Heather Morrisin uutuus Kolme sisarta

Heather Morris: Kolme sisarta. Aula & Co. 2022. Englanninkielinen alkuteos Three Sisters. Suomentanut Kristiina Drews. 469 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Livi menee Ritan jäljessä naisten leirin perälle. Siellä on maassa kuoppa, ja kuopassa seisoo olkapäitään myöten joku tyttö. Livi ei pysty mitenkään pudottautumaan sinne, tilaa on liian vähän. Hänen täytyy ryömiä kuoppaan lyhyen tunnelin kautta ja nousta sitten seisomaan. Vasta oikaistuaan kunnolla selkänsä Livi tajuaa tämän kidutusmuodon koko julmuuden. Tytöt seisovat selätysten, käsivarret tiiviisti kylkiä pitkin, eikä kumpikaan pysty liikkumaan - hyvä jos pystyvät hengittämään - ja siinä samassa asennossa on pysyttävä koko yö." (s. 170)

Muistamme Heather Morrisin koskettavista keskitysleirikirjoistaan Auschwitzin tatuoija (Aula & Co. 2019) (liite) ja Cilkan tarina (Aula & Co. 2020) (liite). Myös Morrisin uuden kirjan Kolme sisarta tapahtumat sijoittuvat keskitysleirille. Kirja on tositarina Cibi, Magda ja Livi Melleristä, kolmesta slovakialaisesta sisaresta. Lapsuudessa ennen isänsä kuolemaa tytöt olivat luvanneet pitää huolta toisistaan ja olla aina yhdessä, tapahtuipa mitä tahansa. "Te kolme olette aina vahvemmat yhdessä, älkää koskaan unohtako sitä." (s. 12) Lupaus testattiin Auschwitzin keskitysleirillä. Kolmikko pysyi yhdessä, ja he selvisivät holokaustin julmuuksista. 

Monta vuotta isän kuoleman jälkeen natsijärjestö Hlinkan kaarti tulee antamaan käskyn Mellerin perheelle, että 15-vuotiaan Livin tulee ilmoittautua synagogassa kello viisi perjantaina. On maaliskuu vuonna 1942. Keskitysleireistä ei vielä ole tietoa. Puhutaan, että nuoret viedään töihin saksalaisille maatiloille. Sisarista vanhin 19-vuotias Cibi osallistuu hakhshara-organisaation harjoitusleirille ja tulee sapatiksi kotiinsa. Cibi päättää lähteä Livin mukaan, koska hän haluaa suojella siskoaan. Nuoria kuljetetaan kuorma-autoilla ja junilla kunnes lopulta saavutaan määränpäähän, paikkaan jonka portin yläpuolella on kyltti Arbeit macht frei. Tänä päivänä kaikki tietävät, että kyse on Auschwitzin keskitysleiristä. Mutta tuolloin leiriä vasta rakennettiin lopulliseen laajuuteensa. Sisaruksista keskimmäinen 17-vuotias Magda on sairaalassa ja pelastuu siten vuoden 1942 kuljetukselta.

Helvetin portilla

Heti alusta pitäen Cibille ja Liville selviää, että he ovat paikassa, missä heillä ei ole mitään ihmisarvoa. Heidät riisutaan, heidän hiuksensa leikataan, korut revitään pois, heidän käsivarteensa tatuoidaan nelinumeroinen luku. "Kapo työntää hänelle paperipalan. Hän lukee siihen raapustetut numerot: 4560." (s. 67) Sitten on vuorossa raskasta työntekoa, tiilien kantamista, olemattomia ruoka-annoksia, raakuutta, hakkaamisia ja ampumisia sekä ainaista kylmyyttä. Tiilien kantamisen tarkoitus selviää. Tiilikantamuksista rakennetaan majoitustiloja uuteen leiriin, joka on tarkoitettu vain naisille. Leiri on Birkenau. Sinne siirretään myös Cibi ja Livi. Onnenkantamoisen ansiosta tytöt siirretään pois raskaista tehtävistä. Livi saa työskennellä Kanadassa lajitellen leirille tulleiden tavaroita ja Cibi on erään SS-upseerin kirjurina. Vuosi vaihtuu, nyt on 1943. Joka ilta Cibi vetää Livin lähelleen. "Näin he jaksavat taas eteenpäin." (s. 110) Natsien otteet kovenevat, leirille tulee yhä enemmän vankeja, uunit jauhavat yötä päivää. Murhaaminen saavutti huippunsa kesällä 1944.

Syyskuu 1944

Magda piileksii kotikaupungissaan, mutta pian tulevat natsit ovelle ja vievät heidät kaikki, Magdan, äidin ja isoisän. Heidänkin määränpäänsä on Auschwitz. Sisarukset löytävät toisensa ja saavat nähdä äitinsä. Yksi kirjan koskettavimmista kohtauksista on se, kun Cibi ja Livi näkevät äitinsä viimeisen kerran.

Kuolemanmarssi

Kuolemanmarssi alkaa tammikuussa 1945. Marssi on niin rankka, että monet jäävät sille tielle. Tytöt muiden mukana viedään uudelle leirille, tällä kertaa Ravensbrückiin. Monien vaiheiden kautta tytöt päätyvät kotiin Slovakiaan, mutta mikään ei ole niinkuin ennen. Maa on rautaisen kommunistihallinnon alaisena. Seuraavaksi sisarukset jättävät sodassa raunioituneen Euroopan ja matkaavat Israeliin, juutalaisten uuteen kotimaahan.

Sisarusten selviytymistarina holokaustin kauhuista on uskomaton. Niin monet heidän ympärillään menehtyivät. Cibin ja Livin nelinumeroiset tatuointinumerot paljastavat, että he olivat ensimmäisten leirille tulijoiden joukossa. "Kun ne merkkasivat nämä numerot meidän nahkaan, ne samalla sinetöivät meidän yhteisen lupauksen. Jollain merkillisellä tavalla me saimme siitä voimaa taistella henkiinjäämisen puolesta". (s. 432)

Kolme sisarta on arvokas lisä holokaustin raakuuksia kuvaavaan kirjallisuuteen. Morris kertoo sisarusten tarinan kauniisti. Suorasanainen ja kikkailematon teksti muodostaa tehokkaan kontrastin traagisille tapahtumille. Kirja on elävä tarina kauhusta, rakkaudesta ja toivosta. Se on myös muistutus siitä, että tällaista ihmiskunnan julmuutta emme saa koskaan unohtaa.

Morris on tehnyt arvokkaan työn avatessaan Cibin, Livin ja Magdan keskitysleirikokemuksia kaikkien luettavaksi. Morris on haastatellut Israelissa asuvia Livia ja Magdaa. Sisaruksista vanhin Cibi oli kuollut vuonna 2015. Kirjassa on mukana laaja valokuvaliite. Kirjan jälkisanoihin kirjailija on kirjannut sisarusten lasten ja lastenlapsien tietoja. Sieltä löytyy myös tieto, että Elisabeth Volkenrath ja Maria Mandel, jotka molemmat toimivat sisarusten vartijoina, tuomittiin sotarikoksista kuolemaan. Ja löytyypä lopusta vielä kysymyksiä lukupiireille pohdittavaksi.