. 2026. Alkuteos Himmelsstürmerinnen - Wir greifen nach den Sternen. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Kansi Timo Numminen. 640 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Olen lukenut kaikki Sarah Larkin suomennetut teokset ja tykännyt niistä kaikista. Viimeisin Tulikukka-sarja oli aivan ihastuttava lukukokemus. Nyt juuri ilmestynyt Tähtien tavoittelijat aloittaa kaksiosaisen Ylämaan tyttäret -sarjan.

Tapahtumat alkavat Skotlannista vuonna 1873. Serkukset Ailis, Donella ja Haily Hardin klaanista ovat kirjan päähenkilöitä. Heillä kaikilla on omat haaveensa. Mutta nuoret naiset tietävät, että säätyläisnaisten elämää rajoittavia sovinnaisia rooleja ja rajoja on vaikea ylittää. Serkukset pääsevät onnekseen opiskelemaan edistykselliseen St Leonardsin sisäoppilaitokseen. Mukaan tulee myös Emily, Hailyn kodin Old Lane Manorin palkollisen tytär, jonka Haily ainoana lapsena oli ottanut jo pienenä leikkikaverikseen.

Yllättäen Ailis saa kutsun tulla takaisin kotiinsa sisäoppilaitoksesta. Ikäviä asioita paljastuu toinen toisensa jälkeen. Ailisille oli järjestetty avioliitto kunnioitetun Hayn klaanipäällikön veljen pojanpojan Cuthbertin kanssa. Edessä on muutto Amerikan Bostoniin.

Skotlannissa Haily, Emily, Donella ja Donellan veli George sekä isovanhemmat lähtevät grand tourille. Ensin kylpylöihin Ischiaan ja sieltä Pariisiin, missä nuoret naiset löytävät suunnan elämälleen. Ilmapalloilusta kiinnostunut Donella pääsee seuraamaan luentoja yliopistossa. Yhdessä ihastuksensa Hernandon kanssa hän rakentaa kuumailmapallon, jonka ensimmäisiä sensaatiomaisia lentoja seuraavat sekä yleisö että media jännittyneinä. Esiintymisestä haaveileva Haily tekee itseään tunnetuksi teatteriväen keskuudessa.

Loput kirjan tapahtumista sijoittuvat Bostoniin, jonne myös Emily, Haily ja Donella päätyvät. Naiset löytävät elämälleen suunnan. Emilyn elämää ohjaa kiinnostus eläimiin, Haily tekee itsestään tunnetun ja rakastetun näyttelijän, Donella jatkaa harrastustaan kuumailmapallojen parissa ja Ailis pääsee tutkimaan tähtiä. Tapahtumat saavat traagisen päätöksen, josta läheisten on vaikea toipua. 

Historiallisen viihteen ystäville kirja on täysi kymppi. Lukija ennättää tutustua hyvin ihastuttaviin serkuksiin, jotka lähtevät rohkeasti valloittamaan maailmaa sekä etsimään ja toteuttamaan unelmiaan. Kirja tuo esille serkusten kasvun ja rohkeuden pitää kiinni omista toiveistaan. Kirja kuvaa kauniisti myös serkusten välistä ystävyyttä. Ympäröivä yhteiskunta luo kehyksen tapahtumille. USA:ssa korkeakoulutus alkoi vähitellen avautua naisille 1800-luvun loppupuolella, vaikkakin yhä naisten ammatilliset mahdollisuudet olivat rajalliset, kuten kävi ilmi Ailisin tapauksessa. Emily ja aviomiehensä Ronald saavat kokea, miten rotujen välinen avioliitto on sosiaalinen tabu, vaikkakin Massachusettsissa rotujen väliset avioliitot olivat laillisia jo 1890-luvulla.

Sanna van Leeuwen on tehnyt hienoa työtä Larkin kirjojen suomennuksissa. Hänen käännöksensä välittävät hienosti saagojen historiallisia tunnelmia. Ja jälleen kerran kiitokset Timo Nummiselle todella onnistuneesta kannesta.

Pekka Vartiainen: Murhakertomuksen anatomia

 

Pekka Vartiainen: Murhakertomuksen anatomia. Avain. 2026. Kansi: Timo Numminen. 230 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumaympäristö on 1920-luvun Berliini. Elli ja Willi solmivat avioliiton, ja Ellistä tulee rouva Klein. Nuoripari asettuu asumaan pieneen huoneistoon, jossa heidän kanssaan asuu Willin äiti. Ei mene kauaakaan, kun Willin väkivaltaisuus tulee esiin. Väkivalta on raakaa ja rajua. Elli päättää jättää miehensä, mutta palaa takaisin miehen luvattua parantaa tapansa. 

Elli ja Willi muuttavat omilleen, mutta ei elämä siitä muutu. Willi juo, räyhää ja hakkaa. Eräälle kapakkareissulle Willi ottaa Ellin mukaan. Sattuukin onnekkaasti, sillä kapakassa he tutustuvat veturinkuljettaja Nebbeen ja tämän vaimoon Greteen. 

Elli ja Grete ystävystyvät, ja Elli pystyy kertomaan Gretelle pahoinpitelyistä ja onnettomasta avioliitostaan. Vähitellen Ellin ja Greten suhde saa uusia muotoja. "Elli on Greten rakastettu, rakkauden kohde ja kun totuus Ellin avioliitosta alkaa hänelle paljastua, Elli on kuin toivottu lapsi, johon hän voi siirtää kaiken, mikä on elänyt niin pitkään patoutuneena hänen sisällään. Grete haluaa suojella Elliä kaikelta ikävältä." 

Suhteen innoittamana Elli päättää myrkyttää Willin rotanmyrkyllä. Willi kuolee myrkkyyn. Kun kuolinsyyksi todetaan alkoholimyrkytys, Willin äiti ei usko siihen. Ruumis kaivetaan ylös, ja käy ilmi, että ruumiista löytyy arsenikin jäämiä. Oikeudenkäynnissä Elliä syytetään aviomiehensä murhasta. Tuomioksi tulee neljä vuotta vankeutta.

Kolmannessa luvussa berliiniläinen kirjailija saa kustantajalta tehtäväksi kirjoittaa kirjan Willi Kleinin tapauksesta. Kirja tulee Yhteiskunnan ulkopuoliset -sarjaan. Kirjailija ryhtyy toimeen, tutkii taustoja ja haastattelee Elliä vankilassa. Luvussa ei käsitellä ainoastaan kirjailijan kirjan kirjoittamisprosessia, vaan myös kirjailijan avioliiton ulkopuolista suhdetta. Esille nousee myös historian suuria nimiä, kuten vaikkapa Bertolt Brecht, Robert Musil, Goethe, Sigmund Freud ja Dostojevski. Kirjan kirjallisuuspohdinnat ovat kiinnostavia ja antoisia.

Pekka Vartiainen on tarttunut kiinnostavaan ja melko yllättävään aiheeseen. Vartiainen kirjoittaa faktaan perustuvaa fiktiota. Tapahtumat ovat faktaa, Willi Kleinin myrkytyskuolema on faktaa, oikeudenkäynti on faktaa, samoin kirjailijan kirjoitusprosessi. Vasta Lukijalle-osuudessa kirjan lopussa lukijalle paljastetaan, että kyseinen kirjailija oli Alfred Döblin (1878-1957), joka muistetaan erinomaisesta Berlin Alexanderplatz -teoksesta.

Vartiaisen rikasta ja elävää tekstiä on ilo lukea. Timo Nummisen suunnittelema upea kansi sopii erinomaisesti kirjan teemaan ja aikakauteen. Murhakertomuksen anatomia on Vartiaisen esikoisromaani. Mielenkiinnolla odotan Vartiaisen esiintymistä Naantalin Kirjajuhlilla.