Nguyễn Phan Quế Mai: Missä tuhka kukkii

   

Nguyễn Phan Quế Mai: Missä tuhka kukkii. Sitruuna. 2024. Englanninkielinen alkuteos Dust Child. Suomentanut Elina Salonen. 380 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Dan sulki silmänsä. "En ole aiemmin puhunut tästä sinulle. Matkustaessani Vietnamiin olin täysin tietämätön. Aivopesty. Koulutuksessamme oli väitetty, että taistelisimme epäinhimillisiä olentoja vastaan. Opettajat olivat nimitelleet vietnamilaisia vinosilmiksi, keltanaamoiksi, imbesilleiksi. Lentäessäni tänne vierustoverini sanoi, ettei minun tarvitsisi murehtia vietnamilaisten tappamista."

On vuosi 1969 ja Vietnamin sota on käynnissä. Sisarukset Trang ja Quynh lähtevät kotikylästään etsimään työtä Saigonista. Rahaa olisi saatava perheelle, sadot eivät tuota ja kaiken lisäksi isä sairastaa. Tytöt laittavat kotiin tietoa, että he viihtyvät hyvin toimistotöissä amerikkalaisessa yhtiössä. Totuus on erilainen. Monien muiden työttömien tyttöjen lailla tytöt ajautuvat viihdyttämään amerikkalaisia sotilaita Hollywood-baarissa. Baarissa sotilaat nauttivat drinkkejään ja ostavat tytöille Saigon-teetä. Siskoista Quyng sopeutuu hyvin ilotalon sääntöihin, mutta Trang on peloissaan. "Lupaa, ettei meidän tarvitse maaata heidän kanssaan. Lupaathan?" Mutta baarissa on takahuone, jonne mennään, kun Tiikerirouva niin käskee. Trangin pelot kuitenkin katoavat, kun hän tapaa amerikkalaisen helikopterilentäjän Danin. Dan on erilainen, hän on hauska ja  ystävällinen. Mutta kun Danin sotapaineet käyvät ylivoimaisiksi, Danista kuoriutuu väkivaltainen ja raaka mies.

On vuosi 2016. Phong on mustan amerikkalaisen sotilaan ja tuntemattoman vietnamilaisnaisen poika, jonka äiti on jättänyt vastasyntyneenä orpokodin portille. Phong on ollut koko elämänsä ajan kiusattu, häntä on haukuttu ameraasialaiseksi, jolla on kaksitoista persereikää. "Hei, musta amerikkalainen. Hävisitte sodan, joten painu vittuun!" Phongista tuli "kulkuri, pelkkää tomua." Nyt Phong tuntee, että hänen paikkansa olisi pikemmin USA:ssa kuin Vietnamissa, mutta hän ei onnistu saamaan viisumia. Phongin tarve löytää äiti ja isä on suuri.

Samaan aikaan amerikkalaisveteraani Dan tulee Amerikasta Vietnamiin hakemaan hyvitystä ja saadakseen lopulta rauhan itsensä kanssa. Vaimo Linda matkustaa Danin mukana, mutta Dan on jättänyt kertomatta Lindalle sodanajan tapahtumista. Niihin on ollut vaikea palata, ne ovat vaikeita ja raskaita muistoja, mutta Dan tuntee, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin kohdata muistot.

Kirjan neljä päähenkilöä ovat kaikki kärsineet sodasta eri tavoin. Kirjassa vuodet 1969 ja 2016 kietoutuvat yhteen, ja saamme kokea, miten paljon yhteistä onkaan Phongin, Danin ja sisarusten elämillä. Yhä edelleen viisikymmentä vuotta sodan jälkeen sodan tunnetaakka on läsnä sekä vietnamilaisten että amerikkalaisten sotilaiden muistoissa. Ameraasialaiset kipuilevat identiteettinsä kanssa ja jatkavat amerikkalaisten perheenjäsentensä etsimistä. Agent Orange -kasvimyrkyn tuhoisat seuraukset heijastuvat myös sodan jälkeisiin sukupolviin. 

Nguyễn Phan Quế Mai kirjoittaa kaunista ja lyyristä tekstiä, joka sopii erittäin hyvin tähän teokseen, jossa vietnamilaisten ja amerikkalaisten sotilaiden äänet, ameraasialaisten tuntema tuska sekä toisaalta kielen ja kulttuurin ylittävä rakkauden ilo ja anteeksiantaminen kietoutuvat yhteen. Elina Salosta on kiittäminen taitavasta suomennuksesta. Kirjan välittämä tarina ei perustu itse sotatoimiin, vaan kuvaa sodan vaikutuksia niihin, jotka tavalla tai toisella olivat osallisina sodassa. Tarinankerronta on koskettavaa ja mietiskelevää. Varmasti tarina pysäyttää lukijan miettimään päähenkilöiden kohtaloita ja sodan julmuutta.

Luimme Naisten Pankin lukupiirissä Nguyễn Phan Quế Main teoksen Vuorten laulu (Sitruuna 2022). Pidimme kirjasta paljon (linkki). Missä tuhka kukkii -teoksesta tuli minulle yhtä koskettava ja myös kiinnostava lukukokemus.