Salingerin klassikko Franny ja Zooey

J. D. Salinger: Franny ja Zooey. Tammen keltainen kirjasto. 2010. Ensimmäinen painos 1962. Englanninkielinen alkuteos Franny and Zooey. Suomentanut Pentti Saarikoski. 196 sivua.

Omasta hyllystä

"Kaiken huippuna", hän heti jatkoi, "on se että meillä on "Viisas Lapsi" -kompleksi. Me emme koskaan päässeet kunnolla alas eetteristä. Ei kukaan meistä. Me emme puhu, me esitelmöimme. Me emme keskustele, me selitämme. Ainakin minä. Sillä minuutilla kun minä astun huoneeseen jossa on joku jolla on normaali määrä korvia, minä muutun joko joksikin ihme näkijäksi tai inhimilliseksi hattuneulaksi. Tylsimysten keisari." (s. 137)

Franny ja Zooey -teos sisältää kaksi novellia, jotka ovat alunperin ilmestyneet erikseen The New Yorker -lehdessä vuosina 1955 ja 1957. Novelleista tuli yksi kirja vuonna 1961. Franny ja Zooey ovat Glassin perheen nuorimmat sisarukset.

Ensimmäisessä novellissa parikymppinen Franny tulee viettämään viikonloppua poikaystävänsä Lanen luo. Lanella on suuret odotukset viikonlopun suhteen. Ensin mentäisiin syömään ja sitten jalkapallo-otteluun. Lanella on kiire saada kerrotuksi Frannylle kirjoittamastaan Flaubert-esseestä. Mutta kaikki ei suju niin kuin Lane oli odottanut. Franny käyttäytyy oudosti, tarttuu kaikkeen, mitä Lane sanoo, on jopa aggressiivinen. Ruokakaan ei maistu. Sen sijaan se, mikä Frannya kiinnostaa, on hänen laukussaan kantama pieni kirjanen Pyhiinvaeltajan tie. "Se on erikoinen. Minä tarkoitan että se on lähinna uskonnollinen kirja. Tavallaan voisi varmaan sanoa että se on hirvittävän fanaattinen kirja mutta tavallaan se ei ole." (s. 36) Päivällisen päätteeksi Franny pyörtyy ravintolassa.

Toinen novelli Zooey on ensimmäistä novellia huomattavasti pidempi. Luin ensimmäisen novellin melko nopeasti, mutta tämän toisen kohdalla huomasin, että hitaampi lukeminen kannattaa, niin paljon tavaraa Salinger on kätkenyt rivien väliin. Ollaan Glassien asunnossa New Yorkissa. On maanantaiaamu marraskuussa 1955,  Frannyn onnettoman lauantain jälkeinen maanantai. Franny makaa olohuoneen sohvalla Bloomberg-kissan kanssa lähes hermoromahduksen partaalla. 

Tarinan päähenkilö Zooey, nuori näyttelijä, perheen toiseksi nuorin lapsi, istuu suihkussa, lukee veljeltään Buddylta samaa ylipitkää kirjettä ja keskustelee suihkuverhon läpi Bessie-äitinsä kanssa. Glassien perheessä on ollut seitsemän lasta, jotka ovat syntyneet 1920-luvulla. Perheen kaikki lapset ovat olleet älykköjä jo nuorina. Lasten tarkkanäköisyyttä hiottiin Viisas lapsi -radiovisaohjelmassa, jossa he kaikki ovat  esiintyneet omana aikanaan. Kirjassa ei avata sen enempää sitä, millainen ohjelma tämä visa oli, mutta lukija saa käsityksen, että tähän ohjelmaan otettiin mukaan epätavallisen varhaiskypsiä lapsia. Tämän ohjelman myötä Franny ja Zooey ovat jo nuorina tutustuneet erilaisiin filosofisiin ja henkisiin teemoihin. Tästä tulee taakka erityisesti Frannylle. Vanhin lapsista Seymour on tehnyt itsemurhan ja Buddy, toiseksi vanhin, elää täysin erossa perheestään. Hän on jopa kieltäytynyt ostamasta puhelinta. 

Zooey haluaa hinnalla millä hyvänsä lohduttaa masentunutta sisartaan. Saattaa olla, että Zooeylla on pelko, että Franny haluaisi satuttaa itseään vanhimman veljensä lailla. Viimeisenä keinonaan Zooey soittaa Frannylle ja teeskentelee olevansa Buddy. Mutta pian Zooey sanoo jotakin, josta Franny tietää, että kyseessä on Zooey. 

Olen lukenut joskus nuoruudessani Salingerin kirjan Sieppaaja ruispellossa, mutta Franny ja Zooey on tähän asti jäänyt kirjahyllyyn. Oli kiinnostavaa lukea se. Kirja piti otteessaan heti ensisivuista alkaen. Kirjassa on myös hienovaraista huumoria, joka tulee erityisen hyvin esille Zooeyn ja äidin suhteessa. Pidin myös siitä, että kirjan teksti koostuu lähinnä dialogeista. Mm. äidin ja Zooyen monipolvinen keskustelu oli kerrassaan mainiota luettavaa. On monia, joiden mielestä Franny ja Zooye on Salingerin mestariteos. Se on ainakin varmaa, että kirja ei ole mitäänsanomaton välikirja. 

Osallistun kirjalla Main Kirjahyllyn aarteet 3 -haasteeseen.