Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia

Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia. Otavan kirjasto. 2025. Englanninkielinen alkuteos Dream Count. Suomentanut Cristina Sandu. Etukansi Jo Thomson. 534 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Unelmia kuvaa neljän afrikkalaisen naisen elämää Yhdysvalloissa pandemian aikana. Naisten elämänpiirit ja -tarinat sekä sosiaaliset maailmat leikkaavat ja limittyvät toisiinsa. Romaani kertoo naiseudesta, ystävyydestä ja rakkaudesta, joista löytyy naisia yhdistäviä kosketuspintoja. Kaikkia heitä yhdistää maahanmuutto, kaikki he ovat muuttaneet Afrikasta USA:han. Jokaisella naisella on kirjassa oma, useita lukuja käsittävä osio. Viimeinen osio sitoo kaiken yhteen.

Kirjan naisia yhdistää Chiamaka eli Chia, nigerialainen igbonainen. Hän tulee varakkaasta perheestä, eikä rahasta todellakaan ole puutetta. Chia haluaa kirjoittaa ja on päätynyt kirjoittamaan matkakirjoja. Pandemian alkaessa hän on 44-vuotias sinkkunainen. Aikuistunut Chia alkaa muistella miesystäviään. Menneet suhteet ja niiden täyttymätön potentiaali ovat jääneet Chian ajatuksiin ja tunteisiin. "Menneitä muistellessani tulvahdin täyteen kaipuuta. En tiedä kummasta se alkoi - saiko kaipuu minut googlaamaan menneisyyteni miehiä, vai hukuinko kaipuuseen googlailtuani menneisyyteni miehiä." Ensin oli korealainen poika musiikin kurssilta. Sitten tuli Darnell. Miten ihmeessä älykäs nainen oli sokeasti ihastunut teeskentelevään akateemikkoon Darnelliin, joka ei juuri tuntunut olevan koskaan läsnä? Sitten tuli Chuka, joka oli kyllä vakaa ja loistava sängyssä, mutta suhde ei kuitenkaan toiminut. Lyhyeksi jäi suhde myös naimisissa olleen brittimiehen kanssa.

Chian paras ystävä on Zikora, menestyvä uralleen omistautunut lakinainen. Zikora on nuoren afrikkalaisen naisen perikuva, joka haluaa hyvän uran, hienot katoliset häät, hyvän avioliiton ja kaksi tai kolme lasta. Avioliittoaikeet eivät mene suunnitelmien mukaisesti. Yht'äkkiä Zikora huomaa olevansa raskaana, mutta lapsen isä ei halua enää tavata häntä.

Omelogor on Chian serkku. Hän on rohkea ja voimakastahtoinen liikenainen. Koska hänen pankkinsa Nigeriassa oli ollut täysin korruption vallassa, myös Omelogor päätti hyödyntää tilannetta. Hän perusti operaation Robyn Hood ja salakuljetti yritysavustuksia nigerialaisille naisille. Sittemmin Omelogor tuli USA:han jatko-opiskelijaksi tutkimaan pornografiaa. Hän pitää Vain miehille -blogia. Blogissaan hän kirjoittaa: "Mikä amerikkalaisten geeneissä ja kulttuurissa saa heidät luulemaan, että he voivat sanella kaikkien muiden ajatukset? En tiennytkään, että tässä maailmassa on ihmisryhmä, joka kokee olevansa ehdottoman oikeutettu kontrolloimaan muiden ihmisten ajatusmaailmaa."  

Kadiatou on Chian taloudenhoitaja. Kadi on ainoa neljästä naisesta, jolla ei ole omaisuutta turvanaan. Hän on kamppaillut elämästään, ensin Guineassa ja sitten USA:ssa. Hän tekee kaikkensa antaakseen tyttärelleen hyvän elämän. Mutta asiat muuttuvat, kun Kadille tehdään seksuaalista väkivaltaa ja hän joutuu kärsimään amerikkalaisen oikeusjärjestelmän tekopyhyydestä. Kadin tapauksesta tulee kirjan naisia yhdistävä tekijä. Adichie oli ammentanut osan Kadin tarinasta ​​tosielämän tapauksesta. Kadin tarinan olisin mielelläni lukenut itsenäisenä romaanina.

Adichie on ollut yksi suosikkikirjailijoistani jo Puolikas keltaista aurinkoa -teoksesta (Otava 2009) lähtien. Eikä hän nytkään petä. Lyhyesti: Upea ja vaikuttava kirja omaperäisistä naisista, joiden seurassa todella viihdyin. Paksu kirja, täynnä ristikkäisiä juonikuvioita, dramaattinen, mutta ei juonellinen. Adichien kirjoitustyyli on vetävä, juuri sellainen, mitä kirjailijan aiempien kirjojen perusteella voi odottaa. Jokainen lause on harkittu ja hyvin muotoiltu. Kirjassa vuorottelevat raivo, myötätunto ja toivo. Lisäksi täytyy olla jotakin, josta unelmoida. Pidin paljon politiikkaa, Afrikkaa ja kulttuuria käsittelevistä osioista. Cristina Sandulle kiitos kirjan taidokkaasta suomennoksesta. 

Chimamanda Ngozi Adichie oli mukana Helsinki Lit -tapahtumassa tänä keväänä.