Arttu Tuominen kirjailijavieraana Raumalla 17.4.2024

 

Rauman Naisten Pankki on järjestänyt yhteistyössä kirjaston kanssa useita kiinnostavia kirjailijavierailuja. Vierainamme ovat olleet mm. Pirkko Soininen, Anneli Kanto, Lea Pulkkinen, Iida Rauma ja Vaula Norrena. Nyt meillä oli ilo saada vieraaksi porilainen dekkaristi Arttu Tuominen. Tuominen kuuluu tällä hetkellä suomalaisten dekkaristien kärkijoukkoon. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. 

Ennen tilaisuutta naistenpankkilaisilla oli arpojen ja kahvin myyntiä. Tässä houkuttelevia arpapalkintoja. 

Tilaisuuden avasi Annika Lohiniva, joka kertoi Naisten Pankin valtakunnallisesta että paikallisesta toiminnasta.

Tuomiselle on ollut lapsuudesta alkaen selvää, että hänestä tulee kirjailija. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina kuuluneet hänen rakkaimpiin harrastuksiinsa. Alusta pitäen hänelle oli selvää, että hän halusi kirjoittaa jännityskirjoja. Vuonna 2015 ilmestyi Myllylahden kustantamana Tuomisen esikoinen Labyrintti-sarjan Muistilabyrintti. Vuonna 2018 Tuominen siirtyi Delta-sarjan kera WSOY:lle. Delta-sarjan viides teos Vapahtaja ilmestyi viime vuonna. Kuudes osa, sarjan päätösosa Lavastaja, ilmestyy ensi elokuussa. Julkistamistilaisuus on Porin Kirjojen yössä.

Tuominen sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2020 kirjastaan Verivelka.

Haastattelija Kristina Haavisto ja Arttu Tuominen

Monet Tuomisen kirjoista kuvaavat yhteiskunnan huono-osaisia ja syrjäytyneitä. Vapahtajassa keskiössä ovat kodittomat, alkoholistit, narkkarit ja moniongelmaiset nuoret. Tuominen toteaakin, että hänen keinonsa vaikuttaa yhteiskunnallisiin teemoihin on nostaa epäkohta kirjan aiheeksi. Osa osalta Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Vapahtajassa on vuorossa rikososaston johtaja Susanna Manner, jonka poika Aleksi on huumeriippuvainen ja moninkertaisissa veloissa huumekuningas Dragan Valenskille. Manner tuo kirjaan inhimillisyyttä ja toivoa, toteaa Tuominen.

Tuomisen dekkarit sijoittuvat pääasiassa Poriin, kirjailijan kotikaupunkiin. Tuominen toteaa, että Pori on täydellinen dekkarikaupunki - riittävän suuri isoillekin rikoksille. Paikkoja, joissa liikutaan, kuvataan yksityiskohtaisesti, joten Poria tuntevat kyllä tietävät, missä milloinkin mennään. Hyvin helposti kirjailija saa palautetta, jos yksityiskohdat eivät ole kohdallaan. 

Arttu Tuominen on suunnitelmallinen kirjoittaja. Aloittaessaan kirjan kirjoittamisen hän on jo suunnitellut juonen ja hänellä on henkilöhahmot valmiina. Taustatyöllä on merkittävä rooli myös dekkareissa. Psykologinen mielen manipulointi ja hypnoosi olivat opiskelun kohteina Vapahtajaa kirjoitettaessa. Kirjoitusprosessin aikana tärkeänä tukihenkilönä toimii kustannustoimittaja. 

Tulevana kesänä alkavat dekkarikävelyt Porissa Delta-sarjan jalanjäljissä. Tuominen on itse mukana ensimmäisillä kävelyillä.

Paikalla kirjastossa oli mukava määrä yleisöä, noin viisikymmentä. Haastattelijana toimi Kristina Haavisto. 

Naisten Pankin kiitokset menevät Artulle, Kristinalle sekä aktiiviselle yleisölle. Lämmin kiitos jälleen kerran kirjastolle erinomaisesta ja joustavasta yhteistyöstä. 

Arttu Tuominen

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito. Like. 2024. Kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. 348 s.

Arvostelukappale kustantajalta

Hanna-Riikka Kuisma kuvasi yhteiskunnan huono-osaisia jo teoksessaan Kerrostalo (Like 2019). Teos oli myös Finlandia-ehdokkaana. Samoin uudessa teoksessaan Korvaushoito Kuisma kuvaa yhteiskunnasta syrjäytyneitä, mutta nyt yksilötasolla. Päähenkilö on nelikymppinen mies, joka koulupojasta alkaen on ollut enemmän tai vähemmän koukussa päihteisiin. Päähenkilön nimeä ei mainita. Muista henkilöistä käytetään nimiä, mutta päähenkilö on vain "hän". 

Tapahtumien kuvaus alkaa nykypäivästä, mutta kerronnan edetessä päähenkilö palaa ajatuksissaan menneisiin tapahtumiin; lapsuuteen, kouluaikaan, nuoruuteen, kavereihin, naissuhteisiin ja ennen kaikkea päihteisiin. Päihteet, lääkkeet ja yritykset jättää päihteet ovat olennainen osa tarinaa. 

Päähenkilön lapsuutta varjostivat isän alkoholismi ja väkivaltaisuus. Koulussa oli omat vastoinkäymisensä. Ala-asteen äidinkielen opettaja syytti poikaa plagioinnista ja tätä jatkoi yläasteen luokanvalvoja. "...täällä meillä aineet kirjoittaa sitten oppilas itse, eikä naapurin setä." Tähän jäivät unelmat vakavasta kirjoittamisesta. 

Ala-asteen lopussa alkoi lintsaus, alkoholi tuli mukaan kuvaan, tupakka oli jo vanha tuttu, huumeitakin kokeiltiin. Tuli epämääräisiä kavereita, Karles ja Voidi esimerkiksi. Yläaste tuli jotenkin käytyä. Sitten"..kaikki lähti käsistä, se oli vapaata pudotusta. Heidän porukkansa oli sekä kasvanut että tiivistynyt. Irtaantunut todellisuudesta, hän miettii."

Elämä järkkyi yhä enemmän, kun tuli tieto, että pikkusisko Liisi oli kuollut. Liisi oli nuoresta iästään huolimatta täysi piripää, kuten isoveli totesi. Miten Liisi kuoli, sitä ei tiedetty. Se oli asia, jonka isoveli halusi selvittää. 

Asiat menivät huonompaan suuntaan. "Hän oli kahdenkymmenenviiden, eikä  uskonut selviävänsä talven yli." Tuli pakonomainen tarve aloittaa terve elämä. Mutta ei kaikki käynyt niin yksinkertaisesti. Alkoi korvaushoito sekä myös piinalliset vieroitusoireet, tuli retkahdus ja uusi yritys, ja sama uudelleen, tuli linnareissu ja monen kuukauden kodittomuus. Onneksi löytyi ihana vaimo, joka jaksoi uskoa.

Kirjan luettua ei voi muuta kuin todeta, että päihderiippuvaisen elämä on ihan oma maailmansa. Elämä on hyvin lohdutonta. Tätä maailmaa Kuisma kuvaa avoimesti ja ammattimaisesti. Jotta tarinasta tulee uskottava, on ammattislangin oltava todellista. Kuisma kertookin saaneensa arvokasta tietoa eräältä päihdeveteraanilta. Lisäksi kirja on kokemusasiantuntijan tarkistama. 

Se, miten yhteiskunta hoitaa ja huoltaa päihderiippuvaisia, kuvataan kirjassa melko tarkkaan. Lukija saa itse muodostaa mielikuvaa hoidon ja hoivaamisen tasosta ja riittävyydestä. Kirjassa heitellään pikku piikkejä yhteiskunnalle, ei ole tarpeeksi yhteistyöhaluisia hoitajia, huumeseulaan menoa pitää odotella yhdessä muiden narkkareiden kanssa. Toisaalta hoitoa kyllä saadaan - ainakin tämä päähenkilö sai. Tapahtui myös yllättäviä ja hyviä asioita. Vaikkapa se, kun yht'äkkiä ja melko yllättäen päähenkilö sai isot velkansa anteeksi ja hänen luottotietonsa palautettiin. 

Kuisma ei syyllistä ketään eikä osoittele ketään, paitsi sitä yhtä tiettyä äidinkielen opettajaa. Miten suuri saattaakaan olla yhden henkilön sanojen merkitys tietyssä tilanteessa tai tietyssä iässä - sekä hyvässä että pahassa. Samalla tavalla yhden henkilön läsnäolo, usko ja luottamus - usein aviopuolison - ovat sellaisia voimia, jotka parhaimmassa tapauksessa jaksavat pitää päihdeongelmaisen kuilun paremmalla puolella. Ihailen sitä, miten urheasti päähenkilön vaimo jaksoi uskoa puhtaaseen huomiseen. Samalla tavoin Hunter Bidenin, Joe Bidenin pojan, pelasti huumemaailmasta vaimo Melissa. Kirjassaan Kauniita asioita (WSOY 2021) Hunter Biden kuvaa elämäänsä huumeiden aktiivikäyttäjänä ja Melissa-vaimon merkitystä pyrkiessään kohti puhdasta elämää.

Korvaushoito havahduttaa ja ravistelee lukijan ajatusmaailmaa. Kuisman taidokas kieli on ehdottomasti yksi kirjan vahvuuksista.

Alex Hay: Taloudenhoitajat

 

Alex Hay: Taloudenhoitajat. Älä koskaan aliarvioi alakerran naisia. Sitruuna 2024. Alkuperäisteos The Housekeepers. Suomentanut Risto Mikkonen. 464 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Myöhemmin, kun naiset olivat poistuneet pihalta, rouva King tutki omia tunteitaan. Hänen sydämensä sykki kiivaammin. Hän tunnusteli pulssiaan. Tähän hetkeen mennessä hänen suunnitelmansa oli tuntunut kaleidoskooppiselta: hohtavalta mutta säröiseltä, miljoonasta sirpaleesta kootulta. Nyt se oli kuitenkin asettunut paikoilleen; siitä oli tullut jäätynyt ja välkehtivä esine. Sillä oli mittasuhteet, jotka olivat säännölliset kuin timantissa. Sillä oli oma voimansa, joka veti sitä eteenpäin. Vaikutelma sai hänet tuntemaan olonsa painottomaksi - esteettömäksi ja rajattomaksi."

On kesäkuu 1905. Neiti de Vries on äskettäin menettänyt isänsä. Isä Danny O'Flynn oli hyvin varakas, suorastaan miljönääri tienattuaan jättiomaisuuden Etelä-Afrikan Kimberleyn timanttikaivoksella. Rikastumisen myötä isä oli halunnut uuden mahtipontisemman nimen; Danny O'Flynn oli tuntunut liian arkipäiväiseltä. Hänestä tuli herra de Vries. Perinnöksi tyttärelleen hän jätti De Vriesin kartanon eli Park Lanen upean talon. Talo, joka oli suurin kaikista Park Lanella olevista taloista, oli koristeltu ylellisesti ja mahtipontisesti puhumattakaan talon sisällä olevista kallisarvoisista aarteista. Ja mitä tekee neiti isänsä kuoleman jälkeen? Hän päättää järjestää isot naamiaistanssiaiset - aivan liian pian isän kuoleman jälkeen, sanovat kateelliset naapurit. Mutta neidillä on kiire, hänen on päästävä "piireihin" ja aviomieskin olisi löydettävä. Rahaa tanssiaisten valmisteluihin käytetään ylettömästi.

Rouva King katsoo juhlien valmistelua toisin silmin. Hän on ollut kartanossa taloudenhoitajana, mutta hänet erotettiin tehtävästä muutama viikko ennen juhlaa. Rouva King oli käyttäytynyt sopimattomasti, hänet oli nähty miesten puolella edellisenä yönä. Nyt rouva King haluaa kostaa. Ja kostoon on täydellinen ajankohta juuri tämä juhlatilaisuus. Rouva King tekee rohkean suunnitelman. Tarkoituksena on ryöstää kartano juhlailtana.

Rouva King ymmärtää, että yksin hän ei sellaiseen isoon tehtävään kykene. Hänen täytyy valikoida täydellinen ryöstöporukka. Sen hän tekee ja saakin kokoon täydellisen, mutta hyvin salaperäisen, naisporukan. Jo yksistään rouva King huokuu salaperäisyyttä. Hänen oikea nimensä ei ollut King. Hän oli ottanut King-nimen tullessaan kartanoon. Rouva lisättiin nimen eteen siinä vaiheessa, kun hänestä tuli taloudenhoitaja. Herra Kingiä ei tietenkään ollut olemassa. Ryöstöporukkaan kuuluu rouva Kingin lisäksi kuusi naista. Rouva Bone on naisista kiinnostavin. Hän on todellinen businessnainen, joka johtaa hämäräperäistä verkostoansa omien moraaliperiaatteittensa mukaan. Sitten on näyttelijä Hephzibah ja rouva Bonen rekrytoimat sirkuksessa työskennelleet Jane ykkönen ja Jane kakkonen. Mukana on myös Winnie, joka toimi taloudenhoitajana ennen rouva Kingiä, ja taitava ompelija rouva Kingin sisarpuoli Alice.

Naisjoukko kokoontuu. Rouva King ohjeistaa: "Käydään ensin läpi toteutus. Keikka suoritetaan kesäkuun 26. päivä. Merkitkää päivä ylös kalenteriinne, hyvät naiset." Naiset tekevät tarkat suunnitelmat siitä, miten talon kaikki irtaimisto ja aarteet ryöstetään. Luonnollisesti niin, etteivät vieraat sitä huomaa. Jokainen huone inventoidaan, esineet mitataan ja määritellään kuljetusreitit. Mitään ei saisi jäädä sattuman varaan. Käy myös ilmi, että rouva King on kiinnostunut ryöstösaaliista, mutta vielä enemmän hän haluaa saada selville totuuden. Lukijakin jännittyy ja lähtee innoissaan seuraamaan, miten taiten tehty ryöstösuunnitelma toimii.

Mutta kuten arvata saattaa, eteen tulee tilanteita, joita ei ole voitu huomioida ennakkosuunnittelussa. Monet asiat todellakin menevät pieleen, joten jännitystä riittää. Tarinan edetessä käy ilmi, että taloon liittyy monia salaisuuksia. Salaisuuksia avataan ja niistä yllättyvät niin romaanihenkilöt kuin lukijakin.

En oikein tiedä, mihin genreen kirja menee. Siinä on dekkarimaisia piirteitä ja toisaalta se on aikamoinen seikkailuromaani. Mutta yhtä kaikki, Taloudenhoitajat on hauska, viihdyttävä ja ilkikurinen teos. Tarinan juoni ja erityisesti ryöstön toteutus on taitavasti rakennettu. Oli ilo tutustua alakerran naisiin, joita ei missään tapauksessa voinut aliarvioida. Lukija voi vaan ihailla, miten hyvin naisten välinen dynamiikka toimii. Tapahtumien nopeatempoisuus vie mukanaan heti ensimmäisistä sivuista alkaen.

Kartanon elämää ylä- ja alakerrassa on kuvattu elävästi. Yhteiskunnan luokkaerot kartanossa kulminoituvat, kuten muuallakin 1900-alun yhteiskunnassa. Kuvittelisin, että kirja tarjoaisi ainekset vaikkapa tv-sarjaksi tai jopa elokuvaksi. Talon kartat olivat kiva lisä. Tämä kiinnostava teos on Alex Hayn esikoisteos ja odotankin häneltä lisää luettavaa.

Claire Keeganin Kasvatti arvottu

 

Eilen keskiviikkona päättyi osallistumisaika Claire Keeganin Kasvatti-kirjan arvontaan.

Arvontaan osallistui 20 lukijaa. 

Ja voitto meni Seijalle. Onnea Seija! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Kiitos kaikille osallistuneille. Hyviä lukuhetkiä ja kaunista kevättä! 

C. L. Miller: Antiikin metsästäjän murhaopas

C. L. Miller: Antiikin metsästäjän murhaopas. Minkä antiikkiesineen takia olisit valmis tappamaan? Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Antique Hunter's Guide to Murder. Suomentanut Antti Autio. 346 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Freya Lockwood on Lontoossa asuva 47-vuotias eronnut nainen. Avioliitostaan Jamesin kanssa hänellä on yksi tytär Jade, joka nyttemmin opiskelee Los Angelesissa USA:ssa. Freya on aiemmin työskennellyt antiikin tutkijana, jolloin hänen mentorinaan toimi maineikas ja osaava antiikkikauppias Arthur Crockleford. Yhteistyö Freyan ja Arthurin välillä toimi hyvin, kunnes Kairoon suuntautuneen antiikkimatkan seurauksena Freya ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lopettaa yhteistyö Arthurin kanssa. Freya on yhä edelleen niin vihainen Arthurille, että ei halua kuulla puhuttavankaan koko ihmisestä. 

Nyt Carole, Freyan täti ja Arthurin paras ystävä, ilmoittaa Freyalle, että Arthur on kuollut. Carole on Freyalle tärkeä ihminen, sillä Freyan vanhempien kuoltua Carole otti Freyan asumaan luokseen. Freya oli silloin 12-vuotias. Freya lähtee Little Meddingtoniin, missä Arthurin antiikkiliike on sijainnut. Carole oli sitä mieltä, että Arthurin kuolemassa oli jotain outoa. Freya ei ole siitä niinkään varma, mutta suostuu Carolen mieliksi mukaan selvittämään Arthurin kuolemaa. 

Arthurin Freyalle ja Carolelle osoitettu kirje on arvoituksellinen. Arthur kirjoitti Freyalle: "Minulta on vienyt yli kaksikymmentä vuotta paikallistaa muuan huikean arvokas esine. Minulle on kerrottu, missä sitä säilytetään, mutta vaikuttaa siltä, etten pääse noutamaan sitä. Käy hakemassa se, niin saat takaisin oman urasi ja entisen elämäsi." Kirjeestä voi päätellä, ettei Arthurin kuolema ollut luonnollinen.

Freya ja Carole ryhtyvät toimeen. He etenevät vaihe vaiheelta Arthurin antamien pikkuvihjeiden mukaan. Arthurin vihjeet kehottavat naisia osallistumaan antiikkiharrastajien viikonloppuun Copthornin kartanossa. Näin he tekevätkin tavoitteenaan napata kiinni Arthurin murhaaja.

Viikonloppu osoittautuu yllätykselliseksi. Ihmisiä on paljon, vallitsee salamyhkäinen tunnelma ja antiikkiesineistä osa osoittautuu väärennöksiksi. Vihdoin totuus tulee julki kaikkien kokoontuessa yhteen, aivan kuten Agatha Christien rikosromaaneissa. 

Millerin kirjaa oli kiinnostava lukea. Antiikkikauppa on minulle ihan tuntematon alue, mutta kirjailija kyllä tuntee alan ja avaa sitä lukijalle niin, että Gillowsin, Chippendalen ja Hepplewhiten huonekalut ja Lea Steinin ketturintaneula tulevat tutuiksi. Juoni on moniulotteinen ja taiten rakennettu, joskin mutkikkaiden juonikuvioiden seuraaminen vaatii lukijalta tarkkuutta. Arthurin Freyalle ja Carolelle antamat vihjeet ovat hyvä idea juonen rakentamisessa. Teksti on sujuvaa, oivaltavaa ja myös letkeän humoristista.  

Arvonnassa Claire Keeganin Kasvatti

Hei kaikki. Kevään tulo ilahduttaa. Siksi onkin ihana tarjota jollekulle onnekkaalle kauniita lukuhetkiä. Arvonnassa oleva kirja on helmikuussa 2024 ilmestynyt Claire Keeganin Kasvatti (Tammi. Keltainen kirjasto. Englanninkielinen alkuteos Foster. Suomentanut Kristiina Rikman). Jo aiemmin ilmestynyt Nämä pienet asiat oli vuoden 2022 Booker-ehdokkaana, ja se voitti maineikkaan The Orwell Prizen.

Kasvatti on pienoisromaani köyhän irlantilaisperheen tytöstä, joka lähetetään kesäksi maatilalle kaukaisten sukulaisten luo. Keeganin kirjoitustyyli on tarkkaan harkittua ja eleetöntä. Palkittu kääntäjä Kristiina Rikman on tehnyt erinomaisen suomennoksen. Pidin kirjasta todella paljon. Tässä linkki postaukseeni. 

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta voin infota mahdollisesta voitosta. Kiva, jos olet lukijana (oikealla "lukijat") tai seuraajani Blogit.fi:ssa.

Arvonta-aika päättyy keskiviikkona 10.4.2024 klo 18. Ilmoitan voittajalle sähköpostitse. Jos voittaja ei reagoi sähköpostiin kolmen päivän kuluessa, arvon uuden voittajan. Postitus vain Suomeen.

Mukavaa alkavaa huhtikuuta ja onnea arvontaan.

Ina Mutikainen: Unohdus

 

Ina Mutikainen: Unohdus. Otava. 2024. Kannen suunnittelu Piia Aho. 319 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Pihassa tuoksui mätä omena, nurmi oli niitä täynnä. Koko aiempi elämä vyöryi pyytämättä yli, käyneen hedelmän haju, joka tunkeutuu sieraimiin, vaikka kuinka yrittäisi hengittää suun kautta. Kaikki ne kerrat, jolloin teki väärin tai häpesi. Ensin tulee yksi, sitten muut seuraavat perässä. Järvellä muistot tihenevät, ja tuntuu hankalalta kiinnittyä yhteen aikaan kerrallaan."

Sonja opiskelee elokuvatieteen laitoksella Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Hän asuu poikaystävänsä Augustin asunnossa, mutta valitettavan usein parin välille tulee nykyisin ikäviä erimielisyyksiä. Vakioaihe on vierailut Sonjan kotipaikkakunnalla Itä-Suomessa. Sonja ei ole koskaan ottanut Augustia mukaansa kotiseudulleen eikä August ole koskaan tavannut Sonjan äitiä. Häntä ei ole sinne kutsuttu tai päästetty, toteaa August. Sonja puolustautuu. "No koska ei siellä ole enää kuin mun äiti, ja äiti on - vähän raskas. Tai erikoinen. Hyvin erikoinen ihminen." Tosin ei Sonjakaan kovin usein vieraile kotonaan. 

Sonjan opinnot ovat loppusuoralla, lopputyö on tekeillä. Kun Sonjalta kysytään lopputyön aiheesta, hän kertoo, että lopputyö on aika kokeellinen, ei mikään dokumentti, paljon arkistomateriaalia ja vähän animaatiota. "Enemmänkin sellainen tutkielma muistin sopimuksenvaraisuudesta." Lopputyön tekemisen ohella Sonja viettää opiskelijaelämää ystävänsä Milenan kanssa ja tekee osa-aikatyötä videovuokraamossa. Työ on kouluttanut Sonjasta todellisen irtokarkkien asiantuntijan.

Sonja puhuu puhelimessa äitinsä kanssa. Äiti vaikuttaa jotenkin sekavalta. Onko äidillä muistisairautta, pohtii Sonja. Hän päättää lähteä käymään kotonaan Itä-Suomessa. Kotona äidin luona lapsuus, isä ja muistot isästä palautuvat mieleen. Yllättäen kohdattu isän sisar Kaarina valottaa lapsuuden muistoja. Kaarina on sairas, hänellä on todettu käänteinen dementia. Tätä sairastava ihminen ei niinkään unohda, vaan muut ihmiset unohtavat hänet.

Rinnakkain Sonjan tarinan kanssa kulkee tarina Elias Leinosta, Helsingin yliopiston dosentista, joka tekee tutkimusta muistista. Muistitutkimushanke, jossa tutkitaan käänteistä dementiaa eli dissosiatiivista hypodementiaa, on venäläisten rahoittama. Tutkimukseen liittyen Eliaksen luo lähetetään Neuvostoliitosta koekaniiniksi nuori poika Leo, jolla on ilmiömäinen muisti. Hankkeessa on tarkoituksena kehittää muistia parantava lääke, mutta jota ei anneta unohduksiin jäävälle sairaalle, vaan hänen omaisilleen.

Nämä kaksi tarinaa etenevät kirjassa rinnakkain, ja on selvää, että jossakin vaiheessa rinnakkaistarinat nivoutuvat toisiinsa. Niin tapahtuukin, ja se tapahtuu hyvin erikoisella tavalla. 

Muisti on kirjan aiheena hyvin ajankohtainen. Muistamisen ja unohtamisen eri muodoista puhutaan paljon. Muisti on hyvin arkipäiväinen asia, ja monia muistiin liittyviä sairauksia on tutkittu. Mutta onko kaikkea, kysyy Mutikainen ja nostaa pohdittavaksi täysin fiktiivisen muistisairauden eli käänteisen dementian. Kirja laittaa lukijan pohtimaan muistin roolia. Pitääkö meidän muistaa kaikki vai miksi muistamme tiettyjä asioita ja unohdamme joitakin? Onko niin, että unohdamme asioita, jotka eivät ole meille tärkeitä tai mieluisia?

Unohdus on Mutikaisen esikoisteos. Kirjaa oli kiinnostava lukea, mutta tarinan edetessä vaadittiin - ainakin minulta - aika paljon tarkkaavaisuutta pysyä mukana tarinan kiemuroissa. Mietinkin, että aika paljon kirjaan on laitettu tarinaa. Ehkä liikaakin. Kenties Sonjan elämä opiskeluineen ja lapsuusmuistoineen olisi ollut riittävä aihe yhdelle kirjalle.

Pidin Mutikaisen kirjoitustyylistä, se on sujuvaa, mutkatonta ja miellyttävää lukea. Odotankin Mutikaiselta lisää kirjoja.