keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Helmikuussa luetut

Rauman talvea

Niin ollaan jo maaliskuussa. Kevät lähestyy ja aurinko paistaa. Kevään tulosta voisi iloita, ellei mielessä jyskyttäisi huoli Ukrainan kansasta.

Helmikuussa luin 12 kirjaa, joista kolme oli kotimaista kaunoa ja yhdeksän ulkomaista kaunoa. 

Kotimainen kauno:

Anu Patrakka: Katumuksen kallio. Into. 2022.
Merja Mäki: Ennen lintuja. Gummerus. 2022.
Eija Laine: Kivun alla. Books on Demand. 2021.
Ulkomainen kauno: 

Delia Owens: Suon villi laulu. WSOY. 2020.
Colson Whitehead: Harlem Shuffle. Otava. 2022.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.  Johnny Kniga. 2013.
1. Rakkaus. Äänikirja.
2. Sairaus.  Äänikirja.
3. Kuolema. Äänikirja.
Hillary Rodham Clinton & Louise Penny: Terrorin valta. Bazar. 2022.
J. D. Salinger: Franny ja Zooey. Tammen keltainen kirjasto. 2010.
Heather Morris: Kolme sisarta. Aula & Co. 2022.
Lisa Jewell: Näkymätön tyttö. WSOY. 2022.

Lukupiirikirjoja oli Owensin Suon villi laulu ja Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.

Parhaimpiin lukukokemuksiin valikoituu neljä kirjaa: Delia Owensin Suon villi laulu, Merja Mäen Ennen lintuja, Colson Whiteheadin Harlem Shuffle ja Heather Morrisin Kolme sisarta



Mitä muuta helmikuussa? 

Alkukuussa kävin Savonlinnassa ja Joensuussa ihmettelemässä lumen määrää. Sitä oli ihan hemmetin paljon. Ja lisää on tullut senkin jälkeen.

Tässä kaivettiin Kristan hautakivi esille. Lunta oli lähes metrin verran.

Ja kävimme 23 tunnin risteilyllä Viking Gracella. Vietettiin miehen synttäreitä ja tyttären perhe oli mukana. Oli kiva!


Maarianhaminassa



                                                      Hyvää maaliskuuta! Hyviä lukukokemuksia! 
                                                     


7 kommenttia:

  1. Olet taas lukenut paljon!
    Mietin sitä, miten paljon lohtua tämä aurinkoinen sää ja kevään lähestyminen tuo. Onneksi nyt on tämä eikä vuoden pimeät loppuviikot, jotka olisivat tällaisten huolten täyttämänä todella raskaat. Auringon paistaessa ja muuttolintujen saapuessa usko elämään on korkealla.
    Voi hyvänen aika, tuo hautakivikuva kertoo lumen määrästä. Miten ihmeessä edes löysitte sen, kun kaikki hautarivit ovat aivan lumen peitossa! Hauta näyttää liikuttavan pieneltä tuolla hangen syvyyksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Saila. Kevät tuo mukanaan uskoa huomiseen. Pohjois-Karjalassa on todellakin hirvittävän paljon lunta. Liekö koskaan ollut näin paljoa silloin kun me asuttiin siellä.

      Poista
  2. Paljon olet tosiaan lukenut!
    Lunta täällä Itä-Suomessa tosiaan riittää, kohta ei sekaan mahduta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmikuu oli hyvä lukukuukausi. Ja niin hyviä kirjoja! Tulemme runsaan viikon päästä ihmettelemään lumen paljoutta sinne Joensuuhun.

      Poista
  3. Siitä on hirmu kauan ku oon ite viimeksi käyny risteilyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kävimme viime keväänä samaisella 23-tunnin risteilyllä, mutta Siljalla. On se vaan niin jännä, miten virkistävää on tuollainen lyhytkin risteily. Paljon oli nyt porukkaa, kun oli talviloma.

      Poista
  4. Paljon olet lukenut. Tuo lumen määrä on huima. Yritin käydä sukulaisten haudalla Etelä-Karjalassa. Oli liian pieni lapio mukana, kun sille hautarvistölle ei edes mennyt polkua. Eikä hautakivistä näkynyt kuin pikkuinen huippu, jos sitäkään. Oli pakko luovuttaa.

    VastaaPoista