Tommi Laiho: Uhanalaiset. Myllylahti. 2021. Kannen suunnittelu: Folk / Kimmo Kivilahti. 358 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Aulan ovi heilahtaa sisäänpäin, mutta mitään ei näy ennen kuin lattiaa pitkin esiin hivuttautuvat hennot sormet. Käsi on veressä. Kättä seuraa ääni. Se on huutoa, eläimellistä kidutetun olion epätoivoa. Hahmo pyrkii kontillaan sisään. Vettynyt keskipitkä tumma tukka roikkuu kasvoilla. Hiusten välistä pälyilee katse, joka etsii jotain mihin kiinnittyä. Voimia vievä huuto jatkuu. Koko ruumiin mitta vääntäytyy aulan puolelle." (s. 5)
Näin dramaattisesti alkaa Tommi Laihon esikoisdekkari Uhanalaiset. Vuosaaren lääkäriasemalle raahautuva 20-vuotias nuori mies on Ganja, itähelsinkiläinen maahanmuuttaja. Sairaalan psykiatri Amina Rehmann haastattelee häntä ja saa selville Ganjan epäselvästä puheesta, että poikaa oli puhelimitse painostettu tekemään itsemurha. Kuka soittaja oli, sitä Ganja ei tiedä. "Mä en pystynyt tappaa itteeni vaikka halusin... ja vaikka se sano, että kannattais, että se olis rohkeeta ja et kaikista jotka tappaa ittensä tulee legendoja..." (s. 32) Sen Amina saa selville, että Ganja liikkuu kavereineen jengissä, jonka liideri on Viljami, "maailman kovin jätkä" (s. 41)
Rikostutkija Karita Haapakorpi on ammattitaitoinen ja tinkimätön rikostutkija. Elämä ei ole kohdellut häntä silkkihansikkain. Karitan mies on kuollut viitisen vuotta sitten. Poikaansa hänellä ei ole yhteyksiä, koska poika ei halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa. Lisäksi Karitan alituisena uhkana ovat hallitsemattomat ja aina yhtä yllättäen valtaansa ottavat paniikkihäiriökohtaukset. Karitan ja Aminan ystävyyssuhde on syntynyt Aminan työskennellessä aiemmin poliisissa. Nyt Amina ottaa yhteyttä ystäväänsä ja kertoo Ganjan saamasta erikoisesta uhkauksesta. Karita kiinnostuu tapauksesta ja haluaa perehtyä tarkemmin tapaukseen. Saattaa olla, että Ganjan tapauksella on yhtymäkohtia muutamaan Itä-Helsingissä tapahtuneeseen epäselvään kuolemantapaukseen. Mukaan tutkimukseen saadaan työtön tilastotieteilijä Juha.
Selvitystyö haasteineen innostaa Karitan tutkijatiimiä, vaikka alkuunpääsy ei ole helppoa. "Neuvotteluhuoneen pöytä on täynnä papereita. Seinille Karita on tuonut muistiinpanofläppinsä työhuoneestaan. Mitään tolkkua ei ole vielä missään. Kaikki on täysin levällään." (s. 169) Kokemuksesta Karita tietää, että "kaiken keskellä on kyllä aina, nytkin, jotain oleellista." (s. 169) Tutkimustyön ohella poliisin haasteena on media. Toimittajien kohuotsikot hätkähdyttävät ja pelästyttävät siviilejä. "Kun juttu on mediassa, se on lukijalle totta." (s. 251) Mutta niin siinä käy, että sieltä kaiken keskeltä, monimutkaisten juonikuvioiden takaa, se oleellinen löytyy. Loppuratkaisu on niin yllätyksellinen, että meinasin pudota tuolilta.
Kirja sijoittui kolmanneksi
Tervehdin ilolla uutta suomalaista dekkarikirjailijaa. Tommi Laiho on kirjoittanut hyvän dekkariavauksen. Uhanalaisten käsikirjoitus sijoittui kolmanneksi Otavan Rikos 2019 -jännitysromaanikilpailussa. Kirja on optioitu myös televisiosarjaksi. Kirja on palkintonsa ansainnut, melkoisen hyytävän jännitysjuonen kirjailija on punonut. Lukija ei pääse ihan helpolla kiemuraista juonta seuratessaan. Koukuttavan juonen rinnalla kirja johdattaa lukijansa hyvyyden ja pahuuden olemuksen pohdintaan. Synkät tapahtumat mietityttävät Aminaa. "En haluaisi ajatella, että on olemassa täydellistä, läpimätää pahaa, mutta tämä kaikki on pistänyt sen uskomuksen kyseenalaiseksi." (s. 357)Kirjan henkilöistä miellyin rikostutkija Karitaan. Hänen persoonansa oli elävä ja kiinnostava. Muut henkilöhahmot jäivät hieman vieraiksi. Aminan persoonallisuus ei auennut minulle juuri lainkaan. Paljon muuta ei selvinnyt kuin että hän on somali ja että hän on kunnianhimoinen. Hän on päässyt irtautumaan äitinsä opeista. "Ja sinä, Amina, olet hiiri, vikisevä pieni hiiri, joka voidaan talloa milloin vaan. Sinä olet hiiri, ymmärrätkö? Siksi sinun tehtäväsi on olla hiljaa, pysyä näkymättömissä, ja tehdä juuri niin kuin käsketään. Onko selvä, Amina?" (s. 42) Tilastotieteilijän rooliin jäi paljon salaisuuksia, mutta kirjasta jäi tunne, että Juhan taustaa avataan sarjan seuraavissa osissa, jos sellaisia on vielä tulossa.
Laiho on taitava kynänkäyttäjä. Kerronta tempaa lukijan mukaansa sujuvuudellaan ja napakkuudellaan. Tekstissä on sujuvia dialogeja ja nasevia oivalluksia. Musta huumori terävöittää tekstiä. Eikä romantiikkaakaan ole unohdettu. Jään kiinnostuneena odottamaan jatko-osaa tälle kirjalle. Lopuksi vielä kiitokset Kimmo Kivilahdelle onnistuneesta kannesta.
Kuulostaa lupaavalta! Dekkareita on ilo lukea, elleivät ne ole täynnä paperinohuita persoonia.
VastaaPoistaKyllä tämä onlupaava esikoisdekkari. Mielenkiinnolla odotan jatko-osaa.
PoistaKiitos vinkistä, tämän voisin laittaa lukulistalle!
VastaaPoistaKiva, kun kiinnostuit!
PoistaKuulostaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaSuosittelen!
Poista