Martti Linna: Metsäpatruunoiden perintö

 

Martti Linna: Metsäpatruunoiden perintö. Reuna Publishing House. 2026. Kansi ja taitto: Jaana Rautio. Kuvat kirjoittajan ottamia. 191 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirja tarjoaa kiinnostavan ja perusteellisen katsauksen suomalaiseen metsäteollisuuteen keskittyen erityisesti metsäpatruunoiden elämään ja heidän työnsä tuloksiin. Metsäteollisuudella on Suomessa pitkä historia, metsäteollisuus on ja on ollut Suomen kansantalouden ja viennin keskeinen tukijalka. Tällä hetkellä metsäteollisuus tuottaa noin viidesosan maan vientituloista. 

Kirja alkaa metsäteollisuuden historiasta. Alan historia on todella pitkä. Ensimmäiset vesisahat rakennettiin koskien partaille jo 1500-luvulla. Sahalaitoksia alkoi syntyä 1700-luvulla. Vientiin meni tervaa, pikeä ja sahatavaraa ja vastavuoroisesti paluulasteissa tuli Suomeen viljaa ja siirtomaatavaraa. Katsaus historiaan on perusteellinen, paljon nimiä nousee esille, suurin osa minulle - tämän alan amatöörille - täysin tuntemattomia. Mutta ilo oli huomata, että naisillakin on ollut roolinsa metsäteollisuudessa jo 1800-luvulla. 

Historiakatsauksen jälkeen on luontevaa siirtyä teollisuusyhdyskuntien ympärille syntyneisiin asutusyhteisöihin. Metsäteollisuus on Suomessa suurin yksittäinen tekijä, joka loi uutta asutusta maaseudulle ja pikkupaikkakunnille. Tehtaita perustettiin usein asumattomille paikoille, jos siellä oli saatavissa puuraaka-ainetta ja vesivoimaa. Esimerkiksi Valkeakoski, Kuusankoski, Mänttä, Äänekoski ja Inkeroinen ovat syntyneet täysin metsäteollisuuden ympärille. 

Kauttuan ruukkialuetta. Kuva Anneli Airola.

Tehtaiden harjoittama sosiaalinen toiminta oli hyvin merkittävää 1900-luvun alussa. Yritykset rakensivat työntekijöille monen perheen pientaloja, perustivat kouluja ja jopa ammattikouluja. 

Tornatorin rakennuttama teollisuusväestön Ritikanrannan asuintalo Imatralla. Alue on nyt museona. Kuva AA.

Ensimmäisen ammattikoulun perusti Kymi Osakeyhtiö Kuusankoskelle vuonna 1914. Varkauteen syntyi Ahlström-yhtiön ammattikoulu ja Valkeakoskelle Yhtyneiden Paperitehtaiden ammattikoulu. Urheilukenttiä ja seurataloja perustettiin työntekijöiden vapaa-ajan viihteeksi. Syntyipä siinä ohessa merkittäviä urheilujoukkueitakin, mm. Juuso Waldenin innostama Valkeakosken Haka. Ei pidä myöskään unohtaa metsäpatruunoiden halua tarjota työntekijöille lukumahdollisuuksia. Mäntän patruuna G.A. Serlachius perusti kansankirjaston jo vuonna 1869. Samoin Kuusankoskella avattiin lainakirjasto vuonna 1875. 

Ahströmin pääkonttori Noormarkun ruukkialueella Porissa. Konttori valmistui vuonna 1916. Kuva AA.

Metsäpatruunoiden rooli suomalaisen taiteen kultakaudella oli korvaamaton. Erityisen merkittäviä taiteen tukijoita olivat metsäpatruunat G. A. Serlachius ja Antti Ahlström. Monet metsäpatruunoista rakensivat vaurautensa symboleina loisteliaita kartanoita ja metsästyslinnoja, joita löytyy ympäri Suomea.

 

Noormarkun kirkko, jonka oli suunnitellut Armas Lindgren, rakennettiin v. 1931-33. Lahjoitusvaroja oli saatu A. Ahlström Oy:ltä. Kuva AA.

Utran kirkko Joensuussa on harvinainen pystyhirsikirkko. Kirkon kellon kylkeen tuli kirjoitus: Lahja tehtaiden omistajilta herroilta Egerton Hubbart & Co. Kuva AA.

Martti Linnan Metsäpatruunoiden perintö on laadukas katsaus suomalaisen metsäteollisuuden historiaan 1700-luvulta tähän päivään. Kirja avaa kiinnostavasti metsäpatruunoiden elämää, työtä sekä heidän jättämäänsä merkittävää perintöä Suomen teollisuudelle ja yhteiskunnalle. Kirja muistuttaa, miten suuri rooli näillä vaikuttajilla oli myös maamme arkkitehtuurissa ja kulttuurielämässä. Laajaan lähdeaineistoon pohjaava teos on vakuuttavaa työtä. Kirjailijan itse kuvaamat otokset vanhoista teollisuusympäristöistä täydentävät tekstiä erinomaisesti. Kyseessä onkin täydellinen lahjakirja historian ja metsäalan harrastajille.

Lukupiirikirjana Trude Teigen Isoäiti tanssi sateessa

Trude Teige: Isoäiti tanssi sateessa. WSOY. 2025. Alkuperäisteos Mormor danset i regnet. Suomennos Saara Kurkela. Kansi: Ville Laihonen. 309 sivua.

Teigen Isoäiti tanssi sateessa oli Rauman Naisten Pankin lukupiirin kevään viimeinen kirja. Meitä oli paikalla kahdeksan naistenpankkilaista vaihtamassa ajatuksia tästä kirjasta.

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdella aikatasolla. Nykyaikana Juni rakastuu ihanaan, komeaan Jahniin, mutta Junin on paettava miestä, koska tämä osoittautuu väkivaltaiseksi. Sitten Juni huomaa olevansa raskaana. Junin ajatukset poukkoilevat puolelta toiselle. Hän ei  ole varma, haluaako hän pitää lapsen. 

Juni muistelee lapsuuttaan, kun hän asui mummin ja vaarin eli Teklan ja Konradin kanssa. Sitten mummi kuoli, ja Junin äiti ja Teklan tytär Lilla muuttaa taloon. Lillan hahmo jää hieman kaukaiseksi. Hän on vähäsanainen, alkoholiin taipuvainen eikä suostu kertomaan mitään Junen isästä. 

Löydettyään pari vanhaa valokuvaa Juni päättää lähteä Saksaan selvittämään mummin menneisyyttä. Hänen seurakseen lähtee naapurimökissä asuva Georg. Saako Juni matkalla tietoja mummin menneisyydestä, se jää nähtäväksi, samoin kuin se, millaiseksi kehittyy Junin ja Georgin suhde.   

Toisen aikatason päähenkilö on Junin mummi Tekla. Tekla on 19-vuotias nuori neitonen vuonna 1945. Hänellä on suhde saksalaisen sotilaan Otto Adlerin kanssa. Suhteen paljastuttua kaikki paheksuvat Teklaa, niin Teklan perhe kuin ystävätkin. Hän kohtaa samaa kohtelua kuin mm. ranskalaisnaiset, joilla oli ollut suhteita saksalaisten miehityssotilaiden kanssa. Naiset joutuivat julkisen häpeärangaistuksen kohteeksi, jossa heidän hiuksensa ajeltiin pois. Näin tapahtuu myös Teklalle. 

Tekla tekee rohkean päätöksen ja lähtee Oton kanssa Saksaan. Sodanjälkeinen Saksa on ankea, kaikki on tuhottu ja pommitettu. Oton kotitalo on paikallaan, mutta millaisessa kunnossa se ja hänen kylänsä onkaan. Otto masentuu, mutta Tekla kokee, että hänen on kestettävä, tulipa eteen millaisia vastoinkäymisiä tahansa. Ja niitähän tulee. Järkyttäviä tapahtumia, jotka osoittavat sodan kauheuden ja tuhoisuuden. 

Kirja on ollut hyvin suosittu erityisesti Norjassa. Kirja ilmestyi Norjassa vuonna 2015 ja oli bestseller-listalla peräti seitsemän vuotta. Myös muissa maissa kirja on saanut suuren suosion. Kirja kiinnosti monia lukijoitamme historiallisen taustansa takia. Kirja antaa äänen ryhmälle, josta aiemmin on vaiettu, ts. saksalaisten sotilaiden norjalaisille heiloille. Keskustelumme sivusi vastaavia suhteita Suomessa, vaikkakin tilanne oli erilainen Norjassa, koska Norja oli sodan aikana saksalaisten miehittämä.  

Tekla oli rohkea nainen. Hän rakasti Ottoa ja pystyi torjumaan koti-ikävää uskoessaan heidän yhteiseen tulevaisuuteen. Siihen julma sota ei antanut tilaisuutta. "Silloin Otto kuiskasi Teklan nimen ja sanoi, ettei Tekla saanut antaa periksi. Taivu, mutta älä katkea, Otto sanoi, juuri kuten Tekla oli usein patistellut itseään Norjasta lähdettyään. Mutta en tiedä pystynkö ilman sinua, Tekla vastusti. Minä olen edelleen sinun luonasi, Otto vastasi, sillä ihminen lakkaa olemasta vain, jos katoaa kaikkien muiden ihmisten tietoisuudesta." Onneksi kuitenkin aina löytyi ihmisiä, jotka auttoivat ja antoivat vähästään. Niin Tekla selvisi seuraavaan päivään ja siitä taas seuraavaan. 

Meidän kaikkien mielestä kirja oli hyvä lukukokemus. Sodan pahuus ja mielettömyys muodostavat kirjan pääteeman, jonka ympärille punoutuvat kirjan muut tapahtumat. Junin osuus tuntui hieman päälleliimatulta, eli juoneksi olisi riittänyt Teklan kiinnostava ja myös koskettava tarina. Jälleen pystyimme toteamaan, että kaunokirjallisuudesta voi oppia. Emme olleet koskaan kuulleet  Demminin hirvittävästä verilöylystä. Kirja sai meiltä hyvän arvosanan: 4,3 (asteikko 1-5). 

Koska kyseessä oli kevään viimeinen kokoontuminen, päätimme syksyn lukupiirikirjoista. Valituiksi tulivat Juha Hurmeen Suomen nuijituin nainen, Riko Saatsin Yönistujat, Harriet Constablen Viulisti ja Clare Leslie Hallin Missä maa murtuu. Jätimme yhden kirjan valitsematta, koska odotamme mielenkiinnolla tietoa, kuka on Lue Naiselle Ammatti -kampanjan kirjailija. 

Nelli Hietala: Puun sielu

 

Nelli Hietala: Puun sielu. Aula & Co. 2026. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 224 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Autofiktiivinen romaani alkaa kirjailija Nelli Hietalan sairastumisesta. Hän on saanut syöpädiagnoosin ja odottaa nyt leikkaukseen pääsyä. Huoli on suuri, kotona kolme lasta odottavat äitiä kotiin. Sairaalasängyssä maatessaan Hietala näkee ikkunan takana männyn. Jotakin tapahtuu, mänty antaa hänelle voimaa. 

Kun hoidot ovat onnistuneesti ohi, puut ovat yhä edelleen kirjailijan mielessä. Sairauslomalla ollessaan hänen tiensä vie metsään katsomaan puita, joka kerta yhä tarkemmin. Sitten löytyy Keisarinmänty, vanha puu, jota kirjailija käy katsomassa päivittäin. "Pian puun luona käynti oli ainoa asia, jota päivältä odotin. Suoraan sanottuna: se oli usein ainoa asia, jonka jaksoin tehdä."

Lieksalainen kuvanveistäjä Eva Ryynänen (1915-2001) oli kiinnostanut Nelli Hietalaa jo vuosien ajan. Ryynäsen Paateri oli tullut tutuksi Hietalalle, onhan hänkin Lieksasta kotoisin. Romaani Ryynäsestä oli antanut odotuttaa, Hietala ei löytänyt kirjalle oikeaa tarttumapintaa. Nyt sairastumisen ja tervehtymisen myötä Hietala löytää puut, ja sitä kautta avautuu reitti Ryynäsen maailmaan. Kun Hietala tutustuu Joensuusta tilattuun Eva Ryynäsen arkistoon, se antaa kirjoittamiselle suunnan. Kirja ei olekaan kuvausta pelkästään Eva Ryynäsen elämästä ja taiteesta, vaan myös kirjailijan kirjoittamisprosessista ja pyrkimyksistä päästä sisään Eva Ryynäsen ajatusmaailmaan. 

Puu oli Ryynäsen suosituin veistosmateriaali. Puusta oli moneksi, Ryynäsen käsissä puusta syntyi ihastuttavia lapsi-, eläin- ja luontoaiheisia veistoksia. Toki muitakin materiaaleja Ryynänen käytti, mm. hänen ensimmäinen julkinen veistoksensa oli pronssiin valettu Pietari Brahen patsas.   

Veljekset Hiidenkivellä -veistoksella Eva Ryynänen pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen kouluun. Kuva Anneli Airola.

Ryynäsen Paateri - ateljee, kotitalo ja kirkko - on suosittu vierailukohde Lieksassa. Rakennukset sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla ja muodostavat yhdessä upean kokonaisuuden. "Paateri vaikutti kasvaneen paikoilleen syvältä maan uumenista, riipineen seinilleen osan itseään ympäröivistä kasveista ja eläimistä ja tiivistäneen rakosensa sillä, mitä oli ympäristöstään onnistunut löytämään."

Paateri sijaitsee luonnonkauniilla paikalla. Kuva AA.

Paaterin kirkko oli Eva Ryynäsen suurin työ. Kirkko valmistui v. 1991. Kuva AA.

Puuta sisällä ja ulkona. Jykevä ovi johtaa kirkkoon. Kuva AA.  

  

Joensuussa asuessamme Paateri tuli meille tutuksi. Usein veimme vieraitamme tutustumaan tähän kertakaikkisen viehättävään paikkaan.

Miten kauniisti Hietala kuvaakaan Ryynäsen suhdetta puuhun ja luontoon. On helppo havaita, että Hietala on tavoittanut Ryynäsen sielunmaiseman ja hänen ajattelutapansa. Se on ihailtavaa siksikin, että Eva Ryynäsen jälkeen jääneitä arkistoja hänen henkilökohtaisesta elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan on hyvin niukasti.

Hietala korostaa, että kirjaa ei ole syytä lukea Eva Ryynäsen elämäkertana. Vaikkakaan kyseessä ei ole elämäkerta, olisin kaivannut Ryynäsen biografiaa valottamaan tarkemmin kuvanveistäjän elämänvaiheita. Muutamia taideteoksia nousee kirjassa esille, kuten Pietari Brahen patsas, Veljekset Hiidenkivellä, Laulupuu ja Marjatta sekä Paaterin kirkon puuveistokset. Perhepiirissä tärkeä henkilö oli aviomies Paavo. Avioparilla ei ollut lapsia. 

Eva Ryynänen on yksi Suomen tunnetuimmista kuvanveistäjistä. Ryynäsen rakkaus puuhun materiaalina ja sitä kautta luontoon näkyy kaikissa hänen teoksissaan.

Aimo Salonen: Ilmajuuriset

 

Aimo Salonen: Ilmajuuriset. Kirjokansi. 2026. 233 sivua.

Olli on Toropaisen evakkoperheen kolmesta lapsesta nuorimmainen. Evakkomatka oli kuljettanut perheen Suistamolta Savoon. Isä Juho oli anonut maatilkkua Maatalousministeriön asutusasiainosastolta ja saikin sen, mutta lämpäre ei näyttänyt kutsuvalta. "Perkele!" Katkerana kajahti miehen kirous kesäiseen alkuiltaan, kun kapeaa polkua ptkin taivaltanut pariskunta oli päässyt heille myönnetyn maan laitaan. Masentavalta näytti. Metsää, osin kitukasvuista. Kumisaappaat lätskähtelivät vetiseen sammaleeseen tontin soistuneimmalla lämpäreellä." Juho teki pitkää päivää pelloilla ja ottipa vielä sivutöitäkin, koska pieni tila yksin ei turvannut perheen elantoa. 

Juholle oli selvää, että perhe elää kuten paikkakuntalaiset. Ryssittelyä hän ei halunnut kuulla. Lastensa parasta hän ajatteli, kun päätti, että uskonnosta ei puhuttu eikä karjalan kieltä käytetty kuin muiden karjalaisten kanssa. Kantaväestöön isän liitti jouhevasti SMP, Suomen Maaseudun Puolue. Tämän aatteen suojissa Ollikin kasvaa.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen omaa polkua ei tahdo löytyä. Viisi vuotta Olli työskentelee sahalla ja asuu kotona. Elämälle löytyy suunta, kun hän pääsee tekemään juttuja Ylä-Savo -lehteen. Sitä kautta Tampereelle lukemaan tiedotusoppia ja sitten jälleen Itä-Suomeen, tällä kertaa toimittajaksi maakuntalehteen ja sittemmin kaupunkilehden päätoimittajaksi. 

Kirjan loppuosa tarjoaa lukijalle kiinnostavia ja koskettaviakin kohtaamisia. Naisten henkilöhahmot jäävät kirjassa melko ohuiksi lukuunottamatta Anastasiaa, Ollin kouluaikaista ihastuksen kohdetta. Anastasia on kiinnostava, paljon nähnyt ja kokenut maailmannainen. Anastasian taidokkaasti rakennettu henkilökuva onkin yksi kirjan vahvuuksista. Koulukaveri Teron kohtalon kuvaus nostattaa koskettavuudellaan kyyneleet silmiini. Loppuosassa Ollikin avautuu, kertoo perheestään ja karjalaisuudesta. Tuohtuneena hän puhuu median digitalisoitumisesta ja sitä myötä printtilehtien alasajosta. Ollin naissuhteet ovat olleet lyhyitä ja melko hengettömiä, mutta eläkeiän myötä siihenkin tulee muutos. 

Aimo Salonen kuvaa kirjassaan Ollin elämää pienestä karjalaisesta pojasta virkeäksi eläkeläiseksi. Kirjailija toteaa, että kyse ei ole autofiktiosta, vaikka paljon omasta, suvun ja ystävien elämistä on päässyt mukaan kirjan tapahtumiin. Ollin elämän vaiheiden mukana kulkee ympäröivä yhteiskunta, politiikka, SMP, urheilu ja tietysti karjalaisuus. Salosen tekstiä on ilo lukea, kirja on kirjoitettu toimittajan vahvalla ammattitaidolla. 

Aimo Salonen, kiitos mahdollisuudesta tutustua kirjaan jo käsikirjoitusvaiheessa.   

Eveliina Talvitie: Matleena

 

Eveliina Talvitie: Matleena. Into. 2026. Kansi: Timo Numminen. 221 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Talvitien Ompelijassa, trilogian ensimmäisessä osassa, tutustuimme Helgaan, jonka intohimona oli ompeleminen. Helga teki rohkean päätöksen ja lähti opettelemaan lisää ompelutaitoja Poriin. Kotiin jäivät mies sekä lapset Eemil ja Matleena. Poriin päästyään Helga työskenteli päivisin myyjänä Arvin Asussa ja iltaisin hän ompeli. 

Jatko-osassa pääroolin saa Helgan tytär Matleena. Eletään vuotta 1966. Helga on menestynyt ja perustanut salongin Poriin. Hänellä on maine ammattitaitoisena ompelijana, ja asiakkaita riittää mukavasti. Matleena haluaa pois maaseudulta ja tulee Poriin. "Muutin maalta kaupunkiin työn ja äidinrakkauden toivossa." Melko vastahakoisesti Helga ottaa tyttönsä töihin. Matleena seuraa muoti-ilmiöitä ja lukee tarkkaan muotilehdet. Hän ihastelee gingham-kankaisia kotelomekkoja, Barbara-mekkoja, teryleenimekkoja ja Audrey Hepburnin tyyliä. Hieno sana demokratisoituminen näkyy myös muodissa. Euroopassa housut, housuhameet ja haalarimalliset iltapuvut tulevat muotiin

Matleena yrittää parhaansa, ompelee hyvin, suunnittelee jopa omia malleja, mutta Helga ei ole tyytyväinen. "Kohta Helga tulisi ja tarkistaisi ja purkaisi ja korjaisi."

Tarina etenee vuoteen 1968. Matleena tapaa Johanneksen, joka siteeraa Saarikoskea, lukee Linkolaa ja vihaa armeijaa. Seuraa avioliitto ja lapsen syntymä.

Äiti-tytär -suhde nousee kirjan päällimmäiseksi teemaksi. Suhde on arka, Helga pitää välimatkaa. Monen vuoden jälkeen Helgan kova kuori sulaa hetkittäin. Vaikkapa kun Helga vie Matleenan autollaan Yyteriin ja avautuu sitten Fanny-suhteestaan. Helga pohtii: "Oli sipaistu jättämistä, jätetyksi tulemista ja kuolemaa ja poimittu joutsenen sulka. Ehkä pian taas etäännyttäisiin, mutta silti olisi tämä hetki".

Viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin. Juoni veti mukanaan ensi sivuilta alkaen. Kirjan vahvuus on niukka, vähäeleinen ja aistivoimainen kieli, jonka avulla kirjailija luo eläviä ja uskottavia henkilöhahmoja. Matleena on kertakaikkisen ihastuttava päähenkilö, joka varmasti valloittaa lukijoiden sydämet. - Poria tunteville kirja tarjoaa nostalgisia kaupunkikuvauksia.

Timo Nummisen kansikuva on houkutteleva ja kirjan teemaan sopiva. 

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

 

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta. Aula & Co. 2022. Ukrainankielinen alkuteos Спитайте Мієчку. Kääntäjä: Eero Balk. Lukija Mimosa Willamo. Storytel 6 t 54 m.

Sisaret Mia ja Lilia viettävät kesän isoäitinsä luona tutussa huvilassa, huvilassa, jossa he olivat varttuneet ja viettäneet paljon aikaa lapsuudessaan. Tänne rakkaaksi tulleelle, vaikkakin jo hieman ränsistyneelle, huvilalle he päättävät nyt palata paetakseen arkea sekä myös ongelmia. Isoäiti ottaa sisarukset lämmöllä vastaan ja on iloinen, että saa vielä tavata tytöt, sillä hän on varma, että hänellä ei ole enää kovin paljon elinaikaa jäljellä.

Lisää vieraita on tulossa. Marta, siskosten serkku, saapuu Intiasta. Hän on raskaana ja odottaa kaksosia. Kaksosten japanilaisesta isästä Marta mieluiten vaikeaa. Huvilalle tulee myös Mian ja Lilian äiti Maria sekä Lilian ex-aviomies Ivan pienen tytönsä kanssa. Tytöstä, josta tulee naisille hyvin tärkeä, tulee yksi kirjan päähahmoista. Vielä mahtuu mukaan uusia vieraita. Lilian nykyinen aviomies saapuu huvilalle äitinsä kanssa sekä sinne tulevat myös Lilian pojat Ivan ja Greg. 

Tämä tunnelmallinen teos kiehtoo juonellaan ja kiinnostavilla henkilöhahmoillaan. Kirjan kiinnostavuutta lisäävät kauniit luontokuvaukset ja värikkäät kuvaukset vanhasta huvilasta ja paikallisesta kylästä. Varmasti en ole ainoa, joka kirjan myötä palaa omiin lapsuusmuistoihinsa, mummon leipomiin pulliin ja lapsuuden leikkeihin. Luonto on voimakkaasti läsnä kirjan tapahtumissa. Luonto ja luonnon suojeleminen ovatkin keskeisiä yhteiskunnallisia teemoja kirjassa. 

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Ukrainan maaseudulle. Romaani on kirjoitettu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kirja on ollut ehdolla BBC News Ukraine Books of the Year -palkinnon sekä Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. 

Jevhenija Kuznjetsova on yksi Helsinki Litin kirjailijavieraista.

Anne Frost / Jari J. Tuukkanen: Av@in

 

Anne Frost / Jari J. Tuukkanen: Av@in. Lector kustannus. 342 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Anne Frost on vuosien mittaan kirjoittanut kymmenen dekkaria. Minulle tuli tutuksi hänen neljän dekkarin Savonlinna-sarjansa, joka tarjosi jännittäviä juonia ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Kymmenen dekkarin jälkeen Frost päätti lähteä uusille urille. Trillerilinja jatkuu, mutta mukaan tulevat romantiikka ja työelämän haasteet. Kirjoittajakaverina on aviomies Jari J. Tuukkanen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ouluun. Aava Laine kipuilee avioliittonsa kanssa. Aviomies Iiro tuntuu etääntyvän, eikä yhteisiä hetkiä juuri ole. Eräänä ankeana aamuna Aava bongaa Kalevan sivuilta kiinnostavan myynti-ilmoituksen: Oulujoen rannalla Tuirassa on myynnissä vanha huvila. Jo samana päivänä Aava tapaa huvilalla kiinteistövälittäjä Paul Braunsteigin. Nyt jo ränsistynyt huvila on ollut upea rakennus aikoinaan. "Se oli kaunein talo, jonka Aava oli koskaan nähnyt. Eikä välittäjässäkään mitään vikaa ollut, kun nyt totta puhuttiin." Huvilassa laudan alta Aava löytää salaperäisen avaimen, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, mihin avain sopii.

Jere Ylitakanen on sähköpyöriä myyvän Bike Love -yrityksen toimitusjohtaja ja omistaja. Jere asuu kalliisti sisustetussa kodissa avovaimonsa intialaisen Susan Mehran kanssa. Susan on kaunis, seksikäs, suorastaan vastustamaton. Susanilla on kallis maku, eikä hän vähään tyydy. Jere on pahassa tilanteessa, hän on joutunut kiristyksen kohteeksi. Paljon rahaa pitäisi löytyä, ja pian. Suskin hillitön rahankäyttö alkaa ärsyttää Jereä. 

Jere on varma, että jotakin outoa on Bike Lovessa tapahtumassa. Mitä puuhaa paras ystävä, yhtiökumppani Henkka? Entä onko seksikäs Suski ihan rehellinen? Masiin tulee uutta rohkeutta, kun hän saa voimaa jättää despoottivaimonsa.

Aava, joka työskentelee tietotekniikan parissa ICT Maniassa, kutsutaan katsomaan Jeren läppäriä, jonka näyttö ei toimi. Aavan olemus jää Jeren mieleen. Pian Aava huomaa, että hänellä on kaksi ihailijaa, Paul ja Jere. Ja kieltämättä hänkin tuntee vetovoimaa molempia kohtaan. 

Ennen ovelaa ja kertakaikkisen yllätyksellistä loppuratkaisua paljon ennättää vielä tapahtua. Pitää selvittää Jeren kiristystapaus, pitää tehdä Intian matka, on paljastettava salaiset rakkaussuhteet, on selvitettävä Bike Loven työntekijöiden salaisuudet ja ennen kaikkea on selvitettävä avaimen salaisuus.

Viihdyin mainiosti kirjan seurassa. Kirjasta oli moneksi, oli kiinnostavia ihmissuhteita, oli rakkautta ja romantiikkaa sekä myös valheita ja petoksia. Frostin ja Tuukkasen teksti on kepeää ja vaivatonta lukea. Erityisesti Aava ja Jere tulivat minulle läheisiksi,  vaikkakin ehdoton suosikkihenkilöni oli yllätyksellinen Masi.

Lupaako yllätyksellinen loppu kirjalle jatko-osaa? Mielelläni jatkaisin matkaa näiden tutuiksi tulleiden oululaisten kanssa.