Maire Soiluva: Ääni isovanhemmille. Aurinko Kustannus. 2020. Kansi: Iiris Kallunki. 191 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Isovanhemmilla ja erityisesti mummoilla on ollut kautta aikojen tärkeä rooli lastenlasten hoitamisessa. Vanhoissa maatalousyhdyskunnissa miniät muuttivat miehen kotitaloon, jolloin hoitoapua saatiin anopilta. Erityisen keskeinen mummojen rooli on esimerkiksi Afrikan maissa. Mummot hoitavat lastenlapsiaan, jos äiti lähtee siirtotyöläiseksi tai menehtyy vaikkapa aidsiin.
Maire Soiluva kiinnostui isovanhemmuudesta ja haastatteli ison joukon isovanhempia. Tuoreessa kirjassa äänessä ovat mummot, papat, mummit, vaarit, isoäidit, isoisät, mummat ja mamat. Heti kirjan alkusanoissa kirjailija toteaa, että tarinat isovanhemmista edustavat erilaisia ihmiskohtaloita. Niin varmasti onkin, vaikkakin niin mukavaa olisi todeta, että isovanhemmuus on kaikille mummoille ja papoille upeaa aikaa, peräti elämän onnellisinta aikaa. Monille se sitä onkin.
Kirjassa isovanhemmuutta käsitellään teemoittain. Kirjailija lähtee liikkeelle lapsenlapsen syntymästä.
"Lapsenlapset ovat ihana ilo." (s. 14)
Lapsenlapsen syntymä on yleensä suuri onnenhetki isovanhemmille. Sitä tunnetta, joka jokaisella mummolla ja papalla on saadessaan lapsenlapsi ensimmäistä kertaa syliinsä, ei voi verrata mihinkään. Sen onnen ja kiitollisuuden tunteen haluaa aina säilyttää itsessään. Monilla isovanhemmilla on ilo olla mukana vauvan arjessa ja olla apuna nuorelle perheelle. "Herään joka päivä ajatellen, että mikään ei ole itsestään selvää, olemme etuoikeutettuja ja tämä on suurin rikkaus, mitä olemme voineet elämässämme saada." (s. 16) Lapsi kasvaa. Jos mummo ja pappa ovat hyväkuntoisia, he jaksavat touhuta lasten kanssa, leikkiä nukeilla ja autoilla sekä ulkoilla luonnossa. Sekä isovanhemmat että lapset nauttivat. Eräs isoäiti toteaakin viisaasti. "Anna lapsellesi ne ihan tavalliset arkiset asiat." (s. 39)
"Mitä me teimmekään lapsillemme, kun aloitimme kiinteän ruuan antamisen perunasta!" (s. 39)
Lasten kasvaessa haasteet lisääntyvät. Monesti isovanhempien on vaikea ymmärtää nuoren perheen kasvatusperiaatteita. Eräs isoäiti toteaa, että tuntuu peräti kummalliselta, miten lapsistamme on voinut yleensäkään tulla vanhempia, kun kasvatus ennen "perustui silkkaan tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen." (s. 39) Suuri haaste isovanhemmille tänä päivänä on sosiaalinen media. Älykännykät ovat tainneet kasvaa käteen kiinni. "Kun he tulevat älykännyköidensä kanssa, he istuvat sohvalla kumartuneena laitteidensa puoleen. He puhuvat meille tuntematonta kieltä whatsapeista ja juutuubeista, apseista ja sovelluksista. Me katselemme heitä kuin astronautti uutta kuuta - tavoittamattomissa on." (s. 50) Tämän ajan ilmiöt - ruokarajoitukset, ekologinen ajattelu, sateenkaariperheet - ovat isovanhemmille usein vierasta todellisuutta, mutta lastenlapsille tavallista arkea.
Niin mukava kuin olisikin todeta, että isovanhemmuus on ihanaa aikaa, se ei sitä ole kaikille isovanhemmille. On isovanhempia, jotka omasta halustaan eivät halua olla kanssakäymisissä lastenlasten kanssa ja on isovanhempia, joiden kanssakäymisen lastenlasten kanssa kieltävät lasten vanhemmat. Esteeksi saattaa tulla vaikkapa perinteinen anoppi-miniä -suhde.
Koskettavia ovat kirjan tarinat, kun isovanhemmat menettävät lapsenlapsensa. Varmaankin yleisin syy on lasten vanhempien avioero, jonka myötä yhteydet lapsenlapsiin vähenevät tai peräti katkeavat. Eräs mummi kertoo, että avioeron myötä 4- ja 6-vuotiaat lapset saivat tavata isäänsä joka toinen viikonvaihde, mutta mummi ei saanut tavata heitä koskaan. Eikä hän ole saanut tavata heitä lainkaan menneen seitsemän vuoden aikana. Joskus syy välien katkeamiseen on myös isovanhemmissa, esimerkiksi alkoholismissa.
Pidin tästä kirjasta. Soiluva on sujuvasanainen kirjoittaja. Kirja on helppolukuinen, mutta ei missään tapauksessa yhdentekevä. On hyvä, kun kirjailija ei ole lähtenyt kikkailemaan isovanhemmuus-analyyseillä, vaan antaa aidon äänen isovanhemmille. Lukemisen jälkeen lukija jää miettimään kirjan tarinoita ja peilaa niihin omia kokemuksiaan. Tämä on monen mielialan kirja, välillä naurattaa ja välillä itkettää, niin koskettavia monet isovanhempien ovat.
Kirja on mukava välipala kaunokirjojen lomassa. Kiitos Iiris Kallungille kauniista kannesta. Maire Soiluva on porilainen toimittaja ja kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut teokset Rakkautta ruudun takaa. Kumppani verkosta. (2017), Mistä virastosta lupa? Ja muita mutkia matkalla vanhaksi. (2017) ja Autotallimies ja keittiön kuningatar sekä muita tarinoita puhumattomuudesta. (2018).
