Oliko Jeanne D'arc noita?

Milja Kaunisto: Kalmantanssi. Gummerus. 2014. Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka. 399 sivua.

Omasta kirjahyllystä

Takakannesta luen, että Kalmantanssi on jatkoa Kauniston Synnintekijä-romaanille. En ole lukenut Synnintekijää. Se ei onneksi haitannut, Kalmantanssi toimi mainiosti itenäisenäkin tarinana. 

Kirjan päähenkilö, minäkertoja Olavi Maununpoika, on todellinen historiallinen henkilö, joka saa kirkkoherran viran suomalaisesta Kyrkioslaethin kylästä. Vuosi on 1429. Mutta enemmän kuin  kirkkoherran virka, Olavia kiehtoo Eerikinkartanon Birgitta-rouva. Suhde alkaa, Birgitta-rouva ripittäytyy Olaville, joka edelleen ripittäytyy isälleen piispa Maunu Tavastille. "Rouva Birgitta kertoi osallistumisestaan mustaan messuun ja yhtymisestään Paholaiseen. Hän kertoi juoneensa lasten verta, isä! Ja minä kauhistuin, enkä voinut keskeyttää häntä. Ja isä..." minä niiskutin, "hän pyysi että auttaisin häntä pääsemään demoneistaan yhtymällä häneen. Lucifer käski minua, ja minä tottelin. Minä yhdyin Saatanan morsiameen." (s. 102) 

Tapahtuneen johdosta Olavi lähetetään Pariisiin Sorbonneen jatkamaan teologian opintojaan. Matkaseuraksi lähtee priori Johannes Suuripää. Pariisissa riehuu paisetauti, kaupunki haisee, kaupunki on täynnä sairaita ja nälkäisiä ihmisiä. Viattomien hautausmaa on täyttyy tuoreista hautakummuista. "Talvi ja sairaus olivat tulossa Pariisiin. Köyhät polttivat luita lämpimikseen." (s. 128) Olavi toivoo tapaavansa rakkaan ystävänsä Miraclen, johon oli tutustunut edellisellä Pariisin matkallaan. Mutta suunnitelmat muuttuvat. Olavin pitää matkustaa piispa Cauchon käskystä Rouaniin kuulustelemaan vankina olevaa Lorrainen neitoa, jota epäillään noituudesta.

Rouanissa Olavin huomiota kiinnitti ensimmäiseksi ihmeellinen katedraali, joka todellakin minunkin mielestäni on yksi kauneimmista kirkoista, missä olen käynyt.

Rouanin katedraali (Kuva AA)

Kauniin katedraalin lähistöllä on toinen kirkko: Jeanne D'Arcin kirkko. 

Jeanne D'Arcin kirkko valmistui v. 1979 (Kuva AA)

Kirjan historiallisena kehyksenä on satavuotinen sota (1337-1453). Englantilaiset ovat valloittaneet osan Ranskaa, Ranska on palasina, vallasta taistellaan. Siinä keskellä Lorrainen neito, Orleansin neitsyt eli Jeanne D'Arc on mukana taisteluissa kuninkaan viirin kantajana. Hän jää vangiksi Orleansissa ja on nyt vankityrmässä. Hän kertoo Olaville saaneensa tehtävän Herralta. "Minä sain Herrani armosta tehtäväkseni tuoda alistetun ja mollatun Kaarle VII:n kansansa tietoisuuteen, jotta he näkisivät, että heillä on vielä kuningas. Että he näkisivät, että tämä kuningas voitaisiin kruunata Pyhän Kirkon sakramenteilla Reimsin katedraalissa, niin kuin kuninkaalle kuuluu." (s. 195) 

Olimme muutama vuosi sitten Rouanissa ja silloin tutustuimme Jeanne D'arcin ja satavuotisen sodan historiaan. Tässä kirjassa Jeanne D'Arcin elämä ja taistelut on kuvattu eri tavalla kuin perinteisessä historiankirjoituksessa. Mikä on totta ja mikä on kuviteltua totuutta koskien tätä historian vaihetta, sitä ei kukaan tiedä.

 Perimätiedon mukaan Jeanne D'Arc poltettiin tällä paikalla. (Kuva AA)

 Lähistöllä on myös  Jeanne D'Archin patsas.

Jeanne D'Arcin patsas Rouanissa (Kuva AA)

Tapahtumien kulku vie Olavin vielä Pariisiin. Rutto riehuu edelleen. Olavin mielessä on edelleen Miracle-ystävä. Kirja päättyy niin, että lukija saa vaikutelman, että jatkoa on tulossa. Ja niin tapahtuikin -  trilogian päättää vuonna 2015 ilmestynyt Piispansormus.