Lukupiirikirjana Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet. Bazar. 2021. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 382 sivua. 

Rauman kirjastolla on toukokuun 10. päivä kirjaston ja Naisten Pankin järjestämä kirjailijavierailu. Illan teemana on Wivi Lönn 150 vuotta. Kirjailijavieraaksi olemme saaneet Pirkko Soinisen, jonka kirja Valosta rakentuvat huoneet kertoo arkkitehti Wivi Lönnin elämästä (1872-1966). Tilaisuudessa on myös arvonta, jonka tuotto menee Kirkon Ulkomaanavun Ukraina-keräykseen. Olemme saaneet hyviä arpajaispalkintoja, mm. syksyn uutuuskirjoja sekä kahviloiden ja ravintoloiden lahjakortteja. Tässäpä tuli samalla mainos tilaisuudesta. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan! 

Huhtikuun lukupiiritapaamiseen olimme valinneet kirjailijavierailun kirjan Valosta rakentuvat huoneet. Mutta kävi niin, että kirjakeskustelulle jäi valitettavasti hyvin vähän aikaa, koska halusimme käyttää aikaa tilaisuuden järjestelyjen suunnitteluun. Ennätimme vaihtaa ajatuksia kirjasta vain vajaan puolen tunnin ajan. Sitten kuuluikin kirjaston kuulutus: kirjasto suljetaan viiden minuutin kuluttua. 

Wivi Lönn oli merkittävä suomalainen arkkitehti, jota voidaan pitää naisarkkitehtikunnan uranuurtajana. Hän oli ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. 

"Eikä hän näytä Olivialta." (s. 14)

Mietimme, millainen Wivi Lönn oli ihmisenä. Olisimmeko pitäneet hänestä? Wivi oli mielestämme kovin päättäväinen. Tarmokkuus näkyi jo alle kouluikäisessä Wivissä. Innokkaasti hän piirsi ja mittasi kotitaloaan ja suunnitteli jopa leikkimökin. Tulevaisuus piirtyi pienen tytön mielessä selvänä, arkkitehti hänestä tulee. Esikuvana ja innoittajana toimi ensimmäinen arkkitehtitutkinnon suorittanut nainen Signe Hornborg. Määrätietoisuudesta oli kyse siinäkin, kun pikku-Wivi halusi vaihtaa nimensä. Hän ei halunnut olla Olivia, hän halusi olla Wivi. 

"Hänestä tulisi arkkitehti." (s. 39)

Wivi pääsi opiskelemaan Tampereen Teollisuuskouluun ja myöhemmin Polyteknilliseen päämääränään arkkitehdin tutkinto. Merkittävä rooli opintojen toteutumisessa oli Wivin perheellä. Sekä isä että äiti tukivat Wivin opintoja. Miehensä kuoltua äiti joutui moneen tukalaan tilanteeseen hankkiessaan rahaa Wivin koulutukseen, mutta aina hän onnistui siinä. "Ja olen vannonut, että omat tyttäreni saavat opiskella ihan mitä tahtovat." (s. 35) Wivi sanoikin, ettei näin hyvää äitiä ollut kenelläkään.

"Aion perustaa oman toimiston." (s. 47)

Valmistumisensa jälkeen Wivi työskenteli ensin piirtäjänä, mutta sellaiseksi hän ei halunnut jäädä. Wivin ensimmäinen iso työ oli Tampereen kaupungin tilaama suomalaisen tyttökoulun uudisrakennuksen suunnittelu. Ennen kuin Wivi ryhtyi työhön, hän matkusti Konkordia-liiton apurahan turvin Skotlantiin tutustumaan kouluratkaisuihin. Matkalla hän omaksui tärkeitä elementtejä, jotka olivat nähtävissä monissa hänen töissään läpi uran. Koulurakennuksiin Wivi suunnitteli valoisia auloja, huviloihin verantoja ja puutarhoja. Lähtökohtana kaikissa rakennuksissa oli käytännöllisyys. Ja kaiken tärkeintä oli valo. "Ilman valoa ei ole arkkitehtuuria, valo korostaa rakennetta, tuo muodot ja värit esiin. Hän muistuttaa itselleen, että on huomioitava valon tulosuunta ja intensiteetti sekä valon määrän muutokset eri vuorokaudenaikoina. Miten valo kiertää rakennuksessa, miten se mahdollistaa erilaiset tila- ja värikokemukset." (s. 64).

"Pikkuneitimme piirtää kuin mies."

Jo alusta alkaen Wivi tiesi, että hänellä tulee olemaan haasteita miesvaltaisella alalla. Niin hänellä olikin, aivan kuten monella muullakin edistyksellisellä naisella tuohon aikaan, vaikkapa Minna Canthilla. Mieleen tulee myös Albert Einsteinin vaimo Mileva Marić, josta kertovan Marie Benedictin fiktiivisen teoksen Rouva Einstein (Sitruuna 2020) luimme lukupiirissämme (linkki). Mutta niin Wivi kuin myös Minna Canth vastasivat haasteeseen ja tekivät molemmat merkittävän uran. Wivin suunnittelemista rakennuksista merkittävä osa on Tampereella ja Jyväskylässä. Yhteistyössä Armas Lindgrenin kanssa Wivi suunnitteli Helsingin Uuden Ylioppilastalon ja Tallinnan Estonia-teatterin.

Wivi ei koskaan perustanut perhettä. Sen sijaan hän tapasi Hanna Parviaisen, iloisen ja elämäniloisen naisen. Hannan kanssa Wivi matkusteli paljon ja jakoi loppuelämänsä hänen kanssaan. Wivin viimeiseksi työksi jäi Savonlinnan NMKY:n Hospitz-talo v. 1929-30. Silloin Wivi oli liki 60-vuotias.

Luimme kirjaa todella mielellämme. Kieli on sujuvaa, paikoittain kauniin runollista. Wivi tulee lukijalle läheiseksi ja eläväksi. Valokuvaliitettä Wivin suunnittelemista rakennuksista, ainakin joistakin, olisimme kaivanneet. Annoimme kirjalle arvion 4,25 (asteikko 1-5).

Tervetuloa Pirkko Soininen 10.5.2022 Raumalle!