Pitkä aukea päättää sukuromaanitrilogian, jonka aiemmat osat ovat Neljäntienristeys ja Lopotti. Aiemmista osista muistamme Löytövaaran Johanneksen, Helenan ja Annan sekä heidän vanhempansa Lahja-äidin ja homoseksuaali-isän. Lopotissa Kinnunen kertoo Helenan tarinan, ja tällä kertaa saamme keskittyä Johannekseen. Nyt Johannes on muistisairas vanhus, jonka elämä avautuu pala palaselta sairasvuoteelta käsin. Saamme tavata myös Annan, joka vierailee Johanneksen luona. Pitkä aukea toimii myös itsenäisenä teoksena.
Sairasvuoteellaan Johannes muistelee nuoruuttaan. Nuori Johannes asuu ärhäkän Lahja-äitinsä kanssa. Isä on jo kuollut. Armeija-aikanaan Johannes löytää Kaarinan, ihanan nuoren naisen, joka tulee varakkaasta pohjanmaalaisesta kodista. Nuoret ihastuvat ja rakastuvat. Avioliiton myötä aviopari asettuu asumaan äidin taloon. On itsestäänselvää, että Johannes jatkaa vanhempiensa valokuvaamotoimintaa. Kaarinasta kehittyy vuosien mittaan taitava lasten valokuvaaja, kun taas Johanneksen vahvuusalue on hääkuvissa.
Kainuulaisen ja eteläpohjalaisen kulttuurin kohdatessa tunteet räiskyvät, varsinkin kun äiti lähtökohtaisesti ei halua hyväksyä Kaarinaa. Kaarina tekee kaikkensa saadakseen Lahjan hyväksynnän, yrittää kaikkensa ja ylittää yrittämisessä itsensä, mutta mikään ei auta. Lahja on pahasuinen ja näyttää avoimesti vihamieliset tunteensa Kaarinaa kohtaan. Johannes tasapainottelee äidin ja Kaarinan välillä. Hän ymmärtää, että Kaarinan on täysin erilaisen taustansa takia vaikea sopeutua, mutta toisaalta hän yrittää ymmärtää myös äitiänsä.
Kaarinan ja Johanneksen rakkaus on pakahduttavaa ja suorastaan käsinkosketeltavaa. Samaa käsinkosketeltavaa rakkautta saavat osakseen heidän neljä lastansa. Lahja saa vihamielisyydellään säröjä suhteeseen, mutta pariskunnalla on omat keinonsa - pitkät kävelyt ja Kaarinan autoajelut - tasapainottaa tilanne.
Kirjassa liikutaan syvissä vesissä. Veteen vajoaminen rinnastetaan runonomaisesti Johanneksen muistisairauteen. Kiinnostavaa on valokuvauksen yhdistäminen Johanneksen muistisairauteen. Johannes on katsonut koko elämänsä ajan maailmaa linssin läpi, ja muistisairaanakin hän näkee menneisyyden tapahtumat yksittäisinä valokuvina.
Kaikki kolme päähenkilöä - Johannes, Kaarina ja Lahja - ovat hyvin rakennettuja. Johannes on vaatimaton ja herkkä mies, joka rakastaa yli kaiken vaimoaan ja lapsiaan, kun taas Kaarinan roolina on tuoda valoa kirjan tapahtumiin. Lahja on ristiriitainen nainen. Ulospäin hän näyttäytyy kovana ja ilkeänä, mutta hänellä on oma synkkä, lähes rakkaudeton historia. ”Mistä se olisi rakkautta oppinut, kun ei itse sitä mistään saanut?" pohtii Johannes.
Kirja oli upea lukukokemus. Kun olin lukenut kirjan, olin kirjaimellisesi sanaton. Niin täydellisesti kirja oli lumonnut minut. Kirja on kuvaus Johanneksen ja Kaarinan avioliitosta, ja loppujen lopuksi kirjassa tapahtuu melko vähän. Se, mikä tekee Pitkästä aukeasta kirjojen kirjan, on Kinnusen kieli, tapa kuvata asioita ja taitava henkilökuvaus.
Tommy Kinnunen on ollut kuudella kirjallaan neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana. Uskon, että Pitkä aukea on jälleen ehdokkaana, niin taidokkaasti kirjoitettu tämä kirja on. Aiemminkin Kinnunen on vakuuttavasti kuvannut vaikeita asioita, mutta tässä kirjassa tyyli on entistä tiiviimpää ja napakampaa.
Hannu-Pekka Björkman on onnistunut valinta äänikirjan lukijaksi.
