Maggie O'Farrell: Hamnet. S&S. 2022. Englanninkielinen alkuteos Hamnet. Suomennos Arja Kantele. Kansi ja ulkoasu: Laura Noponen. 382 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Hamnet pinkaisee juoksuun. Maailma tuntuu räikeämmältä, ihmiset äänekkäämmiltä, kadut pidemmiltä, taivaan väri hyökkäävältä, sivaltavan siniselta. Hevonen seisoo yhä kärryjen edessä, koira on kiertynyt portaalle kippuraan. Paiseita, kaikuu pojan korvissa. Sana on tuttu, tottahan toki hän tietää mitä sillä tarkoitetaan, ja tietää mitä paiseet tietävät."Hamnet on tarina Hamnet Shakespearesta, pojasta jonka elämä on unohdettu, mutta jonka nimi on kaikunut vuosisatojen ajan yhtenä suurimmista koskaan kirjoitetuista näytelmistä. Kirjassa liikutaan kahden aikajanan välillä, joista toinen alkaa päivästä, jolloin Hamnetin kaksoissisar Judith sairastuu ruttoon, ja toinen vie lukijan Hamnetin ja Judithin vanhempien intohimoisen suhteen alkuun noin 15 vuotta aikaisemmin.
Eletään vuotta 1596 Stratfordissa Englannissa. Yksitoistavuotias Hamnet etsii epätoivoisesti apua yht'äkkiä sairastuneelle kaksoissisarelleen. Paniikinomaisesti hän käy ylä- ja alakerrassa perheensä pienessä asunnossa ja isovanhempiensa viereisessä talossa, mutta ei löydä äitiään, isoäitiään, tätiään eikä isosiskoaan. Hänen isänsä on Lontoossa teatteriseurueensa kanssa. Hamnet löytää ainoastaan isoisänsä, kiivaan miehen, johon Hamnetia on kehotettu pitämään etäisyyttä.
Loppujen lopuksi vaikeasti sairastunut Judith jää eloon, mutta Hamnet kuolee. Perhe menettää hänet, vaikka äiti käyttää kaikki parantajan taitonsa pojan parantamiseksi. "Agnes on laittanut pojan pieluksen alle reikäkiven. Jo monta tuntia sitten hän pyysi anoppia tuomaan rupikonnan ja sitoi sen liinalla lapsen vatsalle." Maailman kuuluisin (tosin ei koskaan nimetty) näytelmäkirjailija ja hänen vaimonsa kohtaavat vanhempien pahimman painajaisen: lapsen kuoleman. Rutto vie heidän ainoan poikansa,11-vuotiaan Hamnetin vuonna 1596. Neljä vuotta myöhemmin pojan isä siirtää surunsa mestariteokseksi, joka on muunnelma hänen poikansa nimestä.
Toisessa juonikuviossa siirrymme ajassa taaksepäin, aikaan jolloin Hamnetin isä ja äiti kohtasivat toisensa. Tässä kertomuksessa naista, jonka tunnemme Anne Hathawayna, kutsutaan nimellä Agnes. Agnes on upea hahmo, luonnon ystävä ja parantaja, joka, kuten edesmennyt äitinsäkin, on eniten kotonaan metsässä, "samoaa kujia ja niittyjä, kerää vasuun rikkaruohojaan helmansa kastellen ja tuhraten, hankkii helottavat posket ja polttaa nahkansa". Mutta hän on myös Tuhkimo ilkeän äitipuolensa taloudessa. Tuossa talossa tuleva näytelmäkirjailija opettaa latinaa. Hän ei tee sitä mielellään, mutta perheeseen on tuotava rahaa isän velan maksuun. Nyt nämä nuoret, Agnes ja tuleva näytelmäkirjailija, tunnistavat toisissaan jotain erityistä. Heidän välinen kemiansa on käsinkosketeltavaa. He rakastuvat ja elämä on molempien mielestä jälleen elämisen arvoista. Mutta naimislupaa he eivät saa perheiltään. Se saadaan vasta, kun Agnes tulee raskaaksi. Sitten aviomies lähtee Lontooseen, ensin hansikaskauppaa tekemään, sitten teatteriseurueen jäseneksi ja näytelmien kirjoittajaksi.
Hamnet on fiktiivinen kuvaus Hamnetista. Totta on, että hänen kuolinvuotensa tiedetään, mutta eipä juuri muuta. Kirjailija on luonut Hamnetista uskottavan pikkupojan, joka kohtaa liian varhaisen kuoleman. Kirja on kuvausta vanhempien surusta heidän menetettyään lapsensa. Miten erilaista se suru onkaan. Äiti suree poikaansa päivittäin, isä saa surunsa ulos vasta näytelmän kirjoitettuaan. Kirja on myös rakkaustarina avioliitosta, joka alkaa suuresta rakkaudesta ja jota koetellaan monin tavoin vuosien myötä. Suuren vaikutuksen minuun teki kirjan hieno ja uskottava ajankuva 1500-luvun lopun Englannista.
Vaikka Hamnet Shakespearen kuolemasta on kulunut yli 400 vuotta, O'Farrellin tarina tässä kauniissa ja koskettavassa romaanissa on ajaton ja aina ajankohtainen.
Loppujen lopuksi vaikeasti sairastunut Judith jää eloon, mutta Hamnet kuolee. Perhe menettää hänet, vaikka äiti käyttää kaikki parantajan taitonsa pojan parantamiseksi. "Agnes on laittanut pojan pieluksen alle reikäkiven. Jo monta tuntia sitten hän pyysi anoppia tuomaan rupikonnan ja sitoi sen liinalla lapsen vatsalle." Maailman kuuluisin (tosin ei koskaan nimetty) näytelmäkirjailija ja hänen vaimonsa kohtaavat vanhempien pahimman painajaisen: lapsen kuoleman. Rutto vie heidän ainoan poikansa,11-vuotiaan Hamnetin vuonna 1596. Neljä vuotta myöhemmin pojan isä siirtää surunsa mestariteokseksi, joka on muunnelma hänen poikansa nimestä.
Toisessa juonikuviossa siirrymme ajassa taaksepäin, aikaan jolloin Hamnetin isä ja äiti kohtasivat toisensa. Tässä kertomuksessa naista, jonka tunnemme Anne Hathawayna, kutsutaan nimellä Agnes. Agnes on upea hahmo, luonnon ystävä ja parantaja, joka, kuten edesmennyt äitinsäkin, on eniten kotonaan metsässä, "samoaa kujia ja niittyjä, kerää vasuun rikkaruohojaan helmansa kastellen ja tuhraten, hankkii helottavat posket ja polttaa nahkansa". Mutta hän on myös Tuhkimo ilkeän äitipuolensa taloudessa. Tuossa talossa tuleva näytelmäkirjailija opettaa latinaa. Hän ei tee sitä mielellään, mutta perheeseen on tuotava rahaa isän velan maksuun. Nyt nämä nuoret, Agnes ja tuleva näytelmäkirjailija, tunnistavat toisissaan jotain erityistä. Heidän välinen kemiansa on käsinkosketeltavaa. He rakastuvat ja elämä on molempien mielestä jälleen elämisen arvoista. Mutta naimislupaa he eivät saa perheiltään. Se saadaan vasta, kun Agnes tulee raskaaksi. Sitten aviomies lähtee Lontooseen, ensin hansikaskauppaa tekemään, sitten teatteriseurueen jäseneksi ja näytelmien kirjoittajaksi.
Hamnet on fiktiivinen kuvaus Hamnetista. Totta on, että hänen kuolinvuotensa tiedetään, mutta eipä juuri muuta. Kirjailija on luonut Hamnetista uskottavan pikkupojan, joka kohtaa liian varhaisen kuoleman. Kirja on kuvausta vanhempien surusta heidän menetettyään lapsensa. Miten erilaista se suru onkaan. Äiti suree poikaansa päivittäin, isä saa surunsa ulos vasta näytelmän kirjoitettuaan. Kirja on myös rakkaustarina avioliitosta, joka alkaa suuresta rakkaudesta ja jota koetellaan monin tavoin vuosien myötä. Suuren vaikutuksen minuun teki kirjan hieno ja uskottava ajankuva 1500-luvun lopun Englannista.
Vaikka Hamnet Shakespearen kuolemasta on kulunut yli 400 vuotta, O'Farrellin tarina tässä kauniissa ja koskettavassa romaanissa on ajaton ja aina ajankohtainen.
Laura Noposelle kiitos onnistuneesta kannesta.
