Raija Oranen: Bolero. 2003. Tammi. 464 s.
Omasta hyllystä
Raija Oranen on tuottelias kirjailija. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu historiallisia romaaneja, kirjoja ajankohtaisista teemoista, näytelmiä, tv-sarjoja, kuunnelmia. Olen lukenut monia Orasen kirjoja ja useimmiten kirjat ovat olleet mieluista luettavaa. Löysin hyllystäni Orasen vuonna 2003 kirjoittaman fiktion Nokian kansainvälisestä noususta. Kirjassa yrityksen nimi on Takora. Tuotteet ovat samat kuin Nokialla: matkapuhelin on jo markkinoilla, GSM-puhelimet ovat syrjäyttäneet NMT-puhelimet. Citywalkeri on iso juttu.
Takora on Bright Northern Light
Eletään 80-lukua, talouskasvun villeimpiä vuosia. Yritykset haluavat kansainvälistyä, ja niin tekee myös Takora. Takoraa haluaa viedä kohti kansainvälistymistä erityisesti Sakari Haukila, yrityksen pääjohtaja. Haukila on hauska, sanavalmis, komea, aina yrityksen etua ajatteleva vähän yli viisikymppinen, jolle on aina tarjolla naisseuraa. Takora menestyy, ja Haukila hullaantuu yrityksen menestyksestä niin, että hän ei juuri ennätä kotona pistäytyä. Menestys vie mukanaan ja Haukilasta tuntuukin, että hänellä on osaamista mihin tahansa. Hänelle ei riitä tämä Suomen suurimman yksityisen teollisuusyrityksen johtaminen, vaan hän haluaa olla mukana myös politiikassa. Mutta valitettavasti Holkerin hallituskokoonpanossa hänestä ei tehty ministeriä, vaikka Insinööriuutiset oli veikannut Haukilasta jopa Suomen presidenttiä.
Haukila haluaa yrityksen menestyvän hinnalla millä hyvänsä. Haukilan omat paineet ovat kovat, alituinen matkustelu ja edustaminen vaativat veronsa. Haukila turvautuu yhä useammin diapameihin ja beetasalpaajiin jaksaakseen seuraavaan päivään. Työkaveritkin alkavat olla huolissaan Haukilan voinnista ja tekevät parhaansa saadakseen työtahtia hidastetuksi. Mutta Haukila tuntee olevansa vastuussa yrityksen kasvusta, vaikkakin yrityksen johtotaso on eri mieltä kasvun hallintakeinoista. Jokainen pohtii tahollaan, miten pitkälle kansainvälistyminen voidaan viedä ja mitkä ovat niitä oikeita menestystuotteita.
Sakari Haukilan Laura-vaimo on laulunopettaja Sibelius-Akatemiassa. Laura on paljon yksin suuressa, ylellisessä omakotitalossa. Ja niinhän siinä käy, hän tapaa kouluaikaisen ystävän Elis Lehdon. Alku suhteelle on valmis. Elis tuo uutta sisältöä Lauran elämään, kaivatun seksisuhteen, mutta myös keskustelukumppanuuden. Laura järkyttyy ystävänsä mielipiteistä. "- Sinä siis sallisit kokonaisten kansojen nujertamisen? - Minä suorastaan edellytän sitä, Elis täsmensi. - Minä ja Linkola ja muutama muu. Meidän sankareitamme ovat sellaiset kaupunkiterroristit kuin Bader ja Meinholf, jotka uskalsivat uhata saksalaista talousjärjestelmää, ja Pol Pot, joka punakhmeereineen pani päiviltä miljoonia tarpeettomia aasialaisia." (s. 317-318)
Ravelin Bolero
Kirja on mukava nostalginen sukellus huimalle 80-luvulle. Silloin talouselämällä meni hyvin eikä osattu arvata, millaisen laman 90-luku tuo tullessaan. Vaikka Oranen toteaa jälkisanoissa kirjan olevan fiktiota, niin selvääkin selvemmin kirja on Nokian kuvausta. Haukila on Kari Kairamo, loppuun saakka. Muillakin johtajilla on esikuvansa Nokian johtohenkilöissä. Lauran rakkaussuhde Elis Lehto on Pentti Linkola tai sitten joku Linkolan hengenheimolainen. Onko Lauran Elis Lehto -suhde fiktiota vai faktaa, sitä en tiedä. Ravelin Bolero soi kriittisillä hetkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti