Rauno Lahtinen & Anu Salminen: Kakola - Vankilan tarina

 

Rauno Lahtinen & Anu Salminen: Kakola - Vankilan tarina. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2018. 232 sivua.

Retkibussimme reitti kulki Ruskon kunnan kautta Turkuun. Lounaspaikaksi oli valittu Kakolan ravintola. Maistuvan lounasbuffetin jälkeen kuulimme mielenkiintoisen esitelmän Kakolan historiasta. Käynti innosti tutustumaan laajemminkin Kakolan historiaan.

Kakola on ollut Suomen tunnetuin ja maineeltaan pahamaineisin vankila. Kakolan muurien sisäpuolelle mahtui paljon vankeja, pahimmillaan siellä oli 1320 vankia. Kakola tunnettiin myös siitä, että sinne laitettiin vaarallisimmat vangit. 

Vankilan toiminta alkoi vuonna 1866. Lisäksi Kakolanmäelle sijoitettiin lääninvankila, vankimielisairaala ja Länsiselli. Aluksi vangit majoitettiin yhteishuoneisiin, kunnes 1800-luvun lopulla valmistuivat päivä- ja yöselliosastot. Kirjassa Kakolan toimintaa kuvataan pääasiassa vankien silmin, mutta puheenvuoron saavat myös vanginvartijat ja vankilanjohtaja. Esiin nousee myös vapaaherratar Mathilda Wrede, joka teki uskonnollista herätystyötä vankien keskuudessa. 

Vankisellin ovi on monien mielestä helvetin portti. (kirjan kuvitusta)

Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti vankien elämää vankilassa, päivittäisiä rutiineja ja työntekoa kivenlouhimossa ja puutarhassa. Ruoka koettiin kehnoksi, koska suurin osa vangeista teki raskasta ruumiillista työtä. Sauna oli kerran viikossa, jumalanpalvelukset olivat pakollisia ja koulukin oli pakollista, jos kansakoulu oli jäänyt käymättä. Ruumiillinen kuritus oli tavallista. Vankien kanssakäyminen oli tarkasti rajoitettua. Kieltoa kierrettiin koputtamalla. Myös kirjaston kirjoista sai hyviä viestilappuja. 

Länsisellin ikkunoista aukesi kadehdittava näköala kaupungille. (kirjan kuvistusta)

Läpi kirjan lukija tutustuu Kakolan vankeihin. Vangeista on valokuva, kuvateksti, nimi, tuomion pituus ja rikos. Vankilan kuuluisista vangeista, joista monet ovat tunnettuja rankoista rikostaustoistaan, kerrotaan laajemmin. Näihin vankeihin kuuluvat mm. Matti Haapoja, Suomen rikoshistorian pahin murhamies, joka tappoi ainakin 18 ihmistä. Haapojan luurankoa säilytettiin vitriinissä Helsingin rikosmuseossa vuoteen 1995 asti. Mukana on kuvaukset massamurhaaja Karl Erik Malmelista, Kirves-Koljosesta, Jammu Siltavuoresta, raumalaisesta Kanaali-Koskisesta, Volvo-Markkasesta, Reijo Hammarista ja Juha Valjakkalasta, kaikki Kakolan vankeja ainakin jossakin vankilarangaistuksen vaiheessa. Myös kymmeniä naisia huijannut Ruben Oskar Auervaara suoritti rangaistustaan Kakolassa.

Vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana vuonna 1946 aloittanut Valentin Soine uudisti Suomen vankilajärjestelmää. Pikkuhiljaa vankien olosuhteet paranivat oleellisesti. Mm. kirjaston merkitys koettiin tärkeäksi. Vankilakirjastossa oli yli 8000 teosta. Vangit tosin osasivat  hyödyntää kirjaston kirjoja omaksi edukseen. "Jos onnistui saamaan oikein hyvän dekkarin ensimmäisenä, se oli kuin lottovoitto. Kun siitä leikkasi irti viimeiset ratkaisun sivut, niitä trokaamalla tienasi monta tupakkaa." 

Vuonna 2007 vankilatoiminta siirrettiin Saramäen uuteen vankilaan. Sen jälkeen alkoivat hyvin suosituiksi tulleet Kakola-opastukset. Kierroksella saattoi olla mukana niin entisiä vankeja kuin vartijoitakin. Vuodesta 2020 lähtien Kakolanrinteessä on toiminut hotelli. 

Ihastuttava teos, tärkeä teos historiaan peilaten. Kirja on ammattitaidolla tehty. Lähdeaineisto osoittaa, että tekijät ovat tehneet laajaa taustatyötä. Kattava ja kiinnostava valokuva-aineisto elävöittää tekstiä. 

Rauno Lahtinen: Murhia ja hirmutekoja Turussa

Rauno Lahtinen: Murhia ja hirmutekoja Turussa. Sammakko. 2021. 399 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Rikokset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Henkirikokset, pahoinpitelyt ja varkaudet olivat jo varhaisten sanoma- ja aikauslehtien vakioaineistoa. 1800-luvulla kehittyi varsinainen rikoskirjallisuus murhamysteereineen. Kukapa ei olisi joskus lukenut Agatha Christien kirjoja tai nähnyt Sherlock Holmesista kertovaa elokuvaa tai tv-sarjaa. Lukuisat Turussa tapahtuneet surmatyöt ja muut rikokset ovat yhtä jännittäviä kuin Christien kirjoittamat kuvitteelliset murhatarinat. Monissa tämän kirjan tapauksissa emme edelleenkään tiedä mitä todella tapahtui ja kuka oli syyllinen. Lukija voi tehdä johtopäätökset itse." (s. 9)

Rikoksetkin ovat osa historiaa.

Rauno Lahtinen, joka on kirjoittanut useita kirjoja Turun historiasta, avaa nyt kirjassaan Turun pimeää ja rikollista puolta. Lahtinen kertoo Turussa tapahtuneista murhista, murhayrityksistä, ryöstöistä ja muistakin hirmuteoista aina 1900-luvun alusta saakka tähän päivään asti. Kirjan alkusanoissa kirjailija toteaa aivan oikeutetusti, että rikokset aivan kuin sivuutetaan historian kirjoituksessa. Kun rikoksia tapahtuu, ne saavat jonkin aikaa huomiota mediassa, mutta harva niistä päätyy historian kirjoihin. Ehkäpä kirjassa kuvattujen rikosten myötä lukijalle avautuu uudenlainen kuva Turusta ja sen historiasta.

Kirjassa on kuvattu 61 rikosta eli kirjailija on valinnut kirjaa varten paljon huomiota herättäneitä rikostapahtumia sekä muita vakavia rikoksia. Kun tutustuu kirjan rikoksiin, huomaa pian, että kautta vuosikymmenten hyvin monessa rikoksessa on ollut mukana alkoholi tai muut piristävät aineet. Tilanne lienee sama muillakin paikkakunnilla. 1900-luvun alussa lähes kaikkien miesten varusteisiin kuului puukko. Liiallisen alkoholin nauttimisen myötä puukkoon tai muihin tappoaseisiin tartuttiin helposti. Tappelun tuiskeessa joku porukasta saattoi loukkaantua tai jopa kuolla. Edelleen tänä päivänäkin veitsi ja alkoholi on pettämätön yhdistelmä rikosten toteutukseen. 

Jotkut kuvatuista tapauksista ovat todella koskettavia ja aivan käsittämättömiä. Nuorten kuolemat ovat aina surullista luettavaa. Yksi minua koskettanut tapaus sattui vuonna 1912, kun Turun suomalaisen yhteiskoulun neljännen luokan oppilas Johannes Gylling teki itsemurhan. Hän ampui itsensä pienoiskiväärillä peilin edessä omassa huoneessaan. Teko oli harkittu ja suunniteltu. Syynä itsemurhaan olivat huonot arvosanat. 

Turun Sanomien uutisointia nuorukaisen itsemurhasta

Kirjassa kuvataan myös Suomen ensimmäinen koulusurma, joka tapahtui vuonna 1981 Puolalanmäen lukiossa. Lukiolainen hakkasi lapiolla koulun englanninopettajan kuoliaaksi. Poika inhosi opettajaansa ja suunnitteli murhan ja jopa kertoi suunnitelmastaan koulukavereilleen. Oikeuden istunnossa hän totesi tehneensä palveluksen koulun muille oppilaille. Pojan tuomio oli kahdeksan vuotta vankilaa.

Tapausten kuvaukset osoittavat, että harmillisen useita rikoksia jää selvittämättä. Vuonna 1925 murhattiin lähellä Turkua taksinkuljettaja keskellä päivää. Eräs kauppamatkustaja löysi maassa makaavan verisen taksinkuljettajan. Kuljetus järjestettiin sairaalalle, mutta uhri kuoli matkalla. Oikeuskäsittely kesti pari vuotta. Sen aikana kuulusteltiin peräti 102 todistajaa. Oikeuskäsittelyn lopputuloksena oli, että riittävien todisteiden puuttuessa ketään ei tuomittu, ei oikeuskäsittelyn yhteydessä eikä koskaan myöhemminkään. Moni muukin vuosisadan alun tapaus jäi selvittämättä, osittain siksi, että poliisin osaaminen ei ollut riittävällä tasolla. Esimerkkinä kirjailija mainitsee mm. sen, että todistusaineiston talteen ottamista ei läheskään aina katsottu tarpeelliseksi.

Turun 1920-luvun tunnetuin murha tapahtui Vartiovuorenmäellä tammikuussa 1927. Murha ei saanut huomiota pelkästään Turussa, vaan myös koko Suomessa, Pohjoismaissa ja jopa Euroopassa. Kyseessä ei ollut mikään laitapuolen kulkijoiden välien selvittely, vaan uhri oli kauppias John Engblom, jota oli ammuttu takaapäin revolverilla päähän. Kävi ilmi, että teko oli tarkoin suunniteltu. Margit Niininen todettiin syylliseksi ja hänet tuomittiin murhasta elinkaudeksi kuritushuoneeseen. Hän anoi presidentiltä armahdusta ja sai sen istuttuaan tuomiosta vain puolitoista vuotta. Tapauksen tekee kiinnostavaksi se, että Turun kaupunginteatterissa on vuonna 2018 esitetty Juha Siltasen kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus.

Murhan tapahtumapaikka Vartiovuori

Kirjan kaksi viimeistä tapausta ovat lukijoille tuttuja. Miljonäärin tyttären kidnappaus vuonna 2009 oli jotakin ennenkuulumatonta suomalaisessa rikoshistoriassa. Kaappaaja oli Juha Turunen ja kaapattu nainen oli Minna Nurminen. Kaappaaja vaati kahdeksan miljoonan euron lunnaita. Tapaus päättyi onnellisesti, ja Turunen sai yhdeksän vuoden vankeustuomion.

Lunnaskirjeen vaatimuksia

Toinen lähivuosiin sijoittuva rikos on Turun terrori-isku vuonna 2017, joka on varmasti vielä tuoreena lukijoiden muistissa.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa ja varmasti erityisen kiinnostavaa turkulaisille, jotka pystyvät tunnistamaan rikosten tapahtumapaikkoja. Paljon työtä on vaadittu, jotta nämä rikoskuvaukset on saatu tällaiseksi laadukkaaksi kirjaksi. Kirjasta on saatu elävä, koska kirjassa ei kuvata pelkkiä rikoksia, vaan rikostapauksia valaistaan valokuvin ja lehtiartikkelein. Turun Kirjamessuilla Rauno Lahtinen kertoi, että rikosten taustoja selvitellessään suurena apuna ovat olleet poliisipöytäkirjat. Kirjan lopussa on kattava lähdeluettelo.

Rauno Lahtinen Turun Kirjamessuilla