Annie Ernaux'n Vuodet lukupiirikirjana

 

Annie Ernaux: Vuodet. Gummerus. 2021. Alkuteos: Les années (Éditions Gallimard, 2008). Suomentanut Lotta Toivanen. Lukija Ella Pyhältö. 7 tuntia 38 min.   

Niin olivat kirjaston jonot pitkät tähän kirjaan, että jouduin turvautumaan Storytelin äänikirjaan. Kyllähän se niinkin toimi, mutta olisin kyllä mielelläni selaillut printtikirjaa ja ehkä palannut joihinkin kiinnostaviin kohtiin. Kuunnellessa kaikkea ei vaan pysty hanskaamaan.

Annie Ernaux (s. 1940) sai kirjallisuuden Nobelin viime vuonna. Sitä ennen kirjallisuuden Nobel-palkinto oli jaettu jo noin 120 kertaa. Annie Ernaux oli 17. Nobelin voittanut nainen. Mietimme, keitä nobelisteja muistimme. Kyllähän niitä tuttuja nimiä tuli esille, vaikkapa Alice Munro, Marques, Olga Tokarczuk, Svetlana Aleksijevits, Bob Dylan, Pablo Neruda, Herta Müller ja Toni Morrison. 

Monien veikkaukset Nobel-voittajasta menivät pieleen. Ernaux sen Nobelin sai. Minun täytyi kyllä todeta, että Ernaux oli minulle ihan tuntematon nimi ennen viime vuotta. Ernaux'n tunnetuin teos lienee Vuodet, joka ilmestyi suomeksi v. 2021. Ranskaksi se oli ilmestynyt jo vuonna 2008. Kirjasta on tehty elokuva Happening. Ernaux'lta on suomennettu aiemmin - vuonna 1996 - Puhdas omatunto. Vuonna 2022 suomennettiin teos Isästä, Äidistä. 

Yksityisestä yleiseen

Vuodet-kirjassaan Ernaux kuvaa omaa elämäänsä lapsesta aikuiseksi naiseksi. Hän varttui ja kasvoi Normandiassa työläisperheessä, opiskeli opettajaksi, muutti Pariisiin, sai kaksi lasta ja koki avioeron. Siinäpä se, tällainen on kirjan juoni. Kysymyksessä on yhden ihmisen - Annie Ernaux'n - tarina 1940-luvulta lähtien aina vuoteen 2006. 

Se, mikä tekee tästä kirjasta hyvän ja jopa erinomaisen, on se raami eli ympäröivä ranskalainen yhteiskunta, johon tämä yhden ihmisen elämä sidotaan. Vielä laajempi perspektiivi syntyy, kun mukaan liitetään keskeisiä maailmanpoliittisia tapahtumia. Mutta ranskalaisuus on luonnollisesti leimaa antava piirre Annie Ernaux'n elämän tapahtumille. Joitakin lukupiiriläisiä haittasi se, että mukana oli niin paljon suomalaisille tuntemattomia henkilöitä, joidenkin mielestä taas tuntemattomat nimet eivät lainkaan haitanneet lukemista.  

Kirja syvenee loppua kohti

Monet meistä kokivat kirjan alkuosan hieman työlääksi, mutta kirja paranee edetessään. Tapahtumat lähtevät pienestä ja suurenevat koko ajan. Ehkä kirjan tapahtumat tulivat meille elävimmiksi, kun käsiteltiin oman aikakautemme teemoja. Lukupiirin naiset totesivat, että kirjan tapahtumia oli helppo peilata omaan elämään.  

Mietimme, kuinka paljon ranskalaisella ja suomalaisella yhteiskunnalla on yhtäläisyyksiä. Totesimme, että yhtäläisyyksiä löytyy, mm. kulutustavaroiden nopea yleistyminen, mutta eroavuuksia on paljon, mm. opiskelijoiden mielenosoitukset 1960-luvulla. Ranskassa opiskelijamellakat vuonna 1968 jatkuivat useita viikkoja.

Kirjan kieli on sujuvaa ja helppoa lukea. Ernaux käyttää lyhyitä lauseita, ja ainakin tässä kirjassa tällainen kirjoitustyyli toimii. Kirjailija on tehnyt teräviä havaintoja ympäröivästä maailmasta ja toteaa asioiden tilan mitenkään paasaamatta tai saarnaamatta.  Kirjan luettuaan miettii pakostakin, miten paljon asiaa onkaan mahdutettu tähän 215-sivuiseen kirjaan. Suomentaja Lotta Toivanen on tehnyt hyvää työtä. 

Monien meidän mielestä Ernaux on Nobel-palkintonsa ansainnut, niin taitavasti hän nivoo oman elämänsä ympäröivään yhteiskuntaan kuvatessaan ranskalaisen sääty-yhteiskunnan vaikutusta elämiseen ja ihmissuhteisiin sekä kulutusyhteiskunnan historiaa. Kirja on luokiteltu tietokirjaksi, eli kyseessä on muistelmateos. Totesimme, että kirja voitaisiin ihan yhtä hyvin luokitella romaaniksi, koska ei tämä ihan perinteinen muistelmateos ole. 

Olimme yhtä mieltä Ernaux'n kanssa siitä, että on tärkeää taltioida sen maailman tapahtumia, jonne ei ole enää pääsyä. Kirja sai meiltä arvion 4,1. Ensi kerralla jaamme ajatuksia Raija Orasen kirjasta Iso (Otava 2022).

Ernaux tulee Suomeen LIT-kirjallisuustapahtumaan toukokuussa.

Anneli Kanto kirjailijavieraana Raumalla

 

Naisten Pankin Rauman paikallisryhmä järjesti yhteistyössä kirjaston kanssa onnistuneen kirjailijaillan. Kirjailijavieraaksi saimme Anneli Kannon, joka kertoi ja keskusteli suuren suosion saaneesta Rottien pyhimyksestä. 

Anneli Kanto saapui Raumalle jo päivällä hyvissä ajoin, koska hän halusi käydä tutustumassa Rauman kirkkoon. Rauman ja Hattulan kirkolla on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat vanhoja kirkkoja, Hattulan kirkko on vuodelta noin1480 ja Rauman kirkko vuodelta 1512. Molemmat ovat Pyhän Ristin kirkkoja. Ja mikä tärkeintä, molemmissa on maalauksia. 

Rauman kirkko

Kirkkoon tutustumista.

Kirjailijailta järjestettiin Rauman pääkirjastossa. Ennen tilaisuuden alkua yleisöllä oli mahdollisuus ostaa kahvia/teetä pullan ja suolaisen kera sekä kokeilla arpaonnea. Anneli Kannolla oli mukanaan iso kassillinen Rottien pyhimystä ja uutusdekkaria Haihtuneet. Kaikki menivät kaupaksi. 

Arpojen myyntiä

 

Anneli Kannon jaTapio Koivukarin seurassa

Yleisömäärä yllätti kaikki, sekä meidät että kirjaston väen. Tila riitti just ja just. Tilaisuudessa oli 82 kuulijaa.

Hanna Suomela kertoi Naisten Pankin toiminnasta. 

Minulla oli ilo saada haastatella Anneli Kantoa.

Rottien pyhimys oli haastattelun pääaiheena, mutta sivusimme myös Kannon muuta tuotantoa, mm. sisällissotakirjoja sekä dekkariuutuutta Haihtuneet. Anneli Kanto on ihana ja mukava ihminen, niin eläväinen ja niin inhimillinen. Hän todella osaa ottaa yleisönsä. Yleisö tykkäsi. Luulen, että ne, joille ei Rottien pyhimys ollut vielä tuttu, ottavat sen kyllä lukulistalle. Samoin luulen, että monen kuulijan kulku käy Hattulan kirkolle ensi kesänä. Niin kiinnostavasti Anneli Kanto kertoi Hattulan kirkon seinämaalauksista, että tuli tunne, että ne on nähtävä. 

Me naistenpankkilaiset sekä myös kirjasto olimme todella tyytyväisiä. Kaikki onnistui hyvin ja yleisö oli tyytyväinen. Arpajaistuotoilla ja kahvituksella saimme kerätyksi 750 euroa Naisten Pankille. 

Florian Illies: Rakkautta vihan aikaan

 

Florian Illies: Rakkautta vihan aikaan. Tunnettuja eurooppalaisia pareja 1929-1939. Atena. 2023. Saksankielinen alkuteos: Liebe in Zeiten des Hasses. Suomentanut Heli Naski. 412 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Florian Illies herättää eloon 1930-luvun, ajan jolloin kansallissosialistit ovat kaapanneet vallan Saksassa. Illiesin tapa tarkastella natsismia ei ole perinteinen; hän kuvaa aikakautta moniäänisesti, mutta keskittyen pääasiallisesti merkittävien kulttuurihenkilöiden rakkaussuhteisiin ja eroottisiin kokeiluihin. Vaikka on kyse maailman kuuluisista kulttuurihenkilöistä, kuten esimerkiksi Picassosta, Jean-Paul Sartresta, Marlene Dietrichista ja Bertolt Brechtistä, tässä kirjassa he eivät esiinny kulttuurineroina, vaan ihmisinä, jotka ovat kietoutuneet mitä erikoisimpiin rakkaussuhteisiin.   

Kirja jakautuu kronologisesti kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee kultaisen 20-luvun päättymistä Saksassa. Tapahtumat kulminoituvat kirjan toiseen osaan: vuoteen 1933, jolloin Hitler on saanut vallan, valtiopäivätalossa on syttynyt tulipalo, kirjoja poltetaan ja juutalaisia vainotaan. Kolmannessa osassa eletään 1930-luvun loppupuolta, jolloin monet merkit enteilevät sodan alkamista. 

Monet taiteilijoista pakenivat Saksasta hyvissä ajoin ennakoidessaan natsismin mukanaan tuovan vaaran. Mutta eivät kaikki. Mm. Jean-Paul Sartren nähtiin nauttivan juustokakkua Simone de Beauvoirin kanssa Krauzler Eckössä Berliinissä. He, monien muiden merkkihenkilöiden tavoin, halusivat elää Saksassa, nauttia huolettomista päivistä ja rakastaa. Mutta moni heistä jätti huomioimatta sen tosiasian, että kaikki tulee muuttumaan. Tummia pilviä ei voitu enää tukahduttaa.  Pian "Hitler on valtakunnankansleri. Kuin sadussa," kirjoittaa Goebbels, kun sen sijaan Klaus Mann kirjoittaa "Hitler valtakunnankansleri. Järkytys." 

Tolstoita mukaellen Illies kirjoittaa: "Kaikki onnelliset parit muistuttavat toisiaan. Mutta kaikki onnettomat ovat aivan omalla tavallaan onnettomia."

Illies on valinnut kirjaan monen alan merkkihenkilöitä. On kirjailijoita, mm. Scott Fitzgerald, Alfred Döblin, Erich Maria Remarque, Anais Nin, Hermann Hesse ja Henry Miller, on taidemaalareita, mm. Picasso ja Salvador Dali, on näyttelijöitä, mm. Marlene Dietrich. Ja natsien saatua vallan merkkihenkilöiden joukkoon tulee mukaan mm. Goebbels. Eikä Staliniakaan unohdeta. 

Näiden kirjassa kuvattujen merkkihenkilöiden rakkauselämä on moninaista, on pettämistä, valehtelua, kärsimystä, mustasukkaisuutta, riitelyä, eroja, sovittelua ja valittamista. Kokeillaan vapaata avioliittoa, homo- ja lesbosuhteita. Mukaan mahtuu toki myös intohimoa, rakkauden hurmaa ja hekumallisia onnen hetkiä. Monien merkkihenkilöiden elämää kantaa rakkaus, joka saattaa heijastua vaikkapa taiteilijan maalauksissa. "Picasso ahmii naisensa janoisin siemauksin. Se jota hän kulloinkin haluaa ja kaipaa, myös antaa leimansa hänen taiteelleen ja näkemyksilleen." 

Rakastajaparista toiseen, sängystä toiseen.

Kesti hetken aikaa ennen kuin pääsin sisälle kirjaan. Kirjailija kuvaa yhden merkkihenkilön rakkauselämää sivun tai kahden verran ja siirtyy sitten seuraavaan pariin. Monien parien rakkaussuhteita kirjailija seuraa läpi kirjan, mutta mukaan tulee poliittisesta tilanteesta riippuen uusiakin henkilöitä. Illies on lahjakas kirjoittaja; siksi kirja pysyy hyvin kasassa. 

Kirja on mielenkiintoisin tietokirja, jonka olen aikoihin lukenut. Natsismi aiheena on kiinnostava. Samoin uteliaisuutta herättävä on kirjailijan valitsema näkökulma: maailman kuulujen merkkihenkilöiden rakkauselämä poliittisesti poikkeuksellisena aikakautena. Kirjailija on tehnyt kirjaa varten todella laajaa taustatyötä, joka käy ilmi kirjan lopussa olevasta lähdeluettelosta. 

Kirjan nimivalinta on onnistunut. Mirella Mäkilän suunnittelema kansi on kertakaikkisen upea.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija

 

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija. Gummerus. 2023. Kansi: Timo Numminen. 352 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Paula palasi iloisesti hyräillen takaisin työhuoneeseensa ja alkoi napittaa päällystakkiaan. Hän oli erittäin tyytyväinen päivän tuloksiin. Asiat etenivät suunnitelmien mukaan. Paula hymyili päättäväisesti asetellessaan peilin edessä hattua päähänsä. Hän oli oppinut kohtaamaan vaikeudet yhden kerrallaan ja osasi olla ajattelematta muuta kuin seuraavaa siirtoaan. Hän nostaisi Barkerin tehtaan ahdingostaan. Sen hän oli papalle ja enolle velkaa kaiken sen jälkeen, miten he olivat auttaneet heitä isän kuoleman jälkeen."

Antellin Puuvillatehdas-sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat myyneet todella hyvin, noin 70 000 kappaletta. Puuvillatehtaan kilpailija päättää tämän Turun seuduille sijoittuvan historiallisen sarjan. 

"..peli oli tuskin lopussa."

Puuvillatehtaan kilpailija -teoksen tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Turkuun. Edellisistä kirjoista tuttu Barkerin tehdas on taloudellisissa vaikeuksissa. Littoisten verkatehtaan johtaja Rikhard Falke on ilmoittanut haluavansa ostaa tehtaan. Mutta siihen Paula Barker, tehtaan reklaamipäällikkö ja aiemmista kirjoista tutun Martan tytär, ei halua suostua. Paulan vakaa päätös on, että viimeiseen asti Barkerin tehtaan tulee olla itsenäinen. 

Rikhard Falke jatkaa ostoyrityksiään. Kun Paula tapaa komean, karismaattisen ja tyylikkäästi pukeutuneen Rikhardin, tapahtumat saavat uuden käänteen. Paula huomaa olevansa vakavasti ihastunut, ellei jopa rakastunut. Myös Falke tuo esille ihastumisensa, mutta onko ihastus aitoa vai laskelmoitua, sitä Paula ei voi tietää.

Paula ja Rikhard ovat kirjan alkuosan päähenkilöitä, mutta mukana tapahtumissa ovat myös Paulan äiti Martta ja Jenny-mummi. Kirjan loppuosan pääroolit saavatkin Martta ja Jenny, joiden molempien elämään tulee kiinnostava ja hyvää mieltä tuova käänne.

"No sitten mennään katsomaan kotimainen uutuus Mustat silmät."  

Puuvillatehtaan kilpailija -teoksen vahvuus, kuten aiempienkin osien, on vahva ajankuva. 1920-luvun Turku ja laajemminkin yhteiskunta herää eloon. Ilmassa on uutta vapauden tunnetta, muotia, jazzia, elokuvia, teatteria, tanssia. Toki huolestuttaviakin ilmiöitä nousee esille, mm. tuberkuloosi ja pirtua salakuljettavat trokarit. Vuosikymmenen lopussa häämöttää taloustaantuma, joka sittemmin johtaa suureen lamaan.

Pelkästään hyvä ajankuva ei tee historiallisesta viihdettä edustavasta kirjasta myyntimenestystä. Tarvitaan jotakin muutakin, ja yleensä se on romantiikka. Sitä tässä kirjassa on yllin kyllin, jopa liikaakin. Romantiikkaan olisin kaivannut enemmän yllätyksellisyyttä. Mielelläni olisin lukenut enemmänkin Barkerin tehtaasta, sen työoloista ja tavasta, millä tehdasta johdettiin sekä toimenpiteistä, miten Paula aikoi pelastaa tehtaan konkurssilta.

Mutta yhtä kaikki, vaikka romanttiset kuviot olivat lähes ennalta-arvattavia, luin kirjaa mielelläni. Vahva ajankuva ja Antellin sujuva ja konstailematon teksti saavat lukijan eläytymään kirjan tapahtumiin. 

Historialliset viihderomaanit perustuvat fiktioon, mutta usein taustalla on historiallista faktaa ja todellisia henkilöitä. Niin tässäkin kirjassa. Kirjan lopussa kirjailija valottaa, ketä todellisia henkilöitä on kirjan fiktiivisten henkilöiden taustalla. Kirjan lopusta löytyy myös kattava lähdeluettelo, mikä osoittaa, että Antell on tehnyt kirjaa varten perusteellista taustatyötä. Lämmin kiitos myös Turun kartoista, joista oli helppo seurata tapahtumien kulkua.

Ison plussan saa Timo Numminen kauniista kannesta.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa. Gummerus. 2020. (linkki)

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä. Gummerus. 2022. (linkki)