sunnuntai 22. marraskuuta 2026

Svenja Falk: Häviön päivät

 

Svenja Falk: Häviön päivät. Ihmisiä natsi-Saksan raunioilla. Art House. 2026. Saksankielinen alkuteos Die letzten Tage der Diktatur. Spione, Drahtzieher und das Ende der Nazi-Herrschaft. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Kansi: Mika Tuominen.  Art House. 275 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Suuramiraali Karl Dönitz vastaanottaa 30.4.1945 salatun radiosanoman, jonka lähettäjä on Hitlerin sihteeri Martin Bormann. Hieman ennen itsemurhaansa Hitler oli nimittänyt poliittisessa testamentissaan Dönitzin seuraajakseen. Ylpeänä Dönitz viestittää Berliiniin: ”Hyvä Führer, uskollisuuteni Teitä kohtaan on oleva vankkumaton. Yritän kaikin tavoin olla Teidän apunanne Berliinissä.” Hän ei tiedä, että Führer on jo kuollut.
Svenja Falkin kirjan Häviön päivät tapahtumat sijoittuvat ajalle 30.4.–23.5.1945. Kyseessä on lyhyt, mutta kiinnostava ajanjakso Saksan historiassa. Toukokuun alussa on jo selvää, että sota on hävitty, ja Berliinin valtiopäivätalon katolla liehuu punalippu. Silti Dönitz pitää radiossa puheen, jossa hän julistautuu Führerin seuraajaksi ja lupaa tehdä kaikkensa pelastaakseen Saksan neuvostoliittolaisilta. 
Plönistä Dönitz siirtyy Flensburgin merisotakouluun Schleswig-Holsteinin osavaltiossa. Perustettavaan toimitusministeriöön nimitetään entisen valtakunnan merkittäviä natsijohtajia, kuten Albert Speer, Wilhelm Stuckart ja Schwerin von Krosigk.
Toukokuun alussa 1945 Flensburg on ääriään myöten täynnä. Koska kaupunki on säästynyt pahimmilta pommituksilta, se vetää puoleensa niin vapautettuja keskitysleirivankeja ja pakolaisia kuin Wehrmachtin sotilaita ja natsitoimihenkilöitä. Kaupungissa piipahtavat muun muassa Rudolf Höss ja Heinrich Himmler.

Liittoutuneet vaativat saksalaisilta ehdotonta antautumista kaikilla rintamilla. Ensimmäinen antautumisasiakirja allekirjoitetaan 7. toukokuuta aamuyöllä klo 2.41, ja Saksan puolelta sen allekirjoittaa kenraalieversti Alfred Jodl. Neuvostoliitto ei kuitenkaan hyväksy asiakirjaa, minkä vuoksi toinen, lopullinen antautumisasiakirja allekirjoitetaan Berliinissä 9. toukokuuta. Tällä kertaa Saksan edustajana on kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel. Vaikka sota on ohi, Dönitzin toimitusministeriö jatkaa toimintaansa Flensburgissa aina toukokuun 23. päivään saakka, jolloin liittoutuneet lopulta pidättävät hallituksen.

Kirjailija Svenja Falk totesi Helsingin Kirjamessuilla, että tätä erikoista historian vaihetta eivät tunne monet saksalaisetkaan. Falk on itse kotoisin Flensburgista, mikä sai hänet kiinnostumaan kotikaupunkinsa dramaattisista viikoista.
Häviön päivät ei ole raskas tieteellinen selonteko natsi-Saksan viimeisistä viikoista, vaan tarjoaa pikemminkin tietoa tapahtumista yleistajuisessa muodossa. Tarinan kaari jää paikoin hieman pirstaleiseksi, koska kirjaan on haluttu sisällyttää useita pienempiä – joskin kiinnostavia – sivupolkuja ja ihmiskohtaloita tältä ajanjaksolta. Pienenä yksityiskohtana jäin pohtimaan kirjan ulkoasua: kanteen on valittu kuva Berliinin Alexanderplatzilta, vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat Flensburgiin. Muutama valokuva olisi tuonut lisäsärmää kirjan tapahtumille. Kokonaisuus on silti antoisa ja ainakin minulle uutta tietoa antava, ja suosittelen kirjaa kaikille historian ystäville! 

perjantai 20. marraskuuta 2026

Annika Eronen: Tytöt jotka leikkivät nukeilla

 

Annika Eronen: Tytöt jotka leikkivät nukeilla. Myllylahti. 2026. 283 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Tytöt jotka leikkivät nukeilla on Annika Erosen kuudes osa rikoskomisario Hannu Savolaisen tutkimuksia kertovassa sarjassa. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena.

Dekkari alkaa hyytävästi. On elokuun loppupuoli, ja kauppaneuvos Vesa Härkösen kartanossa vietetään venetsialaisia. Tunnelma on hilpeä, kunnes juhlinnan keskeyttää traaginen  tapahtuma: naapuritalon uima-altaasta löytyy hukkunut nainen. Yllätys on suuri, kun käy ilmi, että nainen on Greta Vainio, kauppaneuvoksen entinen kihlattu, joka katosi salaperäisesti yksitoista vuotta sitten. Eikä siinä vielä kaikki, nurmikolta uima-altaan läheltä löytyy veren peitossa oleva tajuton Noora Ahonen, joka taas puolestaan on aiemmin seurustellut kauppaneuvoksen pojan kanssa. 

Hämeenlinnan poliisin rikoskomisario Hannu Savolainen lähtee saksanpaimenkoiransa Redin kanssa rikospaikalle. Käy ilmi, että Noora on tajuton, ei kuollut. Veri hänen päällään on aitassa olleesta metsästetystä hirvestä. Saatuaan perustiedot tapahtuneesta Savolainen pystyy vain toteamaan: "Lyhyttä, täsmällistä ja ytimekästä." 

Savolainen aloittaa yhdessä rikosylikonstaapeli Siru Hakalan kanssa lähiomaisten haastattelut. Miksi Greta Vainio oli palannut yhdentoista vuoden jälkeen? Miksi Noora Ahonen oli mukana juhlissa, vaikka kihlaus oli jo mennyttä elämää? Liittyykö vuosia sitten kadonnut 15-vuotias Jemina Saari tähän rikosvyyhtiin?

Savolainen alkaa jo turhautua, kun mitään edistymistä tutkinnassa ei tapahdu. Hän tuntee itsensä jo vanhaksi, onhan hän jo kuusikymppinen. Onneksi hänellä on mukavat ja yhteistyöhaluiset kollegat. Ja onpa joukossa todellinen piristysruiske, nopealiikkeinen ja suorasanainen oikeustieteen maisteri Milla Luther. Savolainen on sympaattinen, lämminhenkinen ja hyvin tavallinen poliisi. Paheita hänellä ei ole, ellei tupakointia lasketa sellaiseksi. Milla ripittää Savolaista: "Nyt sinun pitää ottaa järki käteen. Olet vanha ja stressaantunut ja saat vielä sydänkohtauksen tuota menoa. Ei sovi sinulle tuo pahe yhtään. Mitä vaimosikin siihen sanoo? Hän tuskin haluaa jäädä leskeksi, kun on vielä niin paljon sinua nuorempikin. Ja kaunis." 

Tytöt jotka leikkivät nukeilla tarjosi koukuttavaa, mutta lämminhenkistä jännitystä. Erosella on taito rakentaa inhimillisiä ja läheiseksi tulevia henkilöhahmoja. Sellaisia ovat päähenkilö Hannu Savolainen ja nuori tyttö Elisa, kauppaneuvoksen pojan tytär. Elisa soittaa selloa, rakastaa hevosia ja on rikostutkinnan avainhenkilöitä, sillä hänellä oli ollut läheinen suhde Gretan kanssa. Mutta kaikkein sympaattisin hahmo kirjassa on Savolaisen koira Redi. Redi on viisas koira: välillä äärimmäisen laiska ja Savolaista kohtaan jopa vihamielinen, mutta tositilanteissa rohkea ja aktiivinen.

"Sinulla on viisas koira, hän (Elisa) sanoi Savolaiselle katsoen Rediä kunnioittavasti ja ihaillen.
- Niin on, Savolainen sanoi hiljaa. - Ihan paras."

Kirjassa on kaunis kansi. 

maanantai 16. marraskuuta 2026

Rosa Liksom: Talo

 

Rosa Liksom: Talo. Pastoraali. Like. 2026. 261 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Aalen elämä ei ole ollut helppoa. Hänet on ostettu pienenä huutolaispoikana suureen vallastaloon väylän varrelle. Pienestä koostaan huolimatta Aale on suurena apuna talon monissa toimissa, vaikka onkin potenut vaikean tuberkuloosin.  

Nyt syksyllä 1944 Aale on 15-vuotias. Parta ei vielä kasva, mutta lapsuusvuodet ovat lopuillaan, ja heräävät seksuaaliset tunteet saavat "kärsän" nousemaan mitä erilaisimmissa tilanteissa. 

Talon Vanhaemäntä pitää jöötä talossa isännän hääriessä saksalaisten kanssa. Lisäksi taloa asuttavat mielenterveysongelmista kärsivä Leila, talon oma poika, hieman Aalea vanhempi Piru ja ahkera piika Signe. Arkikuviot sekoittaa taloon tuleva renki. 

Aale lumoutuu rengistä, tämän komeasta näöstä ja kaupunkilaisista tavoista. Ihastuminen on seksuaalista, mutta Aalen itsetunto saa suuren kolauksen, kun renki torjuu hänet. Rauhansopimuksen tultua renki katoaa, ja myöhemmin osoittautuu, että mies oli ollut syvästi saksalaismielinen. 

Lapin sota alkaa. Tästä Liksom jatkaa upealla kirjallaan Väylä, mutta molemmat ovat kuitenkin itsenäisiä teoksia. 

Liksomin Talossa on paljon ammennettavaa. Teoksen alaotsikko on pastoraali, mutta kauniin luonnon alta paljastuu kaikkea muuta kuin viaton paratiisi. Aale kirjan päähenkilöksi ja minäkertojaksi on kiinnostava valinta. Romaani on paljolti Aalen tajunnanvirtaa, ja tapauksia kuvataan vain Aalen kokemusten läpi. Aalella on voimakkaita seksuaalisia jännitteitä lähinnä renkiä kohtaan, mutta myös "looran" salaisuudet kiehtovat. Tarina ei varmaankaan olisi kärsinyt, jos "kärsä"-kuvaukset olisivat jääneet pienemmälle huomiolle. 

Koko romaani on kirjoitettu Tornionjokilaakson murteella. Ratkaisu tuntuu luontevalta. Koska Liksom haluaa lukijan pääsevän Aalen sielunmaisemiin, kielenkin pitää olla Aalen omaa. Murteella saadaan myös autenttisuutta Tornionjokilaakson maalaistalon elämään. Kuuntelin kirjaa osittain äänikirjana, ja miten hienosti Anna Saksman lukeekaan sen! Tarina suorastaan soi ja tuo upeasti esille kirjan rytmin. 

Liksomin Talo on tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

perjantai 13. marraskuuta 2026

Liz Nugent: Totuus Ruby Cooperista

 

Liz Nugent: Totuus Ruby Cooperista. Sitruuna. 2026. Englanninkielinen alkuteos The Truth About Ruby Cooper. Suomentanut Veli-Matti Murtovaara. Kannen kuva @Ian Ross. 435 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan takakannesta: "Mitään tästä ei olisi tapahtunut, ellei sisareni olisi ollut niin kaunis." Tämä yksi lause kiteyttää koko kirjan kantavan teeman.

Tuo kateellinen tyttö on 16-vuotias Ruby Cooper, ja kateuden kohde on hänen isosiskonsa Erin. Siskokset kasvavat Bostonissa varakkaassa, arvostetussa ja syvästi uskonnollisessa perheessä. Perheen isä Dough johtaa omaa kirkkoaan. Erin on kaunis, älykäs ja menestynyt, ja hänen poikaystävänsä Milo suorastaan jumaloi häntä. Ruby elää siskonsa varjossa kykenemättä peittämään mustasukkaisuuttaan. 

Kun Ruby päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä, päätöksellä on traagiset seuraukset, jotka kaikuvat vuosikymmenten päähän. Perhe hajoaa välittömästi. Ruby ja hänen irlantilainen äitinsä muuttavat väliaikaisesti Dubliniin isoäidin luo, kun taas isä ja Erin kirkkoyhteyksineen jäävät Bostoniin. Väliaikaiseksi tarkoitettu muutto muuttuu nopeasti pysyväksi. Elämää mullistavan tapahtuman jälkeen ei ole yllätys, että Ruby turvautuu alkoholiin ja huumeisiin vaimentaakseen mielensä ja unohtaakseen menneen. 

Tapahtumat ulottuvat kahden vuosikymmenen ajalle seuraten traagisen tapahtuman tuhoisia jälkiä Rubyn elämässä Dublinissa ja Erinin elämässä Bostonissa. Enempää kirjan tapahtumista en voi paljastaa, koska se yksinkertaisesti pilaisi lukukokemuksen. Kirjan tapahtumat on luettava ja koettava itse. Mutta sen voin taata, että lukijan halu saada selville totuus on niin voimakas, ettei kirjaa juuri voi laskea käsistään. 

Tässä psykologisessa draamateoksessa käsitellään monia raskaita ja vakavia aiheita, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, suostumusta, riippuvuutta, väkivaltaa ja sukupolvista traumaa. Teos on ajankohtainen, merkityksellinen ja iskee lujaa. Kirjan lukeminen oli mieleenpainuva lukukokemus. Välillä tunsin syvää surua, välillä toivoa, toisinaan taas olin täynnä vihaa ja lopulta olin valmis hyväksymään tarinan loppuratkaisun.

Liz Nugent osoittaa todellisen taitonsa kirjailijana rakentaessaan tarinan henkilöhahmoja. Rubyn rooli on keskeinen. Hän on ristiriitainen hahmo, joka herättää lukijassa monenlaisia tunteita: joku tuntee häntä kohtaan sääliä ja myötätuntoa, toinen vihaa ja kolmatta hänen persoonansa kiehtoo. Varmaa on kuitenkin se, ettei Ruby jätä ketään kylmäksi. Isosisko Erinistä on helpompi pitää, ja häneen on myös helpompi samaistua. Siskosten lisäksi tapahtumiin liittyy laaja henkilögalleria. Sympatiani olivat Rubyn tyttären Lucyn puolella. Kirjan loppuvaiheessa kerronta kääntyykin Lucyn näkökulmaan. Siinä kohtaa ei voi olla miettimättä, kuinka eri lailla hänen elämänsä olisi voinut mennä, jos salaisuudet olisi paljastettu alusta alkaen. 

Kirja on suureksi osaksi kuvausta erilaisista naiskohtaloista. Vaikka miehillä on iso rooli tapahtumien kulussa, naiset ovat kuitenkin niitä, jotka tekevät ratkaisevat päätökset. Kriitikot ovat ylistäneet kirjan koukuttavaa rakennetta ja psykologista syvyyttä. Lukusuositus kaikille laadukkaiden psykologisten draamojen ja vahvojen henkilökuvausten ystäville.

The Truth About Ruby Cooper julkaistiin Irlannissa maaliskuussa 2026. On hienoa, että saamme lukea suomenkielistä painosta jo samana vuonna. Kiitos Sitruuna! Totuus Ruby Cooperista on toinen Nugentilta suomennettu teos. Vakuuttava ja omaperäinen Särmikäs Sally Diamond ilmestyi vuonna 2025 (Sitruuna). (linkki) 

tiistai 10. marraskuuta 2026

Sanna Kotajärvi: Hallankantaja

 

Sanna Kotajärvi: Hallankantaja. Pimeydenkylväjät-sarjan 3. osa. Into. 2026. Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen. 301 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Rikoskonstaapeli Kasper Rahkola saa tutkittavakseen erikoisen murhan. Poliisi on saanut koiranulkoiluttajalta ilmoituksen, että koira oli löytänyt ruumiin Turun keskustan liepeillä sijaitsevasta Luolavuoresta. Poliisikolmikko Kasper Rahkola, Erkki Vahalahti ja Kiira Reinikainen kiiruhtavat Luolavuorelle. Kasper pääsee kuin pääseekin sisään ahtaasta luolansuusta ja löytää miehen ruumiin. Kuolleelta on katkaistu kaksi sormea, jotka on kätketty ruumiin taskuun. Kielikin puuttuu. Lähimetsästä löytyneestä lompakosta käy ilmi, että kyseessä oleva uhri on 35-vuotias Roope Honkanen, eronnut, kahden lapsen isä. 

Ensimmäinen haastateltava on Honkasen ex-vaimo Emilia. Emilia ei tunnu olevan pahoillaan eksänsä kuolemasta. Roope ei ollut hyväksynyt avioeroa ja teki jatkuvasti häirintää Emilialle, lähetteli ilkeitä tekstiviestejä ja kävi häiritsemässä Emilian ja lasten kotikadulla ja oven takana. Emilia tuo esille psykologinsa tuen. Hänellä on oikeus tuntea vihaa Roopea kohtaan, sanoo Emilian psykologi Olivia Wahlman. Käy ilmi, että Wahlman on erikoistunut kiusaamisen psykologiaan. Kiusaamisesta tuleekin kirjan keskeinen teema.

Roopen murhan tutkinnassa ei ole vielä päästy kovin pitkälle, kun Kasperille tulee puhelu. "Uusi kroppa", Kiira henkäisi puhelimeen. "Tältäkin puuttuu sormia." Tällä kertaa uhri on nainen: Taru Heinola. 

Kotajärvi kuljettaa taitavasti rikostutkintaa. Lukija saa jännittää pitkään ennen kuin tutkimusten suunta selviää. Tarinan kiinnostavimpia hahmoja on raitis laitapuolen kulkija Termos, joka tarjoaa Kasperille yllättäviä oivalluksia ja johtolankoja. Jännitys tiivistyy entisestään, kun viaton Termos joutuu itse vakavaan vaaraan ja murhayrityksen kohteeksi. Termokselle löytyy vastinpari Raipe Seppo Jokisen dekkareissa. 

Hallankantajasta on moneksi. Rikostutkinta on luonnollisesti kirjan avainteema, mutta esille nousevat myös ihmissuhteet monessa muodossa. Kasperin ja Millan orastavaa suhdetta jarruttaa Millan avioeroprosessi, ja oman kiinnostavan lisänsä tuo Kasperin suhde leskimiesisäänsä. Myös poliisitiimin sisäinen dynamiikka kipuilee, kun kireästi sanaileva Kiira ja piikittelyihin
herkästi tarttuva Vahalahti ottavat yhteen.

Kirjan nimi on onnistunut, sillä raa'at murhat sijoittuvat osuvasti alkukesän hallaöihin. Teos vakuutti minut Kotajärven kyvystä kirjoittaa mukaansatempaavaa rikoskirjallisuutta, ja tämä koukuttava sarja ansaitsee ehdottomasti jatkoa.

Saamme Sanna Kotajärven kirjailijavieraaksi Rauman Kissalaan 21.11.2026.

 

lauantai 7. marraskuuta 2026

Sofia Herala: Nukkuvien kukkien joki

 

Sofia Herala: Nukkuvien kukkien joki. Atena. 2026. Kansi: Laura Noponen. 256 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Toinen maailmansota on ohitse. 1950-luvulla sodan vaikutukset näkyvät yhä, mutta eteenpäin yritetään mennä. Tornionjoen sivuhaaran, Liakanjoen, varrella sijaitsevassa pohjoisessa kylässä asuu Oivan ja Elnan perhe. Elämä pienessä talossa kolmen lapsen – Hannun, Hemmingin ja Vuokon – kanssa on jatkuvaa selviytymistä, ja Elna tekee parhaansa saadakseen perheelle ruokaa ja vaatteita.

Yllätys on suuri, kun eräänä päivänä vuonna 1950 taloon tulee Oivan sisko Josefina, joka tuo viisivuotiaan tyttärensä Anni-Helenan hoidettavaksi Oivan perheeseen. Hyväntahtoinen Oiva ottaa tytön, vaikka Elna ei päätöstä hyväksykään. Anni-Helenasta tulee Helli.

Kyläläiset eivät tiedä mitään tytön taustasta, mutta päättelevät, että yht'äkkiä Oivan perheeseen putkahtanut tyttö ei voi olla muuta kuin äpärä. Mutta Oiva kantaa salaisuutta, josta edes oma vaimo ei tiedä: saksankielisiä kirjeitä, joissa kaivataan pientä tyttöä.

Kyläläisten vieroksuma Helli saa ystäväkseen Kreetan. Yhdessä lähdetään koulutielle. Liakanjoki ylitetään sulan veden aikana proomulla, jota ohjaa nuori kuljettaja Juhani. Koulun päätöspäivänä 29.5.1956 sattuu suuri tragedia. Koululaisia kuljettanut proomu uppoaa. Onnettomuudessa kuolee viisi lasta ja kuljettaja Juhani. Yksi hukkuneista lapsista on Vuokko, Oivan ja Elnan tyttö. 

Kirjailija kuvaa koskettavasti onnettomuuden jälkeistä surua ja syyllisyyttä. Tyttönsä menettänyt Elna tuntee suoranaista vihaa eloon jäänyttä Helliä kohtaan, veneonnettomuudessa invalidisoitunut Kreeta-ystävä yrittää saada uudelleen otetta elämästä ja Oiva tasapainottelee vaimonsa tukemisen ja vihan kohteena olevan Hellin suojelemisen välillä.  

Myöhemmin kirjassa hypätään ajassa eteenpäin vuoteen 1966, jolloin Helli aviomiehensä ja vauvansa kanssa tulevat Oivan ja Elnan luo. Avomies lähtee jo edeltä etelään, mutta Helli jää vielä kesäksi vanhaan kotitaloon. Se, mitä tapahtuu hänen lähtiessään pois "vanhempiensa" luota, jää lukijan tulkittavaksi. 

Herala kietoo fiktiiviset tapahtumat ja todellisen venetragedian saumattomasti yhteen. Tarinan koskettavaa tunnelmaa kehystävät kauniit ja elävät luonnonkuvaukset. Tornionjokilaakson murretta on käytetty viisaasti: ei liian paljon eikä liian vähän. Laura Noponen on suunnitellut kirjaan upean kannen.

Nukkuvien kukkien joki on upea ja mieleenpainuva esikoisteos, joka viipyy ajatuksissa pitkään viimeisen sivun jälkeen. Vahva suositus!

maanantai 2. marraskuuta 2026

Jukka-Pekka Palviainen: Lumiakvaario

 

Jukka-Pekka Palviainen: Lumiakvaario. Crime Time. 2026. Kansi: Timo Numminen. 261 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jukka-Pekka Palviaisen rikosromaani Lumiakvaario vie lukijan arvoituksellisten tapahtumien keskelle kuuden toukokuisen päivän ajaksi vuonna 2023. Heti kirjan avaussivuilta käy selväksi, että tarinan näyttämönä toimii Rauma – kirjailijan oma synnyinkaupunki. Kaupunki onkin teoksessa suuressa roolissa, ja sen kadut ja kulmat tulevat lukijalle tutuiksi tarinan edetessä.

Palviaisen aloitus on suorastaan karmaiseva. Moottorivene lähestyy Syväraumanlahtea, ja sen pohjalla makaa kauhuissaan oleva keski-ikäinen nainen. Hänen kätensä ja nilkkansa on sidottu nippusiteillä, ja suuhun on tungettu rätti vaimentamaan uhrin epätoivoisia huutoja. Mikään ei auta; nainen upotetaan kylmäverisesti veteen Purjehtijankadulla sijaitsevan luksustalon rannassa.

Samaan aikaan yhteiskunnan rattaista pudonnut, omalaatuinen Simo Sukkula sattuu olemaan paikalla laadukkaan Nikon-kameransa kanssa. Niin hukuttajat tallentuvat Simon muistikortille. Kuvat kuitenkin jäävät vain Simon tietoon – hän asuu mieluummin omissa oloissaan seksinukke-tyttöystävänsä Miran kanssa eikä halua olla missään tekemisissä viranomaisten kanssa.

Rikostutkinta pyörähtää käyntiin, kun edellisistä osista tuttu työpari, rikosylikonstaapeli Teemu Taikkonen ja vanhempi rikoskonstaapeli Nelli Nurminen, kurvaa Purjehtijankadun luksustalolle. Selviää, että talossa on juhlistettu vappua varsin railakkaasti. Tutkimukset ovat vasta alussa, kun seuraavana päivänä Vanhasta Raumasta löytyy terapeutti ammuttuna. Eikä synkkä kierre lopu siihen: heti seuraavana päivänä nuori mies löydetään kuolleena kotoaan. Mikä yhdistää näitä veritekoja ja ehtiikö Taikkonen tiimeineen ratkaista vyyhdin ennen kuin on liian myöhäistä?

Lumiakvaario ei edusta karmaisevaa rikoskirjallisuutta, vaan kyseessä on pikemminkin kevyehkö ja viihdyttävä jännitysromaani. Kirja etenee perinteisen dekkarin tavoin: tapahtuu rikos, jota tutkitaan, ollaan solmussa ja lopuksi saadaan rikos selvitetyksi. Teoksen ehdoton vahvuus ovat sen onnistuneet henkilöhahmot. Poliiseista valotetaan tarkemmin vain päähenkilö Teemu Taikkosen yksityiselämää, ja tästä mukavasta sekä vastuullisesta miehestä on vaikea olla pitämättä. Teemun suhdetta Taija-tyttäreen ja vaimon siskoon Sonjaan olisi seurannut mielellään enemmänkin, mutta kolme kuolemantapausta pitävät miehen niin kiireisenä, että vapaa-ajalla hän ehtii lähinnä vain nukkua.

Jukka-Pekka Palviainen on kokenut ja palkittu kirjoittaja, minkä huomaa tekstistä. Tarinaa on helppo lukea, kieli on sujuvaa ja dialogi soljuu luontevasti. Mukana on myös runsaasti hyväntahtoista huumoria.
Lumiakvaario on kolmas osa Taikkonen Raumalta -sarjassa. Ensimmäinen osa Tavoittelemanne henkilö on tapettu ilmestyi vuonna 2024 ja Viimeinen rukous vuonna 2025.
Kirjan julkkareissa Rauman Kissalassa 10.10.2026 Palviainen paljasti ilouutisen: kustannussopimus neljännestä osasta on jo allekirjoitettu! Jatkoa siis odotellen.
Lumiakvaarion julkkarit Kissalassa 10.10.2026. Tuomas Marjamäki haastattelee Jukka-Pekka Palviaista.