Saarelan Elämän nälkä kunnioittaa Pave Maijasen muusikon uraa

Tommi Saarela: Pave Maijanen - Elämän nälkä. Tammi. 2021. Lukija: Toni Kamula, 17 tuntia 10 min. Nextory 

Pekka ”Pave” Maijanen (1950-2021) eli lapsuutensa Lappeenrannan kasarmilla. Lapsuusvuosista alkaen Paven harrastuksiin kuului jääkiekon ohella musiikki. Musiikkiura alkoi huuliharpulla ja  itsetehdyllä puisella kitaralla. Ensimmäinen poikavuosien yhtye oli the Three Captains ja sitä seurasi Top Cats. Lukiovuosina Paven tulevaisuuden suunnitelmat suuntautuivat sotilasuralle tai urheiluun. Hän hakikin ylioppilaaksi tulon jälkeen Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle, mutta ei päässyt sinne – suomalaisen musiikin onneksi. 

Ylioppilaaksi tulon jälkeen tie vei Lappeenrannasta Helsinkiin. Pian Pavelle kävi selväksi, että soittamisesta saattaa tulla hänelle jopa ammatti. Musiikillista kokemusta karttui eri bändeissä. Smoking-yhtye toimi Pavelle ikään kuin musiikin oppikouluna ja Pepe & Paradise musiikin korkeakouluna. Parin Paradise-vuoden jälkeen Pave koki, että yhtyeen musiikki oli liian sisäsiistiä ja tunsi vetoa rankemmille linjoille. Löytyi osaavia musiikin ammattilaisia, joiden kanssa oli ilo työskennellä, kuten vaikkapa Remu Aaltonen, Dave Lindholm, Albert Järvinen, Pedro Hietanen, Otto Donner ja Hector. Bändiura jatkui eri kokoonpanoissa, mm. Rock’n’Roll Band, Royals ja Mistakes.

Pidä huolta

1980-luvun alussa alkoi Paven sooloura. Vuonna 1981 syntyi megahitti Pidä huolta, laulu rakkauden ja rauhan puolesta. Samaa pehmeäsävyistä poplinjaa jatkoivat menestyslevyiksi nousseet Lähtisitkö, Jano, Joki ja meri sekä Elämän nälkä, jotka kaikki ovat kestäneet aikaa ja nähneet uusia yllättäviä tulemisia. Näiden levyjen ansiosta Pavesta tuli tähti, jonka koko kansa tunsi. Pave oli kotirouvien sydämiin laulava iskelmäsolisti, leukaili joku toimittaja. Mutta kaikella oli aikansa, ja 1990-luvulla Paven ura jäi junnaamaan paikalleen. Yritykset pyrkiä kansainvälisille markkinoille epäonnistuivat. Takapakkia lisäsi vielä viimeinen sija vuoden 1992 Euroviisuissa kappaleella Yamma Yamma. Vuosikymmenen lopulla Pave sai vielä nauttia suurta suosiota, kun hän yhdessä Hectorin, Pepe Willbergin ja Kirkan kanssa muodosti Mestarit Areenalla -ryhmän. Ryhmä esiintyi loppuunmyydyille katsomoille ympäri Suomea ja järjesti ensimmäisenä musiikkiryhmänä konsertin Helsingin Olympiastadionilla. 

Musiikin monilahjakkuus

Sen lisäksi että Pave oli taitava multi-instrumentalisti ja hyvä laulaja, hän oli myös arvostettu ja nimekäs tuottaja. Vuonna 1975 hän toimi tuottajana Wigwanin kultalevyllä Nuclear Nightclub. Myöhemmin tuottajan tehtävät jatkuivat hurjan suosion saaneilla Dingon levyillä Kerjäläisten valtakunta ja Pyhä Klaani, niin kuin myös Hurriganesin viimeisillä albumeilla. Lisäksi Pave lauloi taustoja monien laulajien levyillä. Taustalaulajana hän oli mm. Kari Tapion levyllä Olen suomalainen ja Paula Koivuniemen levyllä Aikuinen nainen.

Mestarin elämäkerta kirjaksi

Musiikkitoimittaja-tietokirjailija Tommi Saarela haastatteli Pave Maijasta Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertueen aikana syyskuussa 2018 ja otti puheeksi Paven elämäkerran kirjoittamisen. Kyllä muusikko, joka on ollut suuri tekijä ja vaikuttaja suomalaisessa musiikissa aina 1970-luvulta lähtien, kirjan ansaitsee, tuumi Saarela. Mutta Paven mielestä aika ei ollut vielä kypsä. Aika elämäkerran kirjoittamiselle tuli, kun Pave oli saanut ALS-diagnoosin. Saarela haastatteli Maijasta 25 kertaa syksystä 2019 toukokuuhun 2020. Lisäksi hän haastatteli useita Paven ystäviä, kollegoita ja lapsia.

Kirjassa Pave kertoo musiikin tekemisestä ja levyjen historiasta sekä luonnollisesti myös yhteistyöstä muusikkokollegoitten kanssa. Välillä kuvaus tuntui mielestäni liiankin yksityiskohtaiselta, mutta erittäin hyvin yli 500-sivuinen kirja pitää pintansa ja säilyttää mielenkiintonsa. Saarela piirtää kirjassa hyvää ajankuvaa 70- ja 80 -luvun värikkäistä vuosista. Esille tulevat myös 70-luvun huumesekoilut muusikkopiireissä. Henkilönä Pave oli yleisön rakastama ja kollegoiden arvostama. Musiikin alalla työskentelevät tiesivät, että kun Pave oli mukana, niin homma hoitui. Pavelta voi aina pyytää apua ja häneen pystyi luottamaan. Moni muusikko kiittää Pavea ilmapiirin ylläpitämisestä periaatteella ”ensin hoidetaan hommat, sitten juhlitaan” EMIn tiedottaja Leena Virtanen kiteyttää: "Pave suhtautui vakavasti työhönsä ja teki sen pieteetillä kaikilla osa-alueilla: muusikkona, idolina, haastateltavana." Yksityiselämässään Pave viihtyi Liisa-vaimon  ja kahden lapsensa kanssa kesäasunnollaan Kesälahdella Pohjois-Karjalassa. 

Kirjan lopussa on Paven itsensä kirjoittamat jälkisanat. Koskettavasti Pave lopettaa kirjan. ”Nyt tää naputtelu alkaa olla jo sen verran työlästä, että on aika kiittää kaikkia, jotka antoivat kommenteillaan väriä näihin muistelmiin, sekä kiitos Tommi ja Tammi. Kesälahti 25. syyskuuta 2020. Pave.”. Pave ei saanut kokea elämäkerran julkistamista. Hän menehtyi tammikuussa v. 2021.

Minäkin haluan kiittää Tommi Saarelaa ja Tammea. Elämän nälkä on vaikuttava ja huolella kirjoitettu teos. Kirja antaa monipuolisen kuvan tästä musiikin monitaiturista. Minulle kirja oli hyvin kiinnostava kuuntelukokemus jo siksikin, että Pave on kuulunut suosikkeihini aina sieltä Pidä huolta -ajoista. Olen ollut mukana monissa konserteissa, joissa Pave on ollut joko soittajana tai laulajana. Olin kuuntelemassa myös mieleenpainuvaa, ihastuttavaa Mestarit Areenalla -konserttia. Uskon, että kirja on todella mieluista luettavaa kaikille musiikin ystäville. Vaikkapa äitienpäivälahjaksi.