Minna Kettunen: Piiasta professoriksi

Minna Kettunen: Piiasta professoriksi. Sirkka Sinkkonen ja palava tahto. Into. 2022. Kannen suunnittelu: Tiia Javanainen. 221 sivua.

Minna Kettunen on kirjoittanut kirjan tiedenaisesta, joka todella on kirjansa ansainnut. Sirkka Sinkkonen (s. 1935) on tehnyt äärimmäisen merkittävää työtä perustaessaan ja kehittäessään hoitotieteen koulusta. Terveydenhuollon hallinnon koulutus aloitettiin Kuopion korkeakoulussa vuonna 1975. Sinkkosen uraauurtava työ laajeni pian koskettamaan myös muita suomalaisia yliopistoja. Hoitotieteen näkökulmasta oli onni, että Sinkkosen tieteellinen työ laajeni kattamaan myös kansainvälisen yhteistyön, koska siten oli mahdollista vaihtaa ajatuksia ja vertailla tutkimustietoa kansainvälisten kollegoiden kanssa. Näin saatiin myös arvokkaita opiskelu- ja harjoittelupaikkoja hoitotieteen opiskelijoille.

Paljon oli kuitenkin Sinkkosen elämässä ennättänyt tapahtua ennen kuin hän astui Kuopion korkeakoulun palvelukseen. Usein sanotaan, että turvaton lapsuus vaikeuttaa elämää aikuisena. Sinkkosen kohdalla tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta nousu äärimmäisen ankeista olosuhteista ei todellakaan ollut helppo.

Sinkkosen perhe oli Karjalan evakkoja. Vuoden 1940 maaliskuussa perheen äiti, viisi lasta ja mummo pakkautuivat Karjalassa hevosen vetämään pieneen laatikkorekeen. Määränpää oli Somerniemi. Kuusivuotiaana Sirkka otettiin kasvatiksi hämäläiseen Uron maalaistaloon. Tosin mitään adoptiopapereita ei koskaan tehty. Aluksi kaikki meni hyvin, Fanny-emäntä oli ystävällinen. Mutta varsin pian tilanne muuttui, ja Sirkasta tuli talon piika ja yleispalvelija. Työ oli lapselle raskasta ja työtä piti tehdä taukoamatta.

Sirkka janosi opiskelua ja uutta tietoa. Onnekseen hän tapasi rohkaisijoita ja tukijoita niin, että opintojen jatkaminen ja lukion suorittaminen mahdollistuivat. Sen jälkeen olivatkin monet portit avoinna. Syksyllä 1959 Sirkka aloitti opinnot Helsingin yliopistossa pääaineenaan sosiologia. Suuren vaikutuksen Sirkkaan tekivät professorit Elina Haavio-Mannila, Erik Allardt ja Heikki Waris.

Pian valmistumisen jälkeen Sirkalla oli mahdollisuus opiskella ASLA-stipendillä The Johns Hopkins Universityssä, lääketieteen huippuyliopistossa. Siitä alkoivat Sirkan moninaiset kansainväliset tehtävät, jotka jatkuivat eläköitymiseen saakka. Varsinaisen uran Suomessa Sirkka Sinkkonen teki Kuopion korkeakoulussa, jossa hän toimi ensin suunnitteluprofessorina, sitten terveyshallintotieteen professorina ja laitoksen johtajana, yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina sekä Kuopion yliopiston vararehtorina.

Kiinnostavaa on, että Sinkkonen päätti rakentaa uransa Kuopion korkeakoulussa, myöhemmin Kuopion yliopistossa, ja antaa asiantuntemuksensa ja rautaisen ammattitaitonsa kasvavan yliopiston kehittämiseksi. Merkittävän työuran ohella Sinkkonen oli näkyvä vaikuttaja Kuopion kunnallispolitiikassa liki kolmekymmenen vuoden ajan. Sinkkonen oli myös usein nähty vieras kuopiolaisissa kulttuuritapahtumissa. Sinkkonen sanoo, että hänen elämänsä oli hyvin täyteläistä. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat työn merkeissä. Näin ura asettui Sinkkosen elämässä ykkössijalle, eikä hän koskaan mennyt naimisiin eikä perustanut omaa perhettä.

Sirkka Sinkkonen on kiistatta kansainvälisesti tunnustettu ja arvostettu hoitotieteen tutkija ja kehittäjä. Mittava julkaisuluettelo sisältää mm. kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja sekä oppikirjoja. Piiasta professoriksi tuo mieleeni vastaavantyyppisen teoksen toisen merkittävän suomalaisen tiedenaisen urasta ja elämästä. Hän on psykologian ja kasvatuksen tutkija Lea Pulkkinen, joka on kirjoittanut teoksen Tutkijan oma kuva (Teos 2022) 

Piiasta professoriksi on avartava kuvaus tiedenaisen elämästä, yliopistomaailmasta sekä tutkijan omasta elämästä. Uusi tieto ja hyvät yhteistyökumppanit kirittivät Sinkkosta yhä uusiin haasteisiin. Kirja on kiinnostavasti ja sujuvasti kirjoitettu. Kaikesta huomaa, että Minna Kettunen on perusteellisesti perehtynyt Sinkkosen elämään. Kirjan valokuvaliite on kiinnostava.