Håkan Nesser: Elävät ja kuolleet Winsfordissa. 2018. Tammi. Ruotsinkielinen alkuteos: Levande och dödä i Winsford. Suomentanut Aleksi Milonoff. Kansi: Jussi Karjalainen. 440 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Toistan: kukaan ihminen maailmassa ei tiedä, että olemme täällä. (s. 35)
Maria Anderson (oikea sukunimi Holinek) vuokraa puoleksi vuodeksi Darne Lodgen mökin Winsfordista, Somersetin kreivikunnasta, Englannista. Seuranaan Marialla on rhodesiankoira Castor. Kyläläisille Maria esittäytyy kirjailijana, mutta todellisuudessa hän on pakomatkalla.
 |
| Somerset |
Minun kaltaiselleni kokemattomalle katsojalle riittää pelkkä nummi, huikaiseva vaikutelma jonka siitä saa; nummi on karu ja yksitoikkoinen ja ehkä hieman salaperäinen, ja se aaltoilee pehmeästi ja liikkumatta kuin kuivunut meri. Vähäravinteisesta maasta jaksavat ponnistaa vain pensaskasvit: kanervat, kallioimarteet ja keltaiset piikkiherneet, joista osa on yhä kukassa. (s. 47)
 |
| Somersetin nummilta |
Pala palalta valotetaan Marian menneisyyttä. Oikeastaan vain työelämä - työskentely Ruotsin TV:ssä - on ollut Marian elämässä tyydyttävää, muuten Marian päällisin puolin kunnossa olevaan elämään on liittynyt ikäviä ja surullisia tapahtumia, joita Maria itse ei ole halunnut tai pystynyt käsittelemään. Lapsen syntymä laukaisi masennuksen, josta selviytymiseen Maria tarvitsi terapeuttia. Mutta uusi shokki oli tulossa ja siitä shokista tuli ylivoimainen Marialle: aviomies Martinia syytettiin nuoren naisen raiskauksesta göteborgilaisessa hotellissa. Ruotsalainen media teki Martinin kasvot hetkessä tutuiksi kaikille ruotsalaisille.
Maria pakenee Englantiin. Winsfordin viipyilevä tunnelma, nummien kauneus, luonnon hiljaisuus ja ympäristön rauhallisuus antavat Marialle mahdollisuuden ja jopa pakottavat hänet kohtaamaan oman itsensä ja menneisyytensä. Lukiessaan Martinin Kreikan kesien muistiinpanoja hän joutuu pakostakin peilaamaan tapahtumia omaan avioliittoonsa. Kirjassa kuolema on läsnä monin tavoin. Marian elämää on leimannut monien läheisten kuolema, ensin kuoli sisko, sitten poikaystävä Rolf. Kesä 1977 oli se kesä, kun Rolf syöksyi kallioseinämää alas Flüelin yläpuolella Sveitsissä ja kuoli. (s. 141) Sitten kuolivat vanhemmat. Maria ei ole pystynyt kohtaamaan ja käsittelemään läheistensä kuolemaa. Näin Marian terapeutti toteaa Marialle:
Aina kun joku näistä läheisistäsi on kuollut, sinussa on herännyt niin voimakas tunne ettet ole pystynyt ottamaan sitä vastaan. Mutta kun sulkee tunnehanan, sulkee valitettavasti myös kaikkea tarpeellista. (s. 182)
Myös Martin on joutunut kohtaamaan rankkoja kuolemantapauksia sekä itsemurhia. Maria kohtaa kuolemaa myös Winsfordissa, johon viittaa kirjan nimikin Elävät ja kuolleet Winsfordissa. Kuolemasta on kysymys myös Marian tekemässä rikoksessa. Nesser ei millään tavoin alleviivaa kuolemaa, mutta lukija pystyy aistimaan, että kuolemantapauksilla ja itsemurhilla on ollut merkittävä vaikutus sekä Marian että Martinin elämään.
Pidin kirjan rauhallisesta ja ajattomasta tunnelmasta. Kirja ei ole dekkari perinteisessä merkityksessä, vaikka kirjassa tapahtuukin rikos. Enemmänkin on kysymyksessä draaman ja dekkarin taidokas yhdistäminen, intensiivinen kuvaus naisesta, koirasta, pakomatkasta ja kuolemasta keskellä Somersetin karuja nummimaisemia. Itse koin hyvin merkityksellisenä kuoleman käsittelyn tässä kirjassa. Käsittelytavassa on paljon samaa kuin Nesserin Sukujuhlissa, jossa hän kuvasi taidokkaasti surua ja surun käsittelyä.
Nesserin kieli on helppolukuista, ilmavaa ja miellyttävää lukea. Nesser pitää nerokkaalla tavalla yllä tunnelmaa ja jännitystä läpi kirjan. Kirjan loppu, jota luonnollisesti en halua paljastaa, on todella yllätyksellinen. Pidin siitä, että Nesser ei aukikirjoita aivan kaikkea, vaan jättää lukijalle mahdollisuuden omiin päättelyihin.
Kirja saa minulta kiitosta monistakin syistä. Ei ole tavanomaista, että kirjan päähenkilö on viisikymppinen nainen. Siitä kirja saakin erityisplussan. Mukava oli huomata, että Winsford on todellinen kylä Somersetissa. Sieltä löytyy todellakin The Royal Oakin pubi ja tietysti karut nummet. Pidän siitä, että kirjassa on karttoja, jotka johdattelevat lukijan maamerkeille. Somersetin karttaa olisin kaivannut tässä kirjassa.
 |
| The Royal Oak |
Kiitosta saa myös Aleksi Milonoff erinomaisesta käännöksestä. Myös Jussi Karjalaisen kansi sopii hienosti kirjan tunnelmaan. Elävät ja kuolleet Winsfordissa on itsenäinen, Nesserin kaupunkisarjaan sijoittuva teos. Lämmin suositukseni tälle kirjalle!
Sillä ennen kuin on ottanut selvää, ennen kuin on nostanut kannen, ei voi tietää mitä löytää. Ennen vihoviimeistä sekuntia kaikki on vielä mahdollista. Odotus, elämässä ei ole mitään sen suloisempaa. (s. 433)