Bo Carpelan: Kesän varjot

Bo Carpelan: Kesän varjot. Otava. 2005. Ruotsinkielinen alkuteos Berg. Käsikirjoituksesta suomentanut Oili Suominen. 206 sivua.

Sain kirjan arvontapalkintona Ainon Sheferiim - Ajatuksia kirjoista! -blogista. Kiitos tästä. En ole kirjaa lukenut, vaikka se oli Finlandia-voittaja vuonna 2005.

"Unille en voi mitään. Kukaan ei voi. Äiti huutaa ja valittaa joskus yöllä, hän on unessa nähnyt jotakin pelottavaa. Jan herää omaan kirkaisuunsa ja huutaa isäänsä. Kun istun kirjaston tuolissa, nousee suoraan alapuolella olevasta huoneesta äänia kuin mustaa savua. Näen vanhan miehen kasvot, vainajan silmäkuopat, painuneet kasvot, keltaisen ihon, ja liikkumattoman hahmon kahta puolta luo kynttilä lepattavaa valoaan." (s. 127)

"Sonja menee kasaan, hän on vanha nainen omenapuun alla." (s. 106)

Mattias Bergmark saa Sonjalta lyhyen viestin. "Tule Bergiin, haluan puhua sinun kanssasi, aika rientää." (s. 11) Mattias lähtee Sonjan luo, joka asuu suvun perintökartanossa Bergissä. Mattias on lapsena viettänyt kesiä kartanossa, ja kartanoon meno kuljettaakin Mattiaksen takaisin lapsuuden muistoihin. Nyt Mattiaksella on ikää jo yli kuusikymmentä. Sonja puolestaan on jo liki kahdeksankymmentä ja hyvin sairas. Sonja tuntee loppunsa kohta tulevan ja siksi hän haluaa vielä tavata Mattiaksen. Mattias on lapsena ollut intohimoisesti rakastunut lähes viisitoista vuotta vanhempaan Sonjaan. "Minä rakastin häntä kerran, kahdeksanvuotiaan pojan hämmentyneellä, ujolla kiihkolla." (s. 69)

"Tuntuu kuin olisin palannut toiseen elämään." (s. 61)

Bergin kartano tuo Mattiaksen mieleen erityisesti kesän 1944. Muistot ovat kauniita, mutta myös kipeitä. Kesällä sattuneet tapahtumat ovat jättäneet jälkensä vuosikymmeniksi kaikkiin suvun jäseniin. Nyt Mattias huomaa, että hän tuntee itsensä Bergin kartanossa vieraaksi. Kuten hänkin, Bergin asukkaat ovat "vanhenneet ja haalistuneet, niin kuin puu haalistuu ja hioutuu tuulen ja aaltojen voimasta." (s. 117) Tutut seudut palauttavat muistoja mieleen myös myöhäisimmiltä vuosilta. Bergmarkin suvun lähde, jonka isä oli sanonut olevan ikivanha ja ehtymätön, muistuttaa Mattiasta avioerosta. Lähteen luona ex-vaimo Tora oli sanonut hänelle: "Aion jättää sinut. Olen saanut tarpeekseni." (s. 49)

"Pastori tulee juoksujalkaa, mustat vaatteet, valkoinen kaulus ja valkoiset siivet." (s. 31)

Koska eletään sota-aikaa, kesän tapahtumiin liittyy paljon kuolemaa. Kuolema näkyy monella tapaa, puolitangossa olevine lippuineen, kellonsoittoineen, päällekkäin pinottuine arkkuineen ja sankarihautoineen. "Hautausmaan kiviaita pitää vainajat paikoillaan, etteivät ne virtaa kohti asemaa” (s. 31) Taidokkaasti ja koskettavasti Carpelan on kuvannut vanhan karjalaisevakon kuoleman Bergin kartanon salissa.

Kirja ei ole mikään helppo lukukokemus. Vaikka sivuja ei ole paljoa, lukemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Kirjaa joutuu lukemaan tarkasti. Pitää miettiä, missä ajassa eletään, koska kirjassa on paljon takaumia ja muistoja. Vai onko kuvattu tapahtuma sittenkin vain unta? Haasteelliseksi koin myös sen, että asioita kuvataan milloin lapsen ja milloin aikuisen näkökulmasta. Yksi kirjan keskeisistä teemoista on kuolema, joka liittyy kesän 1944 tapahtumiin ja myös Mattiaksen Bergin vierailuun.

Kirjan kieli on äärettömän kaunista. Välillä joutuu miettimään, onko kyseessä proosateos vai runokirja. Mutta vaikea kirja tämä oli, varmasti paljon jäi käsittämättä. Vaatisi toisen lukukerran.

Kesän varjot palkittiin Finlandialla vuonna 2005. Tämä oli toinen kerta, kun Bo Carpelan sai Finlandian. Palkinnonsaajan vuonna 2005 valitsi eduskunnan silloinen puhemies Paavo Lipponen. Minkä verran Lipposen päätökseen on vaikuttanut ruotsin kieli, sitä ei voi tietää. Lipponenhan tunnetaan intohimoisena ruotsin kielen kannattajana. Hänen mielestään Suomen kouluissa pitää painottaa nimenomaan ruotsin kielen opiskelua, enemmän kuin esimerkiksi saksan, espanjan tai ranskan opiskelua.