Douglas Stuart: Johnin poika John

 

Douglas Stuart: Johnin poika John. WSOY. 2026. Englanninkielinen alkuteos John of John. Suomentanut Laura Jänisniemi. Kannen suunnittelu: Stuart Wilson, Picador Art Department. 461 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat sijoittuvat karuun ja tuuliseen Falabayn kylään, joka sijaitsee Harrisin saarella Skotlannin Ulko-Hebrideilla. Kirjan päähenkilö 22-vuotias John-Calum "Cal" Macleod oli ollut onnekas ja oli päässyt opiskelemaan tekstiilialan opistoon mantereelle Edinburghiin. Mutta töitä ei ole löytynyt, ja isänsä pyynnöstä Cal palaa neljän vuoden jälkeen takaisin kotisaarelleen. 

Falabayn kylä on pieni, Macleodeilla on vain kaksikymmentäkuusi naapuria. Ilmapiiri on voimakkaan uskonnollinen. Saaren asukkaat saavat elantonsa lampaiden kasvatuksesta, kalastuksesta ja tweedin kudonnasta. Calin isä on taitava kutoja. "Saarilla kangas piti kutoa käsin ja käyttövoima tuottaa jaloilla; kutoa kotona täsmälleen samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten." Lisäksi isästä on tullut hartaan uskonnollinen hänen vaimonsa jätettyä hänet. Isä toimii esilaulajana presbyteerikirkon jumalanpalveluksissa. Calin isoäiti Ella asuu yhdessä Calin isän kanssa. 

Cal palaa mantereelta lapsuuden maisemiinsa. "Täällä, Skotlannin laidalla, hän oli lapsena ollut onnellinen. Hän oli saanut vapaasti vaellella rannoilla ja kukkuloilla. Ja vaikka hän ei ollutkaan pystynyt uskomaan kaikkea, mitä Raamatussa sanottiin, hän oli tuntenut itsensä pieneksi ja mitättömäksi ja ymmärtänyt että Jumalan, joka oli luonut tämän kaiken, oli pakko olla paljon suurempi kuin hän. Vasta teininä hänestä oli alkanut tuntua, että hän oli suurempi ja että maailma hänen ympärillään oli käynyt liian pieneksi." 

Calin paluu saarelle on ristiriitainen. Hänestä tuntuu, että mikään saarella ei ole muuttunut. Ehkä suurin muutos on tapahtunut hänessä itsessään. Vanhoilliset saarelaiset, erityisesti isä, paheksuvat Calin risaisia Converse-tennareita ja pitkää tukkaa. Cal yrittää löytää paikkansa uudestaan sieltä, missä hän asui nuorena. Se on vaikeaa. Calia vieroksutaan, aiemmin hyvä ystävä Doll, jonka kanssa Calilla oli ollut ensimmäisiä hataria homoseksuaalisia kokemuksia, ei nyt halua olla missään tekemisissä Calin kanssa. Cal yrittää löytää homoseuraa kirjeenvaihtopalstan kautta, mutta suhde ei lähde kantamaan. 

Jännitteitä syntyy heti isän kanssa. Molemmilla on salaisuutensa. Cal salaa seksuaalisuutensa isältään, kun taas John hautoo omia kiellettyjä halujaan tietäen, että uskonnollinen dogmi tuomitsee hänet. Lukija tutustuu myös joihinkin saarelaisiin: viehättävään Islaan ja Innes MacInnesiin, joka tahtoisi lähteä pois saarelta yhdessä Johnin kanssa. Ehkä John olisi halukas, mutta hänellä ei ole siihen rohkeutta.

Kirjan teemoja ovat Irlanti, karu ja kaunis luonto, rakkaus, homoseksuaalisuus, maskuliinisuus, uskonto ja tweed. Nämä kaikki Stuart kietoo taitavasti yhteen ja kuvaa kyläläisten elämää mielenkiintoisesti ja uskottavasti. Kivan lisämausteen antaa kirjassa satunnaisesti käytetty gaelin kieli. Lukija pystyy tuntemaan riepovan tuulen, märän lampaanvillan ja turpeen tuoksut. Kylän karut maisemat ovat kuin suora heijastus asukkaiden sisimmästä – yksinäisestä, perinteille uskollisesta ja tyynen karusta. Läpi romaanin köyhyys leijuu monen kotitalouden yllä. Henkilöhahmot ovat harkiten rakennettuja ja jokainen lause loppuun asti mietitty.

Douglas Stuartin Shuggie Bain, joka sai Booker-palkinnon vuonna 2020, oli minulle todella mieluista luettavaa. Myös Johnin poika John vei mennessään ja tiesin jo heti kirjaa aloittaessani, että käsillä on merkittävä lukukokemus. Kirja valittiin Oprah Winfreyn kirjaklubiin toukokuussa 2026. Stuart teetti ja lahjoitti Oprahille ainutlaatuisen, käsin kudotun Harris Tweed -kankaan, jonka värit oli suunniteltu Oprahin koirien mukaan.  

Douglas Stuart: Shuggie Bain

Douglas Stuart: Shuggie Bain. WSOY. 2022. Englanninkielinen alkuteos Shuggie Bain. Suomentanut Laura Jänisniemi. 496 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sanottiin ettei Thatcher enää kaivannut rehellisiä työmiehiä, pääministerin mukaan tulevaisuutta olivat teknologia ja ydinvoima ja yksityinen terveydenhuolto. Teollisuuden päivät olivat luetut, ja Clyden varustamon ja Springburnin konepajan luurangot lojuivat kaupungin laitamilla kuin mädäntyneet dinosaurukset. Oli vuokrakasarmeittain nuoria miehiä, joille oli luvattu ammatti samalta alalta kuin isällään ja joilla ei nyt ollut mitään tulevaisuutta. Miehet olivat menettämässä miehuutensa." 

"Thatcher, liitto ja paskapää"

Shuggie Bain -romaanin tapahtumaympäristö on kiinnostava. Päähenkilö Hugh Shuggie Bain kasvaa teini-ikäiseksi nuoreksi mieheksi Glasgow'ssa Skotlannissa1980-luvulla, jolloin Glasgow oli monelle työikäiselle ankea paikka asua. Margaret Thatcherin politiikan rakennemuutos heijastui kaikkialle kaupunkiin. Tehtaita ja hiilikaivoksia oli suljettu, ja edessä oli massatyöttömyys.  Toivottomuus ja näköalattomuus hallitsivat ihmisten elämää. Huumeet olivat ilmestyneet kuin tyhjästä katukuvaan. Sosiaalitoimiston jakamat tuet olivat monille kaupunkilaisille elintärkeitä.

Uskonto jakoi kaupungin jalkapalloa ja kouluja myöten. Skotlanti oli ja on yhä edelleen jalkapalloilun suurmaa. Jalkapalloa seurattiin, jokaisella oli oma suosikkijoukkueensa uskonnon mukaan. Tunteet olivat vahvasti mukana. Oli Celtic ja Rangers, Celtic katolilaisille ja Rangers protestanteille. 

Agnes, 39 vuotta, on eronnut. Ex-mies oli melko kunnollinen katolilainen. Myös Agnes itse on katolilainen.  Uusi aviomies taksikuski "Iso-Shug Bain oli vaikuttanut niin hohdokkaalta katolilaiseen verrattuna. Hän oli ollut turhamainen tavalla, joka oli sallittu vain protestanteille, näyttävä pinnallisessa vauraudessaan, punakka ahmimisesta ja tuhlailusta". Lapsia on kolme. Alexander ja Catherine ovat edellisestä avioliitosta. Shuggien isä on Iso-Shug. Asunnon puutteessa Agnes, lapset ja uusi aviomies muuttavat Agnesin vanhempien jo entuudestaan pieneen asuntoon, kaupungin vuokratalon 16. kerrokseen Sighthillin kaupunginosassa Clyde-joen pohjoispuolella. Agnes ja Shug menevät naimisiin, mutta Agnesin vanhemmat eivät hyväksy parin avioliittoa, koska on enemmän kuin väärin naida vääräuskoinen.   

"Kun liha irtosi luusta, Agnes huusi kivusta."

Mutta elämä ei asetu paikoilleen. Agnes saa aina olla huolissaan. Aviomies on öitä poissa, pitää yllä vieraita suhteita ja on kotona hyvin väkivaltainen. Agnes tuntee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi. Agnesin pelastus on pullo.   

"Mikset sä rakastanu mua niin paljon, että olisit ollu juomatta?"

Agnes on onnellinen, kun aviomies ilmoittaa, että hän on löytänyt perheelle uuden vuokra-asunnon. Paikka on Pitheadisssa, hylätyn hiilikaivoksen kyljessä tiettömien teiden takana. Kaikki alueen asukkaat tuntuvat olevan sukua toisilleen. Alue on varsin ankea, on turvesuo ja vaarallinen hylätty tehdasalue. Kun perhe pääsee matkalaukkuineen uudelle asunnolle, he voivat vain todeta, että asunto on surkea, huonosti rakennettu, homeinen ja hyvin pieni. Yht'äkkiä Shug tokaisee Agnesiin katsomatta: "Mä en voi jäädä tänne." Niin mies lähtee - noin vain - ja muuttaa naisystävänsä luo. Aluksi Shug käy öisin Agnesin luona, silloin kun lapset ovat jo nukkumassa. Muutaman hätäisen yhdynnän jälkeen Shug nousee ja lähtee. Vaikka lapset haluavat heidän muuttavan ankeista olosuhteista takaisin Agnesin vanhempien luo, Agnes ei halua, koska hän tuntee, että vain tänne Shug tulee. 

Mutta vaikka kuinka Agnes odottaa, Shugin käynnit harvenevat ja loppuvat kokonaan. Yhä useammin tiskialtaan salpa naksahtaa ja lapset pystyvät laskemaan, kuinka monta huikkaa Agnes on ottanut. Usein Agnes juo koko päivän. Mutta sekään ei tuo Shugia takaisin.

Rakkaudesta äitiin

Päivittäin alakouluikäinen Shuggie hoitaa äitiään, hoivaa tätä humalaista naista, pyyhkii oksennukset, riisuu hameen, sukkahousut, puseron, rintsikat ja laittaa nukkumaan. Shuggie pyytää ja anoo äitiään olemaan juomatta. Äitiä yritetään suojella, ettei hän tekisi mitään pahaa itselleen. Aamuisin Shuggie piilottaa pillerit kylppäristä ja veli ottaa partaterät mukaan töihin. Shuggie kyllä käy koulua, mutta hänellä on paljon poissaoloja, koska hän kokee tehtäväkseen olla kotona ja huolehtia humalaisesta äidistään. Silloin, kun hän menee kouluun, hän tuntee olonsa raskaaksi, koska koskaan ei tiedä, mitä kotona odottaa. Shuggie ottaa myös tehtäväkseen käydä hakemassa sosiaalitoimiston tuet, jotta äiti ei käytä kaikkia tukia alkoholiin. 

Eikä koulussa muutenkaan ole kiva käydä, sillä siellä ja myös vapaa-aikana Shuggieta kiusataan. Shuggie on erilainen, hän tietää sen itsekin. Hän ei kävele kuin miehet ja Shuggien ääntä pilkataan naismaiseksi. Eivätkä tytötkään kiinnosta häntä.  

Huonosta kunnostaan huolimatta äiti haluaa pysyä kauniina, hyvin hoidettuna ja kauniisti vaatetettuna. "Hän kiipesi joka päivä haudastaan meikit naamassa ja hiukset laitettuina ja piti päänsä pystyssä. Nolattuaan itsensä juovuksissa hän nousi seuraavana päivänä ylös, puki parhaan takin ylleen ja kohtasi maailman silmästä silmään. Kun hänen mahansa oli tyhjä ja lapsilla oli nälkä, hän laittoi hiuksensa kauniisti ja antoi maailman kuvitella ihan muuta." 

On tapahtumien kulussa myös toivon hetkiä. Monen alkoholitäytteisen vuoden jälkeen Agnes menee AA-kerhoon ja pystyykin olemaan juomatta peräti vuoden. Mutta sitten taas mennään, ja lujaa mennäänkin. Satunnaisista miestuttavuuksista Agnes etsii lohtua, vaikkakin hän tietää, että miehet tulevat vain yhdessä tarkoituksessa. Uusi rakkauskin löytyy, kunnollinen, vakaa ja vilpitön Eugene, joka vie Agnesin uusiin, upeisiin paikkoihin, kuten kantrimusiikkipaikka GrandOleOpryyn. Mutta sekin suhde loppuu, kun Eugene toteaa: "En tykkää susta sillon kun oot päissäs." 

"Luvataanhan olla upouusia ihmisiä."

Kun vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet pois kotoa, Agnes ja Shuggie muuttavat East Endiin aloittamaan uutta elämää, kuten he molemmat yrittävät uskotella. Mutta alkoholi on ottanut vallan eikä mikään pysty pelastamaan Agnesia, ei edes Shuggien rakkaus.

Niin kirjan tapahtumat kuin Glasgow veivät minut mukanaan heti ensimmäisiltä sivuilta saakka. Käytyäni pari kertaa Skotlannissa minusta on tullut todellinen Skotlannin ystävä ja niin mielelläni sujahdin Glasgow'n tunnelmiin tässäkin kirjassa. Glasgow'n 1980-luvun ankea kaupunkikuva ja ihmisten toivottomuus tulevat konkreettisesti esille etenkin kirjan alkuosassa. Olisinkin toivonut, että yhteiskunnallisilla teemoilla olisi ollut suurempi paino myös kirjan loppupuolen tapahtumissa.

On hellyttävää kokea pienen pojan loputon usko ja rakkaus äitiään kohtaan. Miten lukija toivookaan, että äiti paranisi ja parempi elämä voisi alkaa. On vaikea ymmärtää, että pojan rakkaus äitiä kohtaan on niin suurta, että poika ei pysty näkemään tulevaisuuden toivottomuutta. Kirjailija kertoo, että kirja on selviytymistarina, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Ehkä kirjailijan omista kokemuksista kumpuaa syvä ymmärrys lapsen ja päihteitä käyttävän äidin väliseen suhteeseen. Kirja on Stuartin esikoisromaani, jota hän oli työstänyt kymmenen vuotta. Kirja sai Booker-palkinnon vuonna 2020. Booker-palkinto, joka on arvoltaan 50 000 puntaa, on yksi englanninkielisen kirjallisuuden merkittävimpiä palkintoja. Kirja on todellakin palkintonsa ansainnut, niin tiheätunnelmainen, liikuttava ja mukaansatempaava tämä teos on. Kirjassa on paljon surua, mutta on myös toivoa, rakkautta ja ystävyyttä. Iso kiitos kuuluu suomentaja Laura Jänisniemelle, jolle käännöstehtävä ei ole ollut helppo, sillä Stuart on kirjoittanut kirjan Glasgow'n murteella.

Douglas Stuart osallistui Helsinki Lit -tapahtumaan  tänä keväänä.