Suonna Kononen & Kimmo Kirves: Itä on itä.

Suonna Kononen & Kimmo Kirves: Itä on itä. Itä-Suomea etsimässä. 2022. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. 227 sivua.

Suonna Kononen ilahdutti minua, entistä joensuulaista, mukavalla postilähetyksellä. Paketista löytyivät tuoreet Karjalainen ja Karjalan Heili sekä Konosen & Kirveksen kirja Itä on itä. Kiitos Suonna tästä yllätyksestä. Lehdet luin tarkkaan alusta loppuun ja kirjan myötä oli kiva palata vanhoille asuinpaikoille.

Itä on itä -teoksen tekijöinä ovat Karjalaisen kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja valokuvaaja Kimmo Kirves. Karjalaisessa oli ilmestynyt vuosina 2020-2021 kulttuuriaiheinen Itä on itä -juttusarja, joka koostui itäsuomalaisten kulttuurihenkilöiden haastatteluista. Työpari Kononen & Kirves pohti, olisiko juttusarjasta aineksia vaikkapa kirjaksi. Ja olihan siitä. Aihetta laajennettiin haastatteluin ja kuvin, ja lopputuloksena on näyttävä 227-sivuinen tietoteos itäisen Suomen kulttuurin tekijöistä.

Konosen ja Kirveksen käsite itäinen Suomi on laajempi kuin vaikkapa Wikipedian määritelmä Itä-Suomesta. Wikipedian mukaan Itä-Suomeen yleensä lasketaan kuuluviksi Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon maakunnat. Kononen laajentaa itäisen Suomen käsitettä Kainuuseen ja Etelä-Karjalaan, mutta toteaa kuitenkin, että "Idän rajat elävät. Selväpiirteisen, yksiselitteisen Itä-Suomen löytyminen olisi yhtä mahdotonta kuin Kalevalan, Pohjolan tai Väinölän raitille tupsahtaminen aikakoneella, keskelle idealisoitua kalevalaista hyörinää." (s. 10)   

Kirjassa nostetaan esille itäsuomalaista kulttuuria laidasta laitaan. Haastateltavien henkilöiden joukossa on eniten kirjailijoita ja muusikoita. Eikä se olekaan mikään ihme, onhan itäisessä Suomessa paljon tunnettuja kirjailijoita ja muusikkoja. Lisäksi haastateltavien joukossa on valokuvaajia, kuvanveistäjä, monitaiteilija, kulttuuritoimittaja, tekstiilitaiteilija ja sarjakuvantekijä. Koska joukossa oli useitakin minulle uusia tuttavuuksia, olisinkin kaivannut haastateltavien jonkinlaista ryhmittelyä, esimerkiksi kulttuurialoittain. Haastattelujen lomassa avataan itäsuomalaisuutta laajemminkin, uskontoa, arkkitehtuuria, kieltä, ruokakulttuuria ja historiaa. Yksi kirjan tähtijutuista on Karjalan tutkimuslaitoksen tutkija Ismo Björnin haastattelu, jossa hän avaa rennolla otteella itäisen Suomen historiaa. Itäsuomalaisuudesta hän toteaa: "Sellaista paikkaa ei ole kuin Itä-Suomi, mutta itäsuomalaisuus on olemassa." (s. 27)  

Kuvanveistäjä Hanna Vahvaselkä

Itselleni ahkerana lukijana mielenkiintoisimmat haastateltavat olivat kirjailijoita. Kirjassa nousee esille tuttuja kirjailijahahmoja. Yksi kirjan suosikkijutuistani on Heikki Turusen ja Antti Heikkisen haastattelu. He istuvat Heikki Turusen hirsitalossa Pielisen rannalla Juuan Piitterissä. Molemmat ovat suosittuja ja ahkeria kirjoittajia, joiden molempien teoksia olen lukenut useammankin. Turusella ja Heikkisellä riittää juttua kirjoittamisesta, mutta mielellään molemmat ottavat kantaa myös itäsuomalaisuuteen. He toteavat, että savolaisuuden ja pohjoiskarjalaisuuden välillä ei juuri ole eroa. Mari Mörö on minulle tuttu puutarhakirjoistaan ja Maria Kuutti ihastuttavista lasten kirjoistaan. Myös Martti Issakainen ja Esko-Pekka Tiitinen ovat haastateltavien joukossa. Haastateltavien joukkoon on luonnollisesti päässyt vain pieni osa itäsuomalaisia kirjailijoita. Kun joukkoon lisätään vielä tunnettuja kirjailijoita, kuten vaikkapa Leena Lehtolainen, Marja-Leena Tiainen, Matti Rönkä, Tuomas Lius, Mika Kähkönen, Marko Kilpi ja Ninka Reittu, voi vaan todeta, että kirjoittaa täällä itäisessä Suomessa kyllä osataan.

"Joka kylä on oma Ruikonperänsä, samat juopot siellä." (s. 13)

Ja kun itäisessä Suomessa ollaan, musiikilla on iso rooli ihmisten arkipäivässä. Kirjan ensimmäisessä jutussa Jaakko Teppo ja poikansa Ilja Teppo tempaavat heti lukijansa mukaan Ruikonperän tunnelmiin tarinoidessaan musiikin tekemisestä ja karjalaisuudesta Joensuun Otsolan omakotitalon piha-alueella.

Jaakko ja Ilja Teppo

"Joka paikkaan pannaan konsultti laskemaan, miten tehtäisiin vielä virtaviivaisemmin." (s. 48)

Atso Almila on sanavalmis kapellimestari, jonka kanssa matkataan Kuopiosta Joensuuhun. Almilan kanssa puhutaan ilman muuta musiikista. Almila on toiminut sekä Joensuun että Kuopion kaupunginorkesterien taiteellisena johtajana. "Minähän olin hetken Savo-Karjalan Karajan, kun johdin yhtä aikaa Kuopiota ja Joensuuta." (s. 44) Nyt Almila haluaa jo rauhoittua. Matkahaaveita on enää yksi: Hurtigruten-risteily. Haastattelun jälkeen Almila suuntaa askeleensa Joensuussa kohti Sointulaa Kemal Achourbekovin keskiviikkokonserttiin.

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen toivottaa toimittajat paikalle sanoin: "Tervetuloa Lappeenrantaan, humppa täällä soi." Haastattelua on mukava lukea, Hynynen on rento tyyppi, joka mielellään kertoo musiikistaan. Välillä hän poistuu pihamaalle tupakoimaan, "kun se on kaikkialta kielletty, mie alotin kolme-neljä vuotta sitten". (s. 184) Myös musiikin alalta löytyy haastateltavien lisäksi monia taitavia muusikoita, vaikkapa Erja Lyytinen, Nightwish, Eläkeläiset, Ismo ja Ilkka Alanko, Katri Helena ja Sari Kaasinen.

Jouni Hynynen Joensuun asemalla

Kirja tarjoaa kiinnostavan kulttuurisen retken itäiseen Suomeen. Kirjaa on kaikin puolin mukava ja helppo lukea. Konosen kieli on letkeää ja mukaansavievää. Kimmo Kirves puolestaan on todellinen vankan kokemuksen omaava valokuvauksen ammattilainen. Kimmo Kirveksen itävalokuvia voi nähdä Joensuussa Pohjois-Karjalan museo Hilmassa helmi-huhtikuussa 2022.

Kirjan lopusta löytyy kattava lähdeluettelo, henkilöhakemisto ja "teostärppejä itäiseen mielenmaisemaan".