Colleen Hoover: Se päättyy meihin

 

Colleen Hoover: Se päättyy meihin. WSOY. 2023. Englanninkielinen alkuteos: It Ends With Us. Suomentanut Sirpa Parviainen. 428 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Pyyhin silmäni ja vedän itseni ylös. Kun katson peiliin, en näe äitiäni. Vain itseni. Näen tytön, joka rakastaa miestään ja haluaa enemmän kuin mitään muuta auttaa häntä. Tiedän, että olemme Rylen kanssa riittävän vahvoja pääsemään tämän ylitse. Rakkautemme on riittävän vahva kantamaan meidät tämän ylitse."

Vaaleanpunaisiin kansiin puettu kirja lupasi romanttista lukukokemusta. Tällaista vaikutelmaa antoi myös Suomalaisen kirjakaupan myyntitiski. Näillä ennakko-odotuksilla tartuin kirjaan. Alku vaikutti lupaavalta romantiikan suhteen. Lily palaa isänsä hautajaisista sekavin tuntein. Isä on ollut ristiriitainen hahmo, toisaalta hyvä ja välittävä tytärtään kohtaan, toisaalta paha ja väkivaltainen Lilyn äitiä kohtaan. 

Kerrostalon kattoterassilla Lily haluaa olla hautajaisten jälkeen hetken omissa mietteissään ja selvittää tunteitaan. Mutta yksin hän ei saa olla, juttuseuraksi hän saa Rylen, miehistä komeimman. Omasta elämästään Ryle kertoo sen verran, että hän on neurokirurgi. 

Lily Blossom Bloom perustaa kukkakaupan

On selvää, että romanssi tästä syntyy. Rylellä on selvästi jotakin salattavaa menneisyytensä suhteen, mutta Lily ei halua udella, kyllä Ryle joskus avaa menneisyyttään, arvelee Lily. Lily on kiireinen omassa arkipäivässään. Lily on rohkea 23-vuotias nuori nainen. Hän on päättänyt perustaa kukkakaupan; sille alalle viittaa jo hänen nimensä. Tehdessään valmisteluja uudessa liiketilassa hän käy läpi omaa menneisyyttään ja isänsä väkivaltaisuutta. 

Hetken mielijohteesta Lily ryhtyy lukemaan kouluaikaisia päiväkirjojaan. Lily on kirjoittanut päiväkirjamerkintöjään Ellenille, The Ellen DeGeneres Show'n vetäjälle. Päiväkirja tuo mieleen Atlaksen, Lilyn ensirakkauden, joka asui hylätyssä talossa Lilyn naapurissa. Pian käy ilmi, että tänä päivänä Atlas asuu Bostonissa, kuten Lilykin.

Näissä tunnelmissa mennään kirjan ensimmäisessä osassa. Lilyn ja Rylen romanssi syvenee. Mutta toisessa osassa sävy on aivan toinen. Lily joutuu Rylen kanssa tilanteeseen, jollaiseen hän ei koskaan olisi halunnut joutua. Hän on neuvoton uudessa tilanteessa. Miten hänen pitäisi toimia? Olisiko hänen pitänyt hävittää päiväkirjansa, jotta Rylellä ei olisi ollut aihetta suuttua? Tulisiko hänen antaa anteeksi, pitäisikö hänen unohtaa vai pitäisikö suhde Rylen kanssa lopettaa?  Lily toimii, kuten niin monet naiset hänen asemassaan, uskoo miesystävänsä vakuutteluihin: "En tee tätä enää koskaan."

Ennakko-odotukseni kirjan romanttisuuden suhteen eivät toteutuneet. Kirjan alkuosa lupasi romantiikkaa ja rakkautta, mutta sitten tapahtumat etenivät vakaviin aiheisiin, perheväkivaltaan ja parisuhdeväkivaltaan. Näin ollen kirja ei edusta chick lit eikä myöskään feel good -kirjallisuutta. Kaunokirjallisena teoksena kirja ei yllä kovin korkealle tasolle. Dialogi tuntuu hieman kankealta ja monet tapahtumat - ainakin kirjan ensijaksossa - on helppo ennakoida. Väkivaltaisuuksiin liittyvät tapahtumat ovat uskottavia - valitettavasti. Tällaista varmasti tapahtuu, niin Amerikassa kuin muuallakin. 

Mutta kirja pitää otteessaan. Kirja on hyvin tunteellinen ja siksi se lukeutuu monen lukijan suosikkikirjoihin, ainakin jos on uskomista somepostauksiin. Kirjan loppuosa on luettava vauhdilla, jotta saa selville, millaisia valintoja Lily tekee. Hoover tietää, mistä kirjoittaa, koska kirjan tapahtumat nojaavat hänen vanhempiensa kokemuksiin. Hoover asuu Texasissa ja on kolmen lapsen äiti.