Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Tammi. 2023. Englanninkielinen alkuteos Small Things Like These. Kääntäjä: Kristiina Rikman. Lukija: Jukka Pitkänen. Storytel. 2 t 9 min.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pieneen irlantilaiskylään vuonna 1985. Joulu lähestyy. Bill Furlong on hiili- ja puutavarakauppias, joka tunnetaan leppoisana ja hyväntahtoisena miehenä. Kaikki tuntevat hänet ja hän tuntee kaikki. Bill on ahkera työssään, kuusi täyttä päivää viikossa hän viettää työpaikallaan. Sunnuntait ovat hänen vapaapäiviään, mutta ei hän juuri vapaapäivistä iloitse. Hän tuntee turhautuneisuutta ja odottaa maanantaita. Mutta kyllä hänen täytyykin olla uuttera, jotta saa elannon isolle perheelleen, vaimolleen Eileenille ja viidelle tyttärelleen. Leipä ei ole leveää, mutta toimeen tullaan ja tyttärille saadaan hankituksi heidän toiveittensa mukaisia joululahjoja.
Bill tuntee ja tietää, että asiat hänen elämässään ovat hyvällä tolalla, hänellä on hyvä perhe, taloudellisesti perhe pärjää kohtuullisesti, hiilialalla riittää kysyntää. Mutta jonkinlainen levottomuus on saanut Billistä otteen. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi, ystäviä ei juuri ole eikä vaimoonkaan saa keskusteluyhteyttä. Oma menneisyys, äidin aikainen kuolema ja isätön lapsuus mietityttävät Billiä. Leskirouva rouva Wilsonin hyväntahtoisuus pelasti Billin.
Kun Bill vie eräänä päivänä hiiliä paikalliseen luostariin, hän löytää kylmissään palelevan nuoren tytön teljettynä hiilivarastoon. Bill tietää, mistä on kyse. Sen tietää koko kaupunki. Mutta kaikki ovat hiljaa. Katolisen kirkon mahtia ei voi kyseenalaistaa.
Tytön kohtalo ei jätä Billiä rauhaan. Kotona Eileen käskee Billiä unohtamaan koko tytön ja luostarin asiat, eiväthän ne asiat heille eikä kenellekään ulkopuoliselle kuulu. Mutta Bill ottaa riskin ja haluaa auttaa. Kuten rouva Wilson auttoi Billiä lapsena.
Katolinen kirkko yllättää jälleen. Ensimmäisen kerran kuulen katolisten nunnien Magdalene-pesuloista, joissa naimattomat naiset, avioliiton ulkopuolella syntyneet tytöt, prostituoidut ja raiskausten uhrit tekivät orjatyötä. Orjatyöpajojen toiminta alkoi vuonna 1922 ja viimeinen pesula suljettiin vuonna 1996. Pitää tarkistaa kertaalleen vuosiluku. Kyllä, se on todellakin 1996. Kertakaikkisen uskomatonta. On arvioitu, että näihin laitoksiin suljettiin yli 10 000 naista ja tyttöä.
Nämä pienet asiat on upea tiivistunnelmainen pienoisromaani, jossa Keegan kuvaa pelkistetysti ja eleettömästi Bill Furlongin yksinäisyyttä ja merkittävää kohtaamista nuoren tytön kanssa, joka oli joutunut katolisen kirkon orjatyöpajaan. Kirjan tapahtumien tiivistäminen 116 sivuun vaatii kirjailijalta erinomaista kielen hallintaa. Teksti on tarkkaan harkittua. Lukijalle tulee tunne, että teoksessa jokainen sana on mietitty. Kääntäjä Kristiina Rikmanin käännös on hienoa työtä.
Ensin kuuntelin kirjan. Kesto oli vain runsaat kaksi tuntia eli yhdellä lenkkeilykerralla sain kirjan kuunnelluksi. Heti tuli tunne, että kuunteleminen ei riitä eli kyseessä on kirja, joka ehdottomasti täytyy lukea niin, että tekstiin voi rauhassa uppoutua ja siihen voi palata. Sama tunne minulla oli mm. Juhani Branderin upean Amerikka-teoksen (WSOY 2023) kanssa. Tekstiä täytyi lukea, kuunteleminen ei riittänyt. (linkki)
Uskon, että Nämä pienet asiat on sopiva kirja myös lukupiirikirjaksi. Kirja varmasti herättää keskustelua.
Kuinka sattuikaan: juuri tänään hain tämän kirjan kirjastosta. Luen kun saan kirjoituksen Paolo Giordanon Tasmaniasta pois alta.
VastaaPoistaBranderin Amerikka on todella hyvä.
Sattuipa hauskasti. Kiva kuulla, mitä tykkäät kirjasta. Uskon kyllä, että tämä on sinullekin hyvä lukukokemus. Tasmania on täälläkin luettu.
PoistaSivumääräänsä suurempi, taidokkaasti kirjoitettu teos, joka piti mielenkiinnon vireillä alusta loppuun.. Laadulla on kirjoittajansa kuin myös suomentajalla eli Kristiina Rikman tekee jälleen kerran takuuvarmaa jälkeä. Todellinen edukseen poikkeava helmi syksyn runsaassa kirjatarjonnassa!
VastaaPoistaOlen niin samaa mieltä kanssasi Takkutukka.
PoistaTämän kirjan haluan lukea, en vain ole vielä ehtinyt sitä hankkia. Yllättävää, että se on noin ohut! Sitä en osannut kuvitella. Katolisen kirkon hirmutyöt ovat käsittämättömiä. Miten voi yhtäällä puhua armosta ja rakkaudesta ja toisaalla toteuttaa julmuuksia.
VastaaPoistaMinulle nämä Irlannin orjatyölaitokset olivat uutta. Tuntuu ikävältä, että niin paljon julmuuksia löytyy kirkon, erityisesti katolisen, piiristä.
Poista