Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset. Otava. 2019. Päällys: Timo Mänttäri. 317 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kirkkopuiston rakastavaiset on Karl Axel Björk -dekkareiden kuudes osa. Oli ilo palata jälleen Björkin seuraan ja nimenomaisesti Helsinkiin, pois edellisen kirjan Berliinin synkistä tunnelmista.
Björk työskentelee apulaisjohtajana Gustav-setänsä yhtiössä. Hän jäi pois sisäministeriöstä ministeri Heikki Ritavuoren murhan jälkeen. Mutta vanhaa harrastustaan eli yksityisetsivän töitä Björk ei ole lopettanut.
Eletään vuotta 1922. Rikkaan liikemiehen ottotytär Fredrika Walkendorf ja hänen salainen sulhasensa Erik Ahlman löydetään kuolleina Vanhan kirkon puistosta. Puhutaan kaksoisitsemurhasta. Mutta siihen eivät kaikki usko, ei Björk eikä hänen poliisiystävänsä Martti Ekman. Heidän mielestään kyseessä on pikemminkin raaka murha. Niinpä Björk aikatauluttaa päivänsä niin, että hänelle jää aikaa murhatutkimukseen oman päivätyönsä ohella. Tosin kyllä jossakin vaiheessa vaikuttaa siltä, että sedän yhtiökin liittyisi jotenkin näihin kuolemiin.
Aluksi tuntuu, että tutkimus ei edisty lainkaan. Kun Björk sitten matkaa Lappeenrantaan tutkimaan Walkendorfien taustoja, juttu alkaa avautua. Näkinlinnassa on tapahtunut merkillisyyksiä, lähinnä yöaikaan. Björkin vanha tuttu Frans Valkama, köyhän kalliolaisen lesken teräväpäinen poika, toimii edelleen Björkin apulaisena ja tuo kirjaan tervetulleita makupaloja stadin slangista. "- Se on metka talo, sanoi Valkama, kun Björk oli ahminut kyljyksen ja kykeni taas aivotyöhön. - Se on siis valtava, tosi buli niinku joku linna, mut enimmän aikaa tyhjä. Eli siellä bunkkaa vaan kaks tyyppiä. " (s. 293)
Läheiset ovat huolissaan Björkin voinnista ja hänen yksinäisyydestään. "Sinulla pitäisi olla myös joku. - Vaimo siis? - Niin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin." (s. 117) Naisasioita Björk kyllä miettii itsekin. Katjaa, suurta rakkauttaan, hän ei voi saada. Ida Helander on kyllä miellyttävä nainen. Häneen Björk pääsi tutustumaan matkatessaan Idan kanssa Lappeenrantaan selvittämään murhajuttua. Ja sitten on vielä viehättävä Lisbet-serkku.
Pidän Björkistä, viihdyn hänen seurassaan. Hän viehättää minua sympaattisuudellaan, hän on 20-luvun herrasmies, ehkä hieman snobi, mutta joka tapauksessa kiinnostava ja miellyttävä tuttavuus. Tämän kirjan tarina liittyen lasten hyväksikäyttöihin ei ollut ihan mieleiseni, mutta tarinasta riippumatta tämä sarja pitää kiinnostuksensa yllä ajankuvansa ansiosta. Hämeen-Anttila piirtää vahvaa ajankuvaa 20-luvun Helsingistä. Henkilöiden käyttämä kieli, pukeutuminen ja arkipäivän elämä pienine yksityiskohtineen unohtamatta tuon ajan yhteiskunnallista taustaa antavat uskottavuutta ajankuvaukselle. Kaikesta huomaa, että taustojen kartoittamiseen on todella panostettu. Mielenkiintoinen lisä tässä kirjassa on Helsingin kartta, johon on merkitty päähenkilöiden asuinpaikat. Ja löytyyhän kartasta myös 20-luvun raitiolinjat. Jään odottamaan jatko-osaa. Sellainen on varmaankin tulossa, koska niin paljon asioita, mm Björkin naisasiat, jäi avoimiksi.
Helsingin kartta |