Delia Owens: Suon villi laulu. WSOY. 2020. Englanninkielinen alkuteos Where the Crawdads Sing. Suomentanut: Maria Lyytinen. 416 sivua.
Helmikuun lukupiirikirjaksemme oli valikoitunut todellinen bestseller. Suon villi laulu oli vuonna 2019 USA:n myydyin kirja, joka oli pysynyt New York Timesin bestseller-listalla 110 viikkoa. Kirja on ilmestynyt yli 40 maassa. Myös Suomessa kirja on ollut hyvin suosittu. Kirjakauppaliiton tammikuun 2022 Suomen luetuimpien kirjojen tilastoissa Suon villi laulu oli pokkarilistan ykkönen. Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö on ostanut teoksen filmatisointioikeudet.
Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1952. Päähenkilö Kya on kuusivuotias. Kyan isä oli aikoinaan luvannut vaimolleen hyvän avioliiton ja kauniin talon Pohjois-Carolinasta. Vaimo oli luottanut miehensä lupauksiin. Mutta sodan runtelema mies ei saanut elämästä otetta. Mukaan tulivat alkoholi ja väkivalta. Vaimo, Kyan äiti, ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lähteä pois kotoa. Krokotiilikengissään hän katosi polun mutkan taakse metsän siimekseen. Kya jäi huteraan mökkiin juopon isänsä ja veljensä Jodien kanssa. Joka päivä Kya odotti äitiä palaavaksi, mutta äiti ei palannut, ei koskaan, ei edes syntymäpäivänä. Sitten lähtee Jodie ja vähän myöhemmin isä. Pikku Kya jää yksin mökkiin. Mutta onneksi Kyalla on jotakin arvokasta. On monimuotoinen marskimaa ja marskimaan runsas eläimistö. Marskimaa tutustuttaa Kyan Tateen, joka Kyan lailla on kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Taten kannustus ja luja ystävyys auttavat Kyaa selviämään päivästä toiseen. Taten johdolla Kya oppii lukemaan.
"Ansainnut kansainvälisen menestyksensä"
Pohdimme, mikä kirjasta on tehnyt bestsellerin. Löysimme menestykseen useita syitä. Kirja on kasvutarina, joka luotaa syvälle ihmismieleen ja ihmissuhteisiin. Hylätyksi tuleminen jättää jälkensä lapseen koko elämän ajaksi. Ihmissuhteita on vaikea luoda, koska luottamus ihmisiin on mennyt. Tilalla on usein syyllisyys ja jatkuva yksinäisyys. Kya kokee monta hylkäämistä, ensin lähtee äiti, sitten veli, sitten isä ja vieläpä ystävyyssuhde Tatenkin kanssa päättyy. Kya kompensoi ihmissuhteiden puutetta tutustumalla marskimaan eläimistöön. Marskimaa hänet lopulta pelastaakin. Eläimistä tulee hänen ystäviään ja simpukoita myymällä hän saa rahaa polttoaineeseen ja ruokaan. Mutta sittenkin jotakin puttuu.
"Ylistys luonnolle"
Marskimaan kuvaukset ovat suorastaan lumoavaa luettavaa. Kauniisti kirjoitetuilla kuvauksilla lukija pääsee helposti aistimaan marskimaan ainutlaatuista tunnelmaa. Delia Owens, joka on opiskellut eläintiedettä, on hyödyntänyt tietojaan luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Joskus tuli kyllä tunne, että hän hieman jopa briljeerasi eläintiedollaan. Mutta kaiken kaikkiaan, lopputuloksena on upea villin luonnon ylistys. Eräs lukijoistamme oli kirjaa lukiessaan kiinnostunut marskimaan eläimistä ja oli hankkinut lisää tietoa mm. rukoilijasirkoista ja kiiltomadoista. Vastaavaa kaunista luonnon ylistystä löytyy myös Etelä-Carolinaan sijoittuvasta Pat Conroyn teoksesta Vuorovetten prinssi (WSOY 1987). James Bond puolestaan liikkuu Louisianan marskimaan vesillä elokuvassaan Elä ja anna toisten kuolla.
"Uskottava oikeudenkäynti"
Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa. Vuonna 1969 Barkley Coven pikkukaupunkia ravistelee ikävä tapahtuma. Kaupungin oma kultapoika Chase Andrews löydetään kuolleena hylätyn palotornin luota. Poliisi, kuten kaikki muutkin kaupunkilaiset, pohtivat, onko kyseessä itsemurha, onnettomuus vai ehkä murha. Chasen kuolemaa seuraa oikeudenkäynti, jonka lopputuloksena syytetty voidaan tuomita vaikkapa kuolemanrangaistukseen. Pohjois-Carolinassa oli ja on edelleen voimassa kuolemanrangaistus. Viimeisin kuolemanrangaistus on pantu täytäntöön vuonna 2006. Itse olisin mielelläni lukenut enemmänkin siitä, miten ja millaisin perustein valamiehistö päätyi tekemäänsä ratkaisuun. Amerikkalaisista oikeudenkäynneistä kiinnostuneena olen lukenut useita John Grishamin oikeudenkäyntejä kuvaavia teoksia. Esimerkiksi Oikeuden vartijat (WSOY 2020) on voimakas kannanotto Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen eriarvoisuutta ja korruptiota vastaan (linkki).
"Elämänmakuinen kirja"
Olimme yksimielisiä siitä, että kirjan juoni oli vetävä ja huolella rakennettu. Kahdessa aikatasossa liikkuminen ei haitannut, koska lukujen alussa mainittu vuosiluku vei lukijan heti oikealle aikajanalle. Rikoksen esille tulo jo tapahtumien alkuvaiheessa piti kirjan jännitettä yllä aivan loppuun asti. Kaiken kruunasi kirjan yllätyksellinen loppuratkaisu. Emme pitäneet kirjaa satukirjana emmekä unelmahöttönä. Päinvastoin, olimme sitä mieltä, että tarina voisi olla tottakin. Lapsilla on kyky selviytyä tilanteista, jotka tuntuvat suorastaan ylitsepääsemättömiltä. Näin tapahtui myös Tara Westoverin teoksessa Opintiellä (Tammi 2018), kirja, jota myös Barack Obama on suositellut (linkki).
Keskustelimme myös kirjan nimestä. Suomenkielinen nimi Suon villi laulu on onnistunut. Alkuperäinen nimi Where the Crawdads Sing tulee kirjassa esille, kun Tate tutustuttaa Kyan marskimaahan ja kuljettaa hänet kauas pois ihmisten luota, sinne missä ravut laulavat. Kya muistaa, että samaa sanontaa käytti myös äiti, kun hän oli kehottanut Kyaa tutkimaan marskimaata. "Mene niin pitkälle kuin pääset - aina sinne asti, missä ravut laulaa."
Kirja sai meiltä komean pistemäärän: 4,8 (asteikko 1-5). Joitakin perusteluja:
- Maria Lyytiselle kiitos hyvästä käännöksestä
Seuraavalla kerralla käsiteltävänä kirjana on Rosa Liksomin Väylä.
Kiitos, tätä en ole vielä lukenut. Kirjoittamasi on paras arvostelu, mitä tästä olen lukenut, tarkoitan, että avaat kirjaa sopivasti, perustelet ja analysoit. Aiempien lukemieni arvioiden perusteella en tästä niin kiinnostunut, en sittenkään, kun hyvä ystävä tätä hehkutti. Mutta sinä osaat painottaa teemoja ja arvioida. Nyt kiinnostuin.
VastaaPoistaVoi kiitos Saila kauniista sanoistasi. Kiva kun kiinnostuit. Uskon, että pidät tästä. Suosittelen kirjan lukemista äänikirjan sijaan. Kirjassa tavoittaa tunnelman paremmin ja pystyy palaamaan mm. kauniisiin luontokuvauksiin.
PoistaMinut tämä tarina lumosi ja vei mennessään. Lyhytmuistinen kun olen, en osaa enää tarkemmin analysoida, mutta kaunista luonnon kuvaustahan tässä on, ja varmaan on muutenkin kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinäkin olet tykännyt tästä. Kyllä, kirja on kauniisti kirjoitettu. Erityisesti luonnon kuvaus on todella ainutlaatuista.
PoistaTämä suosikkikirja on minulta vielä lukematta, tuskin tuleekaan kirjastossa ihan heti vastaan kun on niin suosittu.
VastaaPoistaNiin taitaa olla vieläkin varausjonoja. Katsoin Rauman kirjaston tilannetta, jonossa on ainoastaan 3.
PoistaMinäkään en ole tätä lukenut. On aika pitkä ja jakanut mielipiteitä. Ehkä pitäisi.
VastaaPoistaSuosittelen Riitta. Kyllä tämä on jakanut mielipiteitä, mutta kuitenkin suuri enemmistö pitää tätä hyvänä kirjana. Eipähän se muuten olisi sellainen bestseller kuin se on.
PoistaLuin kirjan muistaakseni viime keväänä ja pidin kovasti. Joissain kohdissa mietin, onko pienen tytön mahdollista selvitä yksin niin ankarissa olosuhteissa. Mutta toisaalta, ne olosuhteet olivat olleet kirjan lapselle arkea koko hänen ikänsä. Tarina herätti monia tunteita; välillä raivostutti, välillä itketti. Kirjan tunnelma tempasi mukaansa. Se piti otteessaan jopa kansien sulkeuduttua. Ei todellakaan mitään unelmahöttöä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Between. Ihan samoja tunteita oli minullakin. Tuntuu, että harvoin tulee sellaisia todella koskettavia lukukokemuksia eteen, jotta pitää nenäliina kaivaa esille. Tämä kirja kuuluu kyllä siihen sarjaan.
PoistaTämä oli sellainen lumoava lukukokemus, etten millään ollut malttaa laskea kirjaa käsistäni.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kirsti. Kiva kuulla, että sinäkin olet tykännyt tästä.
PoistaSaapa nähä millon mää saan tän luettua. Kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaLuulen, että tykkäät tästä kyllä.
Poista