Yael van der Wouden: Paljon vartija

 

Yael van der Wouden: Paljon vartija. Gummerus. 2026. Englanninkielinen alkuteos Safekeep. Suomentanut Marianna Kurtto. 311  sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Heti alkuun sanon, että jätän pois eräitä juonipaljastuksia, koska ne ovat mielestäni sellaisia, että lukijan on itsensä kohdattava ne. 

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Hollannin maaseudulle vuoteen 1961. Teoksessa keskitytään ensin Isabeliin, joka asuu yksin edesmenneen äitinsä talossa ja jolla ei tunnu olevan muuta tehtävää kuin vain huolehtia isosta talosta ja sen irtaimistosta. Isabel on henkilö, jota en välttämättä haluaisi tavata. Hän on töykeä ja lähes ilkeä, mutta kuitenkin hän on epämiellyttävyydessään kiehtova hahmo. Isabelilla on kaksi veljeä. Nuoremman veljen Hendrikin kumppani on Sebastian. Hendrik jätti perheensä voidakseen elää rehellisesti miehen kanssa. Vanhempi veli Louis, oikea naistenmies, on löytänyt jälleen uuden tyttöystävän Evan. Isabel on kauhuissaan, kun Louis ilmoittaa, että Eva jää asumaan Isabelin taloon hänen työmatkansa ajaksi. Isabel vastustaa Louisin suunnitelmaa, mutta turhaan. 

Evan jäätyä taloon Isabel muuttuu. Hän rakastuu Evaan, ainakin fyysisesti. Kirjassa on runsaasti intiimejä kohtauksia; Isabel työntää Evaa seinää vasten, sänkyyn tai tuoliin. Eva antaa periksi, lähtee mukaan ja ihastuu hänkin. Naiset eivät juuri keskustele tai vaihda mielipiteitä, he vain päätyvät sänkyyn aina tilaisuuden tullen. Yksin ollessaan Isabel laskee aterimia ja lautasia, joita tuntuu katoavan salaperäisesti.

Kolmas osa alkaa Evan päiväkirjamerkinnöillä. Merkinnät ovat lyhyitä, mutta vievät tarinaa eteenpäin paljastaen toiseen maailmansotaan liittyviä salaisuuksia. Päiväkirjamerkinnöissä tutustumme Evaan paremmin kuin Isabelin talossa, missä Eva toimi enemmänkin alistuvana katalysaattorina kuin omana hahmonaan. 

Isabelin talolla on keskeinen rooli kirjan tapahtumissa. Talo on nähnyt vuosien varrella monia ihmisiä ja säilynyt pystyssä läpi toisen maailmansodan. Seinien sisään kätkeytyykin niin henkilökohtaisia salaisuuksia kuin historian traagisia vaiheita. Taloa kaunistavat Isabelin vaalima puutarha ja ihastuttava ympäröivä luonto. 

Teos koostuu kolmesta osasta. Jo ensimmäinen osa vakuutti minut siitä, että tästä kirjasta tulee yksi suosikeistani – enkä joutunut pettymään. Kirja on kauniisti kirjoitettu, intiimi ja täynnä suuria salaisuuksia. Se kuvaa upeasti historian painoa, sodan tuhoisia jälkivaikutuksia ja menetyksen kanssa elämistä. Natsismia on kuvattu paljon ei pelkästään tietokirjallisuudessa, vaan myös kaunokirjallisuudessa. Tämä teos tuo aiheeseen tuoreen ja poikkeuksellisen kiinnostavan näkökulman. 

Marianna Kurton suomennos on erinomainen ja tekee oikeutta alkuperäistekstille.

Paljon vartija on Yael van der Woudenin esikoisteos. Kirja julkaistaan lähes 30 kielellä. Kirja voitti arvostetun Women´s Prize for Fiction -palkinnon  ja oli Booker-palkinnon ehdokkaana. Kirja ilmestyi suomeksi 29.7.2026. 

Kertakaikkisen upea teos. Todellinen helmi. Suosittelen.

Tiina Välimäki: Torikatu 1

 

Tiina Välimäki: Torikatu 1. Momentum Kirjat. 2026. Kansi: Ulpu Kaikkonen. 243 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Takakannen tekstin luettuani totesin, että onpa mukava päästä Heinolaan. En muista lukeneeni yhtään Heinolaan sijoittuvaa kirjaa. "Pieni kaupunki, iso elämä" on Heinolan kaupungin slogan. Pääroolissa on Heinolan Torikatu. Siellä asuvat eläkeläispariskunta Maija ja Matti yhdessä kissojensa Lunan ja Dinan kanssa sekä Neili naisystävänsä Bellan ja tämän siskon Mollan ja Heppu-mäyräkoiran kanssa.

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdella aikatasolla. Viisitoista vuotta sitten Neili eli myrskyistä nuoruutta, johon kuului alkoholia, huumeita ja vastuuttomia miehiä. Kaiken kaaoksen keskelle syntyi Jesper, joka sijoitettiin sijaiskotiin jo vauvaiässä. Toisella aikatasolla eletään tätä päivää. Nykyisin yläasteelainen Jesper on vakiovieras Neilin ja nonnien, kuten Jesper Bellaa ja Mollaa nimittää, luona. Myös äidin ja Jesperin välit ovat kunnossa. 

Kirjan alkuosa on omistettu eläimille. Kissat Luna ja Dina ovat Maijalle hyvin tärkeitä, samoin kuin Heppu-koira nonnille. Lukija pääsee kuulemaan Luna ja Dina -kissojen keskusteluja. Bellan ulkoillessa Hepun kanssa koira löytää epämääräisen mytyn, joka osoittautuu neula-ansaksi, eli neulatyynyksi, johon on hierottu maksamakkaraa. Joku siis haluaa tarkoituksellisesti tappaa koiria! Tästä täytyy tehdä loppu, todetaan Torikadulla. Tehdään kekseliäs suunnitelma ja tehokas toteutus. Kaikki toimii, enää ei löydy neulatyynyjä. 

Jesperin kouluun on tullut uusi oppilas Aron, joka oli vaihtanut koulua koulukiusaamisen vuoksi. Koulukiusaaminen oli jättänyt Aroniin voimakkaan jäljen. Kun kiusaaminen tyhmien videoiden muodossa jatkuu vielä uudessa koulussa, Aron katsoo olevansa oikeutettu kostoon. Kostotoimenpide saa aikaan vakavan ja jopa hengenvaarallisen tilanteen, josta selvitään torikatulaisten rohkeudella.

Jesper tuntee olevansa ihastunut Rositaan. Rositan romanitausta tuo haasteensa suhteen toimivuuteen. Aronin ja Jennan seurustelukohde on erikoinen. Jenna ei reagoi Aronin käyttäytymiseen, vaikka pojan käytös ja mieli vaihtelevat tilanteesta toiseen. Ihmettelyn aihetta antaa myös se, että Jenna voi olla jatkuvasti öitäkin poissa kotoaan. 

Tämä lämminhenkinen kirja tarjoaa mukavan ja huolettoman lukukokemuksen. Torikatu 1:n ihmisistä tuli elävä yhteisö, jonka ihmisiin oli kiva tutustua. Aika paljon kirjassa oli porukkaa, ja menikin aikansa ennen kuin hahmotin, kuka on kuka. Neilin rankalla nuoruudella on kirjassa iso osuus, mutta aikuisuudesta ei juuri puhuta, vaikka hän asuu muiden kirjan päähenkilöiden lailla Torikatu 1:ssa. Tutuimmiksi tulivat Jesper ja sympaattinen Maija. Jäin miettimään, mitenköhän Rositan kävi veljien haettua hänet äidin ripitettäväksi. 

Jälkisanoissa kirjailija toivoo lukijoille "nautinnollisia ja piinaavia hetkiä dekkarini parissa". Vaikka jännittäviä hetkiä jouduttiin kokemaan Aronin kostotoimenpiteen vuoksi, kirja edustaa mielestäni ihan tavanomaista kaunokirjaa. Ulpu Kaikkosen sympaattisessa kansikuvassa poseeraavat varmaankin Luna ja Dina.  

Reijo Mäki: Sateenvarjomies

Reijo Mäki: Sateenvarjomies. Vares. Otava. Kannen suunnittelu Timo Numminen. 306 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

On dekkareita, joiden ilmestymistä odottaa. Minulla siihen sarjaan kuuluvat mm. Vares-dekkarit. Sateenvarjomies on Reijo Mäen 37. Vares-kirja. Mäen teoksia on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta. Se on huima luku. Lisäksi Vares-dekkareiden pohjalta on tehty elokuvia ja näytelmiä. 

Uuden dekkarin tapahtumat sijoittuvat Turkuun, kuinkas muuten. Eletään marraskuun harmaita päiviä. "Ei marraskuusta ole turhaan lauluja ja virsiä väännetty. Aamukahdeksan. Hämäryyttä riittäisi puolille päiville." 

Turussa Iisa Isabella Lucenius eli Päivänkakkaratyttö oli kuollut yliannostukseen. Iisa oli vasta 18-vuotias. Kaveriporukan laatima jäähyväisteksti Turun Sanomissa oli ollut herkkä ja koskettava. "Iisa. Päivänkakkaratyttö. Sinä veit mukanasi palan meistä jokaisesta. Me emme unohda sinua koskaan." Luceniukset olivat päättäneet, että tytön menehtymisen taustatekijät ja hämäryydet on selvitettävä juurta jaksain. Siihen tarvitaan ammattiapua, ja se ammattiapu on Jussi Vares. Taustatyötä tehdessään Vares tutustuu uusiin ja hyvin vaarallisiin huumeisiin, on tippaa, on Pieru-bägiä ja Pieru Parkia.

Päivänkakkaratytön kuolemaa ei ole vielä viety maaliin, kun Vares saa uuden toimeksiannon. Liikemies Jalmari Puustinen eli Mister Kovanyrkki on ollut kadoksissa useita kuukausia. Monenlaisia huhuja on liikkeellä. Mikä merkitys rakennusalan pitkittyneellä lamalla oli Puustisen katoamiseen? Entäpä velkapiikki, joka oli jäänyt erääseen korttipöytään? Puustisen kummityttö Lucy Show´n Lucy Lumikko kaipaa kummisetäänsä, joka aina jaksoi tukea ja kannustaa Lucya.

Paljon ennättää tapahtua ennen kuin tapaukset saadaan selvitetyiksi. On vauhtia ja jännitystä, Outlander kulkee ja Vareskin joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin. Paljon on porukkaa kirjan tapahtumissa - hieman liikaakin. On rikkaita perheitä ja on värikkäitä, hieman rähjäisiäkin persoonia. Novellikirjailija Luusaarella on oma roolinsa tässäkin kirjassa, samoin kuin toimittaja Ruuhiolla. Juttu lentää Uuden Apteekin tai Bar Rosegardenin baaritiskillä olutta ja lonkeroa nautiskellen. 

Sateenvarjomiehessä on siis kaksi erillistä mysteeriä, joita Vares ratkoo. Naantalin Kirjajuhlilla Vares totesi, että tänä päivänä dekkareissa tulee olla useampi mysteeri, muuten kirja on puuduttava kokemus sekä lukijalle että kirjoittajalle. Eri tapahtumaketjut luonnollisesti kietoutuvat lopussa yhteen. 

Sateenvarjomies on tuttua ja toimivaa Mäkeä. Dialogi kantaa. Mäki hallitsee kielellisen leikittelyn. Miehistä dialogia värittävät simppelit, jo kuluneetkin sanonnat, joita Mäki käyttää ammattitaidolla. Ainakin minua ne naurattivat. Vaikka Mäki ujuttaa tarinaan mukaan yhteiskunnallisia teemoja, hän ei saarnaa, vaan kätkee ne taidokkaasti dialogeihin.

Naantalin Kirjajuhlilla Mäki paljasti, että tulevan kirjan yksi teemoista on tämän päivän illegaalit. 

Enimmäkseen luin kirjaa, mutta muutamat luvut kuuntelin. Ihan sen vuoksi, että Ville Tiihonen on niin loistava lukija. 

Naantalin Kirjajuhlilla

Terveisiä Naantalin Kirjajuhlilta

 

Naantalin Kirjajuhlat on vakiinnuttanut paikkansa tasokkaiden kirjatapahtumien joukossa. Tänä vuonna Kirjajuhlat järjestettiin jo seitsemännen kerran. Nelipäiväinen tapahtuma 6. - 9.8. tarjosi myös tasokasta iltaohjelmaa.  

Minulle tämä oli kolmas kerta Kirjajuhlilla. Valitettavasti pääsin osallistumaan vain perjantaina. Kaunis Kaivohuone meren rannalla täyttyi kirjallisuuden ystävistä lähes täyteen. Lauantai olikin jo loppuun myyty. Todennäköisesti Sauli Niinistö oli päivän vetonaula.

Elina Hirvonen kertoi uutuuskirjastaan Kauneuksien lokikirja, joka ilmestyy ensi viikolla. Kirjan kertoja avaa päiväkirjansa ja kohtaa ikäviä asioita, joita ei ole aiemmin voinut kohdata. Tapahtumat pohjautuvat paljolti Hirvosen omiin muistoihin Afganistanista sekä matkasta Kiovaan. Kauneuksien lokikirja on trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli Rakkauksien lokikirja. Hirvosta haastatteli Ilmari Käihkö, joka totesi, että Hirvosen metodi kirjassa oli "rutistaa ilmiötä ihmisen kokoiseksi." 

Elina Hirvonen on Naisten Pankin tulevan kauden Lue Naiselle Ammatti -kiertuekirjailija. 

Elina Hirvonen

Riitta Jalosta haastatellut Seppo Puttonen aloitti keskustelun kysymällä yleisöltä, olisiko Jalosen Kirkkaus ansainnut Finlandia-ehdokkuuden vuonna 2016. Yleisön reaktio ei ollut yllätys: kyllä olisi! Jalonen oli jo päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta niin vain Henkivakuutus syntyi. Kirja kertoo muistojen merkityksestä, esimerkiksi Jaloselle merkityksellisistä henkivakuutuskellosta ja isosta puusta. Puttonen korosti, että kirjan vahvuus on saada lukija ajattelemaan asioita monelta kannalta. Hieno, koskettava kirja, totesi Seppo Puttonen liikuttuneena.

Reijo Mäen Sateenvarjomies on Vares-dekkarisarjan 37. teos. Sivuja on kertynyt n. 10 000. Kirjassa on kaksi teemaa: Jalmari Puustisen katoaminen ja päivänkakkaratytön kuolema. Mäki totesi, että jos nykyaikaisessa dekkarissa on vain yksi näkökulma, se on puuduttavaa sekä lukijalle että kirjailijalle. Eri tapahtumaketjut luonnollisesti kietoutuvat lopussa yhteen. Mäki on mukana nykypäivässä. Se on välttämätöntä, totesi Mäki. Vares ei saarnaa yhteiskunnallisista teemoista, ne on taidokkaasti kätketty dialogeihin. Mäki paljasti, että tulevan kirjan yksi teemoista on tämän päivän illegaalit. Mäkeä haastatteli Esa Silander.

Anna-Liisa Haavikko on kirjoittanut kiinnostavan kirjan Hilja Valtosesta: Hilja Valtonen - Suffragetti ja painosten herratar. Valtonen (1897-1988) kirjoitti 33 teosta, sekä romaaneja että näytelmiä, joita on myyty yli 1 000 000 kappaletta. 

Lavalla nähtiin myös Anna Brotkin ja Jukka Lindström. He keskustelivat Kalle Talosen johdolla suhteestaan kirjoittamiseen, kirjallisuuteen ja yhteiskunnan ilmiöihin. Odotetusti Jukka Lindström nokkeluudellaan sai yleisöltä monet ylimääräiset aplodit. 

Siellä taustalla ovat Anna Brotkin, Jukka Lindström ja haastattelija Kalle Talonen.

Ilmari Käihkö kertoi kirjastaan 10 oppia sodasta. Häntä haastatteli Elina Hirvonen.

Ilmari Käihkö signeeraa.

Kävimme lounastamassa kauniissa Merisalissa.

Kaunista Vanhaa Naantalia.

Olipa antoisa päivä, kiitos Naantalin Kirjajuhlat. 

Raija Oranen: Ruhtinatar

 

Raija Oranen: Ruhtinatar. Otava. 2025. Kansi Mirella Mäkilä. 333 sivua.

Raija Orasen teos Ruhtinatar vie lukijan tsaari Nikolai II:n Venäjälle. Palatsit pursuavat loistoa ja yltäkylläisyyttä, rahan ja rikkauksien mahti näkyy arjessa ja juhlassa. Romanovin suvun omaisuus ja varallisuus olivat aikanaan maailman suurimpia. Varakkaasta elämästä nauttii myös ruhtinas Aleksander Lopouchin-Demidov, joka edustaa Venäjän toiseksi rikkainta sukua. Demidoveilla on paljon omaisuutta, kolme sokeritehdasta Ukrainassa, kaksi huonekalutehdasta, maataloustiloja, palatseja ja kartanoita. 

Nuori 16-vuotias Natalia Naryshkina, tsaarin hovitallimestarin tytär, halutaan naittaa 16 vuotta vanhemmalle Aleksanderille. Sitä Natalia ei tahdo, hän muistelee kornetti Igor Krylovin luotettavaa ja hellää otetta Talvipalatsin tanssiaisissa. Natalian isä yrittää saada tyttärensä taipumaan avioliittoon mm. vetoamalla Demidovien suvun korkeaan asemaan. "Demidovien ei tarvitse nousta seisomaan, kun tsaari tai tsaaritar astuu huoneeseen, niin kuin muiden täytyy. Eikö se sentään ole melkoinen etuoikeus kaiken muun hyvän päälle?"

Kun Aleksander lupaa Natalialle "palatseja, maatiloja, saleja ja puutarhoja, puistoja villeine varjoineen, kultaisina lainehtivia peltoja, tehtaita ja osakkeita, matkoja, kaupunkeja, eksoottisia aurinkorantoja, kristallien kimallusta saleissa, ylellisiä buduaareja, silkkipukuja, timantteja, turkiksia", Natalia ei voi muuta kuin henkäistä "tahdon". Niin Nataliasta tulee ruhtinatar. 

Avioliitto alkaa tavanomaisesti. Aleksanderilla on vapautensa Natalian synnyttäessä lapsia toinen toisensa perään. Mutta elämä muuttuu totaalisesti Venäjän vuoden 1917 tapahtumien myötä. Bolsevikit takavarikoivat aateliston rikkaudet eliitin paetessa pois Pietarista. Demidovit muuttavat ensin Karjalaan, sitten Mikkelin lähelle Anttolaan ja sieltä edelleen Pariisiin. Kun rahat loppuvat sielläkin, Demidovit palaavat Suomeen. Ilmeisesti Mannerheimin suosituksesta Demidovit saavat Suomen kansalaisuuden. 

Aleksanderin kuoltua Natalia jää Mikkelin seuduille. Elämä on köyhää ja niukkaa, mutta loppuun saakka Natalia haluaa esiintyä ruhtinattarena. 

Tarina kietoutuu tiiviisti historiallisiin tositapahtumiin. Historia ei ole pelkästään tapahtumien viitekehys, vaan päinvastoin, historian tapahtumat määrittävät Demidovien kohtalon. Historiallisten tapahtumien osalta kirja ei tarjoa mitään uutta. Itse tarina oli melko yllätyksetön ja tasapaksu. Onneksi kuitenkin Natalia on sympaattinen ja myös itseriittoinen nainen, joka on hyvin eläinrakas ja on valmis sopeutumaan vaikeidenkin olosuhteiden vaatimiin tilanteisiin. Eniten pidin mutkattomasta ja ruhtinattarelle loppuun asti uskollisesta Ville Vuan -rengistä.

Olen lukenut useammankin Raija Orasen kirjan. Tämä teos tasapaksuudessaan ei lukeudu Orasen parhaimmistoon. Iso plussa kauniille Mirella Mäkisen suunnittelemalle kannelle. 

Coco Mellors: Blue Sisters

 

Coco Mellors: Blue Sisters. Gummerus. 2026. Englanninkielinen alkuteos Blue Sisters. Suomentanut Cristina Sandu. 348 sivua.

Blue Sisters on  romaani neljästä  sisaruksesta, jotka ovat lapsuudesta alkaen olleet poikkeuksellisia ja hyvin erilaisia. Vanhin siskoista Avery on menestynyt asianajaja, joka on rakentanut näennäisesti täydellisen elämän vaimonsa Chitin kanssa. He asuvat Lontoon Hampsteadissa. "Averysta oli ihanaa sanoa, että hän asui Hampsteadissa, hän nimittäin piti vaikutelmasta, jonka lause hänestä oitis antoi - hän oli tasapainoinen, vauras ja hänellä oli hyvä maku." Toinen siskoista Bonnie on mestarinyrkkeilijä Los Angelesissa ja kolmas siskoista Lucky tekee mallin töitä Pariisissa. Neljäs siskoista Nicky on kuollut. 

Bluen perhe oli asunut New Yorkissa kahden makuuhuoneen asunnossa, joka oli ehdottomasti ollut liian pieni kuudelle henkilölle. Perheen isästä tuli vuosien mittaan raivoisa alkoholisti, kun taas äiti ei koskaan sopeutunut äidin rooliin. Tämän seurauksena Avery, vanhimpana tyttärenä, otti äidin roolin sisaruksilleen. Muitten sisarusten lähdettyä kotoa Nicky jäi asumaan perheen New Yorkin asuntoon. 

Kaikille sisaruksille rakas Nicky oli kuollut 27-vuotiaana. Nicky oli hyvin hillitty, hyvin käyttäytyvä nuori nainen, joka rakasti työtään opettajana. Nicky suhtautui kielteisesti kaikkiin päihteisiin, mutta joutui pahaan lääkekierteeseen sairauden takia. "Hän kärsi kroonisesta kivusta. Sairaudesta nimeltä endometrioosi."  Parannuskeinoksi hänelle suositeltiin kohdun poistoa, mutta siihen hän ei suostunut, koska hän oli varma, että haluaa lapsia. Nicky kuoli yliannostukseen. Kaikki sisarukset ikävöivät Nickyä. Lucky purkautuu: "Etkö sinä tajua, että minä ikävöin häntä vittu jokaisen päivän jokaisena sekuntina?" "Minulla on häntä ikävä, kauhea ikävä", Avery aloitti. "Ja olen odottanut ikävän loppuvan, koska kaikki muutkin tunteet, miten hyvänsä voimakkaat tai hankalat, ovat aina loppuneet - mutta tämä ei ota loppuakseen. Ikävä vain jatkuu ja jatkuu."

Kun oli kulunut vuosi Nickyn kuolemasta, äiti ilmoitti, että haluaa myydä New Yorkin asunnon. Tähän lapsuuden kotiin Avery, Bonnie ja Lucky kokoontuvat perkaamaan menneisyyttä ja miettimään tulevaisuutta. On sisaruksellista yhdessäoloa, on naurua, on silkkaa onnen tunnetta, on myös riitoja, mutta ennen kaikkea on hyvin paljon surua Nickyn kuolemasta. Muistot vievät sisarukset tyttöjen lapsuuteen ja nuoruuteen sekä kaikkeen siihen, mitä Nicky oli. 

Kun luin kirjan takakannen ja katsoin Gill Buttonin upeaa maalausta To the Lighthouse kirjan kannessa, olin varma, että tulisin pitämään tästä teoksesta. Ja olin aivan oikeassa: kirja on ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa.

Blue Sisters on kauniisti kirjoitettu teos sisaruudesta, surusta ja päihderiippuvuudesta. Tiedän, että se tulee jäämään mieleeni pitkäksi ajaksi. Koko romaani ja jokaisen sisaruksen toiminta kietoutuu perheen Nicky-sisaren kuoleman ympärille. Teema tekee kirjasta sisällöltään raskaan, mutta runsas ja napakka dialogi keventää tekstiä taitavasti. Kirjan ehdoton vahvuus on hienosti ja monivivahteisesti rakennetuissa sisarhahmoissa. Tuli tunne, että olisi ollut hienoa tavata ja ystävystyä Nickin kanssa. 

Jos pidit Ann Napolitanon teoksesta Kaunokaisia (WSOY 2024), pidät varmasti tästäkin kirjasta. 

Susanna Åke: Eläjä

 

Susanna Åke: Eläjä. Otava. 2025. Kansi Piia Aho. Lukija Marja Myllylä. 13 t. Storytel.

Entisenä pohjoiskarjalaisena kiinnostuin Åken Eläjästä, jonka tapahtumat sijoittuvat Lieksan Pankakoskelle 1950-luvulla. Åke herättää eloon tehdasyhteisön ihmiset ja tapahtumat. Kukaan ei voi ylpeillä sillä, mitä Pankakoskella tapahtui, mutta tapahtumasarja on kuitenkin unohtumaton pala tämän tehdasyhteisön historiaa. Åke on itse kotoisin Lieksasta ja on jo lapsuudessaan kuullut aikuisten puhuvan vuoden 1956 tragediasta. Åke päätti herättää tapahtumat eloon, pitää faktat faktoina, mutta liittää fiktiota faktan joukkoon.

Kirjan päähenkilö on verevä ja vahva romaninainen Hilja. Hilja muuttaa Pankakoskelle miehensä Kallen ja sairastelevan poikansa Aleksein kanssa. He majoittuvat Hiljan siskon Kielon hoteisiin. Ahdasta on, mutta niin yleensä romaniperheiden asunnoissa on. Pankakoski on pieni tehdasyhteisö, jota hallitsee kartonkitehdas. Lähes joka perheessä ainakin toinen vanhemmista saa tulonsa tehtaalta. Mutta ei Hilja sellaista työpaikkaa edes mieti. Ensin hän kokeilee pitsien myyntiä ja ennustamista, mutta vähiin jäävät ansiot sillä keinoin. Jotakin muuta pitää keksiä.

Ja löytyyhän se uusi elinkeino: pimeän viinan myyminen. Hilja tietää, että sotatraumoista kärsivät työläiset tarvitsevat viinaa. Ja sitä Hilja heille välittää. Kauppa alkaa pienestä, silloin tällöin myytävästä muutamasta pullosta. Pian bisnes laajenee, ja miksei laajenisi, kun viinaa tarvitaan. Viinakaupasta tulee tuottoisaa toimintaa, sillä eihän Hilja viinaa ilman voittoja välitä. Ostaapa Hilja tienistirahoillaan auton. Siinä riittää pureskeltavaa kyläläisillä. 

On selvää, että viinan tarvitsevilla ei ole aina rahaa. Hiljaa varoitellaan velaksi myynnistä, mutta Hilja tekee kuten tekee. Kyläyhteisö alkaa olla ihmeissään, kun taloista ja pihoista häviää tavaraa; käyttötavaroita, koruja ja vaatteita. Sieltä ne aikoinaan löytyvät Hiljan varastoista ja korut jopa Hiljan kaulalta. 

Kyläläiset miettivät keinoja, kuinka päästä eroon romaneista, koska viinan myynnistä aiheutuu liikaa häiriöitä. Kyläläisten suunnitelma toteutetaan sunnuntaina lokakuun 28. päivänä 1956 klo 22, jolloin tehtaan voimalaitokselta sammutetaan tahallaan tai sopivasti kylän ulkovalaistus. Kymmenet tai jopa sadat pankakoskelaiset miehet varustettuina seipäin ja laudanpätkin tunkeutuvat kahteen romanien asuttamaan mökkiin. Ikkunat ja irtaimisto hajotetaan ja asukkaat pahoinpidellään. Väkivaltainen joukkohäätö kantaa mukanaan pelottavaa lynkkausmielialaa ja paikallista puhdistusta.

Romanit häädetään maksamalla heille sievoinen rahasumma. He eivät koskaan enää palaa Pankakoskelle. Kolmetoista pankakoskelaista miestä saa syytteen verisestä konfliktista.

Naishahmojen varaan rakentuvaa tarinaa kuljettaa vahvasti piirretty päähenkilö Hilja, joka tekee itsenäisesti omat valintansa. Lukutaidottomuus ja vakituisen osoitteen puuttuminen ajavat hänet vaivaannuttaviin tilanteisiin virastoissa, mutta hän puolustaa romaniyhteisön oikeuksia periksiantamattomasti – vaikka joutuukin lopulta taipumaan dramaattisen häädön edessä. Valtaväestön naiskuvaa ja yhteisön kokemaa syyllisyyttä peilataan Elinan hahmon kautta. Kirjan vahvinta antia ovat nuorten kuvaukset, kuten Hiljan poika Aleksei, joiden kautta nousee esiin romani- ja valkolaispoikia yhdistävä maailma Tex Willereineen.

Eläjä on Åken tasaisen laadukas esikoisteos. Vaikka kerronta on paikoin hieman tasapaksua, aiheen historiallinen painoarvo kantaa romaania vahvasti loppuun saakka.