Jojo Moyes : Tähtien antaja

Jojo Moyes: Tähtien antaja. Gummerus. 2020. Englanninkielinen alkuteos: The Giver of Stars. Suomentanut Heli Naski. Äänikirja. Lukija Mervi Takatalo. 15 tuntia 4 min. Nextory.

Jojo Moyesin teos Kerro minulle jotain hyvää oli huikea menestys vuonna 2015, samoin kuin kirjasta tehty elokuva. Sen jälkeen Moyesin kirjat ovat olleet suosittuja vuosi vuoden jälkeen. Hänen teoksiaan on käännetty 46 kielelle. Monet hänen kirjoistaan ovat nousseet myyntilistojen ykkösiksi. Myös uusin kirja Tähtien antaja oli välitön listaykkönen.

Baileyville, Itä-Kentucky, USA

Tähtien antajan tapahtumat sijoittuvat Baileyvilleen, pieneen kaivospaikkakuntaan Yhdysvaltojen Itä-Kentuckyssa. Eletään 1930-luvun loppua. Englannissa asuva Alice Wright matkaa Baileyvilleen, sulhasensa kotipaikkakunnalle. Alice on tavannut komean Bennett van Clevenin Englannissa ja on nyt valmis aloittamaan uuden elämän uudessa maassa Mrs van Clevenina. Mutta avioliitto ja elämä uudella paikkakunnalla osoittautuvat pettymykseksi. Kyläläiset ovat ennakkoluuloisia ja juoruilevia, Alicen brittiaksentille naureskellaan. Sen kaiken vielä kestäisi, jos kotona saisi rakkautta. Mutta ei, avioelämä ei suju, eikä samassa talossa asuva appiukko helpota avioparin yhteiseloa.

Kiertävä kirjasto

Kun kiertävän kirjaston toiminnan käynnistämiseen etsitään vapaaehtoisia, Alice rohkaistuu ja ilmoittautuu, vaikka tietää, ettei aviomies eikä appiukko sitä hyväksy. Muutama muukin vapaaehtoinen ilmoittautuu mukaan, ja niin saadaan alkuun liikkuvan kirjaston toiminta. Viidestä naisesta tulee tehokas tiimi. Toimintaa johtaa ja organisoi ihastuttava, itseellinen, omia teitään kulkeva Margery. Lisäksi mukana toiminnassa ovat Izzy, Beth ja Sophia. Naiset kulkevat ratsain säästä riippumatta joskus hyvinkin vaikeakulkuisilla vuoristopoluilla. Suurin osa kylän asukkaista ottaa kirjastonaisten palvelut mielellään vastaan, mutta on selvää, että tällainen uusi toiminta kohtaa myös vastarintaa, joskus joku haluaa jopa tarttua aseisiin. 

Pian naiset huomaavat, että he tuovat kirjoillaan iloa, tietoa, viihdettä ja vaihtelua moneen kotiin. Naiset iloitsevat nähdessään, miten lasten lukutaito kohenee, äidit saavat uusia ruokaohjeita ja joskus jopa neuvoja avioelämään, jos he vain rohkenevat pyytää lainaksi sitä tiettyä kirjaa sieltä kirjaston pöytälaatikon kätköistä. Sänkyihin sidottuja sairaita kirjastonaiset ilahduttavat lukemalla heille ääneen. 

Faktaa ja fiktiota

Historialliset lukuromaanit ovat kirjoja, joista pidän. Siksi pidin tästäkin kirjasta todella paljon. Moyes on taitava kirjoittaja, jonka luomat henkilöhahmot ovat eläviä ja tulevat lukijalle tutuiksi. Miten upeita nämä kaikki kirjastonaiset olivatkaan. Erityisellä lämmöllä muistelen Margerya ja Alicea, joiden luonteenlujuus, tahdonvoima ja neuvokkuus saivat ihmeitä aikaiseksi. Amerikkalaisten oikeudenkäyntien ystävänä seurasin mielenkiinnolla kirjan tapahtumien kannalta merkittävää oikeudenkäyntiä. Käy ilmi, että oikeudenkäynnissäkin kirjastonaiset olivat tehokkaita jättäen varjoonsa kalliin asianajajan. 

Monilla kirjassa kuvatuilla asioilla on todellisuuspohjansa. Hevosen selässä kulkeva kirjasto -hanke on todellakin toteutettu Kentuckyssa vuosina 1935-43. Kirjassa nousee esille myös rotukysymys, jota Moyes käsittelee hienovaraisesti sormea heristämättä. Yksi kirjastotiimin naisista on Sophia, värillinen nainen, joka tuntien ja tietäen ihmisten asenteet tarjoutuu työskentelemään kirjastossa salaisena ilta-apuna. 

Toivoisin, että Moyes jatkaa historiallisen viihteen linjalla. Luin (tai siis kuuntelin) tätä niin mielelläni. Vaikka äänikirjalla oli pituutta yli 15 tuntia, olisin toivonut, että kirja ei vielä loppuisi. 

Tämäkin kirja osoitti, miten tärkeitä ja iloa tuottavia kirjat ovat. Lopetin juuri Antonio Iturben Auschwitzin kirjastonhoitajan (postaus tulee myöhemmin). Myös siinä tulee esille, millainen henkinen voima kirjoilla on jopa keskitysleiriolosuhteissa.