Anu Patrakan Portugali-dekkari Katumuksen kallio

 

Anu Patrakka: Katumuksen kallio. 2022. Into. Kansi: Perttu Lämsä. 289 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"Rui Santos katseli joen toisella puolella kohoavaa vastarantaa. Lukuisat pienet asuintalot kipusivat rinteitä epäsäännöllisinä ryppäinä. Alue oli vähemmän kehittynyt kuin sillan länsipuolella Ribeirassa, tänne turismi ei ollut vielä levittänyt lonkeroitaan. Varhain aamulla olisi luullut jonkun asukkaan katsoneen ulos ikkunastaan ja huomanneen jotain, mutta näkyvyyttä haittasivat kaiteen vieressä kasvavat pensaikot." (s. 16)

Anu Patrakan Portugaliin sijoittuva Rui Santos -dekkarisarja on edennyt jo kuudenteen osaan. Ensimmäinen osa Huomenna sinä kuolet ilmestyi vuonna 2017 ja sen jälkeen kirjoja on tullut yksi/vuosi -vauhtia. Ihastuin jo heti ensimmäiseen osaan, ja tuntuu, että kirjat vain paranevat osa osalta. Myös Katumuksen kallio on todella kiinnostava ja otteessaan pitävä teos, josta löytyy dekkariaineksen ohella paljon muutakin sisältöä.

Suomalaiset Lilli ja Seppo ovat olleet vierailulla Portossa. Aamulla he olivat lähteneet laivaretkelle Dourojoelle. He ihailivat kauniita maisemia, mutta sitten Seppo huomasi jotakin tummaa kellumassa joessa. Ehkäpä se onkin vain puunrunko, tuumi Seppo. Mutta myös aluksen kapteeni oli huomannut, että joessa kellui jotakin epätavallista. "Se oli mustaan kankaaseen kietoutunut ihmisen ruumis." (s. 13)

Rikosetsivä Rui Santos hälytetään paikalle. Joesta löytynyt mies on 37-vuotias katolisen kirkon padre Nicolau. Kaikki ovat hämmentyneitä. Mitä padrelle oli tapahtunut? Miten hän oli joutunut jokeen? Oliko hänet surmattu? Vai oliko hän tehnyt itsemurhan? Pappilassa kirkkoherra Afonso Certo selventää Rui Santosille, että  itsemurhan voi poissulkea padren kohdalla, koska katolisen kirkon oppien mukaan itsemurha on synneistä suurimpia eli ihminen ei itse saa jouduttaa kuolemaansa. Ja eihän padrella ollut mitään syytä tehdä itsemurhaa, koska kaikki oli hyvin, vakuuttaa kirkkoherra.

Rui Santos, nuorempi konstaapeli Ana Torres ja vanhempi konstaapeli Pedro Silva ryhtyvät selvittämään tapausta. Kirkon työntekijät haastatellaan ja padren asuinhuone tutkitaan. Poliisille jää tunne, että heille ei kerrota kaikkea. Padren asuinhuone on hyvin vaatimaton, mutta jotakin yllätyksellistä sieltä löytyy. Tapauksen tutkiminen ei ole helppoa. Rikosehdokkaita on kyllä useita, mutta palaset eivät kuitenkaan loksahda paikalleen. Itse olin jo varma loppuratkaisusta, mutta pieleen meni minun arvaukseni, niin yllätyksellinen loppuratkaisu oli.

"Ei padrella ole yksityiselämää." (s. 63)

Dekkarijuonen ohella kirjailija tutustuttaa lukijan katolisen kirkon papistoon ja työntekijöihin. Kirkko noudattaa ikivanhoja sääntöjä, joiden seurauksena pappistehtävät eivät enää vedä nuoria miehiä puoleensa kuten ennen vanhaan. Naisia ei luonnollisesti kelpuuteta papeiksi. Millainen katolisen kirkon papin tulee olla? Vain työlleen omistautuva? Eikö pappi voi olla puoleensa vetävä? "Ei kai sellainen ole papille soveliasta?" (s. 64) Samaan aikaan, kun Rui Santos perehtyy katolisen kirkon saloihin, hänen on tehtävä isoja ratkaisuja oman elämänsä suhteen. 

"Depois de jantar, illallisen jälkeen, yhdeksän aikoihin." (s. 139)

Anu Patrakka osaa rakentaa psykologisen dekkarin. Kirjan henkilöt ovat eläviä ja hyvin kuvattuja. Rui Santos on sympaattinen, ammattitaitoinen ja työlleen omistautuva poliisi, jonka työskentelyä on kiinnostavaa seurata. Santos itse pohtii poliisin työtä ja toteaa, että työ on hektistynyt, eikä eri mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen punnitsemiselle jää riittävästi aikaa. Patrakan kirjat viehättävät minua suuresti portugalilaisuudellaan. Portugalinkieliset ilmaisut siellä täällä tekstissä ovat mukava lisä. Patrakan tekstiä lukiessa pääsee mukaan portolaiseen tunnelmaan, tuoksuihin ja makuihin. Paikallinen luonto tulee kauniisti esille tässäkin kirjassa.

"Näky oli pysäyttävä. Aurinko loimusi tulisena pallona, se värjäsi taivaan ja väsymättömänä vellovan meren oranssin ja keltaisen lukemattomilla sävyillä. Mitä lähemmäs horisonttia aurinko painui, sitä voimakkaammin se tuntui hehkuvan, silti sen ääriviiva piirtyi terävänä vasten taivasta. Mainingit löivät rantaan ja merelle kurkottavaan aallonmurtajaan, vesi lensi lasihelminä ilmaan." (s. 65)

Perttu Lämsä on suunnitellut tämänkin Patrakan dekkarin kannen. Hän on onnistunut siinä hyvin, kuten aiemmissakin kirjoissa.

Aiemmat Patrakan Rui Santos -dekkarit. Postaukseni löydät kirjan nimeä klikkaamalla. 

Huomenna sinä kuolet. (Myllylahti 2017)

Kuolet vain kahdesti (Myllylahti 2018)

Syyllisyyden ranta (Into 2019)

Totuuden portaat (Into 2020)

Häpeän aukio (Into 2021)

Katumuksen  kallio on luettu myös Hemulin kirjahylly -blogissa.