Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade. WSOY. 2020. Kansi: Anna Makkonen. 317 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sinä, Elina jatkaa vauhtiin päästyään, luulet olevasi joku kirkasotsainen marttyyri. Sinä otit isän takaisin, vaikka kukaan muu ei olisi ottanut, ja teit niin vain, jotta muut tajuaisivat, miten ylimaallisen täydellinen olet. Sinä sinnittelit paskassa avioliitossa yli kolmekymmentä vuotta, vaikka et välittänyt kenestäkään hevonpaskaa!" (s. 221)

Vuoden 2017 lopulla meillä oli lukupiirikirjana Laura Lähteenmäen Korkea aika (WSOY, 2016). Pidimme kirjasta. Lähteenmäki kuvaa siinä kiinnostavasti ja uskottavasti elämää 1940-luvulta aina nykypäivään asti. (linkki). Tämän hyvän lukukokemuksen innoittamana halusin tutustua Lähteenmäen uusimpaan kirjaan Sitten alkoi sade.

Paulalla on vielä työvuosia jäljellä. Työ terapeuttina on ollut hänelle mieluista, mutta nyttemmin hän on huomannut itsessään väsymyksen oireita ja tuntee, ettei aina jaksa syventyä asiakkaiden huoliin riittävällä kiinnostavuudella. "Mutta viime aikoina on tuntunut kuin asiat liukuisivat käsistä eikä hän ymmärtäisi enää niitä. Hän ei löydä sanoja niin kuin aiemmin, eikä hän ole varma ajatuksistaan ja osaamisestaan." (s. 65) Kun tutustuu Paulan elämänvaiheisiin, tuntuu siltä, että Paulan paikka olisi pikemminkin terapeutin asiakastuolilla, sen verran matalalentoista ja apaattista Paulan viime vuodet ovat olleet. Läheisiä, tärkeitä ihmissuhteita on päättynyt. Viisi vuotta sitten Paulan mies Lasse kuoli ja lisäksi Paula menetti Eevan, tärkeistä tärkeimmän ystävänsä. Paulalla ja Lasselle on yksi tytär Elina, jonka avioliitto Kasperin kanssa on päättynyt eroon. Paulalla ei riitä ymmärrystä erolle, ja vielä vähemmän sitten, kun eron todellinen syy paljastuu. 

Kirjan toinen juonenkulku seuraa nuorta Ojóa. Tämä nuori tyttö on paennut jostakin Afrikan maasta, jota ei mainita nimeltä. Maa saattaa olla Nigeria, koska kyseisessä maassa tapahtuu tyttöjen kiinniottoja ja murhia. Tällaista tekee ääri-islamistinen Boko Haram -järjestö Nigeriassa. Juuri tämän vaaran vuoksi äiti haluaa laittaa kolme tytärtään turvaan Eurooppaan. Mutta vain Ojó pääsee pakomatkalle, kaksi siskoa jää rajalle. Mitä siskoille sitten tapahtui, sitä Ojó ei tiedä. 

"Paha on lähellä kotiamme. Se kiertää sitä kuin kuu yöllä." (s. 259)

Matka kohti Eurooppaa on vaarallinen ja myös uhkarohkea. "Me pääsimme matkaan ja istuimme kuusi päivää läpi helvetin. Aavikon kuumuutta ei voi sanoin kuvailla, jos sitä ei ole kokenut. Se on tappavaa, se vie ajantajun. Minäkin sulin muiden pick-upin lavalla istuvien kanssa limaiseksi, huonovointiseksi, haisevaksi ihmishyytelöksi, ja taivaan täyttävä aurinko räkitti meitä kaiken aikaa." (s. 127) Monen vaarallisen tilanteen jälkeen ryhmä saapuu Espanjan Aurinkorannikolle. Mitä sitten? Ojó on yksin, hän ei tunne ketään, hän on raskaana, häntä vainoaa D, joka on raiskannut hänet ja jonka lasta hän odottaa. Sitten löytyy rouva, ystävällinen rouva, joka ottaa hänet luokseen. Rouvakin on yksinäinen. Hän on tullut jostakin toisesta maasta, eikä hänellä ole ystäviä. He kertovat toisilleen muistoja omista kotimaistaan ja saavat näin lohtua yksinäisyyteensä. Käy ilmi, että rouvallakin oli aikoinaan rakas ystävä. Ystävä tuo rouvalle mieleen kauniita muistoja. 

"Pesue, jo pelkkä sanakin kammotti." (s. 43) 

Kirjassa on runsaasti eri teemoja. Ennen kaikkea kirja on kuvausta naisista, erilaisista ja eri-ikäisistä naisista. Tapaamme Paulan, Elinan, Paulan uuden naapurin Sonjan, Ojón ja rouvan. Paljolti kirja on vanhenevan ja yksinäisen Paulan elämän kuvausta. Sellaiseksi, vanhenevaksi ja yksinäiseksi, Paula tuntee itsensä. Paulaa ärsyttävät niin monet asiat maailmassa, hänellä on varmasti enemmän vaikeuksia elämänsä kanssa kuin hänen terapia-asiakkaillaan. Kun Elinan avioero tulee ilmi, Paulan on vaikea ottaa uutista vastaan. Itselleni kirja edusti paljolti äiti-tytär -suhteen kuvausta. Suhde tuntuu erikoiselta, välillä jopa vihamieliseltä. Rakkaus ja kiintymys puuttuvat tästä äiti-tytärsuhteesta. Tuntuu, että molemmat syyttelevät toisiaan eletyistä vuosista ja tehdyistä ratkaisuista. Ehkä moni asia juontaa juurensa lapsuudesta, ainakin Elinan mielestä. Paula oli ollut kiireinen äiti. Muita lapsia hän ei ollut halunnut, vaikka Lasse oli haaveillut suuremmasta perheestä. Kun kuollut isä tulee Elinan mieleen, hän heittää syytökset äidilleen. "Sinä et rakastanut isääkään! Tavallaan aiheutit isän kuoleman!" (s. 220) Kaikista syyttelyistä huolimatta Elinalle on itsestäänselvyys se, että Paula auttaa Elinaa lasten hoidossa. 

Kirjan kaksi hyvin erilaista juonilinjaa yhtyvät ennen pitkää. Itse asiassa hyvin luontevasti, vaikkakin Ojón rooli jäi minulle hieman arvoitukseksi ja epäuskottavaksi. Maahanmuutto, sekä laiton että laillinen, on hyvin akuutti ja tärkeä asia, ja mietinkin, onko tänä päivänä lähes pakollista sisällyttää juoneen jokin maahanmuuttoon liittyvä kuvio. Omalla kohdallani kirjan henkilöt eivät tulleet kovin läheisiksi. Koin, että Paula ja Elina eivät epäempaattisuudessaan olleet todentuntuisia enkä Eevaankaan oikein saanut mitään otetta. 

Lähteenmäki hallitsee kirjoittamisen taidon. Hän kirjoittaa sujuvasti ja selkeän rakenteen vuoksi kirjaa on miellyttävä lukea. Kirjan tapahtumat sijoittuvat puolen vuoden ajalle ja ovat kiinnostavasti rakennettu juhlapäivien, mm. pyhäinpäivä, adventti ja uusi vuosi, ympärille. Kirjassa on melankolinen sävy, mutta onneksi kirjan loppu oli positiivinen.