tiistai 31. joulukuuta 2024
Koonti vuoden 2024 kirjoista
maanantai 30. joulukuuta 2024
Jeffrey Archer: Pettureiden portti
Jeffrey Archer: Pettureiden portti. William Warwick, osa 6. Sitruuna 2024. Englanninkielinen alkuteos Traitors Gate. Suomentanut Suvi Koskiniemi. 428 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Pettureiden portti on kuudes osa William Warwick -sarjassa. Kirjan aihe on todella kiinnostava; joku aikoo varastaa kruununjalokivet. Kirjan päähenkilö poliisiylitarkastaja William Warwick on ollut koko uransa ajan tekemisissä mestaririkollisen Miles Faulknerin kanssa, kuten tapahtuu myös tässä kirjassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1996.
Warwick ja kollegansa komisario Ross Hogan ovat jo neljän vuoden ajan johtaneet huippusalaiseksi luokiteltua tehtävää, joka suoritetaan joka kerta kellontarkasti. Lontoon poliisivoimien tehtävänä on kuljettaa kruununjalokivet - valtakunnanmiekka ja valtakunnankruunu - Lontoon Towerista Britannian parlamentin avajaisseremoniaan. Valtakunnanmiekkaa kannetaan kello puoli kaksitoista kuningattaren edellä parlamentin ylähuoneeseen. Kuningattarella on valtakunnankruunu päässään pitäessään puhetta parlamentin avajaisissa.
Miles Faulkner saa sisäpiiritietoa mahdollisuudesta varastaa kruununjalokivet. Salaperäinen mies pyytää Faulknerilta miljoona puntaa, jotta tämä saa mahdollisuuden kukistaa vihaamansa miehet: William Warwickin, Ross Hoganin ja poliisikomentaja Hawksbyn. Tähän huimaavaan mahdollisuuteen Faulkner tarttuu. Kruununjalokivien varastaminen suunnitellaan millintarkasti, mukaan oleville luvataan suuret rahat ja operaatiota harjoitellaan salassa pitkän aikaa. Hurjapäinen suunnitelma toteutetaan ja tiedossa onkin mitä jännittävimpiä ja vauhdikkaimpia tapahtumia.
Käsi kädessä Miles Faulknerin suunnitellun ryöstön kanssa lukija saa seurata vanhaa, kuuluisaa tarinaa eversti Bloodista, joka yritti varastaa kruununjalokivet vuonna 1671. Warwickin lapset ovat olleet vieraisilla Towerissa ja haluavat nyt kirjoittaa kouluesseensä Bloodin varkausyrityksestä. Heidän esseensä ajoittuu täydellisesti Faulknerin ryöstösuunnitelmiin.
Mutta ei tämä olisi Archerin kirja, jos kirjassa ei olisi useitakin sivujuonia. Faulknerin ex-vaimo Christine kallistuu eniten rahaa tarjoavalle puolelle. Christine on Warwickin vaimon Bethin ystävä ja liikekumppani. Mutta kun Faulkner tarjoaa mukavaa rahasummaa, jotta Christine vastustaisi Bethin valintaa Fitzmolean-museon johtajan virkaan, ystävyydellä Bethin kanssa ei ole mitään painoarvoa.Christine on myös mukana Faulknerin New Yorkin asuntossa tapahtuvassa tauluepisodissa. Jälleen suurien rahasummien toivossa. Kyse on Rubensin taulusta Kristuksen ristiltäotto, jonka Faulkner oli lahjoittanut Fitzmolean-museolle vastineeksi lievemmästä vankeusrangaistuksesta. Ja nyt sitten taulu riippuukin Faulknerin asunnon seinällä. Kumpi on aito Rubens, museossa vai Faulknerin asunnossa riippuva?
Kirjan nimi Pettureiden portti viittaa porttiin, jota kautta vangit tuotiin Thamesilta muurien sisään, usein teloitettavaksi.
Olen aiemminkin todennut, että Archer on vakuuttava tarinankertoja, ehkä jopa maailman paras, kuten Goodreads mainostaa. Sen todistaa jälleen Pettureiden portti, jonka tarina kietoo lukijan otteeseensa heti kirjan alusta alkaen. Lukijalle tulee tunne, että jokainen juonenkäänne ja jokaikinen lause on tarkoin harkittu ja juonta eteenpäin kuljettava. Aihe - kruununjalokivet - oli minulle hyvin mieleinen. Mieleen palautui kiinnostava käynti Towerin linnassa. Vaikka kirjan takakannessa on maininta, että kirja toimii myös itsenäisenä teoksena, suosittelen kuitenkin lukemaan sarjan osat aikajärjestyksessä. Yksinkertaisesti, todella hyvä lukukokemus. Suosittelen.
Pettureiden portti v. 2007 (Wikipedia) |
sunnuntai 29. joulukuuta 2024
Rachael Lucas: Talvi Applemoressa
Rachael Lucas: Talvi Applemoressa. Karisto. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Winter Cottage. Suomentanut Anna-Mari Raaska. 252 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kun Rilla ja Lachlan tapaavat, vanhat muistot nousevat pintaan. Suvun yllättäviä salaisuuksia paljastuu, ja samalla heidän välilleen syntyy tunteellisia kohtaamisia. He huomaavat viihtyvänsä hyvin yhdessä. Lachlanin kaikki aika ei mene enää Edinburghissa, vaan hän huomaa kaipaavansa yhä useammin Applemoreen. Rilla joutuu pulmallisen tilanteeseen. Jäädäkö Lachlanin luo Applemoreen vai jatkaako omaa uraa englanninopettajana?
Talvi Applemoressa on ihastuttava kirja täynnä lämpöä ja romantiikkaa, juuri sopivaa luettavaa vuoden viimeisiin päiviin. Skotlannin ylämaan upeat maisemat antavat puitteet romanttisen suhteen syntymiselle. Kirjan jatko-osa Kevät Applemoressa ilmestyy kesällä 2025.
lauantai 28. joulukuuta 2024
Sofie Sarenbrant: Parasiitti
Sofie Sarenbrant: Parasiitti. Emma Sköld -sarja. WSOY. 2024. Ruotsinkielinen alkuteos Parasiten. Suomentanut Helene Bützow. Alkuperäispäällys Sanna Sporrong. 443 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kirjan liepeestä luen, että Sofie Sarenbrant oli Ruotsin myydyin rikoskirjailija vuonna 2023. Minulle Sarenbrant on ihan uusi tuttavuus. Parasiitit-teos on tuliainen Helsingin kirjamessuilta.
Kirja on Emma Sköld -sarjan 11. osa. Hieman hirvitti aloittaa tämä kirja, kun minulla ei ollut mitään taustatietoa henkilöistä eikä tapahtumista. Kirjan liepeessä kyllä todetaan, että Parasiitti on itsenäinen teos, ja niinhän se olikin eli sellaisena se toimi ihan hyvin. Tosin lukiessani mietin, että olisi ollut ihan hyvä, jos olisi tiennyt jotakin vaikkapa Emma Sköldin taustoista.
Kirjan kiitoksissa Sarenbrant toteaa, että kirja on saanut inspiraation todellisista tapahtumista. Kyse on lasten ravisteluväkivallasta (shaken baby syndrome). Kirjailija oli kuullut radiodokumentin, jossa kerrottiin isästä, jota oli virheellisesti syytetty ja tuomittu vankeusrangaistukseen ravisteluväkivallasta. Myöhemmin hänet todettiin syyttömäksi. Sarenbrant kirjoittaa: "Oli järkyttävää kuulla, että joku oli joutunut virheellisesti syytetyksi väkivaltarikoksesta, etenkin kun kohteena oli oma lapsi, jota haluaa suojella kaikelta pahalta." Tämä tapaus antoi kirjailijalle inspiraation kirjan kirjoittamiselle.
Komisario Thomas "Nyllet" Nyhlén saa hälytyksen saapua Drottningholmin linnan lähistölle, missä odottaa kammottava näky: palaneen ruumiin jäännökset. Luunpalasen alla on lista, jossa on viisi nimeä. Viimeinen nimi on Emma Sköld. Onko kyseessä tappolista? Miksi Emman nimi on listalla?
On selvää, että tapauksen tutkinta aloitetaan välittömästi. Mukaan murhatiimiin tulee myös Emma Sköld. Emman taustasta käy ilmi, että hän on ollut pois töistä toipumassa edellisestä rikostapahtumasta. Emma on nauttinut lasten kanssa vietetyistä mökkipäivistä, mutta nyt hän kokee olevansa valmis työntekoon ja tulee mukaan Nylletin tiimiin. Alkaa taistelu aikaa vastaan. Murhaaja on pysäytettävä ennen kuin muita listalla mainittuja henkilöitä surmataan, Emma mukaan lukien. Murhan tutkiminen johtaa tiimiläiset parikymmentä vuotta vanhaan tapaukseen, jossa tappolistalla mainitut henkilöt olivat tavalla tai toisella olleet mukana. Kysymys oli äidistä, joka oli vienyt pienen tyttärensä päivystykseen, mutta saikin pidätysmääräyksen ja myöhemmin pitkän vankilatuomion tyttöönsä kohdistuneesta törkeästä ravisteluväkivallasta.
Parasiitti kuvaa koskettavasti erään perheen tragediaa ja vaikeita sisarussuhteita. Miten leimatuksi tuleekaan henkilö, jolle langetetaan tuomio rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Vaikka tuomio myöhemmin puretaan, monen elämä on jo pirstaleina eikä tuomion purkaminen poista syyllisyyden leimaa. Sarenbrantin sujuvasti kirjoitettua rikosromaania on miellyttävä lukea. Taiten rakennettu juoni on vetävä ja myös jännittävä.
Kirjassa on upea Sanna Sporrongin suunnittelema alkuperäiskansi. Sarenbrant toteaa kannen suunnittelusta: "En edes tiedä, kuinka monta tuntia me kaikki käytimme löytääksemme oikeat kukat."
perjantai 27. joulukuuta 2024
Teija Himmelroos: Toinen puoli valkoinen
Teija Himmelroos: Toinen puoli valkoinen. Avain. 2024. Kansi Timo Numminen. 328 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kirjan keskiössä on kaksi naista: Kaarina ja Marita. Kaarina on asunut äitinsä kanssa, mutta on äidin kuoltua jäänyt asumaan yksin heidän yhteiseen kotiinsa. "Tämä oli kuudes vuosi, kun Kaarina asui taloa yksin. Sitä ennen he olivat taistelleet äidin syöpää vastaan." Kaarina muistaa äitiään lämmöllä, äiti oli "jännittävä ihminen, hyvä äiti, älykäs ja hauska nainen." Äidillä ja tyttärellä oli ollut selkeä työnjako. Äiti kirjoitti rakkausnovelleja ja Kaarina teki metallitöitä Hiltusen konepajalla. Isästään Kaarina ei tiennyt juuri mitään. Juotuaan tanskalaista kirsikkaviiniä äiti saattoi joskus harvoin paljastaa jotakin Kaarinan isästä, esimerkiksi sen, että isän nimi oli Kari.
Äidin kuoltua Kaarinan elinpiiri kapenee entisestään, Hiltusen metalliverstaskin sijaitsee omassa pihassa. Mutta Kaarina on realistinen toimissaan. Hän elää tätä päivää, päivät ovat toistensa kaltaisia, eikä hän haaveile tulevista eikä haikaile menneitä. Kaarinalla ei juuri ole ystäviä eikä tuttaviakaan metalliverstaan miehiä lukuunottamatta. Joskus ajatukset menevät Teroon, jonka kanssa Kaarinalla oli ollut nuorempana pitkä suhde. Mies oli naimisissa, eikä lupauksistaan huolimatta eronnut vaimostaan. "Hän (Kaarina) ei ollut uskonut varoituksen sanaa eikä kuullut puhetta toisesta naisesta, joka jäi aina toiseksi. Kahdeksan vuotta hän uskoi rakkauteen, tarinoiden ehdottomaan voittajaan."
Elämään tulee suuri muutos, kun eräänä päivänä Kaarinan kotiin ilmestyy Marita, kalliisti pukeutunut, varakas perheellinen hammaslääkäri, suunnilleen Kaarinan ikäinen. Marita kertoo, että he - siis Kaarina ja Marita - ovat siskoksia. Maritan isä on sairastunut vakavasti ja on kertonut Maritalle Kaarinan olemassaolosta.
Tilanne on uusi molemmille naisille. Eikä ole ihme, että molempien elämä menee aikalailla uusiksi, tilanne hämmentää, jopa pelottaa. Perunkirjoituksessa ilmenee, että isällä on ollut omaisuutta, josta Kaarina "salaisena" sisarena saa luonnollisesti osansa, mutta sitä Maritan "oikeana" tyttärenä on vaikea hyväksyä. Naisten on vaikea hyväksyä toisiaan puhumattakaan lähemmästä ystävystymisestä. Lisää uusia asioita paljastuu isän elämästä. Tyttäret ovat tyrmistyneitä. Näinkö paljon heiltä on salattu? Molemmat naiset ovat kuulleet tämän fraasin: "Elämä on kuin hanhenpaska. Toinen puoli on musta ja toinen valkoinen. Mustaa vaan on vähän enemmän."
Toinen puoli valkoinen on Teija Himmelroosin esikoiskirja. Himmelroos taitaa kirjoittamisen taidon, tekstiä on miellyttävä lukea ja dialogivetoinen teksti vie juonta sujuvasti eteenpäin. Tarina lähtee hyvin liikkeelle, mutta jää valitettavasti hieman polkemaan paikalleen naisten selvittäessä yhteisen isän salaisuuksia. Tarina on realistinen, tällaista voisi tosielämässäkin tapahtua.
torstai 26. joulukuuta 2024
Jussi Simola: Haudatut haaveet
Jussi Simola: Haudatut haaveet. Myllylahti. 2023. 348 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Rikoskomisario Lara Honka ja komisario Eero Huuhka hälytetään paikalle töölöläiseen asuntoon, josta löytyy nuori nainen kuolleena. Nainen on kuristettu ja hänet on istutettu pöydän ääreen istumaan. Keittiön pöydällä on puolikas punaviinipullo ja kaksi lasia. Käy ilmi, että nainen on 24-vuotias Julia Rantavaara, kolmannen vuosikurssin opiskelija Aalto-yliopistossa Otaniemessä.
Mukaan Lara Hongan johtamaan rikostiimiin kuuluvat Eero Huuhkan ohella Luukas Salmi, työstään innostunut nuorempi konstaapeli, sekä ylikonstaapeli Ismo Tuohilampi, ylikonstaapeli rikostutkija Reima Tyrväinen ja IT-asiantuntija Jyry Koppila. Lara on ylpeä tiimistään. "Siinä he perhana ovat. Eero, Luukas, Ismo, Jyry ja Reima. Ei seitsemän veljestä, mutta enitään viisi kaveria, jotka kuuluvat minun tiimiini ja laittavat itsensä likoon tehtävän eteen, joka ikinen päivä."
Rikostutkinta alkaa. Jututetaan naapureita, mm. iäkästä Tyyne Ekbergia, joka tarjoaa kahvia ja pullaa jokaisella käynnillä, ja alakerran elintarvikekaupan hoitajaa sekä Julian perhettä ja poikaystävää sekä tutkitaan kuolleen naisen puhelintietoja ja tietokonetta. Mikään asia ei tunnu vievän rikostutkintaa eteenpäin. Valitettavasti surmattujen määrä ei jää vain yhteen. Uusi uhri, hänkin nuori nainen, on surmattu vain kahden korttelin päähän edellisestä murhapaikasta. Onko se pelkkää sattumaa? Poliisi joutuu pohtimaan, onko kyseessä peräti sarjamurhaaja.
Poliisit joutuvat tositoimiin. Rikostutkinnan ohella Simola avaa poliisien taustatietoja. Tutkintatiimin Tuohilampi haluaa jäädä eläkkeelle. Hän antaa tunnustusta Laralle: "Lara, sinä olet hyvä esimies, olet aina ollut. Kohdellut kaikkia tasapuolisesti, ymmärtänyt, kuunnellut. Pitänyt tiimin puolia. En tiedä miksi, mutta halusin sanoa sen sinulle" Eero Honka kipuilee yksityiselämänsä kanssa ja Luukas kärsii omasta epävarmuudestaan. Mukava oli tutustua näihin sympaattisiin poliiseihin ja ennen kaikkea Lara Honkaan, hyvään esimieheen, joka siviilielämässä on eronnut yhden lapsen äiti. Hän tuntee yhä katkeruutta ex-miestään kohtaan. Ehkä seuraavassa osassa kuulemme lisää poliisien taustoista.
Haudatut haaveet on Simolan esikoisdekkari. Lupaava perusdekkari. Juoni on melko tavanomainen, mutta kirjan vahvuutena ovat mielestäni henkilökuvaukset ja rento kirjoitustyyli. Tapasin Simolan Helsingin kirjamessuilla. Se, että hän on Raumalta kotoisin, herätti mielenkiintoni. Eikä turhaan, jatkan edelleen mielelläni Lara Hongan tiimin seurassa.
keskiviikko 18. joulukuuta 2024
Ia Genbergin Yksityiskohdat lukupiirikirjana
"Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat - en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin "minä" väistyy ja jäljelle jää nimetön, yhtenäinen ja erottamaton onnen tunne erillisine yksityiskohtineen. Ehkä kokonaisuudesta pitäisikin kertoa antamalla vain ihmisten vaeltaa sattumanvaraisesti silmieni edessä."
Vuoden viimeisenä lukupiirikirjanamme oli Ia Genbergin Yksityiskohdat. Meitä oli paikalla yksitoista naistenpankkilaista vaihtamassa ajatuksia tästä paljon palkintoja saaneesta kirjasta. Kirja on voittanut Ruotsin August-palkinnon vuonna 2022 ja ollut Booker Prize 2024 -ehdokkaana. Kirjan käännösoikeudet on myyty 28 maahan. Yksityiskohdat on Genbergin ensimmäinen suomennettu teos. Kirjailija oli mukana viime vuonna Helsingin LIT-tapahtumassa.
Nimetön päähenkilö muistelee neljää ihmissuhdetta, jotka ovat olleet hänelle tavalla tai toisella merkityksellisiä. Nämä ihmissuhteet sijoittuvat 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Päähenkilö miettii, millaisia jälkiä on jäänyt näistä neljästä ihmissuhteesta: Johannasta, Nikistä, Alejandrosta ja Birgittestä. Johanna ja Alejandro ovat olleet päähenkilön rakastajia, Niki on ollut ystävä ja Birgitte on äiti.
Kyseessä ei ole perinteinen kaunokirjallinen teos, vaan pikemminkin on kyse esseekokoelmasta. Kirjan liepeessä todetaan, että "Genberg uudistaa kirjallisuutta vaivihkaa, kuin huomaamatta ja salaa, ihailtavalla tavalla." Juha Itkonen arvelee Imagessa (4/2023), että perinteinen fiktiivinen ja juonellinen kaunokirjallisuuden perusmuoto olisi hiipumassa uusien kirjallisten muotojen tieltä. Uudet kerrontatyylit ovat kyllä tervetulleita, mutta me olimme sitä mieltä, että me suosimme yhä edelleen perinteistä juonellista romaania.
Kirja herätti lukijoissamme monenlaisia tunteita. Monen mielestä oli vaikea päästä kirjassa alkuun, mutta kun kirjan idea selkeni, lukeminen oli helppoa, mutta keskittymistä vaativaa. Muutamien mielestä kirja oli tylsä, eikä se koskettanut millään tavalla. Minä itse en meinannut päästä etenemään kirjassa, kun juutuin pohtimaan, mitkä neljä ihmissuhdetta itse valitsisin minulle merkityksellisiksi ihmissuhteiksi. Ja kun olin valinnut henkilöt, piti miettiä, mitä kertoisin heistä. Se olikin aika kiva ajatussessio, mutta aikaa siinä meni.
Mietimme, että olisi kiinnostavaa päästä kysymään kirjailijalta, mistä hän on saanut idean kirjoittaa tämäntyyppisen kirjan ja toiseksi, miksi hän oli valinnut juuri nämä neljä henkilöä, jotka lähes kaikki tuntuivat olevan melko epävakaita ja levottomia persoonia. Sally on päähenkilön ystävä, joka näyttäytyy lähes jokaisessa luvussa. Miksi hän ei ollut yksi valituista? Oliko Sally ehkä liian tavallinen? Näihin pohdintoihin olisi todennäköisesti saanut vastauksia Helsinki LIT-tapahtumassa.
Kuvaukset ovat luonnollisesti subjektiivisia, kun niitä tarkastellaan vain päähenkilön näkökulmasta. Joku muu henkilö - vaikkapa joku kuvatuista henkilöistä - olisi varmasti kirjoittanut tapahtumista ihan erilaisen version. Päähenkilö ei kuvaa, millainen persoona hän itse on, mutta sen sijaan päähenkilöstä piirretään kuvaa valittujen neljän henkilön jättämien jälkien kautta. Monet näistä päähenkilön valitsemista henkilöistä ovat kadonneet eli päähenkilöllä ei ole mitään tietoa, missä he ovat. Tällainen katoaminen oli mahdollista 1990-luvun lopulla, kun ei vielä ollut sosiaalista mediaa. Oli vain paksut puhelinluettelot. Henkilön etsiminen oli vaikeaa, jos nimeä ei ollut puhelinluettelossa.
Jaana Nikulalle kiitos taidokkaasta käännöksestä.
Kirjan kansi puhututti meitä. Kannet ovat kirjan myyntipakkaus eli kannen tehtävänä on herättää lukijan huomio. Kansi saattaa vaikuttaa siihen, valitaanko kirja vai ei. Yksityiskohdat-teoksen vanhanaikaiselta ja epäselvältä vaikuttava kansi ei saanut meiltä kiitosta. Tätä kirjaa olisimme tuskin valinneet kannen perusteella.
Kirjalle annetut arvosanat vaihtelivat laidasta laitaan. Keskiarvoksi tuli 3,1 (asteikko 1-5).
Nyt on joulutauon aika. Kokoonnumme 8.1. keskustelemaan Kate Atkinsonin teoksesta Kaikkein vähäpätöisin asia. Ihanaa joulun aikaa kaikille!tiistai 17. joulukuuta 2024
Kirjasomen joulukalenteri - Luukku 17
Karen Swan: Postikortteja. Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Christmas Postcards. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen suunnittelu Mirella Mäkilä. 429 sivua.
Kirjan englanninkielinen nimi The Christmas Postcards viittaa jouluun, vaikkakaan varsinaisesta joulukirjasta ei ole kyse. Tapahtumat toki sijoittuvat joulukuuhun, ja havukranssit koristavat ulko-ovia.Natashan elämä on kaikin puolin mallillaan. Perhe on juuri palannut rentouttavalta lomalta Malediiveilta. Natashalla ja Robilla on kaunis talo ja ihana kolmivuotias tytär Mabel. Natasha on taiteilija, jonka erikoisalana on eläinten muotokuvien maalaaminen. Mutta jotakin puuttuu Natashan elämästä. Hän joutuu olemaan paljon yksin Robin tehdessä pitkiä työpäiviä. Natashan suurimpana toiveena olisi saada sisko tai veli Mabelille. Se, että raskaaksi tulo ei onnistu, stressaa Natashaa, mutta on jotakin muutakin mieltä vaivaavaa.
Sitten pienen Mabelin tasapaino järkkyy, kun hänen rakkain pehmolelunsa Moolah-lehmä on kadonnut. Lelu oli jäänyt wieniläiseen Airbnb-asuntoon perheen palatessa lomamatkalta. Miten suuren katastrofin pehmolelun katoaminen voikaan saada aikaan. Tyttö itkee leluaan, ei meinaa saada illalla unta ja heräilee vähän väliä unen saatuaan. Natasha ottaa käyttöön tämän päivän hakumenetelmät: sosiaalisen median kanavat. "Pikkutytön äiti laittoi postauksen Facebookiin ja Harry Styles jakoi sen! Ja sitten Jennifer Lawrence! Ja Justin Bieber! Ja sitten...usko tai älä, Margot Robbie!" Eikä aikaakaan, kun haku tuottaa tulosta. Nepalissa kiipeilyreissulla oleva Duffy, joka oli ottanut mukaansa löytämänsä pehmolelun wieniläisestä Airbnb-asunnosta, bongaa hakupostauksen.
Niin syntyy yhteys Duffyn ja Natashan välillä. Tytär rauhoittuu, kun saa valokuvia pehmolelusta ja tietää lehmän olevan hyvässä hoivassa. Viestejä vaihdettaessa Natasha huomaa, että kommunikointi Duffyn kanssa sujuu hyvin ja vaivatta. Duffy tuntuu ymmärtävän Natashaa erittäin hyvin. Yksinäisinä iltoina Natashalla on aikaa kirjoitella.
Kirja oli mainiota luettavaa. Kirja tarjosi viihdettä, mutta myös kiemuraisia perhesuhteita ja vakavia perhetapahtumia sekä luonnollisesti myös rakkautta. Erityisen mielenkiintoisia olivat kuvaukset Duffen kiipeämisestä vaarallisilla alueilla Himalajan vuoristossa. "Kaikki tämä oli majesteettista, kaikki oli henkeäsalpaavaa, mutta kunniapaikan vei kieltämättä keskimmäisenä laaksoon työntyvä Annapurna 1, jolla oli kolme terävää huippua." Se on yksi maailman neljästätoista yli kahdeksantuhannen metrin vuoresta. Sinne rohkenevat nousta vain uransa huipulla olevat vuorikiipeilijät. Kuvaukset olivat niin autenttisia, että tuli vahva tunne, että kirjailija itsekin harrastaa kiipeilyä.
Oikein mukavaa luettavaa joulunalusaikaan.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
sunnuntai 15. joulukuuta 2024
Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia
Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia. Osa 1 Blooming you -sarjassa. Into. 2023. Kansi: Satu Kontinen. 211 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Tulppaanitoiveunia aloittaa uuden Blooming you -viihdesarjan. Nelikymppisellä Helenalla pitäisi kaikki olla hyvin. On perhe, hyvä aviomies, aikuistuvat lapset, vakituinen työpaikka Kajastuksessa mielenterveyskuntoutujien ohjaajana (älä unohda: 38 lomapäivää, muistuttaa aviomies) ja oma rivitalokoti tulppaani-istutuksineen. Naapureistakaan ei voi valittaa, mutta surku tulee, kun käy selville, että paras naapuri on myymässä asuntoaan. Oma äiti on hyvää tarkoittava, mutta hieman liian touhukas ja liikaa tyttären huomiota kaipaava eläkeläinen.
Mutta jotakin vaan puuttuu, toteaa Helena ja tuntee jämähtäneensä paikoilleen. Kaikki tuntuu niin tavalliselta ja lattealta. "Mä kaipaan vaan ihan kamalasti jotain uutta. Mä en jaksa olla enää tällainen murtuneiden mielten kannattelija." Aviomies Hartsa yrittää lohduttaa sanoin ja teoin mm. ilahduttamalla Helenaa kukkakimpulla. "Minun Hartsani on todellinen Tartsani."
Miten pienestä kaikki onkaan kiinni, sen Helena saa huomata. Hän löytää kaappien kätköistä kuusi vuotta sitten tekemänsä aarrekartan, piirroksen unelmista ja niistä asioista, jotka tuolloin tekohetkellä tuntuivat Helenasta tärkeiltä. Moni asia on edelleen toiveena Helenan mielen sopukoissa kuten vaikkapa kylpyamme, korkokengät, unelmaloma tai vaikkapa kukkakauppa. Nyt jos koskaan on aika saada puhtia elämään ja toteuttaa unelmiaan, päättää Helena ponnekkaasti. Sen hän todellakin tekee. Ensimmäinen hankinta on kylpyamme. Pois muuttaneen tyttären huoneesta tulee rentoutumishuone ja sitten on vuorossa osallistuminen kukkien sidontakurssille sekä ihan huippuloma Lontoossa hyvän ystävän Tainan kanssa.
Pala palalta aarrekartassa kuvattujen toiveiden päälle voi piirtää ruksin. Monta uutta unelmaa on toteutunut. Naapuriinkin saadaan mieluisista mieluisin asukas.
Varmasti kirjasta löytyy tarttumapintaa monelle nelikymppiselle naiselle. Lasten kotoa lähtö lienee kova paikka monessa perheessä. Sama teema - jämähtänyt ja tasapaksu arki - on aiheena myös Emma Hambergin teoksessa Je m'appelle Agneta, jonka luimme Naisten Pankin lukupiirissä (linkki). Molemmissa kirjoissa päähenkilö ryhtyy toteuttamaan omia unelmiaan ja toiveitaan. Oli mukava olla mukana Helenan ja Tainan Lontoon matkalla. Erityisesti Tina Turner -musikaalin tunnelmat olivat mieluista luettavaa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereelle. Kaupunkia tunteva bongaa varmasti monta tuttua tapahtumapaikkaa. Sujuvasti kirjoitettua ja huumorilla höystettyä kirjaa on aina mukava lukea. Suomelan kieli on kepeää, kuten tämän genren kirjoissa kuuluukin olla. Aion kyllä lukea jatko-osankin.
Satu Kontisen suunnittelema kansi on aivan ihana.
keskiviikko 11. joulukuuta 2024
Sarah Lark: Simpukoiden soitto
Sarah Lark: Simpukoiden soitto. Bazar. 2024. Alkuteos Der Klang des Muschelhorns. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Kansi Timo Numminen. 958 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Sarah Lark tunnetaan Uudesta-Seelannista ja Karibiasta kertovista sarjoistaan. Larkin Uusi-Seelanti -sarjassa ilmestyi neljä osaa ja Jamaika-sarjassa kaksi osaa. Larkin historialliset romaanit ovat olleet myyntimenestyksiä kautta maailman. Tulikukkien aika aloitti toisen Uuteen-Seelantiin sijoittuvan sarjan, jonka jatko-osa on Simpukoiden soitto.On vuosi 1863. Ystävykset Cat ja Ida ovat menestyneet hyvin lammasfarmillaan Rata Stationissa Uudessa-Seelannissa. Heillä on kolme tytärtä: Carol on kihloissa paikallisen lammasparonin pojan Oliverin kanssa, Mara on rakastunut Eruun, maoripäällikön poikaan, ja Linda aikoo lopulta ottaa tilan haltuunsa. Mutta kun Oliverin ja Carolin häät ovat lähellä, traaginen tapahtuma ravistelee perhettä. Yht'äkkiä Linda, Carol ja Mara ovat rahattomia. He menettävät Rata Stationin ja kaiken muunkin - ihmissuhteet mukaanlukien.
Carol ja Mara päättävät lähteä Idan ja Karlin luo, jotka ovat rakentaneet itselleen uuden elämän Pohjoissaarella. Linda puolestaan lähtee Fitzin matkaan kaivaamaan kultaa. Käy ilmi, että Fitz menettää nopeasti kaiken, mitä ansaitsee, joko peleihin tai alkoholiin. Lindan vastuulle jää arjen ja kodin ylläpitäminen, eikä se ole helppoa. Eivätkä Carol ja Mara ole hekään onnekkaita. Matkallaan vanhempiensa luo Hauhau-soturit vangitsevat heidät. Heistä tulee valkoisia orjia, ja he joutuvat taistelemaan olemassaolostaan joka ikinen päivä. Vankeus murtaa Maran. Hän menettää huolettoman asenteensa, sulkeutuu, vetäytyy ja lakkaa puhumasta.
On ihastuttavaa matkata ympäri Uutta Seelantia kirjan tapahtumien kera. Lukija saa kokea maan henkeäsalpaavan kauneuden: kesyttämättömät erämaat, vauhdikkaat joet ja vaaralliset luolat. Kirjan ehdoton vahvuus on Uuden-Seelannin luonnon kuvauksen ohella kuvaukset maoreista, heidän historiastaan, persoonallisuuksistaan, uskomuksistaan ja legendoistaan. Uudisasukkaiden ja maorien välinen konflikti johtaa taistelutilanteisiin, kun molemmat haluavat pitää kiinni oikeuksistaan. Tapahtumat ovat surullista luettavaa, mutta eivät yllättäviä. Vastaavanlaista alkuperäiskansojen ankaraa kohtelua on tapahtunut useammassakin maassa. Kirjassa kuvataan useita maorihahmoja, joista erityisesti iäkäs perinteitä kunnioittava maorinainen Omaka jää mieleen.
Kirjan jälkisanoissa Lark kertoo, kuinka hän on yhdistänyt kirjassa fiktion faktaan. Hän on tehnyt laajaa taustatyötä kirjaa varten, sillä varsin suuri osa tapahtumista on todellisia.Paksuun kirjaan ja monivaiheisiin tapahtumiin mahtuu paljon henkilöitä. Tarina jatkuu ensimmäisen kirjan tapahtumista ja juoneen pääsee mukavasti kiinni, kun edellisen kirjan päähenkilöt palautuvat mieleen. Kirjan tapahtumat ovat värikkäitä ja myös jännittäviä, mutta henkilöhahmot jäävät hieman litteiksi. Vaikka kirjan teemat ovat kiinnostavia, karsintaa olisi voinut tehdä tässä yli 900-sivuisessa järkäleessä. Samantyyppisiä tapahtumia kuvataan useampaan otteeseen.
Jotta kirjan tapahtumia voi seurata, on järkevää lukea ensin sukuhistorian ensimmäinen osa Tulikukkien aika. Erityisesti perhesuhteita, joilla on kirjan tapahtumissa ratkaiseva rooli, on vaikea ymmärtää, jos aiempaa tietoa ei ole. Sarjan päätösosa Tulivuoren taru ilmestyy elokuussa 2025.
Helsingin kirjamessut 26.10.2024 |
keskiviikko 4. joulukuuta 2024
Anna-Riikka Carlson Rakas Eeva Kilpi -kirjallaan Raumalla
Naisten Pankin Lue Naiselle Ammatti -kiertueen kirjailija tänä vuonna on Anna-Riikka Carlson teoksellaan Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY 2024). Kiertueen yhteistyökumppanina on Werner Söderström Osakeyhtiö (WSOY). Rauman LNA-tapahtuma 3.12.2024 oli kymmenes eli viimeinen kiertuepaikkakunta Suomessa. Kiertue suuntaa vielä itsenäisyyspäivänä Dubrovnikiin.
Arvat ja kahvi tekivät kauppansa. (kuva Hillevi Rohiola) |
Carlsonin kirja Rakas Eeva Kilpi ei ole elämäkerta termin perinteisessä merkityksessä. Tosin Eeva Kilven elämää valotetaan kirjassa laajasti, mutta puhtaasti kaunokirjallisin keinoin. Eeva Kilpi on nyt 96-vuotias. Kilven täyttäessä 90 vuotta hänen fyysinen kuntonsa heikkeni eikä hän enää päässyt osallistumaan kirjallisiin tapahtumiin. Niinpä Anna-Riikka Carlson Eeva Kilven kustannustoimittajana vieraili kirjailijan luona. Siitä alkoi näiden kahden naisen lämmin ja luottavainen ystävyyssuhde, jota Carlson kuvaa kauniisti kirjassaan. Eeva Kilven luottamusta osoittaa myös se, että hän on antanut Carlsonin käyttöön 41 laatikollista kirjallista materiaalia: muistiinpanoja, päiväkirjoja, käsikirjoituksia ja valokuvia. "Lupasin kohdella kaikkea hellävaroen", totesi Carlson.
Eeva Kilven tuotantoon kuuluu 36 teosta, sekä runoutta että proosaa. Hän on palkittu ja arvostettu kirjailija. Keskeisiä teemoja Kilven tuotannossa ovat evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto. Kilven tuotanto on yhä edelleen ajankohtaista. Esimerkiksi Kilven luonnonsuojelullinen sanoma oli aikoinaan melko radikaalia, mutta tänä päivänä se puhuttelee yhä suurempia joukkoja. Carlson toteaa Eeva Kilvelle: "Toivon, että sinua lohduttaa tämä jatkuvuus. Se, miten moni haluaa vaalia perintöäsi."
Anna-Riikka Carlson luki Eeva Kilven tuotannosta neljä runoa, jotka ovat tulleet hänelle erityisen merkityksellisiksi. Yksi niistä on tämä runo, joka ihastuttaa lukijoita vuosi vuoden jälkeen.
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. (Lauluja rakkaudesta ja muita runoja 1972)
Haastatteluosuuden jälkeen keskustelu jatkui vilkkaana yleisön kanssa. Totesimme yhdessä kirjailijan kanssa, että ilta oli hyvin onnistunut, lämminhenkinen ja mielenkiintoinen. Kahvipuffetti, arpajaiset ja kirjamyynti tuottivat yhteensä n. 650€. Varat ohjataan naisten tukemiseen Ugandassa, Keniassa, Myanmarissa ja Nepalissa.
Kiitämme Anna-Riikka Carlsonia vierailusta. Kiitoksemme menevät myös hyvälle yhteistyökumppanillemme Rauman kirjastolle.
maanantai 2. joulukuuta 2024
Ida Jauhiainen: Ehkä tää tästä
Arvostelukappale kustantajalta
Kirjan päähenkilö minä-kertoja on 19-vuotias nuori nainen, jolla pitäisi olla koko elämä edessä. Siis pitäisi. Ylioppilaskirjoitukset ovat ohitse, kesä koittaa ja syksyllä ovat alkamassa opinnot Tampereen yliopistossa. Mutta kaikki ei ole kunnossa. Nuoren naisen elämää hallitsee syömishäiriö. Heti kirjan alussa lukijalle käy selväksi, että kirja on autofiktiota eli kirjailija on ammentanut siihen omia kokemuksiaan syömishäiriöstä.
"Revin treenitrikoot päältäni. Niiden resori ei ole kiristänyt enää pitkään aikaan. Riisun paidan ja sukat. Laukustani kaivan kameran esiin, ja asettaudun sivuttain peilin eteen. Räps. Tuijotan litteää vatsaani. Kylkiluut näkyvät pidellessäni kameraa kasvojeni edessä. En tunne mitään."
Joillakin syömishäiriötä sairastavilla on tukena ystäviä, joillakin oma perhe, mutta on myös paljon sellaisia, jotka ovat ihan yksin sairautensa kanssa. Kirjan nuorella naisella on ihana äiti, äiti joka jaksaa tukea tytärtään ja hakee lapselleen apua. Tuntuu niin hyvältä, kun tytär uskaltautuu kertomaan äidilleen pahasta olostaan. "Huhhuh. Tänään sain vihdoin kerrottua äidille, että mulla on paha olla. Se otti asian tosi hyvin, kuunteli ja tuki. Se otti mun avuntarpeen tosissaan, sanoi että on samaa mieltä siitä, että mun pitäisi puhua jollekulle."
Paino alenee, painoindeksi kertoo merkittävästä alipainosta, kaikki tuntuu raskaalta, oksettaa ja päätä särkee. Mielialat heilahtelevat laidasta laitaan. On ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa. Masennustestin tulos viittaa vakavaan masennukseen. Ei ole enää keinoja käsitellä sairautta. "Vedin tänään myös elämäni ensimmäiset viillot."
Nuorisotalolla alkaneet tapaamiset terapeutin kanssa päättyvät ihan liian pian. Tampereella alkavat päiväyksikkökäynnit. "Vaikka päätös tänne tulosta ei ollut helppo, olen yrittänyt suhtautua tähän kotityön kaltaisena asiana ja vaiheena, joka on vain yksinkertaisesti hoidettava." Helppoa se ei ole, on hyviä päiviä ja vielä enemmän huonoja päiviä. Pahoina päivinä on turvauduttava viiltelyyn, joka tuo hetkittäistä helpotusta pahaan oloon. Monesti tulee tunne, onko tässä kaikessa mitään järkeä. "Musta tuntuu, etten mä halua parantua." Päiväyksikköjakso kestää kolmisen kuukautta.
Normaaliin arkeen ei ole helppo sujahtaa. Uuden aloituksessa ovat hyvänä tukena uusi ystävä Suvi ja jälleen kerran äiti. Opiskelut sujuvat kohtuullisesti. Kesän työpaikka on tärkeä. "Se työ pelasti minut. Tiesin, että jos haluan tehdä kyseistä työtä, täytyy minun olla tarpeeksi hyvässä kunnossa jaksaakseni tehdä sitä. Ja minähän halusin."
Kirjaa on helppo lukea. Se on sujuvasti kirjoitettu ja etenee selkeän kronologisesti. Syömishäiriö on hyvin monisyinen sairaus, joka voi muuttaa muotoaan tyypistä toiseen. Siksi on hyvä, että kerronnassa on toistoa. Kun tärkeät asiat sanotaan yhä uudelleen ja niitä katsotaan eri näkökulmista, ne tulevat helpommin nähdyiksi ja kuulluiksi. Syömishäiriö koskettaa monia nuoria ja sitä kautta myös heidän läheisiään. Siksi on tärkeää, että asiasta puhutaan, kirjoitetaan ja keskustellaan.
Olen itse ollut tekemisissä syömishäiriöisten nuorten kanssa, minut on koulutettu vertaisohjaajaksi ja olen ollut vertaisryhmän vetäjänä. Olen nähnyt läheltä, kuinka vaikeasta ja monisyisestä sairaudesta on kysymys. Toivon, että tämä kirja toimii hyvänä vertaistukena monelle samassa tilanteessa olevalle nuorelle.