Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito. Like. 2024. Kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. 348 s.
Arvostelukappale kustantajalta
Hanna-Riikka Kuisma kuvasi yhteiskunnan huono-osaisia jo teoksessaan Kerrostalo (Like 2019). Teos oli myös Finlandia-ehdokkaana. Samoin uudessa teoksessaan Korvaushoito Kuisma kuvaa yhteiskunnasta syrjäytyneitä, mutta nyt yksilötasolla. Päähenkilö on nelikymppinen mies, joka koulupojasta alkaen on ollut enemmän tai vähemmän koukussa päihteisiin. Päähenkilön nimeä ei mainita. Muista henkilöistä käytetään nimiä, mutta päähenkilö on vain "hän".
Tapahtumien kuvaus alkaa nykypäivästä, mutta kerronnan edetessä päähenkilö palaa ajatuksissaan menneisiin tapahtumiin; lapsuuteen, kouluaikaan, nuoruuteen, kavereihin, naissuhteisiin ja ennen kaikkea päihteisiin. Päihteet, lääkkeet ja yritykset jättää päihteet ovat olennainen osa tarinaa.
Päähenkilön lapsuutta varjostivat isän alkoholismi ja väkivaltaisuus. Koulussa oli omat vastoinkäymisensä. Ala-asteen äidinkielen opettaja syytti poikaa plagioinnista ja tätä jatkoi yläasteen luokanvalvoja. "...täällä meillä aineet kirjoittaa sitten oppilas itse, eikä naapurin setä." Tähän jäivät unelmat vakavasta kirjoittamisesta.
Ala-asteen lopussa alkoi lintsaus, alkoholi tuli mukaan kuvaan, tupakka oli jo vanha tuttu, huumeitakin kokeiltiin. Tuli epämääräisiä kavereita, Karles ja Voidi esimerkiksi. Yläaste tuli jotenkin käytyä. Sitten"..kaikki lähti käsistä, se oli vapaata pudotusta. Heidän porukkansa oli sekä kasvanut että tiivistynyt. Irtaantunut todellisuudesta, hän miettii."
Elämä järkkyi yhä enemmän, kun tuli tieto, että pikkusisko Liisi oli kuollut. Liisi oli nuoresta iästään huolimatta täysi piripää, kuten isoveli totesi. Miten Liisi kuoli, sitä ei tiedetty. Se oli asia, jonka isoveli halusi selvittää.
Asiat menivät huonompaan suuntaan. "Hän oli kahdenkymmenenviiden, eikä uskonut selviävänsä talven yli." Tuli pakonomainen tarve aloittaa terve elämä. Mutta ei kaikki käynyt niin yksinkertaisesti. Alkoi korvaushoito sekä myös piinalliset vieroitusoireet, tuli retkahdus ja uusi yritys, ja sama uudelleen, tuli linnareissu ja monen kuukauden kodittomuus. Onneksi löytyi ihana vaimo, joka jaksoi uskoa.
Kirjan luettua ei voi muuta kuin todeta, että päihderiippuvaisen elämä on ihan oma maailmansa. Elämä on hyvin lohdutonta. Tätä maailmaa Kuisma kuvaa avoimesti ja ammattimaisesti. Jotta tarinasta tulee uskottava, on ammattislangin oltava todellista. Kuisma kertookin saaneensa arvokasta tietoa eräältä päihdeveteraanilta. Lisäksi kirja on kokemusasiantuntijan tarkistama.
Se, miten yhteiskunta hoitaa ja huoltaa päihderiippuvaisia, kuvataan kirjassa melko tarkkaan. Lukija saa itse muodostaa mielikuvaa hoidon ja hoivaamisen tasosta ja riittävyydestä. Kirjassa heitellään pikku piikkejä yhteiskunnalle, ei ole tarpeeksi yhteistyöhaluisia hoitajia, huumeseulaan menoa pitää odotella yhdessä muiden narkkareiden kanssa. Toisaalta hoitoa kyllä saadaan - ainakin tämä päähenkilö sai. Tapahtui myös yllättäviä ja hyviä asioita. Vaikkapa se, kun yht'äkkiä ja melko yllättäen päähenkilö sai isot velkansa anteeksi ja hänen luottotietonsa palautettiin.
Kuisma ei syyllistä ketään eikä osoittele ketään, paitsi sitä yhtä tiettyä äidinkielen opettajaa. Miten suuri saattaakaan olla yhden henkilön sanojen merkitys tietyssä tilanteessa tai tietyssä iässä - sekä hyvässä että pahassa. Samalla tavalla yhden henkilön läsnäolo, usko ja luottamus - usein aviopuolison - ovat sellaisia voimia, jotka parhaimmassa tapauksessa jaksavat pitää päihdeongelmaisen kuilun paremmalla puolella. Ihailen sitä, miten urheasti päähenkilön vaimo jaksoi uskoa puhtaaseen huomiseen. Samalla tavoin Hunter Bidenin, Joe Bidenin pojan, pelasti huumemaailmasta vaimo Melissa. Kirjassaan Kauniita asioita (WSOY 2021) Hunter Biden kuvaa elämäänsä huumeiden aktiivikäyttäjänä ja Melissa-vaimon merkitystä pyrkiessään kohti puhdasta elämää.
