Arkkipiispa Leon runokirja Damaskoksen pronssinen leijona

 Leo Makkonen: Damaskoksen pronssinen leijona. Icasos. 2022. 121 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Maailma kaipaa pyhyyttä    

se janoaa rauhaa ja oikeudenmukaisuutta"

Arkkipiispa Leo (s. 1948) on Suomen ortodoksisen kirkon johtaja, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa. Arkkipiispa kirjoittaa runokirjoja siviilinimellään Leo Makkonen. Se, että arkkipiispa on myös runoilija, oli minulle uutta. Hän on kirjoittanut useitakin runokirjoja. Joissakin runokirjoissa osa tekstistä on karjalan kieltä. Sitä kieltä arkkipiispa taitaa, onhan karjala hänen äidinkielensä. Tuorein runokirja, joka on kirjoitettu pelkästään suomen kielellä, on Damaskoksen pronssinen leijona (Icasos 2022). Runokirja koostuu kymmenestä osiosta, joita ei ole otsikoitu. Varsin pian runoja lukiessaan lukija huomaa, että osiot on huolellisesti rakennettu niin, että jokaisella osiolla on tietty teema. 

Runoilija aloittaa kirjansa historiallisella osuudella. Hän kuvaa vierailuaan kauniissa Hagia Sofiassa. Hagia Sofia kietoo sisäänsä monenlaista kulttuuria ja historiaa, onhan itse kirkonkin käyttötarkoitus muuttunut useita kertoja vuosisatojen aikana. 

Hagia Sofiasta runoilija siirtyy ajankohtaisiin aiheisiin. Runoista voi aistia, miten huolissaan runoilija on monista tämän päivän ilmiöistä, mm. Isisin tuhoista ja pakolaisten Välimeren ylitysyrityksistä. 

"niin monien 
miesten ja naisten  
lasten ja vanhusten  
tulevaisuuden toivo 

lepää meren pohjassa"  

Edelleen runoissa käsitellään kansainvälisen politiikan kiristymistä ja teknologian muutoksia. Erityistä huolta runoilija kantaa lapsista, sillä "lapsissa on tulevaisuus". Myös ilmastonmuutos ja sen hallitseminen ovat runoilijalle tärkeitä teemoja.

"sillä vasta alussa on kansojen yhteistyö 
tuhoisan kehityksen kääntämiseksi

se on välttämättömyys
elämän ehto

tällä viimeisellä, yhteisellä rannalla"

Maailmaan mahtuu paljon epävarmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Runoilijan usko ja luottamus ovat vakaita. Hän kirjoittaa: "mutta toivottomuudessakin on läsnä toivon kipinä." Runot ovat humaaneja ja ihmisläheisiä sekä toivoa antavia.

Kirjan viimeinen osio on koskettava. Aiemmissa runokirjoissaan arkkipiispa ei ole avannut siviilielämäänsä. Nyt hän kirjoittaa kauniita ja  koskettavia runoja vaimostaan Anitasta, joka kuoli vuoden 1977 viimeisenä päivänä vain kahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäisenä. Vaikka aikaa vaimon kuolemasta on kulunut jo yli neljäkymmentä vuotta, vaimon muisto on vahva. Onneksi aika on armollinen. 

"Vesi on pessyt hiekan
hävittänyt askelten jäljet
kirkastanut muistot
tunnen sen nyt, kun yksin kuljen."

Arkkipiispa Leo, kiitos tästä kauniista kirjasta.

Rake Tähtinen: Viimeinen kuvaus

 

Rake Tähtinen: Viimeinen kuvaus. Myllylahti. 2022. Kannen kuva: Rake Tähtinen. 322 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Laatikainen otti kännykän ja avasi Instagramin. @blingkling-tilillä oli hänen lisäkseen neljätuhattakaksisataa seuraajaa, eikä Laatikainen ollut lainkaan yllättynyt miksi. Sekä Kulmalan että muiden kuvaajien otokset Klingistä olivat puhuttelevia. Ei pelkästään miesnäkökulmasta, vaan jokaisen kuvan idea oli sovitettu Klingille. Naisessa oli Laatikaisen silmiin juuri sopivasti maskuliinisuutta, ja muun muassa kuvat viikinkien miekkaa ja kilpeä pitelevästä Klingistä olivat vahvoja. Silti maskuliinisuuden takaa henki naisellinen seksikkyys. Sitä kuvista tihkui ilman ensimmäistäkään nänniä." 

Jiri Kulmala on töissä kaupungin ict-osastolla Uudessakaupungissa. Työsuhde on kestänyt jo yli viisi vuotta. Mies tunnetaan tunnollisena työntekijänä. Vapaa-aikana hänen kiinnostuksensa kohteena on valokuvaus ja hänestä onkin vuosien mittaan kehittynyt lähes ammattimainen kuvaaja. Kaikkein mieluiten hän keskittyy mallien kuvaamiseen. Kulmalan kuvat saavat paljon huomiota ja kiitosta Instagramissa, jonne naiset laittavat Jirin heistä ottamia melko rohkeitakin kuvia.

Jiri ja punatukkainen aistillinen kampaaja Elsa ovat sopineet kuvauksista kaupungin omistamalle Tyvisaaren rantasaunalle. Jiri odottaa innolla kuvauksia, jotta saa ajatuksensa irti rankasta avioeroprosessista. Elsa saapuu kuvauksiin ja haluaa Jirin yllätykseksi otatuttaa itsestään hyvin rohkeita kuvia. Mitä sitten tapahtuu, kukaan ei tiedä. Seuraavana aamuna saunan siivoukseen tullut Kati löytää Jirin kuolleena, luoti selässään. 

Poliisi kutsutaan paikalle. Aiemmista Tähtisen kirjoista tutut rikoskomisario Petäjämäki ja rikosylikonstaapeli Laatikainen aloittavat rikoksen tutkinnan. Avukseen he saavat ylikonstaapeli Kovalaisen, jonka tietotekniikkataidot ovat suureksi avuksi rikoksen tutkinnassa. Sekä Petäjämäelle että Laatikaiselle sosiaalisen median maailma on vieras, mutta nyt täytyy ottaa selvää monesta uudesta asiasta. Täytyy tutustua Instagramiin ja selvittää, millaista keskustelua käydään Facebookin TFCD-mallit ja valokuvaajat -ryhmässä. Käy ilmi, että Elsa ei ollut ainoa malli, jota Kulmala oli kuvannut. Poliisi joutuu kuulustelemaan Inge Klingiä, jonka on nähty vierailevan Kulmalan asunnolla sekä Virosta Suomeen muuttanutta Svetlana Malkovaa, joka oli toiminut huumediilerinä kotimaassaan. 

"Koko paletti pitää levittää uudelleen eteen."

Vaikka poliisi tekee pitkää päivää, mitään johtolankoja ei tunnu löytyvän. Kaiken epäselvyyden kruunaa uusi murha. Nyt alkaa jo poliisienkin pinna kiristyä. Liittyvätkö murhat toisiinsa? Tuntuu, että kaikki täytyy aloittaa alusta. Jälleen päiville tulee lisää pituutta. Vähien yöunien myötä molempien poliisien ärtyneisyys kasvaa. Mutta maaliin tullaan. Lopputulosta saa lukija odottaa loppumetreille saakka. Olen varma, että minä en ole ainoa, joka yllättyy loppuratkaisusta.

Viihdyin kirjan parissa. Tähtisen teksti on sujuvaa, selkeää ja vaivatonta lukea. Juonenkäänteet ovat näppäriä ja jännitystä riittää. Sopivaa kevennystä tuo poliisien siviilielämän avaaminen. Pidin myös siitä, että tapahtumat on sijoitettu tähän päivään kaikkine some-kiemuroineen. Tähtinen tuo kirjaan ripauksen omasta osaamisestaan. Luen hänen sivuiltaan, että valokuvaus kuuluu hänen harrastuksiinsa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Uuteenkaupunkiin, kirjailijan kotikaupunkiin. Uudenkaupungin tuntevalle kirja on takuuvarmasti erityisen kiinnostavaa luettavaa. Minäkin bongasin sieltä muutamia tuttuja paikkoja, mutta vain muutamia. Kartta olisi ollut kiva juttu.  

Osallistuin viime kesänä Rake Tähtisen järjestämään Petäjämäen jäljillä -dekkarikävelyyn. Oli kiva kuulla kirjojen taustoista ja nähdä tapahtumapaikkoja.

Ylimääräiset plussat menevät kirjan osuvalle nimelle sekä kansikuvalle, joka on kirjoittajan ottama.

Riitta Jalonen: Omat kuvat

Riitta Jalonen: Omat kuvat. Tammi 2022. Kansi Laura Lyytinen. 164 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta

"Olen onnellinen, jos näkyville kirjoitetut todelliset ja fiktiiviset muistot koskettavat lukijaa preesensin lailla ja vaikuttavat lukijassa eletyiltä - niin ne vaikuttavat minussa. Ainakin yritin antaa kirjoille niin paljon itsestäni kuin kykenin. En haluaisi, että jälkeenpäin sanottaisiin: hän kirjoitti yli kolme vuosikymmentä mutta ei antanut itsestään mitään."

Riitta Jalonen (s. 1954) on tuottelias kirjailija. Häneltä on runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana ilmestynyt useita aikuisten ja lasten kirjoja. Teoksia on käännetty useille kielille. Omat kuvat on Jalosen neljästoista romaani. Onko tämä jäähyväisteos, kuten kirja antaa ymmärtää, jää nähtäväksi.

Omat kuvat -kirjassa on valtava tunnelataus - rakkautta, eroamisia, sairautta, kuolemaa ja kirjoittamista. Kirja lienee omaelämäkerrallinen, niin paljon opiskelija Ahon elämän vaiheilla on yhtäläisyyksiä Riitta Jalosen elämään. Opiskelija Aho kohtaa aviomiehensä Ollin yliopiston tutor-tapaamisessa. Riitta tiesi välittömästi, että "edessä on yhteinen elämä". Näin tapahtuikin, tapaaminen johti Riitan ja Ollin avioliittoon. Mutta elämä on arvaamatonta, se tuo mukanaan iloa, mutta myös surua ja epätoivoa. Isän kuolema oli Riitalle vaikea elämän vaihe. Riitta tiesi, että hän kantaisi isänsä muistoa elämänsä loppuun asti. Isä oli aina niin hyvä ja jaksoi pitää huumorintajunsa vielä kuolinvuoteellakin. Kirjailijan kuvaus isän kuolemasta on hyvin kaunis.

Käänteentekevä muutos Riitan elämään tuli, kun hän oli 19-vuotias. Hän sairastui tuberkuloosiin. Tuberkuloositoimistossa otettiin keuhkokuva. "Lääkäri näytti keuhkokuvaa. Sain katsoa pieniä arpia. Ne olivat tärkeitä. Yritin painaa mieleeni miltä sisäpuolellani näytti." Riitta lähetettiin Kinkomaan keuhkotautiparantolaan. Mukaansa hän otti ylioppilaslahjaksi saadun Adler-kirjoituskoneen. Thomas Mannin Taikavuori kulkee mukana Riitan ajatuksissa. Myös Taikavuoren Karen sairastui tuberkuloosiin yhdeksäntoistavuotiaana. Taikavuoressa Davosin tuberkuloosiparantola Sveitsissä tunnettiin taianomaisena parantavana sairaalana. Maineikas parantola se oli todellisessakin elämässä. Siellä on ollut hoidettavana useampikin suomalainen kulttuurihenkilö, mm. Edith Södergran, Eine Laine ja Uuno Kailas.

"Näin muistot pysyvät; mieli vain siirtelee niitä paikasta toiseen."

Punaisena lankana opiskelija Ahon elämän läpi kulkee kirjoittaminen. Mikä mahti kirjoittamisella ja sanoilla onkaan. Kirjoittaminen on ollut Riitta Jaloselle tärkeää, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kirjailija pohtii kirjojensa päähenkilöitä. Kaikki ovat naisia. Kuinka tärkeitä ne ovatkaan hänelle. Niihin hahmoihin hän on siirtänyt muistojaan ja muistikuviaan. Vuosien mittaan naiset ovat saaneet voimaa toisistaan. Uusi päähenkilö on jo syntynyt vielä edellistä kirjoitettaessa. "Ensin jokainen heistä etsi minua samalla tavalla kuin itse etsin heitä. Ilman heitä olisin eksynyt; olen tarvinnut heidät kaikki tullakseni itselleni näkyväksi. Nimillä voi tehdä itsestään toisen."

Tässä omaelämäkerrallisessa teoksessa kirjailija avaa elämäänsä avoimesti ja rehellisesti. Pidän paljon Jalosen kirjoitustyylistä. Teksti on hallittua ja tiivistä. Lopputuloksena on hyvin kaunis teos.

Tapio Koivukari: Sataman laulu

Tapio Koivukari: Sataman laulu. Johnny Kniga. 2022. Päällys: Martti Ruokonen. 427 sivua.

"Joskus sanoessani itseäni satamajätkäksi maistelin tuota sanaa, näin mielessäni kiville lasketun laiturin, punatiiliset makasiinit ja korkealle kurottavat nostokurjet. Kaijalla asteli vapaa mies, riuska ja suruton, innokas tarttumaan töihin, nauttimaan kaltaistensa toveruudesta, ja tarpeen tullen valmis uhmaamaan auktoriteetteja. Satamajätkä voi olla villi ja vapaa, tavallisen suruton poika. Semmoinenkin voi satamajätkä olla, rannan sankari - ei aina ja välttämättä pidä muistella ensimmäisenä niitä, jotka ovat matkalla sortuneet." 

Raumalainen Tapio Koivukari (s. 1959) on tehnyt mittavan uran kirjailijana. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, kuunnelmia ja yksi runokokoelma. Lisäksi hänet tunnetaan islannin kielen kääntäjänä. Nyt kuusikymppisenä Koivukari on päättänyt avata omaa elämäänsä. Tosin ei hän omalla nimellään itsestään kerro, vaan kertojana ja minä-henkilönä on Ismo Kivimaa. Ismo on muuttanut Raumalta Helsinkiin ja on aloittanut juuri teologian opinnot. Kaikki on uutta ja vierasta eikä rahaakaan ole tuhlattavaksi asti. Mieli tekisi kokeilla jotakin uutta ja erilaista. 

Hänen huomionsa kiinnittyy sunnuntain Hesarin työpaikkailmoitukseen: "Miehiä otetaan satamatöihin." Siitä se alkoi, työ satamajätkänä. Paljon on nuorukaisella opittavanaan. Mistään ei ole aiemmin kokemusta. Ahtaajan työ on raskasta ja vaativaa sekä myös onnettomuuksille altista, mutta miten mukava onkaan saada palkkapussi käteen päivän päätteeksi. Pikku hiljaa käytännöt tulevat tutuiksi, satamaslangi tarttuu, työkaverit tulevat tutuiksi. 

Opintoja Ismo ei jätä, vaikkakin monta kertaa viikossa kulku käy kohti Jätkäsaaren kaijaa lastaamaan ja purkamaan laivoja ja proomuja. Vuosien mittaan ammattitaito karttuu, Ismo pääsee timpuriksi ja sittemmin manttelimieheksi.

Teologian opinnot etenevät satamatöiden ohella. Opiskelukavereiden kanssa istutaan silloin tällöin oluttuopin äärellä. Naisten kanssa on toisin, Ismosta on vaikeaa lähestyä ja tutustua naisiin. Sitten löytyy onneksi Terhi, hänkin teologian opiskelija. Ismo jatkaa satamatöitä, yrittää parhaansa mukaan opetella elämään Terhin kanssa ja samalla pohtii tulevaisuuttaan. Ei hänestä papiksi ole, kutsumus ei riitä siihen tehtävään. "Minun ei tarvitse ruveta papin virkaan, jos se ei minulta luonnu." Opettaja minusta tulee, hän päättää, ja samalla opiskeluaika pitenee parilla vuodella.

Kaikkia murteita kuultiin.

Koivukari kuvaa satamatyötä elävästi ja realistisesti. Lukija pääsee osalliseksi satamajätkien arkeen. Ihmistyyppien kirjo oli laaja. Monet olivat aiemmin ansainneet elantonsa merillä, mutta joukossa oli monen alan miehiä, monia jotka halusivat leventää leipäänsä normaalin työnsä ohella. Ismo teki tuttavuutta mm. mielisairaanhoitajan, yrittäjän, kapteenin ja väitöskirjan tekijän kanssa. Joka miehellä oli oma tarinansa. Monille annettiin satamassa kutsumanimi. Ismo oli luontevasti Pastori. 

Valitettavan usein alholi kuului ahtaajien arkeen. Näin oli varsinkin tilapäisten jätkien kanssa, sillä satamassa oli mahdollista olla juopottelujaksot poissa ja palata huutoon sitten, kun putki meni poikki. 

"Sataman laulu kätkee sisäänsä tuhat tarinaa."

Koivukarin Sataman laulusta on moneksi. Kirja on humaani, rehellinen ja hallittu kuvaus kirjailijan nuoruusvuosista, tuolloin tehdyistä valinnoista ja niiden vaikutuksesta kauas tulevaisuuteen. Kirjailija kuvaa realistisesti 1980-lukua. Hän ei saarnaa eikä paasaa. Ideologisten näkemysten sijaan Koivukarille on tärkeämpää kuvata ihmisiä, työtä ja ihmissuhteita. Satamatyöllä on iso merkitys kirjassa. Vahvat kuvaukset ahtaajien arkipäivästä tuovat mieleen Kalle Päätalon teoksen Ihmisiä telineillä (1958 Gummerus), jossa Päätalo kuvaa elävästi kerrostalon rakentamista vaihe vaiheelta.

Sataman laulu on joulukuun lukupiirikirjamme.

Arvonnassa Joona Keskitalon rikosromaanit

 

Kustantajan luvalla laitan arvontaan kaksi laadukasta rikosromaania. 

Joona Keskitalo: Tottelemattomat. Bazar. 2021. 378 sivua.

Joona Keskitalo: Kunniattomat. Bazar. 2022. 442 sivua.

Ensimmäinen näistä Tottelemattomat ilmestyi viime vuonna ja toinen Kunniattomat tänä vuonna. Kirjojen teemana on huumebisness. Mennään lujaa ja vielä lujempaa. Liikutaan ympäri maailmaa, Suomessa, Espanjassa, Paraguayssa. Juonet on rakennettu älykkäästi ja aihe on tänä päivänä hyvin ajankohtainen. Henkilöhahmot ovat uskottavia. Kyseessä on trilogia, joten toivottavasti jo ensi vuonna saamme lukea päätösjakson.

Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä. 

Kommentoimalla tätä postausta voit osallistua arvontaan. Mainitse kommentissasi, kummanko osan haluat (ei molempia.)

Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta voin infota mahdollisesta voitosta. Kiva, jos olet lukijana (oikealla "lukijat") tai seuraajani Blogit.fi:ssa.

Arvonta-aika päättyy perjantaina 23.9.2022 klo 18. Ilmoitan voittajille sähköpostitse. Jos voittajat eivät reagoi sähköpostiin kolmen päivän kuluessa, arvon uudet voittajat. Postitus vain Suomeen.

Onnea arvontaan! Luvassa jännittäviä lukuhetkiä! 

ARVONTA ON SUORITETTU.

Tottelemattomat-kirjan voitti Hiisukas

Kunniattomat-kirjan voitti Marja-Liisa

Paljon onnea voittajille! Olen laittanut voittajille sähköpostia.

HUOM!

Koska Hiisukas ei ole vastannut sähköpostiviestiini, olen arponut uuden voittajat Tottelemattomat-kirjalle. Voittaja on aiholapp at lailanet.fi.

Paljon onnea! 

Arttu Tuominen: Häväistyt

Arttu Tuominen: Häväistyt. WSOY. 2022. Päällys Mika Tuominen. 396 s. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Linda avasi näytölle listan Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana kadonneista henkilöistä. Se oli karua luettavaa. Vuosittain kadonneeksi kirjattiin keskimäärin 350 ihmistä, joista suurin osa löytyi muutamissa tunneissa tai päivissä. Löytymättä jäi nelisenkymmentä ihmistä vuodessa. Ruudulle avautunut lista piti sisällään 446 henkilöä, joita ei ollut koskaan löydetty. Linda tiesi, että todennäköisyys, että yksikään noista ihmisistä oli enää hengissä, oli hyvin pieni."

Häväistyt on neljäs osa Arttu Tuomisen Delta-rikosromaanisarjassa. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, vaikka poliisiryhmä onkin sama kaikissa kirjoissa. Tuominen sai Vuoden johtolanka -palkinnon sarjan ensimmäisestä osasta Verivelka. Häväistyt-dekkarin julkistamistilaisuus järjestettiin luontevasti Porissa, koska kirjailijan kotikaupunki Pori toimii myös kirjan toimintaympäristönä. Uusi kirja kiinnosti porilaisia. Julkistamistilaisuus Porin Kirjojen yössä 18.8. täytti kirjaston salin ääriään myöten. 

"Luvatkaa minulle, että otatte sen pedon kiinni".

Kirjan tapahtumat alkavat 13-vuotiaan Lauran katoamisesta. Äiti hätääntyy jo, kun Laura ei tule välittömästi koulun jälkeen kotiin. Poliisi rauhoittelee, nuori tyttö on saattanut mennä vaikkapa kavereilleen. Äidin vaisto on oikeassa, tyttö ei tule illalla kotiin eikä tule vielä seuraavana päivänäkään. Tytöstä tehdään katoamisilmoitus. Sitten tytön ruumis löytyy jokisuistosta. "Jäljet, joita on yhteensä kaksikymmentäkahdeksan, ovat kaikki syntyneet ennen veteen joutumista. Tyttöä on pahoinpidelty ympäri kehoa. Todennäköisesti nyrkein, mutta myös jollain kovalla ja tylpällä esineellä". Tapauksen saa tutkittavaksi Porin poliisin vanhempi konstaapeli Linda Toivonen, jonka 13-vuotias tytär Linnea käy samaa koulua kuin Laura. Kun asioiden tutkinta aloitetaan, käy ilmi, että Lauran käytös oli muuttunut viime aikoina ja tulee myös esille, että Lauralla oli ollut virtuaalimaailmassa muutakin seuraa kuin vain koulukaverit.  

Tilanne on vaikea Lindalle. Hän tuntee, että hänen täytyisi varoittaa omaa lastaan, mutta teini-ikäisen ohjaaminen ja varoittaminen eivät ole vanhemmille helpoimpia tehtäviä, varsinkaan kun vanhemman ja lapsen välit eivät muutenkaan ole loistokunnossa. Tyttären luotto Linda-äitiin on horjunut vuosien varrella äidin juomisen takia. "Äiti on taas kännissä", kirjoitti Linnea päiväkirjaansa. 

Lindan juominen ei rajoitu viikonloppuihin. Joskus alkoholia kuluu työaikanakin. Mutta eihän Linda alkoholisti ole, ei missään tapauksessa, kuten hän itse vakuuttaa itselleen. Mutta ammattitaitoinen poliisi Linda on. Hän tekee paljon työtä Lauran tapauksen selvittämiseksi ja joutuu sen vuoksi käymään läpi eri puolella Suomea kadonneiden tyttöjen tapauksia. Jotkut heistä on löydetty surmattuina, kun taas joidenkin tyttöjen kohtalo ei ole koskaan selvinnyt. Pikku hiljaa johtolanka toisensa jälkeen löytyy ja vihdoin vyyhti saadaan sidoksi yhteen. Loppuratkaisu on kammottava ja karmea. Mutta valitettavan uskottava se siitä huolimatta on. 

Häväistyt on kiinnostava kirja. Tuomisen teksti on selkeää ja sitä on helppo lukea. Aihe on synkkä, mutta kylläkin ajankohtainen ja jokapäiväinen. Tapahtumat saavat lukijan pohtimaan nettimaailman vaaroja. Vaikka aikuiset pärjäisivätkin some-maailmassa, niin nuorten tilanne on toinen. Me aikuiset teemme mielellämme eron virtuaalimaailman ja reaalimaailman välillä, mutta nuorille raja ei varmasti ole selkeä. Heille virtuaalimaailma on osa jokapäiväistä todellisuutta, siellä tavataan kavereita, pelataan pelejä ja ennen kaikkea vietetään aikaa. Vaikka internetin mahdollisuudet ja hyödyt tunnistetaan, on myös muistettava, että internetiin kätkeytyy monia vaaroja, kuten 13-vuotias Laura sai kokea. Tuominen kertoi julkistamistilaisuudessa kirjoittavansa mielellään yhteiskunnallisista teemoista, asioista, jotka huolestuttavat ja kiinnostavat häntä.

Kirjan henkilöt ovat eläviä ja inhimillisiä. Erityisen läheiseksi tulee Linda Toivonen, jonka elämänkaari aukeaa lukijan eteen pala palalta. Nuoruuden ikävän lopun saaneet malliseikkailut Milanossa näkyvät vielä aikuisessa Lindassa. Tuominen kertoi, että hän valitsee yhden poliisin kunkin kirjan päähenkilöksi, jolloin avataan tarkemmin kyseisen poliisin taustoja. Tällä kertaa kirjailija oli valinnut päähenkilöksi Lindan, koska teema linkittyi luontevasti Lindan elämään. Myös edellisen kirjan päähenkilö Jari Paloviita tuodaan esille. Paloviita muistetaan työlleen omistautuneena poliisina, jonka avioliitto on vuosien mittaan jäänyt sivurooliin. Jälleen tässä osassa on Paloviiden avioliitto koetuksella.

Oman lisämausteensa kirjan tapahtumille antaa porilaisuus. Tapahtumat sijoittuvat eri puolille Poria. Kirjailija kertoi, että todellisten paikkojen kuvaus on haaste kirjailijalle, koska kaikkien yksityiskohtien pitää olla kohdallaan. Muuten on tiedossa varmoja yhteydenottoja.

Delta-sarja on rikoskirjallisuuden parhaimmistoa

Tuominen on kirjoittanut kahdeksan kirjaa kahdeksassa vuodessa. Häväistyt on vakuuttavaa ja laadukasta jatkoa Delta-sarjalle. Ei ole ihme, että sarja on herättänyt myös kansainvälistä mainetta. Aiempia kirjoja on käännetty viidelle kielelle. Myös tv-sarja on suunnitteilla. Jännityksellä jään odottamaan, millaisia teemoja Tuominen kehittää kahteen tulevaan Delta-sarjan osaan.

Joona Keskitalo: Kunniattomat

 

Joona Keskitalo: Kunniattomat. Bazar. 2022. 442 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Niinpä se sitten käynnistyi vuonna 2017. Nimittäin syöksykierre. Se on tullut turhankin tutuksi jutuksi elämäni aikana. Yleensä olen kuitenkin aiheuttanut sen itse tai kyse on ollut sattumasta tai huonosta onnesta. Tällä kertaa uskallan kuitenkin väittää, ettei minulla tai edes sattumalla ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tällä kertaa joku muu oli suunnitellut kaiken valmiiksi."

Joona Keskitalon viime vuonna ilmestynyt Tottelemattomat-rikosromaani on saanut jatko-osan Kunniattomat. Jo Tottelemattomat osoitti, että uusi lupaava dekkaristitähti oli syntynyt. Kirja oli mielestäni yksi viime vuoden tasokkaimmista rikosromaaneista. Se oli vauhdikas, koukuttava ja jännittävä. Veikkasin kirjalle kansainvälistä menestystä. Luenkin uuden kirjan liepeestä, että käännösoikeudet oli ostettu ennätysajassa. En yhtään ihmettele. Kiinnostuneena ja hieman jännittyneenä aloitin jatko-osan lukemisen. Pysyykö Kunniattomat edellisen rikosromaanin tasolla? 

Kyllä se pysyi. Ehkä jopa ylitti ensimmäisen osan tason. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin neljään nuoreen Peteen, Maxiin, Jonakseen ja Jesseen. Pojat kävivät samaa peruskoulua. Sitten aivan kuin vahingossa pojat huomasivat olevansa mukana huumebisneksessä. Bitcoinin kurssi oli edullinen eli rahan ansaitseminen huumeilla tuntui uskomattoman helpolta. 

Toisessa osassa pääosassa ovat Jonas, Max, Pete, Peten vaimo Lara ja heidän tyttärensä Leona. Uusiakin hahmoja tulee, Derry ja Alvaro. 

"First fully krypted and untraceable mobile phone on the market"

Jonaksen ja Peten alulle panema KrypTed-yritys, jonka ala on rikollisille kaupattavat tietoturvatut puhelimet, on kukoistanut aikansa, mutta on nyt romahtanut. Varattomat miehet elävät Espanjassa kurjissa olosuhteissa. Petellä on vielä Lara ja tytär elätettävänä. Puhelimia on vielä varastossa ja niitä Pete kulkee kauppaamassa paikallisilla markkinoilla. Joskus menee muutama puhelin kaupaksi, joskus ei yhtään. Erään kerran sunnuntaimarkkinoilla Peten luo tulee Rafael, joka lausuu maagiset sanat Federación de Galicia. Pete tietää liiankin hyvin, että se on Alvaron johtama ryhmä, joka salakuljettaa huumeita Paraguaysta Espanjaan. Mustalaiskuningas Alvaro tunnetaan äkkipikaisena ja arvaamattomana johtajana. 

"Jos et lähde mukaan, olet ulkona. Pysyvästi."

KrypTediä houkutellaan mukaan Alvaron huumebisnekseen. Jonas haluaa lähteä mukaan, mutta Pete on luvannut vaimolleen ja itselleen, että huumeiden kauppaaminen on hänen osaltaan menneisyyttä. Pete toteaa Jonakselle: "En yksinkertaisesti ole kiinnostunut. Mulla on perhe ja elämä. Itse jätit omasi Suomeen. En halua samaan jamaan, jossa jo olimme." Mutta Jonas on toista mieltä. Kryptovaluutan arvo on tuplaantunut. Jonas laskee nopeasti, millaisia voittoja he voivat saada ja näin he pääsisivät pois lääväasunnoista. Jonas on kova ja peräänantamaton. Peten on tehtävä päätös.

Sitten alkaa tapahtua. Mennään kovaa ja lujaa. Matkassa pitää pysyä, vaikka meno on hurjaakin hurjempaa. Huumekauppa on raakaa, ainainen paljastumisvaara luo paineita, kaikkia täytyy epäillä eikä ihmishengellä ole arvoa.

"Onneksi on vaihtoehtoja. Niihin tosin tarvitaan rahaa."

Sattumien ja juonittelun seurauksena eräs päähenkilöistä päätyy Tacumbún vankilaan, joka sijaitsee Paraguayssa, huumeiden alkuperämaassa. Vankilaolosuhteet ovat järkyttäviä. Suurin osa vangeista elää ryysyläisten elämää Häkissä, mutta ne, joilla on rahaa, elävät herraskaisesti Kylässä, tosin muurien sisäpuolella. Vankilassa kaikesta pitää maksaa, lisäruoasta, suihkusta, pyykeistä ja tietysti huumeista. Huumeita tulee vankilaan vieraiden mukana, koska vankien ja vieraiden tapaamisia ei valvota. "Tacumbú ei ole vankila, vaan rikollisten johtama saari, josta ei vain yksinkertaisesti pääse pois."

Kunniattomat kuuluu takuuvarmasti tämän vuoden rikosromaanien parhaimmistoon. Tarina vie lukijan mennessään. Juoni on älykkäästi punottu ja tänä päivänä hyvin ajankohtainen. Paraguayn vankilakuvaukset ovat aika hurjia, mutta hyvin kiinnostavia. Tulee tunne, että tällaista siellä voi todellakin olla. Keskitalo on rakentanut uskottavat henkilöhahmot. Pete saa lukijan sympatiat, kun sen sijaan emotioonaalisesti kylmälle, vallanjanoiselle ja rahanhimoiselle Jonakselle, joka ajattelee vain omaa parastaan, ei juuri sympatioita heru.

Kirjassa on lyhyitä välilukuja, joissa eräs päähenkilöistä tilittää elämäänsä toimittajalle vuonna 2021. Tilityksillä lienee roolinsa sarjan seuraavassa kirjassa, joka on päätösjakso tälle Keskitalon ensimmäiselle kirjasarjalle. Kirjat on hyvä lukea järjestyksessä. Mielenkiinnolla odotan trilogian päätösosaa.

Arvonta: Lippuja Turun Kirjamessuille

 

Satoja kertojia. Tuhansia tarinoita.

Suomen vanhimmat kirjamessut järjestetään 30.9.–2.10.2022 teemalla kuvataiteet. Turun Kirjamessut on merkittävä kulttuuritapahtuma, jossa kohtaavat kävijät, esiintyjät ja näytteilleasettajat. 

Messuilla on tasokas ja kiinnostava ohjelma. Ohjelmaan voit tutustua seuraavan linkin kautta. 

Ohjelma

Turun Kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään myös Turun Ruoka- ja Viinimessut, joihin pääsee tutustumaan samalla messulipulla.

Kokoaikalipun hinta on 18 euroa. Blogissani on arvottavana neljä kokoaikamessulippua. Arvonta-aika päättyy 11.9.2022 klo 18.

Laittakaa kommenttikenttään nimi ja sähköpostiosoite. Turun Messukeskus lähettää lipun sähköpostiinne.

Arvontaan voivat osallistua Kirjojen kuisketta -blogin lukijat ja Blogit.fi -seuraajat. 

Onnea arvontaan!