Matti Rönkä Naisten Pankin vieraana Raumalla

 

Rauman Naisten Pankki on muutaman viime vuoden aikana järjestänyt kirjailijavierailuja yhteistyössä kirjaston kanssa. Meillä on ollut vieraina mm. Anneli Kanto, Iida Rauma, Pirkko Soininen ja Anni Kytömäki. Lisäksi meillä on vuosittain ollut vieraana Lue Naiselle Ammatti -kiertueen kirjailija, mm. Anna-Riikka Carlson, Lea Pulkkinen ja Maria Mustranta. 

Tällä kertaa saimme vieraaksi Matti Röngän, jonka ääni ja kasvot ovat tulleet tutuiksi lähes jokaisessa suomalaisessa olohuoneessa uutislähetysten kautta. Lisäksi viime aikoina olemme saaneet tutustua Rönkään uudessa roolissa: visailutuomarina Hengaillaan-ohjelmassa. Rönkä tunnetaan myös palkittuna kirjailijana. 

Tilaisuuden alussa yleisöllä oli mahdollisuus tukea Naisten Pankin toimintaa ostamalla kahvia, arpoja ja Naisten Pankin tuotteita. Hyvä tarjonta kiinnosti yleisöä. Tuotto myynneistä nousi yli 1000 euroon.                                                                          

Arpajaisissa oli hyviä palkintoja. 

Kaffetta ja hyvällistä

                                                                                                                                                           

Annika kertoi Naisten Pankin toiminnasta.

Rönkä on ollut eläkkeellä tasan kaksi vuotta pitkän, yli 30-vuotisen Ylen työuran jälkeen. Ohjelmaa eläkepäiviin löytyy riittävästi, on urheilua, lehtien lukemista, kirjojen lukemista ja kirjoittamista. Hengaillaan-ohjelman visailutuomarin rooli on ollut Röngälle mieluinen. Uudesta tuotantokaudesta ei ole vielä varmuutta, mutta mukaan Rönkä lähtee ilman muuta, jos pyydetään. 

    

                                                

Minulla oli ilo haastatella Rönkää.

       

                        

Aloitimme kirjojen käsittelyn Viktor Kärppä -sarjasta. Sarja oli hyvin suosittu, Rönkä sai Vuoden Johtolanka -palkinnon sekä ensimmäisenä suomalaisena pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon. Viimeisin Viktor Kärppä -osa ilmestyi vuonna 2019. Nyt Rönkä paljasti, että sarjaan tulee vielä jatkoa. Uusi osa ilmestyy tulevana syksynä. "Aika on sellainen, ettei Viktor Kärppä voi olla palaamatta", totesi Rönkä. 

Uudempi tuotanto, Surutalo ja Onnen kaukoranta, ovat mukavaa, viihteellistä luettavaa. Molempien kirjojen tapahtumat sijoittuvat fiktiiviselle Haapakoskelle, joka sijaitsee jossakin päin Savoa, ehkäpä jossakin Kaavin lähellä. Kirjailija halusi tehdä tapahtumille fiktiivisen paikkakunnan, eikä valinnut paikkakunnaksi vaikkapa Outokumpua, mikä on Röngän syntymäpaikka. Surutalo käsittelee perheen sisäisiä suhteita; sodan käyneen isän arvaamatonta ja jopa aggressiivista käyttäytymistä ja kahden veljeksen lapsuuden ja nuoruuden muisteluita. Mukana on hyvinkin koskettavia poikien lapsuuden kuvauksia.

Onnen kaukorannassa liikutaan musiikin parissa. Rissasen Rami eli taiteilijanimeltään Rami Sarri laulaa tanssiorkesterissa Haapakoskella. Hänet bongataan lupaavaksi laulajaksi. Rami menestyy urallaan, ja Rönkä piirtää tarinaan Ramin muusikon uran. Onnen kaukoranta on kivaa kuunneltavaa, koska Rönkä itse lukee kirjan ja laulaa iskelmäosuudet. 

Röngän uusi aluevaltaus on lastenkirjat. Hyvät arviot saaneelle Käpälämäen kaveruksille on tulossa jatkoa. 

Tilaisuus oli hyvin onnistunut. Rönkä on tottunut esiintyjä, joka vastasi mielellään yleisön moninaisiin kysymyksiin. Kuulijoita kertyi peräti n. 130, eli Rauman kirjaston yleisöennätys. 

 Kiitos Matti Rönkä, kiitos yleisö, kiitos Rauman kirjasto.

Rönkä signeeraa kirjojaan.

Matti Rönkä: Surutalo

 

Matti Rönkä: Surutalo. Gummerus. 2021. Kansi: Timo Numminen. 287 sivua.

Eletään vuotta 2020. Menestynyt, varakas arkkitehti Jukka Kokkonen palaa kotiseudulleen Haapakoskelle. Hänellä ei ole ollut haluja palata lapsuuden maisemiin, mutta nyt sinne on mentävä perunkirjoitusta tekemään, sillä isän kuoltua hän oli lunastanut veljeltään lapsuudenkotinsa. Isän jouduttua terveyskeskuksen vuodeosastolle kotitaloa on asunut isoveli Timo. 

Miten erilaisia veljekset ovatkaan. Jukka on eteenpäin pyrkivä muotoilija, menestynyt, varakaskin, onnellisesti naimisissa. Avioliitosta on yksi lapsi, Lumi. Timo taas puolestaan suhtautuu elämään leväperäisemmin. Sähkötöitä hän on kyllä tehnyt, mutta velkaa tuntuu olevan vähän joka suunnalle. Eikä Timo taida kaikkea Jukalle kertoakaan. Varovaisesti veljekset suhtautuvat toisiinsa, mutta vähitellen puheet kääntyvät lapsuus- ja nuoruusvuosiin. 

Muistellaan äidin aikaista kuolemaa, isän jyrkkyyttä, joka näyttäytyi ankaruutena ja myös väkivaltaisuutena. Veljekset muistelevat lapsuuttaan eri näkökulmista. Jukka on edelleen katkera isälleen, kun Timo sen sijaan pyrkii ymmärtämään isäänsä, sodan käynyttä jalkansa sodassa menettänyttä miestä. "23-vuotias mies. Elämä eessä ja jalaka takana." Jalkavamman vuoksi isän isä ei kelpuuttanut poikaansa kotitilan jatkajaksi. "Eihän se ihme ollut. Että oli katkera. Sotareissu. Haavoittuminen. Siellä meni nuoruus ja jalka. Tulevakin elämä. Muuttui ihan toiseksi", Timppa puhui. Jukan mielikuvien mukaan perhe joutui elämään niukkaa, jopa köyhää arkea, mutta senkin Timppa haluaa muistaa toisin. " No ei ollut nälkä eikä vilu. Aina vaatteet siististi", Timppa kiisti. "Ihmeesti se Isä pystyi hoitamaan. Sen aikakauden mies. Ei ollu keittiöhommat ja kutominen lapsena opittua." 

Isän käyttäytymisessä heijastuivat rankat sotakokemukset ja äidin aikainen kuolema. Tätä eivät lapset luonnollisestikaan pystyneet ymmärtämään. Syntyi monia hämmentäviä tilanteita, jotka ovat yhä edelleen raskaina Jukan mielessä. Vaikkapa se, kun  kansakoulunopettaja Leskinen tuli käymään kotona, kehui Jukan piirustustaitoja, toi Jukan piirustuksia näytille ja kehotti isää laittamaan pojan oppikouluun. Illalla Jukka lähti hakemaan piirustuksiaan verstaalta. "Haen ne piirustukset. Jäivät sinne pöydälle." "Laitoin ne uuniin", isä sanoi, käski pesulle ja nukkumaan. Tottelin. Sängyssä katselin hämärässä varjoja seinällä, ohuen valon heittämiä muotoja. Mietin piirustuksianikin, ja Isää. Olisi edes sanonut, että piirrät uusia, sinulta niitä syntyy. Mutta ei sanonut."

Kirjan tapahtumat kulkevat kahdessa aikatasossa. Toinen aikataso kuvaa lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia vuosina 1967-2007 ja toisella aikatasolla eletään nykyaikaa eli vuotta 2020, koronan alkuvaiheita. 

Kirjan Haapakoski on fiktiivinen paikkakunta, jonka Rönkä on sijoittanut jonnekin Koillis-Savoon, ehkäpä Kaavin seuduille. Seutu on Röngälle tuttua, koska hän on kotoisin Outokummusta. On oletettavaa, että muutenkin Rönkä purkaa kirjaan omia tuntojaan ja omia nuoruuden kokemuksiaan, vaikkakaan mistään autofiktiosta ei ole kysymys. Kirja on ansiokasta perhekuvausta, jossa keskeinen jännite syntyy veljesten välisistä suhteista. 

Röngän teksti on tasapainoista ja miellyttävää lukea. Hyvin rakennetut henkilöhahmot Jaakko ja Timo tulevat eläviksi ja läheisiksi. 

Matti Rönkä tulee vierailemaan Raumalle 18.3. Tilaisuuden järjestää Naisten Pankki yhdessä kirjaston kanssa. 

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta

 

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta. Gummerus. 2024. Kansi Jenni Noponen. 235 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Matti Rönkä, eläkkeelle siirtynyt uutisankkuri, palaa uudessa teoksessaan iskelmä-Suomen kultaisiin vuosiin 1970-80 luvuille. Raimo eli Rami Rissanen asuu Haapakoskella, fiktiivisessä kauppalassa Savon perukoilla, jossakin Kuopion lähistöllä. Raimo on päässyt keväällä ylioppilaaksi, mutta tulevaisuuden suunnitelmia ei ole, mikään ala ei tunnu omalta. Kesän hän tekee töitä Heikki-enonsa tilalla renkipoikana. Viikonloppuisin ja joskus myös viikolla Ramin tie käy lavatansseihin. Jo heti alkukesästä lavatansseista löytyy Riitta, hänkin kevään ylioppilaita.

Tuomo Tarvainen, Posti-Tuomo, on harkitsemassa orkesterin laittamista. Ramin hän haluaisi mukaan. "Että jos sinä... tulisit lauluhommiin. Ja kitaraan myös." Ramin isä toteaa siihen: "Mutta lauluääni on pojalla mahoton. Minulta perinyt." Tuomolla on jo valmiiksi ajateltuna orkesterin nimi: Tuomo Tarvaisen viihdeorkesteri Salamat. Rami lähtee mukaan ja niin Tuomo saa orkesterin kokoon. Pidetään harjoituksia ja pian saadaan keikkoja lavatansseihin, ensin lähilavoille, sitten kauemmaksikin. Päästään säestämään jopa Anneli Saria. 

Levy-yhtiö Sirius kiinnostuu Ramin äänestä. "Sulla soi hienosti toi ääni," Ramia kehutaan. Seuraa Helsingissä käyntejä, levytyksiä ja uuden lookin etsimistä. Nimikin vaihtuu, Raimo Rissasesta tulee Rami Sarri. Uutuuden viehätyksessä Riitta jää taustalle ja tilalle tulee levy-yhtiön Leena. Rami tekee kaiken, mitä levy-yhtiö käskee. Tunnettavuutta hankitaan tiedotteilla ja lehtijutuilla. Rami saa duettokaveriksi seksikkään Lolitan. "Lolita ja Rami, Ramita ja Loli... tässä on menestysduon ainekset", Salonen melskaa.

Rami ei elä musiikille vain yhtä kesää ja talvea, vaan musiikista tulee Rami Sarrin elanto. Keikkaa tehdään jatkuvasti, pari sataa keikkaa vuodessa. Ramin soiva ääni vetoaa yleisöön. Rami edustaa Suomea Puolan Sopotin laulukilpailuissa ja Apu-lehti tekee hänestä paperinuken. Kirjan loppuun on kiinnostavalla tavalla kerätty Rami Sarria käsitteleviä lehtileikkeitä vuosilta 1978 - 2024, joten lukijan on helppo seurata Ramin uran kulkua. 

Kirjassa liikutaan ajan hengessä, niin tapojen, ruokien kuin vaatetuksenkin suhteen. Tuomo pukeutuu levenevälahkeisiin samettihousuihin, paidassa on ylin nappi auki ja päällimmäisenä on slipoveri. Ramilla on harmaat leveälahkeiset suorat housut ja paidassa leveät kaulukset ja isokuvioinen kuosi.

Matti Rönkä on syntyisin Pohjois-Karjalasta ja käyttää kirjassaan paljon Savon ja Pohjois-Karjalan murreilmaisuja. Miten tutulta tuntuukaan murre minulle Savossa lapsuuteni ja nuoruuteni viettäneelle. Tämä elämänmakuinen kirja on mukavaa ja leppoisaa luettavaa. Huumoriakin on sopivasti mukana. 

Matti Rönkä kertoi Helsingin Kirjamessuilla, että hän on aina tykännyt iskelmämusiikista. Siksi oli ilo kirjoittaa kirjaa, missä laulu on keskeisessä asemassa. Rönkä totesi, että hän kuvasi mielellään nuorten aikuistumista ja oman paikan etsimistä, mutta erotiikasta kirjoittamisen hän koki hyvin vaikeaksi.

Matti Rönkä Helsingin Kirjamessuilla