Lukupiirikirjana Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1-3

 

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 2013. Johnny Kniga. Ruotsinkielinen alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar. Storytell.

1. Rakkaus. Lukija Antti J. Pääkkönen. 9 t 50 min. 
2. Sairaus. Lukija Antti J. Pääkkönen. 10 t 31 min. 
3. Kuolema. Lukija Antti J. Pääkkönen. 10 t 46 min. 

 

"Huomatessaan tulokkaan Benjamin hidastaa samalla sekunnilla kulkuaan, on hetken ajan aivan liikkumatta, ja hän tietää, että koko hänen eteenpäin pyrkimisensä on tähdännyt tähän paikkaan, tähän hetkeen, tähän kohtaamiseen, tämän miehen luo.
Tänne hän on ollut matkalla koko ajan.
Kenties hän oli itse asiassa uskonut käyvänsä koputtelemassa oville todistaakseen Jehovasta. Tosiasiallisesti hän oli vain etsinyt tätä miestä."

Rauman Naisten Pankin "Päi avara mailma" -lukupiirin helmikuun kirjaksi olimme valinneet Jonas Gardellin trilogian Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, kirjasarja, joka ilmestyessään sai paljon huomiota ja tuotti kirjailijalle monia palkintoja. Kirjasarjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun tukholmalaiseen homoyhteisöön, aikakauteen, jolloin AIDS rantautui Ruotsiin.

Ensimmäinen osa Rakkaus alkaa niin pysäyttävästi ja koskettavasti, että tällaisia alkuja harvoin kirjoissa tapaa. Tutustumme kirjan päähenkilöihin Benjaminiin ja Rasmukseen. Benjamin tulee tukholmalaisesta jehovalaisesta perheestä. Benjamin on itsekin ollut aktiivinen kirkon palvelija kiertäen levittämässä uskon sanomaa ovelta ovelle. Benjaminin isä on ollut pojastaan ja hänen jehovalaisuudelle omistautumisestaan hyvin ylpeä. Opinnot sekä uusi elämä odottavat Benjaminia Tukholmassa. Tukholmaan päätyy myös pikkuriikkisestä Koppomista tuleva maalaispoika Rasmus. Rasmus on ollut koulukiusattu, kun taas kotona hän on ollut kaikki kaikessa iäkkäille vanhemmilleen. Rasmus tuntee, että Tukholmassa hän saa olla oma itsensä. Ja kun hän löytää Paulin johtaman homoyhteisön ja rakastuu Benjaminiin, hän tuntee kuuluvansa joukkoon.

Toisessa osassa Sairaus Rasmuksen ja Benjaminin suhde jatkuu. Sanomalehdistä luetaan ensimmäiset uutiset AIDS:in leviämisestä myös Ruotsiin. Ensimmäiset uhrit kuolevat. Myös Rasmus on HIV-positiivinen. Benjamin pohtii, että homoseksualismi ja jehovalaisuus eivät sovi yhteen eli toisesta on luovuttava. Luopuako uskonnosta vai homoseksuaalisuudesta?  Päätös on vaikea. Tätä kamppailua kirjailija kuvaa onnistuneesti. Lopulta Benjamin luopuu jehovalaisuudesta ja kertoo vanhemmilleen olevansa homoseksualisti ja jättävänsä seurakunnan. Lopputulos ei yllätä: ei perhe eikä seurakunta hyväksy hänen homoseksuaalisuuttaan.

Kolmannessa osassa Kuolema käsitellään Rasmuksen kuolemaa ja sitä, mitä tauti tuo mukanaan sairastuneelle ja omaisille.

"Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua. Tämä käsittämätön, ennenkuulumaton vaatimus oikeudesta rakastaa.”

Vaikka kirjasarja on saanut aikanaan paljon huomiota, kukaan meistä ei ollut aiemmin lukenut tätä trilogiaa. Totesimme, että homoseksuaalisuus eikä AIDS ole olleet pikkukaupungin tyttöjen ensimmäinen mielenkiinnon kohde, varsinkin kun kukaan meistä ei muistanut, että tuttavapiiriin olisi kuulunut ketään homoseksualistia. Nyt tilanne on pikkukaupungissakin toinen.

Kirjasarja kuvaa uskottavasti 1980-luvun tukholmalaista homoyhteisöä, vaikka tapahtumat olisivat voineet tapahtua yhtä hyvin jossakin toisessakin suurkaupungissa. Toisaalta on salailua, on häpeämistäkin, mutta onneksi on ystävät, on ihana Paul, joka ottaa kaikki homot omakseen, ja on kaikki muutkin, joiden kanssa jaetaan kaikki vapaa-aika. Ensimmäiset tuttavuudet solmitaan usein juna-aseman Homoringin vaiheilla. Sitten suunnataan anonyymin tuttavuuden kanssa johonkin pisuaariin tai puistikkoon. Tukholmassa oli tuolloin vain yksi virallinen homobaari. Monin osin kirjan tapahtumat vahvistivat tavanomaisia stereotypioita homoyhteisöstä. Paljon juhlittiin ja biletettiin, mutta ilman huumeita, kuten eräs lukijoistamme oli pannut merkille. Normaalin arjen kuvausta kirjassa ei juuri ollut.

Kirjailija Jonas Gardell tietää, mistä kirjoittaa. Hän on yksi heistä, jotka selviytyivät AIDS:in kiroista. Kirja ei kuitenkaan ole perinteinen selviytymiskirja, vaan pikemmin se on homoseksuaalisuutta kuvaava kaunokirjallinen teos. Ihmiskohtaloiden ohella kirjassa on runsaasti tietoainesta homoseksuaalisuudesta ja AIDS:sta. Tietoaines on ripoteltu tekstin joukkoon. Vaikkakin kirjasarja on hyvin kirjoitettu, mietimme, olisiko lukemisesta tullut vielä intensiivisempi kokemus, jos tietoaineksesta olisi muodostettu omia lukuja. Kirjassa on kaunista luonnon kuvausta, mm. kun Rasmuksen isä tutustuttaa poikaansa luontoon. Luonnon kuvauksissa kirjailija on hyödyntänyt myös symboliikkaa. Tähän viittaa mm. valkoisen hirven - "vikakappaleen" - kohtaaminen. Benjaminin pikkusisko kapinoi hiljaisesti jehovalaisuutta vastaan. Olisimme mielellämme lukeneet enemmän siskon kokemuksista ja siitä, miten hän reagoi Benjaminin jehovaisuudesta eroamiseen. 

Osa meistä oli lukenut ensimmäisen osan ja muutama oli lukenut/kuunnellut kaikki kolme. Mielestämme ensimmäinen osa Rakkaus on todella vahva teos, kirjassa on intensiivistä ja tasokasta kerrontaa, mutta valitettavasti muut tasot eivät yllä ensimmäisen osan tasolle. Mietimme, että kakkos- ja kolmasosan olisi voinut yhdistää. Kirjasarjan kuunteluun meni yli 30 tuntia. Kirjasarjan pituus ei kuitenkaan vähennä kirjasarjan arvoa. Tarinan henkilöiden kohtalot ovat koskettavia ja puhuttelevia. On arvokasta, että Gardell on rohjennut ja halunnut kertoa lukijoille sellaisista kohtaloista ja maailmoista, jotka monelle ovat vieraita. Kyseessä on historiallisesti merkittävä trilogia, jolla on merkityksensä yhä tänäkin päivänä viitaten yleiseen suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen.   

Pidimme kirjan nimeä liian pitkänä ja olisimme suosineet jotakin nasevampaa nimeä. Ymmärsimme kyllä, että nimellä on kirjan tapahtumien kannalta tärkeä merkitys. 

Annoimme kirjasarjalle arvion 3,75 (asteikko 1-5).