Lorna Cook: Surun ja onnen puutarha

 

Lorna Cook: Surun ja onnen puutarha. Bazar. 2025. Englanninkielinen alkuteos The Hidden Letters. Suomentanut Nina Mäki-Kihniä. Kansi Timo Numminen. 384 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Cornwall, kesä 1914. Nuori Cordelia kohtaa sattumalta Isaacin, joka työskentelee puutarhurina Cordelian kotitilalla. Vaikkakin mies on komea, Cordelia ei ole aiemmin noteerannut millään tavalla miehen olemassaoloa. Cordelian pyynnöstä Isaac opettaa hänelle puutarhanhoitoa. Tunteet roihahtavat. Cordelian ja Isaacin suhde muuttuu yhteiskuntaluokat ylittäväksi todelliseksi rakkaussuhteeksi. 

Mutta sota muuttaa kaiken. Isaac joutuu lähtemään rintamalle. Cordelia, jonka ammattitaito vihannesten kasvattamisessa karttuu koko ajan, jää kotiinsa pitämään huolta puutarhasta. Kirjeet kulkevat rakastavaisten välillä. Cordelian kirjeet kulkevat myös rintamalla sotivalle Edwin-veljelle sekä hyvälle ystävälle Millicentille, joka työskentelee sairaanhoitajana rintamalla. Sitten Cordelia saa hyviä uutisia. Isaac ilmoittaa pääsevänsä lomalle. Cordelia odottaa häntä Lontoossa, mutta turhaan. Cordelian suru on käsinkosketeltavaa. Mitä on tapahtunut, miksi Isaac ei tullut?

Cordelia lähtee ystävänsä Tabithan luo. Siellä, erossa rakastetustaan ja omasta perheestään, Cordelia ymmärtää, että hänen on luotsattava elämäänsä yksin  ja itsenäisesti. Ja niin hän tekeekin, rohkeasti ja hieman uhkarohkeastikin. Onneksi hänellä on Tabitha tukenaan. Lukija seuraa jännityksellä Cordelian vaiheita, kiinteää ystävyyttä Tabithan kanssa, välien rikkoutumista oman perheen kanssa ja Tabithan ottolapsen kasvamista. Mihin johtaakaan tapaaminen Millicentin kanssa vuosien jälkeen? 

Kirja on ihastuttava lukukokemus. Kirjaa piti vain lukea ja lukea, jotta tietäisi juonen seuraavat käänteet. Tarinassa on niin paljon, mistä pidin. Minuun teki vaikutuksen henkilöiden tunteiden syvyys, olipa sitten kyse rakkaudesta, toivosta tai surusta. Sota tuo kirjaan mukaan merkityksellisiä tapahtumia. Jokainen Cordelian ja Isaacin välinen vuorovaikutustilanne on tärkeä juonen kehityksen kannalta. 

Cookin taito luoda kiinnostavia ja läheisiksi tulevia henkilöhahmoja on ihailtavaa. Cook antaa henkilöille tilaa hengittää ja kehittyä. Päähenkilö Cordelia kasvaa tarinan aikana. Ylhäisöasemasta nauttineesta nuoresta neitokaisesta kasvaa vahva ja määrätietoinen nainen. Sivuhenkilöt lisäävät syvyyttä kerrontaan.

Cook hallitsee tarinankerronnan taidon, tarina kantaa ja kirjaa on helppo lukea. Olen lukenut kaksi Cookin aiempaa kirjaa suurella nautinnolla: Ystävät, rakastavaiset, viholliset (Bazar 2024) (linkki) ja Tanssi sodan näyttämöllä (Bazar 2024) (linkki). Surun ja onnen puutarha on ehdoton suosikkini. Lämmin suositukseni!     

Milla Ollikainen: Mathilda

Milla Ollikainen: Mathilda. WSOY. 2025. Kannen suunnittelu Ville Laihonen. 252 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ihastuttavaan Eliel Saarisen suunnittelemaan Hvitträskin taiteilijataloon Kirkkonummella. Hvitträsk toimi arkkitehtitoimiston Gesellius, Lindgren, Saarinen työtilana sekä myös näiden arkkitehtien kotina. Toimisto oli perustettu vuonna 1896. Kun Eliel tutustui vaimoonsa Mathildaan, viipurilaisen lääninagronomi Gyldénin tyttäreen, hän oli kiireinen suunnitellessaan Suomen paviljonkia Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. 

Mathildan ja Elielin häät pidetään Viipurissa. Matilda on onnellinen. "Me olemme näyttävä pari. Eliel ei ole erityisen komea ja varsin lyhytkin hän on, mutta karismassa hän voittaa kaikki tapaamani miehet. Ja mikä onni, että kohtasimme ja lupauduimme toisillemme jo ennen kuin hän alkoi menestyä. En minä kilpailua pelkää, mutta olisi ollut tympeää joutua katselemaan muiden naisten liehittely-yrityksiä - etenkin sellaisten, jotka pitävät itseään Elielin veroisina taiteilijoina." 

Häiden jälkeen pariskunta lähtee häämatkalle Pariisiin, missä Eliel viimeistelee Suomen paviljonkia. Eliel yrittää innostaa vaimoaan maalaamaan, mutta Mathilda ei ole kiinnostunut. Mathilda huomaa olevansa raskaana, mutta saa keskenmenon. Tämä on liikaa herkälle Mathildalle, hän masentuu ja suunnaton suru kalvaa häntä. Avioliitto Elielin kanssa on raskas. Keskenmeno täyttää ajatukset. 

Kun Mathilda ystävystyy Herman Geselliuksen, Elielin työkaverin, kanssa, hän tuntee heräävänsä eloon, ainakin hetkeksi. Eliel puolestaan löytää uuden rakkauden Hermanin siskosta Lojasta. Loja on taiteilija, ahkerasti työskentelevä kuvanveistäjä. "Mädchen, meillä ei ole vain rakkautta vaan paljon enemmän, Eliel oli sanonut, kun Loja oli pohtinut ääneen, kestäisikö heidän rakkautensa vastamäetkin." Vuonna 1904 Hvitträskissä vietetään kaksoishäitä, kun avioliittoon vihitään Mathilda ja Herman sekä Eliel ja Loja.

Uuden avioliiton mukanaan tuoma onnellisuus jää Mathildalle lyhytaikaiseksi. Hänet ottaa valtaansa surumielisyys, jota hän pyrkii lievittämään alkoholilla. Avioliitto jää lyhytaikaiseksi. Herman sairastuu ja kuolee vuonna 1916. Mathilda lähtee Pariisiin eikä pysty löytämään onneaan ja päätyy itsemurhaan. 

Kirja on faktoihin perustuva fiktiivinen tarina Eliel Saarisen kahdesta avioliitosta ja nimensä mukaisesti erityisesti Mathildasta, Elielin ensimmäisestä vaimosta. Mathilda on kirjan minä-kertoja, kun taas Lojan tarina kerrotaan kolmannessa persoonassa. Ollikainen oli saanut kimmokkeen kirjan kirjoittamiseen löydettyään vanhoja kirjeitä, joissa paljastui Mathildan kohtalo. Elielin vaimot Mathilda ja Loja olivat varsin erilaisia. Ollikainen tuo taidokkaasti esille naisten persoonallisuudet, Mathildan herkkyyden ja surumielisyyden sekä Lojan taiteilijuuden ja roolin Elielin vaimona. Naisista tulee eläviä ja lukijalle läheisiä. 

Kirjassa tuodaan esille Hvitträskin moninaista historiaa, mm. se, että kirjailija Maksim Gorki piileskeli Hvitträskissä vuonna 1906. Iso onnettomuus sattui vuonna 1922, kun talon pohjoissiipi paloi tuhoisassa tulipalossa. Uudisrakennus tehtiin Eero Saarisen suunnitelman mukaan.  

Luin kirjaa todella mielelläni. Kirjaa oli miellyttävä lukea, kirja etenee kronologisesti ja luvut on otsikoitu henkilöiden mukaan. Olen käynyt Hvitträskissä muutama kymmenen vuotta sitten, ja kirja herätti halun käydä siellä uudelleen. 

Muutama valokuva Hvitträskistä olisi ollut kiva lisä kirjassa. 

Maarit Roos: Sininen

                                                            

Maarit Roos: Sininen. Books on Demand.

Olin kertomassa Etelä-Afrikan matkastamme Rauman Akateemisille Naisille. Matkareittimme oli Johannesburg - Pretoria - Victoria Falls ja Kapkaupunki. Osa matkasta (Pretoria - Victoria Falls) taittui Rovosrail-luksusjunalla. Junamatkan aikana kävimme kahdessa kansallispuistossa. Victorian putoukset oli ihastuttavat. Mieleenpainuvinta oli vierailu Robben Islandilla, missä Nelson Mandela vietti vankina 18 vuotta.

Minulla oli mukanani myös matkan teemaan liittyviä lukuvinkkejä. 

Tässä kerron Pretoriasta. Mandelan 9-metrinen patsas taustalla.

Sain lahjaksi Maarit Roosin runokirjan Sininen. Maarit Roos on monipuolinen taiteilija Raumalta. Hänellä on parhaillaan taidenäyttely Nokan torpalla Raumalla. Roos on kirjoittanut ja kuvittanut kaksi runokirjaa: Sininen ja Terveisin, Äiti sekä yhden lapsille suunnatun kirjan Nanan kirja. Ihastuttava Nanan kirja kertoo kissan seikkailuista Vanhassa Raumassa.  

Sininen-runokirja kuvaa ihmissuhteitten monimutkaisuutta. On karikkoista epävarmuutta tulevaisuudesta ja toisen läsnäolosta ja on kaipausta. 

Erehdys
Olen kartalla piste, / jonne suunnistat; / kun tulet, / kaupunki on tuhottu / tai sinulla / on väärä kartta; / olet ajanut vikaan. / Eikä kumpikaan / usko nyt onneen.

Edetessään runojen sisältöihin tulee positiivisempi sävy, kaipaus muuttuu onnelliseksi odotukseksi. On myös aikaa ja energiaa kiinnittää huomiota luonnon kauneuteen. 

Sinussa
Ole kanssani, / ole valo ja rauha. / Minä olen kuolematon maa, / jonka valaiset.

Tämä syksy
Vihreä ruoho, / mistä olet siihen tullut? / Piikit, / heinät hohoilevat. / On ihana syksy, / aurinko paistaa maasta.

Kävin kirjan innoittamana tutustumassa Roosin näyttelyyn Nokan torpalla. Nokan torppa on kaunis rakennus, joka aikoinaan on toiminut huvilana. Nykyisin siinä toimii taideyhdistys Inspira ry, joka järjestää näyttelyitä, kursseja ja myyjäisiä.

Oli kiinnostava näyttely. Nähtävillä oli Roosin monipuolista taidetta: tauluja, kortteja ja  korvakoruja.Taiteilija itse oli myös paikalla esittelemässä teoksiaan ja kertomassa taulujen taustoista.

                                                     

Nokan torppa

Ilmojen halki -taidenäyttely on avoinna vielä 1.6.2025 asti.

Johanna Tuomola: Pelon voima

Johanna Tuomola: Pelon voima. Myllylahti. 2025. 251 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Pelon voima on jatkoa Tuomolan Kaikki totuudet -dekkarille (Myllylahti 2024) (linkki). Olikin kiva palata tuttujen poliisien seuraan. Edellisen kirjan pääosassa oli Aksel Nevanlinna Helsingin väkivaltayksiköstä, tällä kertaa pääosassa on Nevanlinnan kollega Mikko Varis. 

Lukija tietää jo heti kirjan alkusivuilla, millaisesta rikoksesta on kysymys. Mikko Variksen veljenpoika 16-vuotias Leo on heittänyt polttopullon vastaanottokeskuksen avoimesta ikkunasta. Kolme ihmistä kuolee. "Penteleen nulikka tappoi kolme ihmistä", kertoo Mikko vaimolleen. 

Alkaa rikoksen selvittäminen. Poliisit Aksel ja Josif saavat Leon jutun hoitaakseen, Mikolle sitä ei anneta sukulaissuhteen vuoksi. Vaikka Mikko ei ole virallisesti tutkijana jutussa, Leo on alati hänen mielessään. Mikko käy Leon luona sellissä ja pyrkii saamaan lisätietoa teosta. Leo väittää kivenkovaan, että hän teki teon yksin ja on yksin vastuussa teosta, mutta tätä ei Mikko usko. Mikko on varma, että teko ei voi olla Leon yhtäkkinen yksin toteutettu päähänpisto.

Lukija tietää koko ajan enemmän kuin poliisi. Leon teon taustalla oli monia seikkoja, jotka liittyivät nuoren miehen epävarmuuteen ja tarpeeseen tulla hyväksytyksi. Leo tutustui varakkaasta perheestä tulevaan Oliveriin ja tunsi suurta tyytyväisyyttä - jopa onnellisuutta - kun Oliver halusi olla hänen kanssaan. Oliver tutustutti Leon äärioikeistolaiseen ryhmään. Leon oli helppo yhtyä ryhmän maahanmuuttovastaisiin mielipiteisiin jo osittain siksikin, että tällaisia mielipiteitä hän kuuli päivittäin kotonaan. "Tarkoitan, että pojan molemmat vanhemmat sekä isoisä ovat melkoisia rasisteja", totesi Mikon vaimo Ana. Oliverin hyväksynnän Leo oli jo voittanut, vielä piti saada hyväksyntä ja arvostus isommalta ryhmältä. 

Paljon ennättää vielä tapahtua, kunnes palaset loksahtavat paikoilleen. Äärioikeistolaisella ryhmällä on suuret suunnitelmat, joihin Oliver ja Leo joutuvat osallisiksi. 

Tuomola hallitsee juonen rakentamisen, hän kirjoittaa sujuvasti ja dialogi on luontevaa. Kuten aiemmissakin kirjoissa, Tuomola käsittelee ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja, joista keskeisin tässä kirjassa on äärioikeistolaisuus. Kirja on ajankohtainen jo siksikin, että kyse on alaikäisen tekemästä rikoksesta. Menneellä viikolla tapahtui kaksi alaikäisen tekemää koulupuukotusta. Heistä 16-vuotias puukottaja, samoin kuin Leokin, vangittiin.

Toivottavasti Pelon voima saa jatkoa. Ehkä pääosan tulevassa kirjassa saa Josif.

Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia

Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia. Otavan kirjasto. 2025. Englanninkielinen alkuteos Dream Count. Suomentanut Cristina Sandu. Etukansi Jo Thomson. 534 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Unelmia kuvaa neljän afrikkalaisen naisen elämää Yhdysvalloissa pandemian aikana. Naisten elämänpiirit ja -tarinat sekä sosiaaliset maailmat leikkaavat ja limittyvät toisiinsa. Romaani kertoo naiseudesta, ystävyydestä ja rakkaudesta, joista löytyy naisia yhdistäviä kosketuspintoja. Kaikkia heitä yhdistää maahanmuutto, kaikki he ovat muuttaneet Afrikasta USA:han. Jokaisella naisella on kirjassa oma, useita lukuja käsittävä osio. Viimeinen osio sitoo kaiken yhteen.

Kirjan naisia yhdistää Chiamaka eli Chia, nigerialainen igbonainen. Hän tulee varakkaasta perheestä, eikä rahasta todellakaan ole puutetta. Chia haluaa kirjoittaa ja on päätynyt kirjoittamaan matkakirjoja. Pandemian alkaessa hän on 44-vuotias sinkkunainen. Aikuistunut Chia alkaa muistella miesystäviään. Menneet suhteet ja niiden täyttymätön potentiaali ovat jääneet Chian ajatuksiin ja tunteisiin. "Menneitä muistellessani tulvahdin täyteen kaipuuta. En tiedä kummasta se alkoi - saiko kaipuu minut googlaamaan menneisyyteni miehiä, vai hukuinko kaipuuseen googlailtuani menneisyyteni miehiä." Ensin oli korealainen poika musiikin kurssilta. Sitten tuli Darnell. Miten ihmeessä älykäs nainen oli sokeasti ihastunut teeskentelevään akateemikkoon Darnelliin, joka ei juuri tuntunut olevan koskaan läsnä? Sitten tuli Chuka, joka oli kyllä vakaa ja loistava sängyssä, mutta suhde ei kuitenkaan toiminut. Lyhyeksi jäi suhde myös naimisissa olleen brittimiehen kanssa.

Chian paras ystävä on Zikora, menestyvä uralleen omistautunut lakinainen. Zikora on nuoren afrikkalaisen naisen perikuva, joka haluaa hyvän uran, hienot katoliset häät, hyvän avioliiton ja kaksi tai kolme lasta. Avioliittoaikeet eivät mene suunnitelmien mukaisesti. Yht'äkkiä Zikora huomaa olevansa raskaana, mutta lapsen isä ei halua enää tavata häntä.

Omelogor on Chian serkku. Hän on rohkea ja voimakastahtoinen liikenainen. Koska hänen pankkinsa Nigeriassa oli ollut täysin korruption vallassa, myös Omelogor päätti hyödyntää tilannetta. Hän perusti operaation Robyn Hood ja salakuljetti yritysavustuksia nigerialaisille naisille. Sittemmin Omelogor tuli USA:han jatko-opiskelijaksi tutkimaan pornografiaa. Hän pitää Vain miehille -blogia. Blogissaan hän kirjoittaa: "Mikä amerikkalaisten geeneissä ja kulttuurissa saa heidät luulemaan, että he voivat sanella kaikkien muiden ajatukset? En tiennytkään, että tässä maailmassa on ihmisryhmä, joka kokee olevansa ehdottoman oikeutettu kontrolloimaan muiden ihmisten ajatusmaailmaa."  

Kadiatou on Chian taloudenhoitaja. Kadi on ainoa neljästä naisesta, jolla ei ole omaisuutta turvanaan. Hän on kamppaillut elämästään, ensin Guineassa ja sitten USA:ssa. Hän tekee kaikkensa antaakseen tyttärelleen hyvän elämän. Mutta asiat muuttuvat, kun Kadille tehdään seksuaalista väkivaltaa ja hän joutuu kärsimään amerikkalaisen oikeusjärjestelmän tekopyhyydestä. Kadin tapauksesta tulee kirjan naisia yhdistävä tekijä. Adichie oli ammentanut osan Kadin tarinasta ​​tosielämän tapauksesta. Kadin tarinan olisin mielelläni lukenut itsenäisenä romaanina.

Adichie on ollut yksi suosikkikirjailijoistani jo Puolikas keltaista aurinkoa -teoksesta (Otava 2009) lähtien. Eikä hän nytkään petä. Lyhyesti: Upea ja vaikuttava kirja omaperäisistä naisista, joiden seurassa todella viihdyin. Paksu kirja, täynnä ristikkäisiä juonikuvioita, dramaattinen, mutta ei juonellinen. Adichien kirjoitustyyli on vetävä, juuri sellainen, mitä kirjailijan aiempien kirjojen perusteella voi odottaa. Jokainen lause on harkittu ja hyvin muotoiltu. Kirjassa vuorottelevat raivo, myötätunto ja toivo. Lisäksi täytyy olla jotakin, josta unelmoida. Pidin paljon politiikkaa, Afrikkaa ja kulttuuria käsittelevistä osioista. Cristina Sandulle kiitos kirjan taidokkaasta suomennoksesta. 

Chimamanda Ngozi Adichie oli mukana Helsinki Lit -tapahtumassa tänä keväänä.

Mikko With: Banaani

 

Mikko With: Banaani. Myllylahti. 2025. 273 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Onpas dekkarissa kiinnostava alku. Pertti Karhuoja, oululainen eläkeläinen, syö banaanin ja kuolee. Pertti on ollut koko elämänsä ajan intohimoinen banaanien nautiskelija, mutta miksi juuri tuo yksi tietty banaani aiheutti Pertin kuoleman? Tällaisiakin tapauksia on poliisin tutkittava, vaikka kuinka turhauttavalta se Oulun poliisista tuntuukin. Tutkintavastuu menee rikoskomisario Aapo Hämäläiselle. Hämäläisen työpariksi tulee Ellinor "Kunkku" Karlson.

Banaaniin kuoleminen ei ole ihan jokapäiväinen juttu. Sen vaistoaa myös toimittaja Pyry Lammikko, joka ei ole aikoihin onnistunut löytämään vetäviä jutun aiheita. "Oliko hänet tuomittu olemaan lopun ikänsä luuseri, joka yritti esittää olevansa enemmän kuin koskaan tulisi olemaan. Kaikki tarjotut lehtijutut olivat viime aikoina olleet luokkaa siili löytyi lasten leikkimökistä." Ehkä tämä banaanijuttu olisi uusi askel Pyryn toimittajauralla. Pyry näkee jo hahmottelemansa kohuotsikot Oulun Sanomien lööpeissä, vaikkapa näin: "Mies kuoli kaikkien rakastamaan elintarvikkeeseen."

Poliiseille selviää, että Karhuojan syömässä banaanissa oli ollut pähkinää. Pähkinälle allerginen Karhuoja oli kuollut välittömästi allergiseen reaktioon. Banaaniin oli työnnetty pähkinää pienellä metalliputkella. Kuka tällaista oli tehnyt? Karhuojan vaimo on yhtä neuvoton kuin poliisikin. Kuinka paljon tällaisia pähkinällä täytettyjä banaaneita löytyy Zeppelinin Prismasta tai muista Oulun kaupoista? 

Nyt herää sosiaalinen media. Some täyttyy hätääntyneistä kommenteista. Kuka uskaltaa enää mennä kauppaan? Pyry Lammikko paistattelee uransa huipulla. Aivan kuin nykyinen maine ei riittäisi hänelle, hän antaa vielä lisävauhtia hieman epärehellisin keinoin. 

Olipas kiinnostava ja viihdyttävä dekkari. Huumorilla höystetty ovela juoni vetää hyvin. Sopii nautittavaksi vaikkapa banaanin kera. Henkilöhahmot ovat realistisia. Ellinor oli kirjan henkilöistä kiinnostavin. Olisikin kiinnostavaa kuulla lisää Ellinorin itsenäistymisestä ja kiekonheittoharrastuksesta. Samoin Aapon ja Kirsin suhteen kehittyminen kiinnostaa. Toivottavasti saamme jatkoa tälle kiinnostavalle Banaani-kirjalle.

Banaani on Mikko Within ensimmäinen aikuisille suunnattu dekkari. Hän on aiemmin kirjoittanut nuorille suunnatun Saakeli-sarjan. Pidin paljon Within koskettavasta teoksesta Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta. (Myllylahti 2019). (linkki)

Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli

Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli. WSOY. 2025. Alkuperäisteos Den dagen Nils Vik døde. Kääntäjä: Sanna Manninen. Kannen suunnittelija Ville Laihonen. Lukija Jukka Pitkänen. 5 t. Storytel.

Nils Vik herää sateisena marraskuun päivänä tietäen, että tämä on hänen viimeinen päivänsä maan päällä. Normaaliin tapaan hän keittää kahvia, syö aamiaista, ajaa partansa, tiskaa ja siivoaa taloa, jossa hän on asunut lapsena ja myöhemmin oman perheensä kanssa. Vähän seitsemän jälkeen hän on valmis. Sitten hän kävelee tavalliseen tapaan veneelleen. Suureksi ilokseen Nils tapaa rannassa Lunan, koiransa joka on ollut kuolleena yli kaksikymmentä vuotta.

Nils Vik tekee koiransa kanssa viimeisen matkan veneellä, jolla hän on ajanut vuonon yli koko elämänsä ajan, aina neljätoistavuotiaasta alkaen. Hiljaa ja melankolisesti he ajavat vuonomaiseman halki. Maisemat ovat kauniita, on vuonoja, saaria ja upeaa ulkosaaristoa. Lukija pystyy aistimaan luonnon kauneuden ja hiljaisuuden.

"Tänä viimeisenä päivänä hän vetää langan ajan läpi, seuraa aikaa taaksepäin, katsoo minne se hänet vie. Hän kulkee vakioreitin, tai vakioreitit, vihoviimeistä kertaa." Nilsin työpaikka on ollut vene ja vuono. Hän on kuljettanut tavaroita, eläimiä ja ihmisiä. Nyt Nils ja Luna matkaavat ajassa taaksepäin ja kohtaavat ihmisiä, jotka ovat olleet Nilsille tärkeitä. "Heille Nilsin vene oli pieni osa elämää, lyhyt tauko arjesta. Hänelle vene oli paljon enemmän, tämä vene, josta tuli elämäntapa. Täällä hallitsi vene, se hurisi, lauloi ja keinui, vene oli satelliitti, vuonoa kiertävä kuu."

Yksi kerrallaan Nilsin entiset, henkiin herätetyt matkustajat nousevat kyytiin saattamaan Nilsiä viimeiselle matkalle. Mukaan tulevat mm. auto-onnettomuudessa kuollut kitaristipoika Jon Anderson, opettaja Ingrid Alstadsaeter, joka oli muuttanut vuonolle rakastamansa Kari Agan vuoksi, mutta Kari Aga valitsi toisenlaisen elämän, Jens Hauge, joka etsi vaimoa lehti-ilmoituksella ja meni joka lauantai kahvilaan tapaamaan morsianehdokkaita sekä valokuvaaja Robert Soth, joka rakastui Nilsin vaimoon. On myös Nilsin veli Ivar, mutta kaikkein rakkain on aivoinfarktiin kuollut vaimo Martta, jota Nils lämmöllä ja rakkaudella muistaa.

Ihastuttava kirja. Lohdullinen kirja jäähyväisistä ja jälleennäkemisistä. Hieno äänikirjana, mutta varmasti parempi printtikirjana, jolloin voi lukea kauniita luontokuvauksia uudelleen ja lukea uudelleen vaikka koko kirjan. Tämä kirja kyllä kestää uudemmankin lukukerran. Toivon, että lukijat löytävät tämän upean teoksen.