Wingate Lisa: Haltialapset

 

Lisa Wingate: Haltialapset. Sitruuna. 2025. Englanninkielinen alkuteos Shelterwood. Suomentanut Elina Salonen. 439 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Haltialapset on kiinnostava ja otteessaan pitävä lukukokemus monestakin syystä. Ensinnäkin, kirja sisälsi minulle uutta ja yllättävää tietoa USA:n alkuperäiskansojen historiasta. Kirjailijan huomautukset antavat lisävalaistusta kirjan tapahtumille. Toiseksi, tarina vei minut mukanaan jo ensi sivuilta alkaen. Toivoin onnea sekä Olivelle, joka käytti kaiken kekseliäisyytensä selviytyäkseen vaarallisesta matkasta halki vuoriston että Valerielle, joka etsi rauhallista elämää itselleen ja pojalleen. Kolmanneksi, luen todella mielelläni Lisa Wingaten laadukasta ja helposti luettavaa tekstiä. 

Oklahomaan sijoittuvat tapahtumat etenevät kahdella aikajanalla. Toisella aikatasolla eletään vuotta 1909, jolloin Olive eli Ollie,  haavoittuvainen 11-vuotias tyttö, elää väkivaltaisen isäpuolensa ja alkoholisoituneen äitinsä sekä kahden choctaw-tytön kanssa. Kun Olive huomaa, että toinen perheen choctaw-tytöistä, 13-vuotias Hazel katoaa, hän tietää, että isäpuoli on vastuussa tytön katoamisesta. Olive ei aikaile, hän sieppaa mukaansa 6-vuotiaan Nessan ja pakenee tavoitteenaan kulkea halki karun ja vaarallisen Winding Stair -vuoriston. Matkaaminen on rasittavaa ja vaarallista. Vaikka Olive on nokkela ja sinnikäs etsiessään ruokaa ja suojaa, lapset joutuvat moniin vaaratilanteisiin. Pian tytöt kohtaavat muita kodittomia lapsia, joista Olive haluaa huolehtia. Oliven johdolla lapset asettautuvat paikkaan, jonka he nimeävät Suojusmetsäksi. He kalastavat, keräävät luonnonantimia ja yrittävät tulla toimeen. 

Vuonna 1990 tapaamme puistonvartijan nimeltä Valerie, joka miehensä odottamattoman kuoleman jälkeen haluaa aloittaa rauhallisen elämän pienen poikansa kanssa uudessa kansallispuistossa. Pidin paljon Valeriesta samoin kuin hänen hauskasta Charlie-pojastaan. Pian Valerien aloitettua uudessa työssään käy ilmi, että teini-ikäinen retkeilijä on kadonnut kansallispuiston alueella. Ja kun eräästä lähiluolasta löytyy kolmen lapsen luut, Valerie alkaa tutkia alueen historiaa yhdessä choctow-heimon poliisin kanssa. Valerie on aloitteellinen ja rohkea nainen, eikä anna periksi, vaikka asiat eivät heti selviä. Vähitellen alueen synkkä historia alkaa nousta esiin.  

Lisa Wingaten teos vie lukijan kiehtovalle matkalle, joka on sekä opettavainen että jännittävä. Alkuun tarinan eteneminen oli hieman hidasta ja asioissa oli turhaa toistoa, mutta tarinan jännite kasvoi tarinan edetessä. Loppua kohti kirja tempaisi mukaansa niin, että sitä ei malttanut laskea käsistään. Alusta pitäen oli lukijalle selvää, että kaksi aikatasoa yhdistyvät. Niin tapahtuikin, mutta todella yllättävällä ja koskettavalla tavalla. 

Oli kiinnostavaa lukea Oklahoman varhaisesta itsenäistymisestä ja puistonvartijan tehtävistä. Eniten minua kuitenkin viehätti se, miten kirja käsittelee alkuperäiskansojen asemaa – teemoja, jotka saavat lukijan pohtimaan historiaa syvemmin. Kirjailijan huomautuksissa käy esille, että kirjan tapahtumat pohjautuvat tositapahtumiin. Wingate on tehnyt laajaa taustatutkimusta, mikä näkyy teoksen autenttisuudessa ja tarkkuudessa. Kirjasta löytyy myös historiallisia henkilöitä, kuten Kate Barnard, joka taisteli kodittomien lasten oikeuksien puolesta ja pyrki suojelemaan heitä.

Wingatelta on aiemmin suomennettu teokset Ennen kuin olimme sinun (Sitruuna 2020) (linkki) ja Kadonneiden rakkaiden kirja (Sitruuna 2023) (linkki). Haltialapset on vankka lisä Lisa Wingaten historiallisen fiktion kokoelmaan tarjoten lukijalle koskettavan ja tunteisiin vetoavan lukukokemuksen. 

Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja

Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja. Sitruuna. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Book of Lost Friends. Suomentanut Elina Salonen. 461 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sota oli edelleen käynnissä, ihmisiä säntäili sitä pakoon ja me yritimme raapia elantoamme Texasin villistä maaperästä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta palata etsimään sukulaisiani. Olin lapsi vailla perhettä. Lopulta pakopaikkaamme saapui pohjoisvaltojen sotilaita, jotka ilmoittivat sodan päättyneen Texasissakin ja pakottivat Gossettit lukemaan vapautusjulistuksen ääneen. Me orjat saisimme vastedes mennä minne mielimme."

Wingaten Kadonneiden rakkaiden kirja nojaa historiallisiin faktoihin fiktion keinoin. Tarina vuorottelee kahden aikajanan välillä. Molempien aikajanojen tapahtumat sijoittuvat Augustineen, pieneen Mississippi-joen kaupunkiin Louisianassa. Tapahtumat liittää yhteen Gossettin perhe.   

Louisiana 1875. Sisällissodan päättymisestä on kymmenen vuotta. Kirjan johdatteleva alkuosa on melko pitkä, mutta tarina saa vauhtia, kun kolme nuorta naista lähtee vaaralliselle matkalle kohti Texasia. Lavinia on plantaasin omistajan hemmoteltu perillinen, Juneau Jane on omistajan rakastajattaren vapaana syntynyt tytär, siis Lavinian sisarpuoli, sekä kolmantena on Lavinian entinen orja Hannie Gossett. Nuorten naisten huolenaiheet ja motiivit matkalle lähtöön ovat erilaiset. Plantaasin omistaja on kadonnut jonnekin Texasiin. Tyttäret Lavinia ja Juneau Jane haluavat löytää hänet ja varmistaa taloudellisen asemansa sekä perintönsä, kun taas Hannien toiveena olisi löytää äitinsä ja kahdeksan sisarusta, jotka myytiin ennen orjuuden loppumista eri paikkakunnille Louisianassa ja Texasissa. Hannie ei ole nähnyt heitä kymmeneen vuoteen.

Matka on vaarallinen ja he kohtaavatkin häikäilemättömiä vartijoita ja yhä edelleen voitosta haaveilevia sotilaita. Matkan varrelle osuu kirkko. Seinillä on lehtien Kadonneet rakkaat -ilmoituksia, joissa etsitään kadonneita omaisia. 

Louisiana 1987. Benedetta Silva on valmistunut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Hän saa ensimmäisen opettajan paikkansa Augustinesta. Kaupunkilaiset ovat epäluuloisia uutta opettajaa kohtaan. Niin ovat myös oppilaat, joista suurin osa on kaupungin köyhän osan tummaihoisia. Pian Benedetta huomaa, että koulussa on aivan riittämättömät resurssit, henkilökunta on apaattista eikä oppilaita tunnu kiinnostavan mikään muu kuin tuntien häirintä tai poissaolo tunneilta. Benedetta haluaa saada oppilaat kiinnostumaan kaupungin paikallishistoriasta.  

Kuten on odotettavissa, kaksi juonilinjaa yhdistyvät. Tarinoita yhdistää Gossettin perhe. Käy ilmi, että opettaja Benedetta Silva asuu vuokra-asunnossa, joka oli osa Gossettin viljelmää, jossa Hannie aikoinaan asui.

Kadonneiden rakkaiden kirja viestii historian tuntemisen tärkeydestä. Tarinaa kantavat voimakkaat ja sinnikkäät naiset. Kirja tarjoaa kiinnostavan näkökulman orjuuteen USA:n etelävaltioissa. Sisällissodan päätyttyä Kadonneet rakkaat -ilmoituksissa tulee koskettavasti esille toivo saada yhteys kadonneisiin omaisiin, monesti eri paikkoihin myytyihin orjiin. Esimerkiksi näin: 

"Arvoisa toimittaja, etsin tietoa naisesta nimeltä Caroline, joka asui intiaaniterritoriossa cherokee-kansan parissa. Hänet osti John Hawkins -niminen mies tai tunnetummin Kierosilmä-Smith, joka kuljetti hänet Texasiin ja myi edelleen. Carolinen koko perhe kuului Delanoseille, ennen kuin heidät erotettiin toisistaan ja myytiin." Tällaiset ilmoitukset toimivat tuon ajan some-kanavina.

Pidin todella paljon Wingaten edellisestä suomennetusta teoksesta Ennen kuin olimme sinun (Sitruuna 2020) (linkki). Kadonneiden rakkaiden kirjassa on paljon samaa, tarina on surullinen  ja sydäntäsärkevä, mutta on myös täynnä optimismia ja iloa. 

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

 

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun. Sitruuna kustannus. 2020. Englanninkielinen alkuteos Before We Were Yours. Suomentanut Hilla Hautajoki. 473 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Nielaisen kurkussani polttelevan palan, ja se asettuu mahaani. Iltapäiväkatselmukseen? Taidan tietää, mitä se tarkoittaa. Olen nähnyt muutaman kerran täällä vierailleita vanhempia. He odottavat kuistilla, ja sitten hoitajat tuovat heille heidän lapsensa näytille pestyinä, puettuina ja kammattuina. Vanhemmat tuovat lahjoja ja halaavat ja itkevät kun heidän täytyy lähteä. Sen täytyy tarkoittaa iltapäiväkatselmusta." (s. 172)

Rill 

On vuosi 1939. Paikka on Memphis, Tennessee. Fossin perhe, äiti Queenie, isä Briny ja heidän viisi lastaan elävät vaatimatonta, mutta onnellista ja jopa taianomaista elämää Arcadia-asuntolaivassa Mississippi-joella. Briny-isä toteaa, että "joessa on taikaa, ja se pitää huolta ihmisistään nyt ja aina." (s. 26) Hyväntuulinen ja nauravainen Queenie-äiti on perheen sydän. Perheen matkatessa asuntolaivalla joenvarsikaupungista toiseen äiti laulaa vanhoja lauluja lasten kanssa. Mutta sitten tapahtuu jotakin, jonka jälkeen mikään ei ole enää niin kuin ennen. Isä Briny joutuu viemään Queenie-vaimonsa sairaalaan vaikean synnytyksen vuoksi. Lapset jäävät laivaan. Vanhin lapsista on 12-vuotias Rill, jolle jää vastuu sisarusten huolenpidosta vanhempien sairaalassa oloaikana. Keskellä yötä tulevat miehet. Miehet, jotka vievät lapset mukanaan. Vastarinta ei auta, aikuiset miehet ovat lapsia voimakkaampia. 

Lapsilla tehtiin kauppaa. (s. 272)

Lapset viedään Tennesseen orpokotiin, jota hallinnoi johtaja Georgia Tann uskollisine apulaisineen. Tann hallitsee lapsia ja alaisiaan pelolla. Orpokodissa olevia lapsia kutsutaan suojateiksi. Rillille selviää, että "suojatti tarkoittaa sitä että vanhemmat eivät ole tulleet hakemaan näitä lapsia täältä pois. Muut lapset sanoivat meille, että jos vanhempamme eivät tule hakemaan meitä, neiti Tann antaa meidät jollekin toiselle joka vie meidät kotiinsa. Joskus lapset saavat jäädä uuteen kotiin, mutta toisinaan eivät. " (s. 169-170) Rillillä on kuitenkin usko, että Briny tulee  hakemaan heidät heti, kun Queenien vointi kohentuu. Mutta Briny ei tule, eikä tule Queeniekaan. Johtaja Tann kertoo Rillille totuuden. Fossin lapset ovat nyt orpoja, koska Queenie ja Briny olivat allekirjoittaneet paperit ja luovuttaneet lapset johtaja Tannin orpokotiin. 

Miten kaikki ovat voineet katsoa tätä läpi sormien? (s. 275)

Orpokoti on kauhistuttava paikka. Lapsista ei välitetä, tai välitetään sen verran että he kelpaavat ostotavaraksi rikkaisiin perheisiin. Lapsille saa tehdä mitä tahansa, eikä kukaan välitä. "Minun mieleni raahaa minut potkivana ja kirkuvana rouva Murphyn kellarin pimeimpään nurkkaan, missä on tomun peittämä hiiliastia sekä kuumavesisäiliö. Näen huitovat hoikat käsivarret sekä sätkivät jalat. Näen valtavan käden joka sulkee kirkuvan suun, sekä öljystä likaiset sormet jotka puristavat niin lujaa että leukaan jää pyöreät mustelmat." (s. 221)   

Avery

Toisessa juonilinjassa eletään tätä päivää. Avery Stafford, kolmekymppinen syyttäjänvirastossa työskentelevä nainen, on tullut Etelä-Carolinaan senaattori-isänsä tueksi. Isän voimat alkavat huveta elimistössä jylläävän paksusuolensyövän johdosta. Isän äiti ja Averyn Judy-mummi on laitettu turvalliseen Magnolia Manorin hoitokotiin, joka on mummille entuudestaan tuttu. Hoito on siellä tasokasta ja samanaikaisesti kallista. Tästä senaattorin perhe saa kuulla syytöksiä, koska Etelä-Carolinan osavaltiota on kohahduttanut vanhustenhoitoskandaali, jossa tavallisia hoitokoteja syytetään vanhusten huonosta hoidosta. Judy-mummin myötä Avery havahtuu huomaamaan, että Staffordin perheen menneisyydessä on jotakin sellaista, mikä herättää Averyn uteliaisuuden. Sattumalta Avery tapaa toisessa vanhainkodissa asuvan May Crandallin, jonka yöpöydältä löytyy valokuva, jossa on jotakin epämääräisen tuttua. Avery toteaa: "Minusta tuntuu että minun täytyy saada totuus selville." (s. 271) 

Niiden on viimein aika olla niitä keitä ne oikeasti on. (s. 415)

Valokuva on avain siihen, että vuosikymmenten takaiset tapahtumat alkavat avautua. Sukusalaisuuksien selvittyä mikään ei ole Averylle kuten ennen. Ei ole varmaa, että hän seuraisi isänsä jalanjälkiä senaattorina eikä myöskään avioliitto Elliot-kihlatun kanssa tunnu oikealta ratkaisulta. 

Se ei ole mikään kaunis tarina. (s. 271)

Tennesseen orpokoti on todellakin ollut olemassa. Orpokotia johti häikäilemätön, julma ja säälimätön Georgia Tann, nainen joka haali rikkauksia kidnappaamalla ja myymällä köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille. Orpokodin lapsia ovat adoptoineen mm. Joan Crawford ja June Allyson. Orpokodin toiminta jatkui aina vuoteen 1950 asti. Kyseenalaisen toiminnan jatkumisen turvasivat Georgia Tannin luomat hyvät suhteet osavaltion vaikuttajiin ja päättäjiin. Tennesseen orpokodin toimintaa pidetään yhtenä Amerikan suurimpia skandaaleja.

Yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista

Kustantajan sivuilta luen, että Ennen kuin olimme sinun on pysytellyt New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla jo kaksi vuotta. Kirjaa on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta ja sen oikeuden on myyty 35 maahan. Kirjan luettuani en yhtään ihmettele kirjan suosiota. Kirjasta muodostui minulle yksi tämän vuoden parhaimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista. Jo ensisivuilta alkaen kirjan juoni tempasi mukaansa. Kirjaa oli luettava lähes keskeytyksettä. Loppua kohti kirjan intensiivisyys yhä lisääntyi. Luettuani kirjan olin lähes sanaton. Tällaista on siis voinut tapahtua?

Tämä on kirja, joka ei unohdu.

Wingate on kirjoittanut todella taitavasti rakennetun kirjan. Avery tutkii sukunsa salaperäistä menneisyyttä ja pyrkii löytämään totuuden, kun taas Rill pyrkii pitämään perheensä koossa. Naisten tarinat kietoutuvat kauniisti toisiinsa. Lopputulos on sekä synkkä että optimistinen. Tarinaa on helppo seurata, vaikka kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla. Faktaan perustuva fiktiivinen tarina on kiinnostava, koskettava ja uskottava. Fossin perhe voisi hyvin olla 30-luvun todellisuutta, samoin kuin tämän päivän Staffordin perhe. 

Kirjan kaunis ja harmoninen kansi kuvaa hyvin tätä upeaa kirjaa.