Kaija Pakarisen monologi Heidi Könkään Sandrasta

Sandra. Kuva Anne Kojola

Monologinäytelmä Sandra esitettiin Joensuun konservatoriossa eilen perjantaina 6.9.2019. Sali oli täpösen täynnä eli kolmisensataa joensuulaista oli tullut seuraamaan Kaija Pakarisen esittämää Sandraa, näytelmää, joka pohjautuu Heidi Könkään kirjaan Sandra (Otava 2017). Pakarisen ohella näyttämöllä nähdään muusikko, sellisti Lea Pekkala. Esityksen on ohjannut itse kirjailija Heidi Köngäs, lavastanut Tarja Väätänen ja Outi Harjupatana on vastannut puvustuksesta. Näytelmän toi Joensuuhun Zonta-kerho. Näin kerho halusi juhlistaa Zonta Internationalin satavuotista toimintaa.

Näytelmä alkupuoli taustoittaa Sandran niukkaa lapsuutta huutolaislapsena. Huutolaislapsista otettiin kaikki irti eikä elämässä ollut muuta kuin työ. Mutta sitten löytyi Janne, työteliäs hämäläismies, jonka kanssa vietettiin häitä. Ensimmäinen lapsi oli todellinen ilon aihe. Ja toinenkin ilon aihe tuli: Janne rakensi perheelleen oman talon. Uuteen Lepistön taloon tulivat asumaan myös Mikko ja Maija, Jannen vanhemmat. 

Tuli vuosi 1918 ja alkoi sisällissota, Janne liittyi punakaartiin ja Sandra jäi kotiin appivanhempien ja viiden lapsensa kanssa. Kuudes lapsi oli tuloillaan. Rahaa ei ollut, ruokaa ei ollut, jouduttiin elämään toisten armoilla. Kunnalta saatiin onneksi yhdet kengät. Näin vanhin lapsi pääsi metsätöihin. Pahinta oli kuitenkin alituinen huoli, huoli sodasta, Jannesta, lapsista ja appivanhemmista.

Näytelmän lavasteena ovat pelkät pyykkinarut. Tämä on hyvä ratkaisu lavastaja Tarja Väätäseltä. Pyykkinarut rajaavat Sandran elämää, alkaen siitä, kun huutolaislapsi ripusti naruille jääkylmiä lakanoita edeten elämän onnellisiin vuosiin, kun naruille sai ripustaa kapaloita. Lopuksi narut muodostivat punaisten ja valkoisten rajalinjan.

Sandra on kirjana todella vaikuttava ja koskettava. Tällaisen vahvan tarinan tulkintaan tarvitaan ammattitaitoinen näyttelijä. Juuri sopiva rooli Kaija Pakariselle. Hän on erinomainen näyttelijä, joka tekee hienoa työtä niin huutolaistyttönä kuin Jannen vaimona, naisena ja äitinä, jonka täytyy jaksaa ja niin hän tekee. Pakarinen tulkitsee koskettavasti näytelmän rankkoja tapahtumia, esimerkiksi lapsensa menettämistä ja Jannen luurankomaista olemusta miehen palatessa kotiin leiriltä. Monologi on varmasti näyttelijälle vaativa esitysmuoto, ja siinä Pakarinen onnistuu erinomaisesti. Taitavan sellisti Pekkalan musiikki tukee ja vie osaltaan näytelmää eteenpäin. Esityksen musiikki on Bachia, Oskar Merikantoa ja Pekkalan omaa musiikkia. Kirjan lukeneet huomaavat, että näytelmästä oli jätetty pois Lyytin rooli. Lyyti oli Jannen sisko. Kirjassa Köngäs kuvasi kauniisti Lyytin ja Felixin intohimoista rakkaustarinaa. Mutta tuolloin luokkarajat olivat tiukat ja rakkaussuhteella ei ollut tulevaisuutta.

Sandra sai ensi-iltansa viime vuoden syyskuussa. Silloin vietettiin Suomen juhlavuotta ja sisällissodan muistelu oli ajankohtaista. Ruovesi oli ensimmäinen esityspaikka ja nyt esityksiä ympäri maata on ollut jo kymmeniä. Kaija Pakarinen on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Pohjois-Karjalassa. Yhä edelleen hän käy säännöllisesti synnyinseudullaan Rääkkylässä. 

Könkään Sandra on varmasti ollut suosittu lukupiirikirjana, kirja kuvaa naisnäkökulmasta sodan kauheuksia, mutta samalla se on äärimmäisen kaunis rakkaustarina. Seniorilukupiirissämme luimme Sandran (postaus linkin takana) ja pidimme kirjasta paljon. Totesimmekin, että se oli yksi parhaista lukemistamme lukupiirikirjoistamme.

Kiitos Joensuun Zonta, kun toitte Kaija Pakarisen ja Sandran Joensuuhun.