Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit

 

Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit. Icasos. 2022. Kansi: T. P. Kekäläinen. 279 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Metsää ja peltoa. Peltoa ja metsää. Kyläpahanen, jonka kauppa oli lyönyt ovensa säppiin. Maija katsoi yksitoikkoisena jatkuvaa maisemaa ristiriitaisten ajatusten aaltoillessa mielessä. Vielä puoli tuntia ja oltaisiin Syvätsalossa. Juhani olisi vastassa linja-autoasemalla. Miten hän kertoisi Astan työtarjouksesta?"

Lauantaitanssit on toinen osa Tiaisen Kinnaslahti-sarjaa. Ensimmäinen osa Sydänystäväni Kirsti ilmestyi vuonna 2020 (linkki). Kirjat liittää yhteen sama tapahtumaympäristö, fiktiivinen kylä jossakin päin Savoa, Kuopion lähistöllä. 

Lauantaitansseissa eletään 1980-lukua. Tarinan päähenkilö on tuikitavallinen viisikymppinen Maija. Maija on niin tavallinen kotirouva, että ei uskoisi, että hänestä saa kirjan aikaiseksi. Mutta siihen pystyy Marja-Leena Tiainen, ja saakin aikaiseksi mukavan ja lämminhenkisen lukukokemuksen. Syysiltojen pimentyessä oli mukava tarttua tähän kirjaan ja hautautua sohvan nurkkaan lukemaan tarinaa Maijasta ja hänen avioliitostaan, lapsistaan ja hänen halustaan tehdä itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen.

Maija elelee aviomiehensä Juhanin kanssa Kinnaslahden kylässä. Heidän kaksi lastaan elävät jo omaa elämäänsä. Elämä pienessä kylässä on melko hiljaista ja yllätyksetöntä, vähän niin kuin Maijan ja Juhanin avioliitossakin. 

"Minä haluan muutakin."

Sitten elämään tulee yllättäen iso muutos. Juhani joutuu sairaseläkkeelle ja haluaa muuttaa Syvätsalon Koivuahoon, vanhempiensa kotitilalle. "Koivuahossa aloitetaan nimittäin remontti, ja kun se on ohi, me muutetaan Maijan kanssa sinne asumaan". Maija on hiljaa, ei sano mitään, vaikka raivo valtaa mielen. Sinne hevonkuuseen Maija ei halua muuttaa. 

Juhlapitoja järjestävä Asta haluaa Maijan kaveriksi leivontahommiin. Se tuntuu Maijasta mukavalta, joku haluaa ja tarvitsee häntä. Astan liiketoimet laajenevat ja hän perustaa vielä kahvilankin Kinnaslahteen. Maija lähtee mukaan täysin sydämin. Tytär Terhi hehkuttaa äitinsä päätöstä. "Tosi hieno juttu se sinun työpaikkasi, tytär kirjoitti. Ja hyvä, että uskalsit kerrankin pitää puoliasi."

"Juhani on vanhakantainen mies."

Niin Maija aloittaa työt, asuu Kinnaslahdessa ja käy viikonloppuisin Juhanin luona Koivuahossa. Juhani ei halua muuttaa takaisin Kinnaslahteen. Tässä on jo riidan paikka, ja kun lisäksi kuvioihin tulee muutakin avioliittoa horjuttavaa, on todellinen aviokriisi lähellä. Tuntuu, että ainoana lohtuna on se, että lasten elämästä ei tarvitse  huolehtia.

Marja-Leena Tiainen taitaa lämminhenkisten ja tavallista arkielämää kuvaavien romaaneiden kirjoittamisen. Tämän kirjan seurassa lukija viihtyy. Teksti etenee sujuvasti, kieli on selkeää ja helppoa lukea. Miten mukava olikaan palata kirjan mukana 80-luvulle ja vielä tuollaiselle pienelle paikkakunnalle, jossa pienikin tapahtuma noteerataan ja kerrotaan ainakin yhdelle naapurille. Kohta asian tietää koko kylä. Niin monet asiat olivat minullekin Savossa eläneelle hyvin tuttuja. Vaikkapa ruokatarjonta, karjalanpaisti sekä riisipiirakat ja jälkiruoaksi pala tiikerikakkua. 

Kiitos T. P. Kekäläinen onnistuneesta kannesta.