Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja

Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja. Sitruuna. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Book of Lost Friends. Suomentanut Elina Salonen. 461 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sota oli edelleen käynnissä, ihmisiä säntäili sitä pakoon ja me yritimme raapia elantoamme Texasin villistä maaperästä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta palata etsimään sukulaisiani. Olin lapsi vailla perhettä. Lopulta pakopaikkaamme saapui pohjoisvaltojen sotilaita, jotka ilmoittivat sodan päättyneen Texasissakin ja pakottivat Gossettit lukemaan vapautusjulistuksen ääneen. Me orjat saisimme vastedes mennä minne mielimme."

Wingaten Kadonneiden rakkaiden kirja nojaa historiallisiin faktoihin fiktion keinoin. Tarina vuorottelee kahden aikajanan välillä. Molempien aikajanojen tapahtumat sijoittuvat Augustineen, pieneen Mississippi-joen kaupunkiin Louisianassa. Tapahtumat liittää yhteen Gossettin perhe.   

Louisiana 1875. Sisällissodan päättymisestä on kymmenen vuotta. Kirjan johdatteleva alkuosa on melko pitkä, mutta tarina saa vauhtia, kun kolme nuorta naista lähtee vaaralliselle matkalle kohti Texasia. Lavinia on plantaasin omistajan hemmoteltu perillinen, Juneau Jane on omistajan rakastajattaren vapaana syntynyt tytär, siis Lavinian sisarpuoli, sekä kolmantena on Lavinian entinen orja Hannie Gossett. Nuorten naisten huolenaiheet ja motiivit matkalle lähtöön ovat erilaiset. Plantaasin omistaja on kadonnut jonnekin Texasiin. Tyttäret Lavinia ja Juneau Jane haluavat löytää hänet ja varmistaa taloudellisen asemansa sekä perintönsä, kun taas Hannien toiveena olisi löytää äitinsä ja kahdeksan sisarusta, jotka myytiin ennen orjuuden loppumista eri paikkakunnille Louisianassa ja Texasissa. Hannie ei ole nähnyt heitä kymmeneen vuoteen.

Matka on vaarallinen ja he kohtaavatkin häikäilemättömiä vartijoita ja yhä edelleen voitosta haaveilevia sotilaita. Matkan varrelle osuu kirkko. Seinillä on lehtien Kadonneet rakkaat -ilmoituksia, joissa etsitään kadonneita omaisia. 

Louisiana 1987. Benedetta Silva on valmistunut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Hän saa ensimmäisen opettajan paikkansa Augustinesta. Kaupunkilaiset ovat epäluuloisia uutta opettajaa kohtaan. Niin ovat myös oppilaat, joista suurin osa on kaupungin köyhän osan tummaihoisia. Pian Benedetta huomaa, että koulussa on aivan riittämättömät resurssit, henkilökunta on apaattista eikä oppilaita tunnu kiinnostavan mikään muu kuin tuntien häirintä tai poissaolo tunneilta. Benedetta haluaa saada oppilaat kiinnostumaan kaupungin paikallishistoriasta.  

Kuten on odotettavissa, kaksi juonilinjaa yhdistyvät. Tarinoita yhdistää Gossettin perhe. Käy ilmi, että opettaja Benedetta Silva asuu vuokra-asunnossa, joka oli osa Gossettin viljelmää, jossa Hannie aikoinaan asui.

Kadonneiden rakkaiden kirja viestii historian tuntemisen tärkeydestä. Tarinaa kantavat voimakkaat ja sinnikkäät naiset. Kirja tarjoaa kiinnostavan näkökulman orjuuteen USA:n etelävaltioissa. Sisällissodan päätyttyä Kadonneet rakkaat -ilmoituksissa tulee koskettavasti esille toivo saada yhteys kadonneisiin omaisiin, monesti eri paikkoihin myytyihin orjiin. Esimerkiksi näin: 

"Arvoisa toimittaja, etsin tietoa naisesta nimeltä Caroline, joka asui intiaaniterritoriossa cherokee-kansan parissa. Hänet osti John Hawkins -niminen mies tai tunnetummin Kierosilmä-Smith, joka kuljetti hänet Texasiin ja myi edelleen. Carolinen koko perhe kuului Delanoseille, ennen kuin heidät erotettiin toisistaan ja myytiin." Tällaiset ilmoitukset toimivat tuon ajan some-kanavina.

Pidin todella paljon Wingaten edellisestä suomennetusta teoksesta Ennen kuin olimme sinun (Sitruuna 2020) (linkki). Kadonneiden rakkaiden kirjassa on paljon samaa, tarina on surullinen  ja sydäntäsärkevä, mutta on myös täynnä optimismia ja iloa. 

Paolo Giordano: Tasmania

 

Paolo Giordano: Tasmania. Aula & Co. 2023. Italiankielinen alkuteos Tasmania. Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. 298 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Meillä kaikilla on gradualistinen mieli: jos asiat ovat aina edenneet jollakin tietyllä tavalla, miksi niiden pitäisi muuttua juuri nyt? Ihmiskunta on asuttanut samaa planeettaa kahdensadantuhannen vuoden ajan, onko mahdollista, että kaiken täytyy luhistua juuri minun elämäni aikana? Ja kyllähän se tosiaan epätodennäköiseltä vaikuttaakin. Jopa tiedemiehillä on taipumusta ajatella noin, itse asiassa heillä on aina ollut vaikeuksia suhtautua vakavasti suuriin katastrofeihin, kuten dinosaurusten sukupuuttoon."

Tätä kirjaa olin odottanut. Giordanon Jopa taivas on meidän oli teos, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Kirjoitin kirjasta mm. näin: "Joskus käy niin, että lähes kuusisataasivuinen kirja ei tunnu lainkaan luku-urakalta. Niin kävi minulle tämän kirjan kanssa. Kirja piti otteessaan ensi sivuilta saakka suorastaan dekkarimaiseen loppuun saakka. Kirjassa henkilöhahmot olivat kaikki kaikessa." 

Tasmania on aivan erityyppinen kirja. Kyseessä on autofiktiivinen romaani, jossa kirjailija jakaa huolenaiheensa maailman tilasta lukijoiden kanssa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Italiaan ja Ranskaan, eikä suinkaan Tasmaniaan, kuten nimi antaisi ymmärtää. Italialainen minäkertoja Paolo menee Pariisiin ympäristökonferenssiin ja matkustaa kaupungista kaupunkiin haluamatta palata vaimonsa luo aviokriisin vuoksi. Vaimo Lorenza on Paoloa vanhempi ja hänellä on lapsi edellisestä avioliitosta. Pariskunta on yrittänyt saada omaa lasta, mutta turhaan. Lorenza on turhautunut ja päättää lopettaa lapsettomuushoidot. 

Aviokriisi on yksi kirjan kriiseistä, mutta vain yksi. Kirjassa käsitellään lähes kaikkia tämän sukupolven kokemia kriisejä ja ilmiöitä: terrorismi, taloudellinen kriisi, covid-pandemia, #metoo-liike. Mutta suurimman huomion saa kuitenkin ilmastonmuutos ja maapallon lämpeneminen, joita havainnollistetaan selkeillä faktoilla. Giordano käsittelee ilmastonmuutosta kiinnostavalla tavalla: pilvien kautta. Paolo tapaa Pariisissa professori Novellin, joka tutkii pilvien muotoja ja tekee niistä ennusteita maapallon tulevaisuudesta. Ystävyyssuhde Novellin kanssa saa myös Paolon pohtimaan maailman pelastamista. Novelli on merkittävä tutkija, mutta joutuu tiedeyhteisössä epäsuosioon naisvihamielisten mielipiteittensä takia.

Paoloa huolestuttavat tämän päivän kriisit, joilla on merkitystä maapallon tulevaisuuteen. Kun kysellään parasta ja turvallisinta paikkaa vaikkapa mahdollisen maailmanlopun varalta, vastaus on olemassa. Se on näkyvissä jo kirjan nimessä. Se on Tasmania. "Tarpeeksi eteläisen sijaintinsa vuoksi se ei altistu äärimmäisille lämpötiloille. Tasmanian osavaltiolla on hyvät makean veden varannot, siellä vallitsee demokratia eikä siellä ole ihmissyöjäeläimiä."  Kiinnostavaa on myös, että Nick Cave piti ensimmäisen konserttinsa Tasmaniassa sen jälkeen, kun oli toipunut poikansa kuolemasta.   

Mutta myös menneisyyden kriisit kiehtovat Paoloa. Hän on kirjoittamassa kirjaa Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista. Saadakseen autenttisuutta kirjan tapahtumiin Paolo matkustaa Hiroshimaan ja Nagasakiin sekä haastattelee pommituhoista selviytyneitä. Lukija liikuttaa lukiessaan näistä kohtaamisista.  

Odotukseni kirjan suhteen olivat suuret. Odotin Jopa taivas on meidän -teoksen tyyppistä lukuromaania, mutta sainkin käsiini kirjan, jonka pääteemana on ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos on niin paljon tänä päivänä kaunokirjallisuudessakin käsitelty teema, että itse pyrin pitäytymään kaukana sellaisista kirjoista. Mutta Tasmanian luin ja luin ihan mielelläni. Ehkä siksi, että pidän Giordanon kikkailemattomasta kirjoitustyylistä ja ehkä myös siksi, että  ilmastonmuutosta oli käsitelty varsin poikkeavalla tavalla. Kirjassa yhdistyvät Paolon henkilökohtaiset ongelmat ja yleismaailmalliset kriisit. Tuloksena on henkilökohtainen ja rehellinen kuvaus Paolosta, hänen elämästään, hänen ajatuksistaan ja peloistaan maapallon tulevaisuuden suhteen. Kirja on mielestäni hyvin lähellä tietokirjallisuutta.   

Suomentaja Leena Taavitsainen-Petäjä on tehnyt jälleen erinomaista työtä.

Sari Elfving: Saattaja

 

Sari Elfving: Saattaja. Teos. 2023. Ulkoasu Sanna-Reeta Meilahti. 278 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Eletään aikaa ennen talvisotaa. Laina on biologian opiskelija, joka työskentelee Eläintieteellisessä museossa. Laina pitää työstään.  Hänen vastuullaan ovat ennen kaikkea perhoset. Kaikki perhoset kiinnostavat häntä, mutta erityisesti Lainaa kiehtoo pääkalloperhonen, Acherontia atropas. "Pääkalloperhonen on Suomessa useimmiten karkulainen, sillä se viihtyy pääsääntöisesti etelämmässä. Talven yli säilymistä pidetään mahdottomana, mutta toukkia on silti löytynyt Sääksmäeltä saakka, ja koteloitakin." Ja olipa pääkalloperhonen nähty todistettavasti Äyräpään Pölläkkälässä elokuussa vuonna 1936. 

Lainan työkaverina on Oskari, johon Lainalla on hieman ristiriitainen suhde. Laina itsekin pohtii, onko suhde pelkkä työsuhde vai olivatko he vain kilpakumppaneita. Jatkosodan alkaessa Oskari saa kutsun kertausharjoituksiin. 

Laina päätyy sotilaiden apusisareksi kenttäsairaalaan Karjalaan. Olosuhteet ovat epätoivoiset, jatkuvasti kenttäsairaalaan tuodaan lisää haavoittuneita sotilaita, joista osalla on niin vakavat vammat, että paraneminen ei ole mahdollista. Laina ymmärtää ja haluaa auttaa ja antaa lohtua viimeisiä hetkiä eläville sotilaille. On helppo ymmärtää kuolevien sotilaiden pelkoa ja kauhua elämänsä viimeisinä hetkinä. 

"Saattamisesta ei ollut ohjeita, sillä sellaista työtä ei ollut olemassa." Mutta Laina haluaa tehdä saattohoitajan työtä ja tarvitsee sitä varten erillisen saattohoitopaikan. Hän eristää kuoleville sotilaille pienen erillisen kopin, jossa hän lohduttaa kuolevia. "Lainan ja pojan välillä ei ollut paljon tilaa. Lainan tuolin jalka oli kiilautunut laverinreunaan. Hän huomasi heti, kun pojan toinen käsi alkoi hitaasti liikkua häntä kohti. Hän aisti sen samalla tavoin kuin mittaritoukan liikkeen pensaan oksalla, tai pöllön kääntyvän pään puiston puussa." Yhdessä kuolevan sotilaan kanssa vietetyn yön jälkeen saattaa Lainan vieressä aamulla maata kuollut mies.

Lainan saattohoidossa olevat sotilaat kuolevat. Paitsi yksi. Uuno jää eloon. 

Saattaja on sotaromaani, mutta se poikkeaa tavanomaisesta sotaromaanin sankarikaavasta. Kirjan tarina on yllättävä, sellainen mitä ei koulun historian kirjoissa kerrota. Lotista ja hoitajista maalattiin kuvaa siveellisinä ja moitteettomasti käyttäytyvinä naisina ja suurin osa näistä naisista mahtuikin tämän määritelmän kehyksiin. Tähän malliin ei Laina mahtunut.  

Elfvingin teksti on vähäeleistä, herkkää, runollista ja vertauskuvallista. Ajoittain vertauskuvallisuus jää ainakin minulle avautumatta, mutta episodi episodilta tarinan kokonaisuus avautuu lukijalle kiinnostavana ja sujuvasti etenevänä lukukokemuksena.  

Sari Elfving Helsingin kirjamessuilla

Lucinda Riley: Valo ikkunassa

 

Lucinda Riley: Valo ikkunassa. Bazar. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Light Behind The Window. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 555 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

""Myydä kartanon..." Emilie toisti Gerardin sanat. Niiden kuuleminen ääneen lausuttuina korosti hänen hartioitaan painavien velvollisuuksien suunnattomuutta. "Tämä talo on ollut suvun hallussa kaksisataaviisikymmentä vuotta, ja nyt minä joudun tekemään päätöksen sen tulevaisuudesta. Totta puhuen minulla ei ole aavistustakaan, mikä olisi parasta", hän sanoi huokaisten."

Ihastuttavan Seitsemän sisarta -sarjan kirjoittanut Lucinda Riley (1965 - 2021) on kirjoittanut myös itsenäisiä teoksia, joista tuorein suomennettu teos on Valo ikkunassa. Kirja on tuhti lukuromaani rakkaudesta, sodasta ja anteeksiantamisesta. 

Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla. 1990-luvun tapahtumat saavat alkunsa etelä-Ranskasta. Emilie de la Martiniéresin äiti on kuollut ja Emilie ainoana perillisinä perii perheen kartanon, johon kuuluu myös viinitarha. Emilie on ymmällään. Myydäkö jo hieman rapistunut kartano vai onko rakennuksella sellaista muistoarvoa, että se kannattaisi remontoida? 

Kuin tyhjästä Emilien avuksi ilmaantuu Sebastian, joka kertoo olevansa englantilainen galleristi. Emilie saa kuulla Sebastianilta, että tämän isoäiti Constance oli ollut tässä kartanossa toisen maailmansodan aikana. Sebastian lupaa auttaa Emilieta kartanoon liittyvissä asioissa. Emilie on ihastuksissaan. Pian ystävyyssuhteesta kehkeytyy rakkaustarina, ainakin Emilien puolelta. Pari menee naimisiin ja muuttaa Sebastianin Blackmoor Hall -tilalle Englantiin. 

Toinen aikajänne sijoittuu 1940-luvun Englantiin ja Ranskaan. Englantilainen Constance Carruthers Lontoosta värvätään vakoojaksi SOE:n (Special Operations Executive) salaiseen erikoisosastoon ja lähetetään vastarintaliikkeen salaiseen tehtävään miehitettyyn Pariisiin seuraavin sanoin: "Sekä Britannia että Ranska ovat kiitollisia niistä uhrauksista, joita mahdollisesti joudutte tekemään." Constancen saama tehtävä on vaikea. On pystyttävä päättämään, keneen voi luottaa, kuka on ystävä ja kuka vihollinen.  

Paljon jännittäviä ja romanttisia asioita ennättää tapahtua molemmilla aikatasoilla ennen kuin nykypäivän ja toisen maailmansodan aikaiset juonet punoutuvat yhteen. Tapahtumien kulku osoittaa, että menneisyyden avaaminen on avain tulevaisuuteen. Lukija tietää jo kirjan alussa, että tapahtumien yhteenlinkittyminen tulee tapahtumaan, mutta mahdotonta on ennakoida, kuinka yhtymäkohdat syntyvät. Riley on todellinen tarinankertoja, joka pystyy pitämään lukijan otteessaan läpi 555-sivuisen kirjan. Samalla kirja tarjoaa kiinnostavan oppitunnin englantilaisen Special Operations Executiven toiminnasta.

Rileyn kirjasta tulevat mieleen Kate Mortonin upeat historialliset romaanit, joissa Morton Rileyn tavoin sisällyttää tarinoihin historiaa, romantiikkaa, seikkailua ja jännitystä. Myös Mortonin kirjojen kehyksenä on yleensä kaksi aikatasoa.

Outi Hongisto: Grynderi

 

Outi Hongisto: Grynderi. Hans & Venla tutkii I. Myllylahti. 2023. 309 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Hän oli käyttänyt Niittykummun kohteen suunnitteluun valtavasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Koska oli jo elokuu, niin kaavamuutoksella alkoi olla kiire, jotta rakennusluvan saisi keväälle puolentoista vuoden päähän, sillä kaavamuutoksissa kesti harmittavan pitkään. Optimaalisinta olisi päästä rakentamaan vuoden 2017 keväällä ja saada talon runko pystyyn hyvissä ajoin ennen uutta talvea, jos nyt mitään kunnon talvea edes tulisikaan. Matti tiesi kyllä, että saisi lupa-asiat hoidettua kuntoon - mikäli raha ei puhuisi, hän ottaisi muut keinot käyttöönsä."

Dekkarin kehyksenä on rakennusala, johon en muistaakseni ole tässä genressä aiemmin törmännyt. Rakennusala on minulle vieras aihealue, mutta alaa hyvin tunteva Outi Hongisto pystyy avaamaan lukijalle rakennusalan salat. Kaikesta huomaa, että Hongisto todella tuntee alan. Hongisto hallitsee myös taidon kuljettaa juonta varmasti ja jouhevasti niin, että lukijan mielenkiinto pysyy yllä läpi kirjan.  

Kirjan pääosassa ovat rikosylikonstaapeli Hans Järvelä sekä hänen tyttärensä toimittaja Venla Nygren. Hans on joutunut jäämään ennenaikaiselle sairauseläkkeelle. Nyt ei ole työtä, avioeron myötä ei vaimoa ja suhde tyttäreen on tulehtunut. Tytär on yksinhuoltaja. Venlan Leo-poikaa Hans on tuskin tavannut. Ei ole ihme, että Hans tuntee itsensä tarpeettomaksi ja elämänsä turhaksi. Lisäksi hänellä on painolastina vanha työasia. Neljä vuotta sitten nuori poika, 16-vuotias Elias, oli löydetty kuolleena. Rangaistusta istuu mies, joka Hansin ymmärryksen mukaan on syytön. Eläkkeelle jäätyään tapaus palaa jälleen Hansin mieleen. 

Tytär Venla työskentelee kaupunkilehden toimituksessa. Työ ei ole kovin innostavaa, ja Venla huomaa toistamiseen kaipaavansa entistä rikostoimittajan työtä. Mutta nykyiseen työhön on tyytyminen, koska yksinhuoltajuus ei anna mahdollisuutta epäsäännöllisiin työaikoihin. Yllättäen Venla saa nimettömän sähköpostiviestin, jossa kirjoittaja kehottaa Venlaa tutkimaan virkamiestason väärinkäytöksiä. Rikostoimittajan vaisto herää Venlassa. Venla kääntyy isänsä puoleen ja pyytää apua, koska vinkit alkavat kiehtoa Venlaa. 

Grynderi Matti Sarpalan tähtäimessä on kerrostalokorttelin rakentaminen Niittykumpuun. Vaikeutena on enää Lankisen pariskunta, joka on päättänyt olla myymättä kotiaan Sarpalalle. 

Kun isä ja tytär yhdessä selvittävät väärinkäytäksiä, vyyhti alkaa selvitä pala palaselta. Mukaan joutuu myös Hansin ex-vaimo Sinikka. Ja mikä arvokkainta, samalla alkaa isän, tyttären ja tyttären lapsen tutustuminen toisiinsa. Hans huomaa, miten mukava onkaan leikkiä Leon kanssa. Silloin tällöin kivut tulevat ankarina, mutta Hans tekee kaikkensa salatakseen ne tyttäreltään. 

Grynderi on ensimmäinen osa Hans & Venla -rikosromaanisarjaa. Ainakin tämän ensimmäisen osan seurassa viihdyin. Sekä Hans että Venla tulivat minulle läheisiksi ja miten ihastuttava pieni mies Leo onkaan. Kirjaa on helppo seurata, luvut ovat lyhyitä ja teksti selkeää sekä sujuvaa. 

Aiemmin olen lukenut Hongistolta dekkarin Veljet Amir (Myllylahti 2020), josta pidin paljon (liite)

Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille

 

Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille. Otava. 2023. Kansi: Mirella Mäkilä. 336 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Päätin järjestää häät jouluaattona. Ja mikä olisi parempi paikka juhlia sekä joulua että rakkautta kuin itsensä joulupukin kotikulmat? Pystyin kuvittelemaan kaiken mielessäni: Lapin kauniit, lumiset maisemat, tunnelmallinen kappeli tunturilla, hääjuhlat jouluillallisen merkeissä kuusenkynttilöiden ja takkatulen valossa. Sitten se vähän...okei, myönnetään. Lähti käsistä."

Mikä oivallinen nimi kirjalla onkaan: Umpihangessa alttarille. Lukija voi olla varma jo nimen perusteella, etä luvassa on jotakin riemukasta, viihdyttävää ja todennäköisesti myös romanttista luettavaa. Näin onkin. Multisilta on kirjoittanut ihastuttavan romanttisen jouluisen komedian, joka sopii hyvin talvisiin iltoihin ja myös joulun odotukseen. 

Mila on tunnettu tubettaja, jonka You Tube -kanavalla on miljoonia katsojia viikottain. Kirja alkaa Milan polttareilla, joita vietetään Vaasassa, Milan opiskelukaupungissa. Varsinainen  häätapahtumapaikka on Lapissa upeassa kelohonkahuvilassa. 

Milan tuleva aviomies on amerikkalainen Nick. Nick tulee Suomeen kaksi viikkoa ennen häitä ja ilmoittaa yllättäen, että hän ei haluakaan  mennä naimisiin ja lähtee takaisin Amerikkaan. Mila on epätoivoinen. Häät ovat olleet Milan elämän keskipiste jo puoli vuotta. Järjestelyjä on tehty, yhteistyökumppanit on valittu, tilat on vuokrattu, vieraat on kutsuttu eli kaikki on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten. Katsojaluvut ja seuraajamäärät ovat nousussa. "Seuraajamäärien, katsojalukujen ja yritykseni liikevaihdon kasvun seuraaminen on parasta mitä tiedän. Joten kun sain idean jouluhäistä kertovasta videosarjasta, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä." Seuraajat odottavat innolla häävideota. 

Mutta nyt puuttuu sulhanen. Häitä yksinkertaisesti ei voi perua, toteaa Mila. Nokkelana tyttönä hän keksii ratkaisun. Nuoruuden ystävä Arttu saisi kunnian esittää sulhoa.   

Nyt alkaa kaaosmainen tapahtumien kulku, jonka vauhdissa ei edes Mila tahdo pysyä, Artusta puhumattakaan. Mukana järjestelyissä ovat Milan luottoavustajat, veli Jesse ja viimeisillään raskaana oleva sisko Laura. Heillekin oli ylivoimaista pysyä mukana Milan alati vaihtuvissa päähänpistoissa.

Se, miten häätapahtuma etenee ja millaiseksi Artun rooli kehittyy tapahtumien edetessä, on kertakaikkisen herkullista luettavaa. Huumoria, hyvää mieltä, kauniita Lapin maisemia, ihastuttavia ihmisiä - niistä kirja on tehty. Romanttista viihdettä parhaimmillaan. Olisi kiva nähdä kirjan tapahtumat elokuvana. 

Kirjailija on luvannut kirjalle jatko-osan. Sitä odotan innolla. 

Lue Naiselle Ammatti -tilaisuus Raumalla 22.11.2023

 

Vaula Norrena: Littana. Kielletyn lapsen tarina. Teos. 2023. Ulkoasu Laura Noponen.

Naisten Pankin Lue Naiselle Ammatti -kiertueen viimeinen etappi oli Rauma. Sitä ennen kirjailija Vaula Norrena oli kiertänyt kertomassa Littana-kirjastaan 10 paikkakunnalla. Kampanja alkoi 23.9.2023 ja viimeinen tilaisuus oli Rauman kirjastossa 22.11.2023. Kampanjassa kerätyt varat ohjataan kehittyvien maiden naisten tukemiseen Aasiassa ja Afrikassa. 

Vaula Norrena kertoo Littanassa Kiinan maaseudulla vuonna 1989 syntyneen Pingpingin rankan ja tunteita nostattavan elämäntarinan. Kiinassa oli tuolloin vallalla yhden lapsen politiikka. Pingpingin perheessä oli jo tyttö, mutta perhe päätyi ottamaan riskin, koska halu saada poika oli niin voimakas. Mutta ei tullut poikaa, tuli Pingping. 

Perhe muutti Suomeen vuonna 1994 Pingpingin ollessa 5-vuotias. Sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin ja koulunkäyntiin ei ollut Pingpingille helppoa, vaikka hän oppikin suomen kielen jo varhain. Mutta määrätietoinen ja itsepintainen tyttö taisteli vaikeuksien kautta paikan itselleen suomalaisessa yhteiskunnassa. Pingpingistä tuli Jenni Chen-Ye ja nykyään hän toimii yrittäjänä etelä-Suomessa ja on naimisissa kiinalaisen miehen kanssa. 

Ennen tilaisuuden alkua yleisöllä oli mahdollisuus kahvitteluun ja arpojen ostoon. Tarjolla oli naistenpankkilaisten leipomia maistuvia herkkuja. Arpojen myynti sujui kuin itsestään, kun ostajat näkivät laadukkaat palkinnot.

Arpapalkintoja

Herkullisia leivonnaisia

Tilaisuuden avasi Annika Lohiniva, joka kertoi Naisten Pankin valtakunnallisesta että paikallisesta toiminnasta. 

                                       

Annika Lohiniva

Vaula Norrenaa haastatteli Kristina Haavisto. Oli mielenkiintoista kuulla, miten kirja oli saanut alkunsa. Jenni oli kokenut, että hän haluaa kertoa rankasta lapsuudestaan ja kaikesta siitä häpeästä, mitä hän oli joutunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan. Jenni kääntyi Vaula Norrenan puoleen ja pyysi Norrenaa kirjoittamaan kirjan. Vaula Norrena tarttui haasteeseen, koska koki, että aihe oli tärkeä ja kertomisen arvoinen. 

Kristiina Haavisto ja Vaula Norrena

Nyt kahden vuoden kirjoitusprosessin päätteeksi lukijoilla on mahdollisuus tutustua Jenniin ja lukea, miten tästä määrätietoisesta naisesta tuli selviytyjä, aviovaimo ja esimerkillinen yrittäjä. Haastattelussa käsiteltiin monia kirjassa esille tulevia teemoja, mm. lapsitulkkausta, maahanmuuttajien sopeutumisvaikeuksia, kiinalaisen perhe-elämän arkea ja ennen kaikkea Jennin kokemuksia suomalaisesta koulusta ja hänen suhteestaan perheeseensä, erityisesti etäiseltä vaikuttavaan äitiin ja kiusaavaan siskoon. Littana, joka on myös poliittinen kannaotto, tarjoaa monia ajatuksia ja monia näkökulmia, kuten haastattelija totesi. 

Haastattelua oli miellyttävä kuunnella. Haastattelijan hyvät kysymykset veivät keskustelua sujuvasti eteenpäin. Vaula Norrenan värikäs persoonallisuus ja innostunut asenne innostivat yleisöä yhä uusiin kysymyksiin. Kirjasta virisikin todella vilkas keskustelu.

Rauman naistenpankkilaiset ovat pitkään tehneet hyvää yhteistyötä Rauman kirjaston kanssa. Tälläkin kertaa kiitämme kirjastoa hyvästä yhteistyöstä.