Maria Mustranta: Toivon talo + Lue Naiselle Ammatti -tapahtuma

 

Maria Mustranta: Toivon talo. WSOY. 2025. Kansi Ville Laihonen & People's. 296 sivua.

Rauman Naisten Pankin marraskuun lukupiirikirjana oli Mustrannan kirja Toivon talo, joka on myös Lue Naiselle Ammatti -kampanjan tämänvuotinen kirja. Lukupiirimme kokoontui 12.11. ja Rauman LNA-tapahtuma oli 18.11. 

Suomalainen, nelikymppinen Martta työskentelee kehitysaputyöntekijänä Ammanissa, Jordaniassa. Martta vierailee ammanilaisessa sairaalassa ja kohtaa Nouran, nelivuotiaan orpotytön. "Martta jäi tuijottamaan tyttöä. Pienissä lapsissa oli jotakin, mikä pakotti katsomaan. Tyttö makasi selällään hiukset mustina siveltimen vetoina tyynyllä. Peitteellä lepäävistä käsistä puuttui osa, pulleat kämmenet olivat kiinnittyneet suoraan kyynärpäihin." Noura on menettänyt perheensä Syyrian sodassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen vuoteen: talvesta 2014 talveen 2015.

Martta tuntee kiintymystä tyttöä kohtaan. Kun tytölle ei löydy sukulaisia eikä sijaisperhettä, hänet siirretään lastenkotiin ja sitten vielä toiseen lastenkotiin. Martta seuraa mukana. Kun Martta ei palaa Sveitsiin, hänet irtisanotaan. Sukulaiset, ystävät ja miesystävä Peter eivät ymmärrä Martan päätöstä. 

Kirja oli ollut positiivinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus suurimmalle osalle lukupiiriläisiä. Kirja vei mukanaan alusta alkaen, olipa muutama lukijoista lukenut kirjan yhdeltä istumalta. 

Puhuimme paljon auttamisesta ja yhteisöllisyydestä. Kirjan takakannessa kysytään: Jos auttaa yhtä, voiko auttaa kaikkia? Onko moraalisesti oikein, että ammattilainen auttaa yhtä ihmistä, vaikka tietää, että autettavia on paljon? Auttaminen ja yhteisöllisyys olivatkin mielestämme kirjan kantavia teemoja. Lukijamme totesivat, että kirja antoi tilaa omille muistoille. Monen mieleen tulivat omat yhteydet apua tarvitseviin sekä kotimaassa että ulkomailla. Martan mummi kirjoittaa kauniisti: "En ole kertaakaan katunut, kun olen jotakuta kurjaa auttanut. En ymmärrä, että toisista huolehtiminen on nykyisin niin epämuodikasta."

Pidimme Mustrannan kirjoitustyylistä. Mustranta kirjoittaa asiallista, raporttimaista tekstiä, kuten sopii odottaakin toimittajataustan omaavalta kirjailijalta. Teksti on vähäeleistä ja antaa tilaa lukijan omille tulkinnoille. Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ahdista, koska kirjassa ei kuvata Nouran ahdinkoa, vaan keskitytään pikemminkin Martan omiin pohdintoihin.

Yhteenvetona lähes yksimielisinä totesimme, että kirjan aihe on tärkeä. Tarina koskettaa tunteita, yhdistää ihmisiä ja rakentaa toivoa. Kirja jää varmasti mieleen elämään. Annoimme kirjalle arvion 4. 

Lue Naiselle Ammatti -tilaisuus Rauman kirjastossa 18.11.2025

                                                 Kuvat: Hillevi Rohiola

Naisten Pankin kuvaesityksen pyöriessä taustalla Annika avasi tilaisuuden ja kertoi Naisten Pankin toiminnasta sekä siitä, millaista konkreettista apua kehitysmaiden naiset ovat saaneet Naisten Pankilta. Vuoden alussa Raumalle Sri Lankasta muuttaneet tytöt esittivät kaksi ihastuttavaa laulua.

Minulla oli ilo haastatella Maria Mustrantaa. LNA-kiertue on edennyt jo kahdeksannelle paikkakunnalle. Rauman jälkeen on vielä kaksi paikkakuntaa. 

Niin lukupiiriläisiä kuin yleisöäkin kiinnostivat syyt, miten kirjan aihealue oli syntynyt ja miksi tapahtumat sijoittuivat nimenomaan Ammaniin. Kirjan idean Mustranta oli saanut Han Kangin kirjoista Älä jätä hyvästejä ja Vegetaristi. Amman ja elämä siellä, sairaala ja lastenkodit tuntuvat lukijasta hyvin autenttisilta. Kirjaa voi helposti luulla autofiktioksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, Mustranta on viettänyt Ammanissa vain runsaan viikon tutustuen paikkoihin ja haastatellen avustusjärjestöjen ja paikallisten viranomaisten edustajia. 

Kävimme haastattelussa läpi kirjan juonta ja puhuimme yhteisöllisyydestä ja toisten auttamisesta. Mustranta totesi, että nykyisin ei ole trendikästä auttaa toisia, vaan yhä useampi keskittyy vain omaan itseensä ja itsestä huolehtimiseen. 

Olimme molemmat sitä mieltä, että Ville Laihosen suunnittelema kansi on todella kaunis. 

Tilaisuus oli hyvin onnistunut. Kuulijoita oli 40 ja illan arpa-, kahvi- ja NP-tuotteiden myyntituotto peräti n. 820 euroa.

Kiitos Maria Mustranta, kun olet mukana LNA-kiertueella, kiitos Rauman kirjasto hyvästä yhteistyöstä, kiitos yleisö ja kiitos ihanat naistenpankkilaiset, jotka olitte leiponeet, keränneet arpapalkintoja ja organisoineet tilaisuuden kulun.

Joensuun Naisten Pankin lukupiiristä

Tässäpä Joensuun Naisten Pankin lukupiirin suositus kesälukemiseksi sekä pieni kooste lukupiirimme toiminnasta.

Vinkit kesälukemiseksi ja syksyn lukupiireihin

Joensuun Lukevat Leidit suosittelee Ayòbámi Adébáyònin kirjaa Älä mene pois (Atena, 2018). Sen tapahtumat sijoittuvat 1980-90 -lukujen Nigeriaan. Akin ja Yejide ovat menneet naimisiin. Akin rakastaa ja arvostaa kaunista vaimoaan. Avioparilla on iso ongelma - lapsettomuus, josta tulee myös Akinin suvun ongelma. Kehyksenä toimii nigerialainen yhteiskunta, jossa vastakkain ovat moderni Nigeria ja vanhat perinteet. Tavat, tottumukset, perinteet ja politiikka kuuluvat kaikki nykyiseen Nigeriaan.

Yhteinen keskustelu avaa uusia näkökulmia

4.6.2020 klo 14:46 

Lukupiirissä tulee luettua kirjoja, joita ei muuten tule luettua

Joensuun Naisten Pankin lukupiiri aloitti toiminnan keväällä 2013. Tuosta keväästä alkaen olemme kokoontuneet jakamaan kokemuksia valitsemistamme kirjoista kerran kuukaudessa lukuun ottamatta kesäkuukausia. Olemme kokoontuneet peräti 71 kertaa. Luettuja kirjoja on kertynyt 72. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla käsittelimme kaksi kirjaa, mutta tästä käytännöstä luovuimme saman tien. Keväällä 2020 lukupiiri oli toiminut seitsemän vuotta.

Heti alkuvaiheessau linjasimme, että keskitymme etupäässä kehitysmaiden ja ennen kaikkea Naisten Pankin avustusta saavien maiden kirjallisuuteen. Löysimme afrikkalaisesta kirjallisuudesta uuden, mielenkiintoisen kirjallisuuden maailman. Luimme myös Aasiaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Muutaman vuoden päästä halusimme laajentaa lukualuettamme muualle maailmaan. Otimme ohjelmaan myös suomalaista kirjallisuutta.

Lukevat Leidit

Nimesimme lukupiirimme Lukeviksi Leideiksi. Leidejähän me olemme kaikki, ja lukeminen on meille kaikille tärkeää. Ei siinä mitään, tosi mielellämme ottaisimme miehiäkin lukupiiriimme. Meillä on ollut useita kokoontumispaikkoja: kirjasto, Metla, Kontkasen Leilan koti ja seurakunnan tila. Viime vuosina olemme kokoontuneet OK-Siviksen tilassa Joensuun keskustassa.

Tuemme kirja-arvontojen tuotoilla Naisten Pankin toimintaa. Lukutoukka-Kristan ansiosta meillä oli arvonnoissa aina hyviä kirjapalkintoja. Hän kuului kantaviin Lukevien Leidien toimijoihin ja postasi lukupiirikokoontumisistamme omaan blogiinsa. Enää Krista ei ole mukana. Hän kuoli keväällä 2017. Airolan Anneli, Kristan äiti, jatkaa Kristan työtä ja tekee postaukset lukupiiritapaamisista Kirjojen kuisketta -blogiinsa. Ne julkaistaan myös Naisten Pankin verkkosivuilla. Edelleen järjestämme arpajaisia Ikosen Annen kirjalahjoitusten turvin.

Parasta on keskustelu: näkökulma maailmaan laajenee

Kaikki naistenpankkilaiset ovat tervetulleita lukupiiriimme. Tiedotamme kokoontumisista nettisivuillamme ja sähköpostissa. Valitsemme luettavat kirjat yhdessä. Syksyn kirjat valitaan keväällä ja kevään kirjat ennen joulua. Kirjojen valinta on sujunut hyvässä yhteishengessä. Tavoite on, että lukupiiriläiset lukevat kirjan etukäteen, mutta lukupiiriin voi toki tulla vain kuuntelemaan keskustelua. Vetäjä valitaan jo kirjojen valitsemisen yhteydessä ja vaihtuu joka kokoontumisessa. Ensin vetäjä pitää pienen alustuksen kirjasta ja kirjailijasta. Sitten keskustellaan. Lukupiirikokoontumisiin on osallistunut noin 10 lukijaa. Kirjailijavierailut, joita meillä on ollut kaksi, ovat aina tervetulleita. Pidämme lukupäiväkirjaa tapaamiskerroistamme. Merkitsemme siihen mm. kirjalle annetun arvosanan asteikolla 1-5.

Aukeama lukupäiväkirjastamme

Kolme korkeimmat pisteet saanutta kirjaa:
– Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois (Atena, 2018)
– Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (Otava, 2009)
– Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (WSOY, 2019).

Teksti: Anneli Airola, anneli.airola(at)hotmail.com,

Jaa sivu

Adebayon Älä mene pois Naisten Pankin lukupiirikirjana

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois. 2018. Atena. Stay with me. Suomentanut Heli Naski. 300 s. 

Arvostelukappale kustantajalta

Toivo saa meidät jaksamaan

Joensuun Naisten Pankin Lukevien Leidien syyskuun lukupiirikirjana oli Adebayon Älä mene pois. Syyskuisena tiistai-iltana meitä oli paikalla seitsemän naistenpankkilaista vaihtamassa mielipiteitä tästä kirjasta. Alustusvuorossa oli Anne, joka kertoikin innostavasti kirjan ja kirjailijan taustoista. Ayobami Adebayo on tullut tutuksi suomalaisille lukijoille viime kevään Helsinki Lit -tapahtumasta. Myös maailmanlaajuisesti kirja on saanut tunnettavuutta: kirjan oikeudet on myyty 13 maahan.

Akin ja Yejide ovat menneet naimisiin. Akin rakastaa ja arvostaa kaunista vaimoaan. Yejide luotiin lauantaina. Silloin Jumalalla oli runsaasti aikaa maalata hänet täydellisen mustaksi kuin eebenpuu. Siitä ei ollut epäilystäkään. Valmis työ on elävä todiste. (s. 26). Avioparilla on iso ongelma: lapsettomuus, joka on ongelma Yejidelle ja Akinille ja josta tulee ongelma myös Akinin suvulle.

Upeasti ajateltu kirja

Sitten lukupiirikeskusteluumme. Harvoin lukupiiritapaamisissamme kuulee käytettävän niin paljon myönteisiä adjektiiveja kuin tämän kirjan kohdalla. Kirja koettiin hyvänä, upeana, hienona esikoiskirjana ja jopa ainutlaatuisena lukukokemuksena. Edelleen kirja oli pysäyttävä, voimakas ja kypsä sekä tunnelmaltaan vahvasti afrikkalainen. Mikä teki kirjasta niin antoisan lukukokemuksen? Ei se ollut mikään yksittäinen juttu, vaan kokonaisuus yksinkertaisesti vain toimi. 

Koimme, että kirjassa on useita teemoja. Eräs lukijamme summasi kirjan teemat kahteen osioon: avioliitto ongelmineen ja salaisuuksineen  sekä menneisyyden ja nykyisyyden kohtaaminen afrikkalaisessa kulttuurissa. Akinin ja Yejiden avioliiton ongelmana on lapsettomuus. Akinin asema perheen vanhimpana poika on raskas, koska eihän se käy, että perheen vanhimmalla pojalla ei ole lasta. Mennyt ja nykyisyys törmäävät, kun etsitään ratkaisua lapsettomuuden ongelmaan. Yhteisön velvollisuutena on olla mukana ratkaisemassa ongelmaa. Akinin äiti rientää apuun ja järjestää Akinille kakkosvaimon. Vaikka Akin j a Yejide ovat koulutettua sukupolvea, heidän on kuitenkin taivuttava vanhoihin traditioihin. Kotona vierailee usein Lagosista käsin Akinin veli Dotun ja tapahtumat saavatkin yllättävän suunnan.

Lapsettomuuden ongelma heijastuu luonnollisesti avioliitossa. Akinin ja Yejiden avioliitossa se näyttäytyy puhumattomuutena. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvatkin Nigeriaan, puhumattomuuden ongelma voidaan siirtää mihin maailman kolkkaan tahansa.

Kun lähden, asiat voivat muuttua paremmiksi

Lapsettomuus, puhumattomuus ja lapsen kuolema ovat isoja asioita. Niin tässäkin kirjassa. Kun kaikki kietoutuu yhteen eikä poispääsyä ole, ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä. Traagiset, jopa ahdistavat tapahtumat johtavat kuitenkin toiveita antavaan loppuratkaisuun. Näin osuvasti eräs lukijamme kuvasi kirjaa:

Kirja on kuin joki tai virta, sitten vauhti kiihtyy koskeksi. Lopuksi tulee suvantovaihe.

Yksittäisiä huomioita kirjasta:
- Mitä tekee pelko sellaiselle äidille, joka joutuu koko ajan pelkäämään lastensa terveyden puolesta?
- Miehen on vaikea puhua impotenssista.
- Tulin niin vihaiseksi Akinille. 
- Oliko Akin roisto vai reppana?
- Vahva valeraskauden kuvaus
- Kirjan tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, eikä kaipailtu USA:han tai Englantiin, kuten yleensä afrikkalaisissa kirjoissa.  
- Paikka paikoin ahdistava lukukokemus
- Elämänmakuinen rakkausromaani.


Kirjan rakenne on mielestämme toimiva. Eräs lukijoistamme totesi, että kirjan vahvuutena on "aukkoisuus", kaikkea ei kirjoiteta auki, vaan lukijalle annetaan mahdollisuus tehdä omia päätelmiään. Nykyisyys ja menneisyys vuorottelevat. Kirjailija on itse todennut, että kun asioita katsotaan taaksepäin, on mahdollisuus tarkastella tapahtumia kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti. Näin näkökulmiin tulee syvyyttä. Kiitosta meiltä saa myös kirjan sujuva ja kuvaileva kieli. Suomentaja Heli Naski on tehnyt erinomaista työtä. Myös kirjan nimestä keskustelimme. Joku odotti nimen perusteella romanttista rakkaustarinaa, joku taas dekkaria (vrt Mackintoshin Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut).

Lukupiirissämme olemme lukeneet paljon afrikkalaista kirjallisuutta. Jotakin samaa tunnistettavaa näissä afrikkalaisissa kirjoissa on, ehkä juuri siksi pidämme niistä. Arvioimme lukemamme asteikolla 1-5. Älä mene pois sai arvioksi 4,62, mikä on paras arviointi lukupiirimme 5-vuotisen historian aikana.

Jaettua lukemisen iloa naistenpankkilaisten lukupiirissä

Malla Silfverstolpe: Sitä, mitä luki itsekseen ja hiljaa, ei aina ymmärtänyt, mutta yhdessä, toisten kanssa jaettuna lukeminen tuotti kaksinkertaisen ilon.

Joensuun Naisten Pankin lukupiiri aloitti toimintansa keväällä 2013. Tuosta keväästä alkaen olemme kokoontuneet  jakamaan kokemuksia valitsemistamme kirjoista kerran kuukaudessa lukuunottamatta kesäkuukausia. Olemme kokoontuneet peräti 46 kertaa. Näin ollen luettuja kirjoja on kertynyt 47; ensimmäisellä kokoontumiskerralla meillä oli peräti kaksi kirjaa käsiteltävänä, mutta tästä käytännöstä luovuimme saman tien. Keväällä 2018 tuli siis viisi vuotta täyteen lukupiirin toimintaa. Se, että lukupiiritoiminnastamme tehdään yhteenvetoa, ei tarkoita sitä, että olisimme lopettamassa lukupiirin toimintaa. Ei suinkaan, mutta ajattelimme, että olisi mielenkiintoista tehdä väliyhteenveto.

Lukupiirissä tulee luettua sellaisia kirjoja, joita ei ehkä muuten tule luettua.

Heti alkuvaiheissa teimme linjauksen, että keskitymme etupäässä kehitysmaiden ja ennen kaikkea Naisten Pankin avustusta saavien maiden kirjallisuuteen. Löysimme afrikkalaisesta kirjallisuudesta uuden, mielenkiintoisen kirjallisuuden maailman. Afrikan maiden ohella luimme myös Aasiaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Kun olimme lukeneet peräkkäin kolme Afganistania käsittelevää kirjaa, päätimme laajentaa lukualuettamme muualle maailmaan ja otimme ohjelmaan myös suomalaista kirjallisuutta. 

Lukevat Leidit

Alkuvaiheissa mietimme, että pitäähän lukupiirillä olla nimi! Kati teki hyvän ehdotuksen, jonka me kaikki mielellämme hyväksyimme: Lukevat Leidit. Kerrassaan sopiva nimi meille!

Meillä on ollut useita kokoontumispaikkoja: kirjasto, Metla, Leilan koti, seurakunnan tila ja nyt viimeiset pari vuotta OK-Siviksen tila Joensuun keskustassa. Leilan kodissa kokoonnuimme vajaan kahden vuoden ajan. Oli niin rattoisaa saapua Leilan kauniiseen kotiin, vaihtaa kuulumisia kahvikupposen äärellä ja sitten siirtyä kirjojen pariin. Suvi Aholan väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisten lukupiirien toimintaan kuuluu yleensä yhteinen kahvituokio tai ruokailu. Hyvä kahvi ja hyvä kirja on monien mielestä lyömätön yhdistelmä.  

 
Kahvirahoilla ja kirjojen arvonnoilla tuemme Naisten Pankin toimintaa. Lukutoukka-Kristan ansiosta meillä oli arvonnoissa aina hyviä kirjapalkintoja. Krista kuuluikin kantaviin Lukevien Leidien toimijoihin, joka teki postaukset lukupiirikokoontumisistamme omaan blogiinsa. Enää Krista ei ole mukana; hän kuoli keväällä 2017. Anneli A, Kristan äiti, jatkaa Kristan työtä ja tekee postaukset lukupiiritapaamisista Kirjojen kuisketta -blogiinsa.

Parasta on keskustelu: näkökulma maailmaan laajenee.

Kaikki naistenpankkilaiset ovat tervetulleita lukupiiriimme. Tiedotamme kokoontumisista nettisivuillamme ja sähköpostissa. Valitsemme luettavat kirjat yhdessä, syksyn kirjat valitaan keväällä ja kevään kirjan ennen joulua. Kirjojen valinta on sujunut hyvässä yhteishengessä. Tavoitteena on, että lukupiiriläiset lukevat kirjan etukäteen, mutta lukupiiriin voi toki tulla vain kuuntelemaan keskustelua. Lukupiirin vetäjä pitää pienen alustuksen kirjasta ja kirjailijasta, jonka jälkeen on vuorossa keskustelu. Kirjailijavierailut, joita meillä on ollut kaksi, ovat aina tervetulleita. Pidämme lukupäiväkirjaa tapaamiskerroistamme, johon merkitsemme mm. kirjalle annetun arvosanan asteikolla 1-5.

Lukupäiväkirjastamme

Lukupiirin vetäjänä oli Anneli A usean vuoden ajan. Nyt vetäjä, joka valitaan jo kirjojen valitsemisen yhteydessä, vaihtuu joka kokoontumisessa. Uusi käytäntö on toiminut hyvin ja rohkenemmekin suositella tätä käytäntöä muillekin lukupiireille. Keskimäärin lukupiirikokoontumisissa on ollut 10 lukijaa.

Yhteinen keskustelu auttaa ymmärtämään kirjaa monipuolisemmin. 

Afrikkalainen kirjallisuus on viehättänyt meitä. Afrikkaan sijoittuvia kirjoja olemme lukeneet eniten (13 kirjaa). Erityisen suosittuja kirjoja ovat olleet Adichien Puolikas keltaista aurinkoa (Otava, 2009), Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet (Gummerus 2013), Selasin Ghana ikuisesti (Otava 2014) ja Obioman Kalamiehet (Atena 2016). Aasiaan sijoittuvista kirjoista (12 kirjaa) olemme pitäneet erityisesti Kankimäen kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013) sekä Yousafzain & Lambin kirjasta Minä olen Malala (Tammi 2014). Suomalaisista kirjailijoista olemme tutustuneet mm. Kristiina Vuoreen, Laura Lindstedtiin, Auli Leskiseen, Aino Kiveen ja Hanna Weseliukseen. Muista maista voidaan vielä mainita Meksiko, Englanti, Kanada, Ranska, Haiti, Palestiina  ja USA. 

Tässä kolme kirjaa, joista olemme pitäneet kaikkein eniten:

Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa (Otava, 2009),  Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava, 2017) ja Zadie Smith: Swing time (WSOY, 2017)  

Tämän kevään viimeinen kokoontuminen pidettiin Irjan kauniilla siirtolapuutarhamökillä. Tänä syksynä  ensimmäinen kokoontumisemme on tiistaina 28.8. Käsiteltävänä kirjana on Heidi Köngäksen Sandra.