Annie Ernaux: Vuodet. Gummerus. 2021. Alkuteos: Les années (Éditions Gallimard, 2008). Suomentanut Lotta Toivanen. Lukija Ella Pyhältö. 7 tuntia 38 min.
Niin olivat kirjaston jonot pitkät tähän kirjaan, että jouduin turvautumaan Storytelin äänikirjaan. Kyllähän se niinkin toimi, mutta olisin kyllä mielelläni selaillut printtikirjaa ja ehkä palannut joihinkin kiinnostaviin kohtiin. Kuunnellessa kaikkea ei vaan pysty hanskaamaan.
Annie Ernaux (s. 1940) sai kirjallisuuden Nobelin viime vuonna. Sitä ennen kirjallisuuden Nobel-palkinto oli jaettu jo noin 120 kertaa. Annie Ernaux oli 17. Nobelin voittanut nainen. Mietimme, keitä nobelisteja muistimme. Kyllähän niitä tuttuja nimiä tuli esille, vaikkapa Alice Munro, Marques, Olga Tokarczuk, Svetlana Aleksijevits, Bob Dylan, Pablo Neruda, Herta Müller ja Toni Morrison.
Monien veikkaukset Nobel-voittajasta menivät pieleen. Ernaux sen Nobelin sai. Minun täytyi kyllä todeta, että Ernaux oli minulle ihan tuntematon nimi ennen viime vuotta. Ernaux'n tunnetuin teos lienee Vuodet, joka ilmestyi suomeksi v. 2021. Ranskaksi se oli ilmestynyt jo vuonna 2008. Kirjasta on tehty elokuva Happening. Ernaux'lta on suomennettu aiemmin - vuonna 1996 - Puhdas omatunto. Vuonna 2022 suomennettiin teos Isästä, Äidistä.
Yksityisestä yleiseen
Vuodet-kirjassaan Ernaux kuvaa omaa elämäänsä lapsesta aikuiseksi naiseksi. Hän varttui ja kasvoi Normandiassa työläisperheessä, opiskeli opettajaksi, muutti Pariisiin, sai kaksi lasta ja koki avioeron. Siinäpä se, tällainen on kirjan juoni. Kysymyksessä on yhden ihmisen - Annie Ernaux'n - tarina 1940-luvulta lähtien aina vuoteen 2006.
Se, mikä tekee tästä kirjasta hyvän ja jopa erinomaisen, on se raami eli ympäröivä ranskalainen yhteiskunta, johon tämä yhden ihmisen elämä sidotaan. Vielä laajempi perspektiivi syntyy, kun mukaan liitetään keskeisiä maailmanpoliittisia tapahtumia. Mutta ranskalaisuus on luonnollisesti leimaa antava piirre Annie Ernaux'n elämän tapahtumille. Joitakin lukupiiriläisiä haittasi se, että mukana oli niin paljon suomalaisille tuntemattomia henkilöitä, joidenkin mielestä taas tuntemattomat nimet eivät lainkaan haitanneet lukemista.
Kirja syvenee loppua kohti
Monet meistä kokivat kirjan alkuosan hieman työlääksi, mutta kirja paranee edetessään. Tapahtumat lähtevät pienestä ja suurenevat koko ajan. Ehkä kirjan tapahtumat tulivat meille elävimmiksi, kun käsiteltiin oman aikakautemme teemoja. Lukupiirin naiset totesivat, että kirjan tapahtumia oli helppo peilata omaan elämään.
Mietimme, kuinka paljon ranskalaisella ja suomalaisella yhteiskunnalla on yhtäläisyyksiä. Totesimme, että yhtäläisyyksiä löytyy, mm. kulutustavaroiden nopea yleistyminen, mutta eroavuuksia on paljon, mm. opiskelijoiden mielenosoitukset 1960-luvulla. Ranskassa opiskelijamellakat vuonna 1968 jatkuivat useita viikkoja.
Kirjan kieli on sujuvaa ja helppoa lukea. Ernaux käyttää lyhyitä lauseita, ja ainakin tässä kirjassa tällainen kirjoitustyyli toimii. Kirjailija on tehnyt teräviä havaintoja ympäröivästä maailmasta ja toteaa asioiden tilan mitenkään paasaamatta tai saarnaamatta. Kirjan luettuaan miettii pakostakin, miten paljon asiaa onkaan mahdutettu tähän 215-sivuiseen kirjaan. Suomentaja Lotta Toivanen on tehnyt hyvää työtä.
Monien meidän mielestä Ernaux on Nobel-palkintonsa ansainnut, niin taitavasti hän nivoo oman elämänsä ympäröivään yhteiskuntaan kuvatessaan ranskalaisen sääty-yhteiskunnan vaikutusta elämiseen ja ihmissuhteisiin sekä kulutusyhteiskunnan historiaa. Kirja on luokiteltu tietokirjaksi, eli kyseessä on muistelmateos. Totesimme, että kirja voitaisiin ihan yhtä hyvin luokitella romaaniksi, koska ei tämä ihan perinteinen muistelmateos ole.
Olimme yhtä mieltä Ernaux'n kanssa siitä, että on tärkeää taltioida sen maailman tapahtumia, jonne ei ole enää pääsyä. Kirja sai meiltä arvion 4,1. Ensi kerralla jaamme ajatuksia Raija Orasen kirjasta Iso (Otava 2022).
Ernaux tulee Suomeen LIT-kirjallisuustapahtumaan toukokuussa.