Lukupiirikirjana Kristiina Vuoren Samettiin kätketty

                                                 

Kristiina Vuori: Samettiin kätketty. Tammi. 2021. Päällyksen suunnittelu: Eevaliina Rusanen. 394 sivua. 

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiirimme kokoontui kuuden naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Vuoren Samettiin kätketty -kirjasta. Totesimme, että tämä kirja, jossa naisen asema on keskiössä, sopi mainiosti naistenpäivän teemaan.

Kirja on Kristiina Vuoren kymmenes historiallinen romaani. Muutamat meistä olivat lukeneet aiemminkin Vuoren teoksia. Vuoren tuotanto mielestäni paranee kirja kirjalta, ote syvenee ja kiinnostavuus lisääntyy. Vuoren fiktiivisillä kirjoilla on historiallinen todellisuuspohjansa. Niin tässäkin kirjassa. Kätilöteema oli pitkään ollut Vuoren kiinnostuksen kohde ja Veli-Pekka Toropaisen kirjasta löytyi idea tähän kirjaan. Kätilöteeman hän yhdisti Turun  oikeuspöytäkirjoissa esille tulleeseen kuolleeseen vauvaan. 

Rikoksen tutkinta alkaa rintoja lypsämällä

Eletään 1640-luvun Turussa. Aura-joesta löytyy purppuranväriseen samettiin kiedottu vastasyntynyt vauva. Synti on suuri. "Murhata nyt vastasyntynyt ja ryöstää omalta lapselta kasteen sakramentti, portti ikuiseen elämään. Se on hirmuinen teko, rikos lapsen sielua kohtaan." Tapauksen tutkinta alkaa ja mukaan joutuu myös ammattinsa vuoksi Margareta Perintytär. Margareta on kätilö. Kätilöiden tehtäväksi annetaan piikojen, naimattomien äitien ja huonomaineisten leskinaisten rintojen lypsäminen. Kaikki ne, joiden rinnoissa on maitoa, on ilmoitettava pormestarille, ja he joutuvat oikeuskollegion eteen. Jäljitystoimenpide on epämiellyttävä sekä kätilöille että lypsettäville naisille. Mutta ei auta, se on viranomaisten käsky.

Alexander Gerrin punaiset korot ja klavikordi

Vaimo Margareta on kiinnostava nainen. Aikamoinen tarina hänen elämänsä on. Ikää hänellä on vasta "tuskin kolmeakymmentä ajastaikaa". Hän on leskinainen, joka on kokenut ankaran avioliiton Staffan Simoninpojan kanssa. Viisitoistavuotiaana Margareta ei voinut muuta kuin suostua väkivaltaisen isänsä pakottamana avioliittoon kaikin puolin epämiellyttävän Staffanin kanssa. Kun Staffan kuoli horkkatautiin, Margareta muutti Turkuun. Margareta viihtyy hyvin Turussa samoin kuin kätilön työssään, mutta hän kantaa mukanaan menneisyyteensä liittyvää salaisuutta. Sitten Margareta tapaa kauniin miehen, skotlantilaisen Alexander Gerrin. He rakastuvat tai ainakin Margareta rakastuu.

Pidimme kirjasta. Kirja oli viihdyttävä, jännittäväkin ja sitä oli kiva lukea. Varsinkin kun maailmantilanne on nyt niin ikävä, tuntui hyvältä uppoutua 1600-luvun arkipäivään ja Margaretan salaisuuksiin. Kirjan ehdottomia vahvuuksia mielestämme olivat vahva ajankuva ja naisen aseman kuvaaminen. Kristiina Vuori tunnetaan kirjailijana, joka tekee perusteellista taustatyötä kirjojaan varten. Sen huomaa tästäkin kirjasta. 1640-luvun Turku heräsi eloon. Rankkaa luettavaa oli vaikkapa kuvaukset vaikeista synnytyksistä ja hammashoidoista iilimatoineen. Hymy nousi huulille, kun annettiin neuvoja miehen hedelmällisyyden arvioimiseksi. "Jahka ukon huttu jää veden pinnalle kellumaan, on vaimolla edessä ankarat ajat, sillä silloin hänen siippansa onki on ottamaton." (s. 202-203)

Kirjan naishahmot olivat kiinnostavia ja hyvin rakennettuja. Heidän kauttaan välittyi kuva tuon aikakauden naisen asemasta. Olipa sitten kyse rahvaasta tai porvaristosta, naisen oikeudet omaan elämään ja omaan kehoon olivat 1640-luvulla vähäiset. Kaikkein heikoimmassa asemassa olivat piikatyttöset. Miehet - ensin isät ja sitten aviomiehet - ikäänkuin omistivat naisensa. Kun nainen rikkoi miesten luomia käyttäytymissääntöjä, tuomion antoivat sekä maalliset että kirkolliset tuomioistuimet.

Kirjan kielestä puhuttiin pitkään. Osa meistä oli sitä mieltä, että Vuoren kieli sopi hyvin kirjan ajankuvaan, kun taas useammankin mielestä kirjassa oli liiankin paljon vanhaa kieltä, ennen kaikkea vanhoja sanoja, joiden merkitys jäi epäselväksi. Samoin synonyymien runsas käyttö tuntui häiritsevältä.

Kaiken kaikkiaan olimme viihtyneet Margaretan seurassa. Tosin eräs lukijoistamme totesi, että kirjassa oli "liikaa hyvää", mm. kirjan loppu oli hieman yltiöromanttinen. Kirjan myötä pala historiaa oli tullut tutuksi, ja saimme nähdä, miten epätasa-arvoinen naisen asema oli tuolloin. Raumalaiset lukupiiriläiset tuntevat Turun hyvin ja heille kirjan tapahtumaympäristö oli tuttu. Minä, joka en tunne Turkua lainkaan, olisin kaivannut karttaa lukukokemuksen tueksi.

Annoimme kirjalle arvion 3,9 (asteikko 1-5).

Wivi Lönnin 150-juhlavuosi

Saamme Pirkko Soinisen kirjailijavieraaksi Raumalle toukokuussa. Tilaisuuden aiheena on Wivi Lönn. Siksi valitsimme Soinisen kirjan Valosta rakentuvat huoneet huhtikuun lukupiirikirjaksi.

Kristiina Vuoren Elinan surma äänikirjana

Kristiina Vuori: Elinan surma. Tammi. 2018. Päällys: Mika Kettunen. 10 t 17 min. Lukija: Krista Putkonen-Örn. Supla.

Elinan surma -balladi on monellekin tuttu, ainakin nimeltä. Balladi on vanha, sanotaan, että se on peräisin 1400- tai 1500 -luvulta. Balladi sijoittuu Vesilahdelle Laukon kartanoon. Pääosassa on Laukon kartanoa silloin isännöinyt Klaus Kurki. On sattumaa, että Elias Lönnrot toimi kotiopettajana Laukon kartanossa 1800-luvun alussa. Hän kuuli balladista, kokosi runon ja julkaisi sen Kantelettaressa vuonna 1840. Balladi on innoittanut monia taiteen tekijöitä. Kalle Kaarna ohjasi balladiin pohjautuvan historiallisen elokuvan vuonna 1938 ja Oskar Merikanto teki balladista viisinäytöksisen oopperan vuonna 1910. Balladista on tehty useita näytelmäsovituksia ympäri Suomea. Taidemaalari Joseph Alanen on maalannut yli sata Kalevala-aiheista teosta, joista yksi on Elinan surma.

Joseph Alanen: Elinan surma. V. 1916. Wikipedia.

Emäntäpiika Kirsti odottaa kosintaa

Kristiina Vuori, historiallisten kirjojen taitaja, kiinnostui Elinan surma -balladista ja teki balladista omanlaisensa, nykyaikaisen, tähän päivään istuvan, mutta silti tiukasti historiallisessa kontekstissaan pitäytyvän tarinan. Kysymyksessä on 1400-luvulle sijoittuva rakkaustarina, josta sukeutuu kohtalokas kolmiodraama. Tapahtumapaikkana on Laukon kartano, kuten alkuperäisessä balladissakin. Päähenkilöitä ovat vauraan Laukon rälssikartanon isäntä Klaus Kurki, Laukon kartanon emäntäpiika Kirsti ja Klaus Kurjen tuore vaimo Elina. Kirsti on jäänyt pienenä orvoksi ja on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Elinan isän luona Elinan äidin väheksyessä Elinaa koko lapsuuden ajan. Onpa tytöillä ollut sama imettäjäkin, hän on yhä edelleen Laukossa piikova Pörösilmä. Nyt Klaus Kurki ratsastaa seurueineen Laukon kartanoon. Kirstillä ja Klausilla on ollut pitkään salasuhde, ja siksipä Kirsti odottaa Klausin kihlaavan hänet Laukon emännäksi. Mutta kaikki ei mene Kirstin toiveiden mukaisesti. Klaus kihlaakin Elinan, Kirstin maitosisaren. 

Lujatahtoinen ja ylpeä Kirsti

Kirstistä tulee tavallinen piika, kun hän vastoin tahtoaan joutuu luovuttamaan avaimensa domina-Elinalle, Laukon kartanon uudelle emännälle. Kirsti ei niele tappiotaan helpolla. Hänen ja Klausin salavuoteus jatkuu. Kirsti ymmärtää, että hänen tulee raivata Elina pois tieltään päästäkseen itse Laukon emännäksi. On tehtävä suunnitelma, on oltava ovela. Avukseen Kirsti saa Pörösilmän luihun Hintsa-pojan. Kirsti tietää liiankin hyvin, että hänen toimensa eivät ole oikeutettuja, mutta puhdas kauna ja kostonhalu sivuuttavat järjen äänen. Tapahtumien loppuratkaisusta voin sen verran paljastaa, että Vuoren teoksen loppuratkaisu on erilainen kuin alkuperäisessä Lönnrotin balladissa. 

Kristiina Vuori saa historialliset tapahtumat elämään. Lukija elää mukana Laukon kartanon tapahtumissa, tutustuu 1400-luvun arkipäivään, asuinympäristöön, vaatetukseen ja ruokiin. Keskiaika on katolisen kirkon aikaa, Laukon kartanossa on jopa oma pappikin. Mutta taikauskoon liittyvät tavat ja luonnonlääkkeiden mahti elävät vielä vahvasti kansan mielessä. On kuuden käärmeen keppi ja Ukon kirve sekä parantavat liuokset, joita voidaan käyttää joko hyviin tai pahoihin tarkoituksiin. Hyvää taustatyötä täydentää kirjan lopussa oleva sanasto sekä taustatiedot Elinan surma -balladista. Kirjan tapahtumat keskittyvät ennen kaikkea Laukon kartanon tapahtumiin. Valtakunnallisia tapahtumia sivutaan, mutta olisin mielelläni lukenut enemmänkin Ruotsin valtakunnan ajasta ja tuolloin vallinneesta Kalmarin unionista.

Kristiina Vuori kertoo Aamulehden haastattelussa 11.11.2017, että hän oli viettänyt kirjan kirjoittamisprosessin aikana viikon ajan Laukon kartanossa. Vuori toteaa: "Iltaisin minulla oli tapana lähteä yksin kävelylle. Kuljin Elinan tai Kirstin polkuja navetalle, aitalle tai riihelle. Mitä kuulin, näin, haistoin tai tunsin, sen tunsivat ehkä myös Elina tai Kirsti, vuosisatoja sitten."

Kristiina Vuoresta on tullut seitsemällä historiallisella kirjallaan tunnettu ja pidetty kirjailija. Hän tuntee hyvin historian ja sen ajan, josta hän kirjoittaa. Hän on kirjoissaan perehtynyt hyvin tapahtumien taustoihin ja ajan tapoihin, joita hän kuvaa elävästi ja mukaansa tempaavasti. Nyt kun Kaari Utrion ja Laila Hirvisaaren kirjailijaurat ovat ohitse, on ilo, että saamme uusia tämän genren kirjailijoita. Olen varma, että Kristiina Vuoren teokset ovat kirjoja, joita suomalaiset lukevat mielellään. Historiallinen viihdekirjallisuus, joka pohjaa vankkoihin faktoihin, kiinnostaa ainakin minua ei pelkästään viihteen, vaan myös kirjojen tarjoaman tietopohjan kannalta.

Krista Putkonen-Örnille kiitokset kirjan hyvästä luennasta.