keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Johannes Anyuru: Ixelles

Johannes Anyuru: Ixelles. S&S. 2024. Ruotsinkielinen alkuteos Ixelles. Suomentanut Outi Menna. Kansi Elina Warsta. 431 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Koko elämä me ollaan etsitty jotain, mitä menettää.
Mutta meillä ei ole mitään.
Ja mitään ei ole olemassa järjestelmän ulkopuolella."

Johannes Anyurun juuri suomennettu teos Ixelles kuvaa rikollisuuden, huumeiden ja väkivallan maailmaa huonomaineisessa antwerpeniläisessä lähiössä, joka kantaa nimeä 2070 alueen postinumeron mukaan. Alue tunnetaan myös nimellä Bagdad. Tarina on teemojensa kautta hyvin ajankohtainen ja pelottavan todellinen, mutta samalla ajaton, ehkä myös tulevaisuutta ennakoiva. "One minute in the future", kuten Anyury sanoi Helsingin Kirjamessuilla.  

Itse päätarinalla on selkeät puitteet. Työläistaustainen Ruth kasvattaa yksinhuoltajana poikaansa Emia. Mio, Emin teini-ikäinen isä puukotettiin kuoliaaksi kävelytunnelissa yksitoista vuotta sitten. Mio oli elänyt rankan nuoruuden. Hän lopetti koulun kesken ja ryhtyi huumediileriksi. Väkivalta tuli pian mukaan kuvaan. Hän johti veljensä vaikeuksiin. Toisaalta Miosta löytyi lämpöä, hän puhui kauniisti linnuista ja keräsi höyheniä. Hän kävi pitkiä keskusteluja musiikista ja ihmisten olemuksesta Ruthin isän kanssa. "Hänessä oli jotain. Valoa, joka hänen oli pakko pitää piilossa sekä muilta että itseltään. Ennen kaikkea itseltään, eikö vain? Jotta hän kestäisi sen tosiasian, että hän oli jumissa täällä ihan niin kuin kaikki muutkin." Mion kuva maalattiin seinämuraaliksi 2070:n lähiössä.

Kuollessaan Mio ei vielä tiennyt, että Ruth odotti hänen lastaan. Ruth ei kerro pojalleen, mitä hänen isälleen on tapahtunut. Hän ei myöskään kerro, että hänen isänsä sekä hän itse olivat asuneet huonomaisella 2070-alueella. Mion kuoleman jälkeen Ruth pystyi muuttamaan uuden työpaikkansa myötä Ixellesiin, varakkaampien alueelle. Ruthin uusi työpaikka on agentuurissa, jonka hieman hämärästi kuvattu tarkoitus on auttaa muuttamaan maailmaa, erityisesti ihmisten mielipiteitä. Vaikka Ruthin työ agentuurissa ei ole tarinan keskipisteessä, se kuitenkin muodostaa teoksen kehyksen. Nyt Ruthin tehtävänä on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin niin, että he eivät vastusta suunnitelmaa, jonka mukaan alueen 2070 talot puretaan tulevien teiden, liittymien ja liikenneympyröiden tieltä. Ehkä Ruth saa asukkaat "haaveilemaan poispääsystä, mikäli onnistuu löytämään asian ytimessä olevan traumaattisen totuuden sekä toisen pisteen, josta totuutta voi muuttaa."

Kirjassa on lukuisia tarinoita ja muisteluja Miosta. Ja lisäksi tulee vielä uusi ääni kullanvärisellä CD:llä, jossa puhuja sanoo olevansa Mio. Puhuja lupaa viedä pojat ei-minkään osastolle, missä asiat ovat paremmin. Mutta Mio on kuollut, toteaa Ruth. Vai onko hän elossa? Ei Ruth koskaan nähnyt Mion ruumista.

Kirja on hyvin ajankohtainen syrjäytymisestä, huumeista, maahanmuuttajista, rasismista, sopeutumattomuudesta ja väkivallan kierteestä. Mosaiikkimaisesti rakennetussa tarinassa liikutaan saumattomasti nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Lukija joutuu miettimään totuutta ja todellisuutta; onko totuutta ja todellisuutta olemassa tai ovatko ne löydettävissä, jos niitä ei ole. Uskallemmeko luottaa mihinkään? Kirjassa onkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. 

Ixelles on vahva romaani, joka kertoo oleellisia asioita ihmisestä ja ajastamme, kuten teki myös Anyurun aiempi suomennettu teos He hukkuvat äitiensä kyyneliin (2017). Anyurun käyttämä kieli on kaunista runollista proosaa, joka pehmentää ankaraa ja väkivaltaista tapahtumaympäristöä. Suuren kiitoksen ansaitsee Outi Menna hyvästä käännöksestä.

Kirjan lähes kaikki henkilöt ovat siirtolaisia, belgialaisia ei juuri tavata. Mietin, miksi ruotsalainen Anyuru on valinnut tapahtumapaikaksi Antwerpenin, koska varmasti Ruotsistakin löytyisi vastaavia paikkoja.

Helsingin Kirjamessuilla Johannes Anyurua haastatteli Li Andersson. Haastattelun aluksi Andersson totesi naurahtaen, että tässä ruotsinkielinen haastattelija haastattelee ruotsinkielistä kirjailijaa englanniksi. Anyuru totesi, että alueella 2070 asuvat maahanmuuttajat ovat yksinäisiä ja ikävöivät kotimaahansa tai ainakin johonkin paikkaan, missä on turvallista. Kirja on laaja-alaisesti käsitettynä poliittinen teos, joka herättää kysymyksen, onko universaaleja arvoja vielä jäljellä, voimmeko sopia arvoista ja uskallammeko luottaa tulevaisuuteen. Synkistä teemoista huolimatta kirja antaa toivoa tulevaisuudesta.  
Li Andersson haastattelee Johannes Anyurua Helsingin Kirjamessuilla.

tiistai 29. lokakuuta 2024

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta

 

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta. Gummerus. 2024. Kansi Jenni Noponen. 235 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Matti Rönkä, eläkkeelle siirtynyt uutisankkuri, palaa uudessa teoksessaan iskelmä-Suomen kultaisiin vuosiin 1970-80 luvuille. Raimo eli Rami Rissanen asuu Haapakoskella, fiktiivisessä kauppalassa Savon perukoilla, jossakin Kuopion lähistöllä. Raimo on päässyt keväällä ylioppilaaksi, mutta tulevaisuuden suunnitelmia ei ole, mikään ala ei tunnu omalta. Kesän hän tekee töitä Heikki-enonsa tilalla renkipoikana. Viikonloppuisin ja joskus myös viikolla Ramin tie käy lavatansseihin. Jo heti alkukesästä lavatansseista löytyy Riitta, hänkin kevään ylioppilaita.

Tuomo Tarvainen, Posti-Tuomo, on harkitsemassa orkesterin laittamista. Ramin hän haluaisi mukaan. "Että jos sinä... tulisit lauluhommiin. Ja kitaraan myös." Ramin isä toteaa siihen: "Mutta lauluääni on pojalla mahoton. Minulta perinyt." Tuomolla on jo valmiiksi ajateltuna orkesterin nimi: Tuomo Tarvaisen viihdeorkesteri Salamat. Rami lähtee mukaan ja niin Tuomo saa orkesterin kokoon. Pidetään harjoituksia ja pian saadaan keikkoja lavatansseihin, ensin lähilavoille, sitten kauemmaksikin. Päästään säestämään jopa Anneli Saria. 

Levy-yhtiö Sirius kiinnostuu Ramin äänestä. "Sulla soi hienosti toi ääni," Ramia kehutaan. Seuraa Helsingissä käyntejä, levytyksiä ja uuden lookin etsimistä. Nimikin vaihtuu, Raimo Rissasesta tulee Rami Sarri. Uutuuden viehätyksessä Riitta jää taustalle ja tilalle tulee levy-yhtiön Leena. Rami tekee kaiken, mitä levy-yhtiö käskee. Tunnettavuutta hankitaan tiedotteilla ja lehtijutuilla. Rami saa duettokaveriksi seksikkään Lolitan. "Lolita ja Rami, Ramita ja Loli... tässä on menestysduon ainekset", Salonen melskaa.

Rami ei elä musiikille vain yhtä kesää ja talvea, vaan musiikista tulee Rami Sarrin elanto. Keikkaa tehdään jatkuvasti, pari sataa keikkaa vuodessa. Ramin soiva ääni vetoaa yleisöön. Rami edustaa Suomea Puolan Sopotin laulukilpailuissa ja Apu-lehti tekee hänestä paperinuken. Kirjan loppuun on kiinnostavalla tavalla kerätty Rami Sarria käsitteleviä lehtileikkeitä vuosilta 1978 - 2024, joten lukijan on helppo seurata Ramin uran kulkua. 

Kirjassa liikutaan ajan hengessä, niin tapojen, ruokien kuin vaatetuksenkin suhteen. Tuomo pukeutuu levenevälahkeisiin samettihousuihin, paidassa on ylin nappi auki ja päällimmäisenä on slipoveri. Ramilla on harmaat leveälahkeiset suorat housut ja paidassa leveät kaulukset ja isokuvioinen kuosi.

Matti Rönkä on syntyisin Pohjois-Karjalasta ja käyttää kirjassaan paljon Savon ja Pohjois-Karjalan murreilmaisuja. Miten tutulta tuntuukaan murre minulle Savossa lapsuuteni ja nuoruuteni viettäneelle. Tämä elämänmakuinen kirja on mukavaa ja leppoisaa luettavaa. Huumoriakin on sopivasti mukana. 

Matti Rönkä kertoi Helsingin Kirjamessuilla, että hän on aina tykännyt iskelmämusiikista. Siksi oli ilo kirjoittaa kirjaa, missä laulu on keskeisessä asemassa. Rönkä totesi, että hän kuvasi mielellään nuorten aikuistumista ja oman paikan etsimistä, mutta erotiikasta kirjoittamisen hän koki hyvin vaikeaksi.

Matti Rönkä Helsingin Kirjamessuilla
      

maanantai 28. lokakuuta 2024

Helsingin Kirjamessujen kohokohtia

 

Kolme täyttä päivää Helsingin Kirjamessuilla. Olipa paljon mielenkiintoisia esityksiä ja paljon mielenkiintoisia kohtaamisia. Tässä muutama palanen näistä kolmesta päivästä. Yksi mielenkiintoisista esityksistä oli presidentin esitys kirjallisuudesta ja hänen mielikirjoistaan. Kuvaa ei valitettavasti ole, kun en ihmismeren takaa nähnyt edes hänen otsaansa.

Paljon oli yleisöä. Jälleen tuli yleisöennätys: liki 98 000 kävijää. Se on paljon!

Minna Kuukka haastatteli Elly Griffithsia, Sarah Larkia ja Sofie Sarenbrantia. Oli kiinnostavaa kuunneltavaa. Mainiota kerrontaa kirjojen sisällöistä ja kirjoitusprosesseista. 


Dekkarilauantai tarjosi monenlaista ohjelmaa. Tässä Kaarina Griffiths, Paula Hotti ja Anu Patrakka kertovat kirjoistaan, joiden tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään Suomen ulkopuolella.

Matti Rönkä keräsi suuren yleisön kirjallaan Onnen kaukoranta. Mukavaa kevyttä, sujuvasti kirjoitettua tekstiä. Aiheena 60- ja 70-luvun iskelmämusiikki. 

Anna-Riikka Carlson kertoi Eeva Kilpi -kirjastaan. Carlson tulee Raumalle joulukuun alussa Lue Naiselle Ammatti -tapahtumaan.

Tämä oli kiinnostavaa. Li Andersson haastatteli Johannes Anyurua hänen teoksestaan Ixelles. Tapahtumat sijoittuvat Belgiaan. Päähenkilönä on Ruth, joka yksinhuoltajana kasvattaa poikaansa, jonka isä tapettiin ennen pojan syntymää.

                                                       
Ville-Juhani Sutinen kertoi kahdesta kirjastaan: Ruoka, valta ja nälkä sekä Paratiisista.

Toisessa kuvassa Anu Patrakka ja Kaarina Griffiths. Kolmas kuva G. B. Ryynäsen erinomaisen ratkaisutoimiston kirjoittaja Matti Reinikka ja viimeisenä kiinnostava keskustelu Keltaisen kirjaston kääntämisestä. Mukava olivat Kristiina Rikman ja Aleksi Milonoff.    

Nämä 20 kirjaa tarttuivat mukaan messuilta. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Kirjamessuliput on arvottu

 


Kirjamessuliput (2 kpl) on arvottu. 

Liput saivat Anomyymi (ms.ketola) ja Between.

Onnea voittajille! 

Liput on lähetetty voittajille s-postitse. 

perjantai 18. lokakuuta 2024

Jeffrey Archer: Kruunuakin kalliimpi

Jeffrey Archer: Kruunuakin kalliimpi. William Warwick, osa 5. Sitruuna. 2023. Englanninkielinen alkuteos Next in Line. Suomentanuut Suvi Koskiniemi. Kannen suunnittelu Susanna Appel. 466 sivua.

Kruunuakin kalliimpi on viides osa Archerin William Warwick -sarjassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1988. Pääroolissa on aiemmista osista tuttu rikosylikomisario William Warwick ja hänen tiiminsä.

Kirjan alkutapahtumissa William Warwick ja Ross Hogan ovat laittomasti luovuttaneet tutun rikollisen Miles Faulknerin Espanjasta Englantiin. Faulkner odottaa Englannissa oikeudenkäyntiä  Belmarshin vankilassa, paikassa missä kirjailija itsekin vietti vuonna 2001 väärästä valasta saadun tuomion alkujakson. Faulknerin ollessa vankilassa hänen läpimätä ja kiero asianajajansa Booth Watson yrittää varastaa asiakkaansa rahat ja laajan taidekokoelman. Samaan aikaan Faulknerin entinen vaimo Christina juonittelee entiseen tapaan takavarikoidakseen Faulknerin arvokkaita maalauksia ja miljoonaomaisuuksia. 

Toisessa juonikuviossa poliisikomentaja Hawksby kutsuu luokseen William Warwickin kollegoidensa Ross Hoganin, Paul Adajan, Jacki Roycroftin ja Rebecca Pankhurstin kanssa ja kertoo tiimin uudesta tehtävästä. Hawksby sanoo: "Poliisijohtaja on viisaudessaan päättänyt siirtää yksikkömme pois murhatutkimusten parista ja osoittaa meille vielä suuremman haasteen." Kuninkaallisen henkilösuojausyksikön päällikkö, poliisitarkastaja Brian Milner on kiero mies ja on jo vuosia toiminut vastuuttomasti. Lisäksi M16 on varoittanut, että "terroristien seuraava kohde saattaisi hyvinkin olla joku kuninkaallisen perheen jäsenistä. Heidät nähdään aivan liian usein helppoina kohteina, ja mukaan lukeutuu myös kuningatar." Hoganin tehtäväksi tulee suojella prinsessa Dianaa. 

Terroristiuhasta tuleekin totta, kun Faulkner saa tiedon libyalaisesta terroristista. Kun Faulkner epäilee, että kuninkaallinen perhekin saattaa olla vaarassa, hän kertoo epäilyksensä Williamille. Tästä alkavat vauhdikkaat tapahtumat, jotka saavat elokuvamaisen lopun. Käänteet ovat varsin jännittäviä, suorastaan piinaavia. Se voitaneen sanoa, että lopputapahtumiin asti mukana on prinsessa Diana, joka kirjassa seurustelee rikkaan dubailaisen Jamil Chalabin kanssa, joka muistuttaa hämmentävästi Dianan rakastajaa Dodi Fayediä.

Kruunuakin kalliimpi on hyvä valinta, kun kaipaa hyvää ja sujuvasti kirjoitettua tarinaa, jossa mukana on melkoisen hurja annos jännitystä. Archerilla on laaja tiedot politiikasta, armeijasta, poliiseista, historiasta ja taiteesta. Kirjailijan asiantuntemus näkyy ja yhdistyy taitavaan kirjoittamiseen. Kruunuakin kalliimpi on arvokas lisä Archerin bestsellereihin. Sarjan kuudetta osaa ei tarvitse kauaa odotella, sen odotetaan ilmestyvän lokakuussa 2024. Eli Falknerin jahti jatkuu.

Aiemmat osat:

Jeffrey Archer: Oikeus ja kohtuus. William Warwick, osa 1. Sitruuna. 2021. 
Jeffrey Archer: Näkymätön ansa. William Warwick, osa 2. Sitruuna. 2022. 
Jeffrey Archer: Sokea piste. William Warwick, osa 3. Sitruuna. 2022. 
Jeffrey Archer: Kuolleen ruumiini yli. William Warwick, osa 4. Sitruuna. 2023.

PS. Muistuttelen vielä, että blogissani on kahden Helsingin kirjamessulipun arvonta. Arvonta päättyy huomenna 19.10.2024 eli vielä ennättää. Tässä linkki arvontaan. 

tiistai 15. lokakuuta 2024

Virpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevät

 

Virpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevät. Synnyinmaa-sarja, osa 2. Otava. 2024. Kannen suunnittelu: Piia Aho ja Päivi Puustinen. 315 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Myöhäinen kevät on Synnyinmaa-sarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Sarastus elettiin 1850-lukua Päijät-Hämeessä. Torppari ja puusepän oppipoika Erik ihastui Briittaan, rikkaan Iso-Osolan tilan kauniiseen tyttäreen. Mutta säätyrajat olivat kovin tiukat eikä ollut sopivaa, että ison talon tytär ja torppari seurustelivat. Erik laitettiin lukio-oppiin Helsingforssiin ja Briitta naitettiin naapuritilan Laurille.

Nyt eletään 1860-lukua. Erik on ollut onnekas. Eteenpäin pyrkivänä liikemiehenä hänellä oli ollut jo avioon mennessään sievoinen omaisuus, jonka hän oli pystynyt kokoamaan ilman perintöä. Nyt Erikillä on pääomistajuus kohtuullisen hyvin menestyvässä Porvoon Järnböles til- och keramikfabrikissa. Ja olipa Erikillä ollut varaa ostaa talo Kronhagesta Nikolainkatu 19:stä. Sivurakennukseen sijoitettiin Erikin konttuuri. Ja mikä tärkeintä, Erik oli löytänyt ihastuttavan vaimon. Marianne on Erikille hyvin rakas. "Hänen rakkautensa Marianneen oli avioliiton myötä entisestään syventynyt. Kenenkään muun seura ei ollut hänelle yhtä mieluista." Heidän pieni Henrik-poikansa on molempien silmäterä. Erikille on tärkeää, että hänestä - köyhästä torpparista - oli tullut varakas liikemies. "Hän halusi olla rikas, koska vauraus merkitsi riippumattomuutta ja valtaa. Se mitä hän oli eniten vihannut hämäläisessä kylässään nuorena torpparina ja puusepän kisällinä, oli ollut toisten valta ja voima hänen ylitseen."

Erikin perheen ohella kirjassa seurataan edellisestä osasta tuttua Iso-Osolan tilan Briittaa. Briitta emännöi nyt Iso-Osolan tilaa. Hänet naitettiin vastointahtoisesti Laurille, lähitilan pojalle. Avioliitto ei ole onnellinen. Briitta kaipaa Erikiä. Briitan kylmäkiskoinen suhtautuminen aviomieheensä saa Laurin avaamaan pullon korkin yhä useammin. Briitta on avarakatseinen ja ennakkoluuloton ison talon emäntä, jolla on mielessä tilan laajentaminen. Ennakkoluulottomasti Briitta kokeilee leivän tekoon vaikkapa kauraa, jota muissa taloissa pidetään rehukasvina. Sieniä kerätään Briitan taloudessa, vaikka yleensä sienet kelpaavat vain sioille. 

Onneksi lapset Johan Mikael ja Ester tuovat iloa Briitan elämään. Mutta monta huolenaihetta Briitalla on. Ison talon emännöinti asettaa omat haasteensa, velipuoli Taavi jatkuvine rahavaatimuksineen, Laurin vakava sairastuminen ja yhä huononevat sadot luovat tummia varjojaan Briitan arkeen. 

Kolmas kirjan päähenkilö on Oulussa asuva Erikin opettaja Martti Wikander. Martti sekä köyhistä oloista tullut vaimo Hulda ovat ihastuttavia ja hyväsydämellisiä ihmisiä.

Kirjan tapahtumien aikakausi 1865-1868 on raskasta aikaa koko Suomelle. Nälkävuodet koettelevat Suomea. Kesät ovat sateisia ja pilaavat sadon monin paikoin. Juurekset mätänevät peltoon. Talvet ovat ankaria, eiivätkä kesätkään tuota satoa. Kesät tulevat myöhään, jolloin kevätkylvöt myöhästyvät. Ihmisiä lähtee kerjuulle, heitä kuolee suorastaan nälkään tai ympärillä riehuviin sairauksiin, kuten lavantautiin, punatautiin tai rintakuumeeseen. Kuolemilta eivät välty myöskään kirjan päähenkilöitten Erikin, Briitan ja Martin perheet. Murhe ja huoli on käsinkosketeltavaa. Miten päästä tästä eteenpäin, pohditaan näissäkin perheissä.

Kirjan päähenkilöt Erik ja Marianne, Briitta ja Lauri sekä Martti ja Hulda edustavat varakkaita perheitä. Heilläkään ei ole helppoa, mutta nälässä he eivät joudu olemaan. Jokainen heistä kokee tärkeäksi auttaa köyhempää kansaa selviämään ankarista vuosista. Huldan aloitteesta Ouluun perustetaan porvarirouvien konsertteja ja teatteriesityksiä järjestävä hyväntekeväisyysyhdistys. Tilaisuuksien tuotto menee puutetta kärsiville. Mikään apu ei ole riittävää, hätä on hirvittävä. Ankarat vuodet palauttavat mieleeni Aki Ollikaisen koruttoman esikoisteoksen Nälkävuosi. 

Vaikka aikakausi on synkkä, kirjan pohjavire on positiivisen toiveikas. Kirjan lopussa syntyy Erikille ja Mariannelle tytär, joka saa nimekseen Amanda Evelina. Marianne uskoo ja toivoo, että tytär saa elää paremmassa maailmassa. 

Hämeen-Anttila taitaa autenttisten tilanteiden kuvaamisen. Lukijan on helppo solahtaa 1860-luvulle. Kuvaukset ihmisten arjesta, tavoista, ruokailuista ja pukeutumisesta sekä ympäröivästä yhteiskunnasta osoittavat kirjailijan perehtyneisyyttä 1800-luvun sekä maaseudun että kaupunkien elinolosuhteisiin. Erik haaveilee pääsystä valtiopäivämieheksi, jotta voisi vaikuttaa asioihin, kuten esimerkiksi kielipolitiikkaan. Ruotsilla on valta-asema Helsingforssissa aatelin johtavan aseman johdosta. Se harmittaa Erikiä. Itse hän puhuu paljon ruotsia arkielämässä ja kotona, onhan ruotsi Mariannen äidinkieli. Mutta pojalleen Henrikille Erik opettaisi suomea.

Pidin kirjasta, pidin huolellisesta ajankuvauksesta, hyvin rakennetusta juonesta, Erikistä, Briitasta ja Martista ja myös muista henkilöhahmoista. Hämeen-Anttilan sujuva teksti on vaivatonta luettavaa. 

Jatko-osaa odotellen. 

Ps. Haluatko osallistua Helsingin Kirjamessujen lippujen arvontaan? Arvonnassa on kaksi lippua. Tästä linkistä voit osallistua Arvonta.


sunnuntai 13. lokakuuta 2024

Arvottavana kaksi lippua Helsingin Kirjamessuille

 

Helsingin Kirjamessut ovat vajaan kahden viikon päästä: 24.-27.10.2024. Messujen teemana on tänä vuonna Tulevaisuus. Kirjamessut mainostaa tapahtumaa näin:

Helsingin Kirjamessut torstaista sunnuntaihin 24. – 27.10.2024 Helsingin Messukeskuksessa tarjoaa ohjelmaa 17 lavalla. Uusia lavoja on kaksi - käsityö- ja harrastuskirjallisuuteen keskittyvä Arabia-lava ja ruotsinkielisen lasten ohjelman Busholmen. Suomalaisten vuoden 2024 tähtikirjailijoiden lisäksi messuilla esiintyy yli 30 kansainvälistä kirjailijavierasta. ”Ohjelman tajuton monipuolisuus on Helsingin Kirjamessujen vahvuus”, toteaa ohjelmajohtaja Ville Blåfield.

Blogissani Kirjojen kuisketta on arvottavana kaksi messulippua. Osallistuminen ainoastaan blogin kautta, ei Instagrammissa eikä Facebookissa. Liput ovat sähköisiä ja oikeuttavat yhteen messukäyntiin. Arvontaan voit osallistua jättämällä sähköpostiosoitteesi blogin kommenttikenttään. Laitan liput voittajille sähköisesti. Kiva, jos olet blogini lukijana (oikealla "lukijat") tai seuraajana Blogit.fi:ssä.

Arvonta-aika päättyy 19.10.2024. Laitan liput voittajille 20.10.2024. Jos voittajat eivät reagoi sähköpostiin kahden päivän kuluessa, arvon uudet voittajat.

Onnea arvontaan! Tästä voit tutustua messutarjontaan


 

lauantai 12. lokakuuta 2024

Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa lukupiirikirjana

 

Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa. WSOY. 2023. Kannen suunnittelu Mika Wist. 320 sivua.

Rauman Naisten Pankin lukupiirin Päi avara mailma lokakuun kirjana oli Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa. Meitä oli kymmenen naistenpankkilaista vaihtamassa mielipiteitä tästä kiinnostavasta kirjasta. Vaikkakin Maritta Lintusella on entuudestaan laaja tuotanto (noin 15 runo-, novelli- ja kaunokirjallista teosta), kirjailija oli meille kaikille uusi tuttavuus. Minulle entisenä pohjoiskarjalaisena oli ilo huomata, että Lintunen on viettänyt kouluvuotensa Nurmeksessa. Ja niille seuduille - tarkemmin sanoen Lieksaan - sijoittuvat myös kirjan tapahtumat.

Muuttoliike Suomesta Ruotsiin alkoi 1960-luvun lopulla. Sotikoffien perhe Ylä-Karjalan Loukkuvaaran kylästä lähtee Göteborgiin työn perässä vuonna 1975. Lähtö ei ole mikään hetken mielijohde, vaan yksinkertainen totuus on, että elämä pienviljelijänä Ylä-Karjalassa ei enää elätä. Isälle järjestyy helposti työpaikka Volvolta. 

Perheen lapsista Leena sopeutuu nopeasti uuteen ympäristöön ja löytää ystäväkseen Sofian, kun sen sijaan isoveli Seppo kokee uuden ympäristön vieraaksi ja ikävöi Loukkuvaaraan. Perheen ensimmäisellä Suomeen suuntautuvalla kesälomamatkalla 18-vuotias Seppo päättää jäädä Loukkuvaaraan tuttuun ympäristöön ja tutun murteen pariin. 

Siirtolaisuus onkin yksi Lintusen kirjan keskeisimmistä teemoista, johon luontevasti liittyvät maaseudun tyhjeneminen sekä myös kielikysymys. Keskustelimme vilkkaasti siirtolaisuudesta, vaikkakaan kirja ei juuri tarjonnut teemaan uusia näkökulmia. Siirtolaisuutta oli ollut myös Rauman seudulla. On helppo ymmärtää siirtolaisten ikävä kotiseudulle. Mitä vanhempana muutto tapahtuu, sitä vaikeampaa sopeutuminen yleensä on. Ruotsalaisten ylivertainen asenne suomalaisia kohtaan ei helpottanut sopeutumista. Kirjailija on pyrkinyt linkittämään siirtolaisuuden tähän päivään tuomalla juoneen mukaan työtä etsivän irakilaismiehen, jota Seppo ei tohdi ottaa töihin puuttuvan ammattitaidon takia. Tämä tuntui monista meistä hieman päälle liimatulta juonikuviolta.

Edelleen siirtolaisuuteen liittyen keskustelimme Matti Pulkkisen kirjasta Ja pesäpuu itki sekä Finlandia-ehdokkaana olleesta teoksesta Romaanihenkilön kuolema. Myös Heikki Turusen teos Kivenpyörittäjän kylä ja Markku Pölösen kirjan pohjalta ohjaama elokuva on loistava kuvaus suomalaisen maaseudun tyhjentymisestä.  

Parasta kirjassa monen lukijamme mielestä oli perheen pojan Sepon tarina. Se oli "koskettava ja hienosti kuvattu kehitystarina", kuten eräs lukijoistamme totesi. Seppo oli rohkea nuori, "ajalleen epätyypillinen pohdiskelija". Seppo pohti viisaasti köyhyyttä ja maalaisuuden häpeää. "Se, kun nykyisin jankutettaan koko ajan, että kehitysalue. Kehitysalue ja muu Suomi. Kun pittää hävetä omia sanomisen tapoja. Ja siltä miltä näyttää. Ja mistä on kotoisin. Ja että nauraako kaupunkilaisen mittapuulla väärässä kohassa. Ja ossaako estellä iloaan, ettei näytä muihen silimässä tuiki järettömältä." Sepon mukana juoneen tulee mukaan todellinen kirjailija, Nurmeksessa syntynyt Matti Pulkkinen (1944-2011). Vaati ainakin minulta muutaman silmänräpäytyksen verran tajuta, että tässä on kyse todellisesta Matti Pulkkisesta.

Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että kirja on todella taidokkaasti ja kauniisti kirjoitettu. Lintusen kieli on elävää, soljuvaa ja vivahteikasta. "Juoneltaan kirja ei ole niin ihmeellinen, mutta tekstin myötä lukija jää koukkuun," kuten eräs lukijamme totesi. Ihastuttavan elämänmakuisesti kirjailija kuvaa arkisia tapahtumia. "En ilkeä tunnustaa, että muki on sama, jossa Taila liotti öisin tekohampaitaan. Kellertyneet proteesit likosivat mukin pohjalla väkevässä Illodin-nesteessä. On ihme, jos kahvi ei maistu omituiselle." Erästä lukijaamme ihastuttivat erityisesti kirjan kauniit luontokuvaukset. Murre, jossa yhdistyy Pohjois-Karjalan ja Kainuun murre, ei haitannut lukijoitamme. Päinvastoin, se antoi mukavaa lisämaustetta tekstille. "Juo kahvisi eläkä kuihistele siinä niinku kuovi suolla, mokomaki tuihake, äiti äyskäisi tiskien keskeltä.

Osa lukijoistamme koki, että alkuunpääsy kirjassa tuotti hankaluuksia, kun ei tiennyt, kenestä milloinkin oli kysymys. Juoni kyllä selkeni tarinan edetessä. Eeron tarinan merkitys jäi kysymysmerkiksi. Mielestämme se jäi hieman irralliseksi. Lukujen nimet piti lukea kaksikin kertaa, kunnes yht'äkkiä tajuaa, että nämähän ovat Hassisen koneen lyriikkaa. 

Lähes yhtä mieltä olimme kirjan lopusta. Loppu hyvin, kaikki hyvin -päätös oli mielestämme epäuskottava. Kiinnitämme aina huomiota myös kirjan kanteen. Kansi on tärkeä, se houkuttelee tai ei houkuttele tarttumaan kirjaan. Tämä kansi ei saanut meiltä kiitosta, se ei kerro mitään kirjan teemoista.

Annoimme kirjalle hyvän arvosanan 4,2 (asteikko 1-5). Kiitokset menevät Sepon tarinalle, taidokkaalle kielelle ja kauniille luontokuvauksille.

Marraskuun lukupiirin kirjana on Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. 


keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä

 

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä. Bazar. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Dressmaker's Secret. Suomentanut Nina Mäki-Kihniä. Kansi Timo Numminen. 428 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa, toinen maailmansodan aikaisessa Pariisissa ja toinen nykyajassa.

Pariisi, 1941. Adèle tuntee tyytyväisyyttä, kun saa pitää työpaikkansa Coco Chanelin assistenttina vielä sotavuosienkin aikana. Assistentin tehtävänä on vastata Chanelin kirjeenvaihdosta, pakata matkatavarat ja järjestää tapaamiset. Adéle omistautuu täysin työllensä ollen Coco Chanelin käytettävissä läpi vuorokaudet. Mutta ei Adéle valita, hän muistaa vuotensa orpokodissa ja tuntee olevansa onnekas saadessaan olla Coco Chanelin huostassa. Adéle asuu työnantajansa kanssa Pariisin loisteliaassa Ritz-hotellissa. Siellä majoittuvat myös saksalaiset upseerit, joihin Coco Chanelilla on läheiset ja ystävälliset suhteet. Pitkäaikainen rakkaussuhde syntyy Coco Chanelin ja paroni Hans Günther von Dicklangen välille.

Kun Pariisi on miehitetty, elämä muuttuu päivä päivältä arvaamattomammaksi ja myös vaarallisemmaksi. Chanel toteaa: "Tämä ei ole satua, Adéle. Elämä ei ole satua. Sinä tiedät sen. Minä tiedän sen." Adèle kohtaa amerikkalaisen lääkärin Theon, joka toimii vastarintaliikkeessä vaarantamalla oman ammattinsa sekä oman ja muiden vastarintaliikkeessä toimivien elämät. Adélen on tehtävä päätös siitä, mille puolelle hän asettuu.  

Nykyään: Adélen tyttärentytär nelikymppinen Chloé haluaa ottaa hengähdystauon avioeron jälkeen. Hän lähtee Pariisiin ja toimii myyjänä ystävän vintage-vaatteiden liikkeessä. Chloén isoäiti Adéle ei ole koskaan puhunut sodasta ja välttelee kysymyksiä legendaarisesta suunnittelijasta, jonka palveluksessa hän oli työskennellyt. Pariisissa Chloé tuntee halua selvittää syyt siihen, miksi isoäiti on ollut niin vaitelias sotavuosien tapahtumista. Miksi isoäiti muutti Englantiin sodan jälkeen? Mutta onko Chloé valmistautunut siihen, mitä hän saa selville?

Lorna Cookin Pariisin kohtalon päivät on mukaansatempaava historiallinen lukuromaani. Historiallisessa fiktiossa kirjailija yhdistää taitavasti menneisyyden ja nykyajan. Teksti on sujuvaa, selkeäsanaista eikä huumoriakaan ole unohdettu. "Mukana on aitoa historiaa, jalat alta vievää romantiikkaa ja valtavasti vehkeilyä", kuten kirjailija toteaa jälkisanoissaan. Kirjan fiktiiviset tapahtumat pohjautuvat historiallisiin faktoihin. Coco Chanelin tiedetään tehneen tiivistä yhteistyötä natsien kanssa. Onko hän ollut natsien vakooja, se on jäänyt ilman näyttöä.

Elämä Pariisissa sodan aikana herää henkiin Adelén silmien kautta. Juonittelun taustalla romanssi kukoistaa kaikkein epätodennäköisimmissä paikoissa. Oli ilo tutustua Adéleen ja hänen legendaariseen työnantajaansa. Adéle oli rohkea nainen erittäin vaikeassa tilanteessa. Adélen myötä Chloé tietää kuuluvansa vahvojen naisten joukkoon. Viihdyin kirjan seurassa erittäin hyvin, kuten viihdyin myös Cookin ensimmäisen suomennetun teoksen Ystävät, rakastavaiset, viholliset (Bazar 2024) parissa. (linkki)