Hanna Velling: Kutsumaton

Hanna Velling: Kutsumaton. Bazar. 2020. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 288 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Mikko ei edistänyt asioita niin nopeasti kuin Siru olisi toivonut. Mikä yhdessä avioerossa saattoi olla niin vaikeaa? Sehän oli käytännössä vain pari allekirjoitusta ja asioista sopimista. Ei kai Mikko empinyt päätöstään? Pahinta oli, jos hän päättäisi ykskaks palata takaisin Mirjan luo." (s. 182)

Mirja ja Mikko ovat naimisissa. Heillä on kaksi lasta, Miisa ja Linda. Parisuhde on melko vakaalla pohjalla, ovathan he tunteneet toisensa jo kouluajoista saakka. Tosin Mikolla on ollut avioliiton aikana muutamia irtosuhteita, merkityksetöntä seksiä, kuten Mikko sanoo. Vaikka kyllä Mikko tunnustaa itselleen, että joitakin suhteita, erityisesti suhdetta Maritaan, hän on jäänyt toden teolla kaipaamaan. Mirja on antanut irtosuhteet anteeksi ja arki jatkuu tavanomaiseen tyyliin. Perhe asuu Puistolassa. Mikko työskentelee vakuutusalalla ja Mirja on työlleen omistautunut peruskoulun opettaja. Mirja suorastaan rakastaa työtään, vaikkakin joskus erilaiset Opetushallituksen lanseeraamat tempaukset, kuten tämän päivän trendi ilmiöoppiminen, saavat kokeneenkin ammattilaisen ymmälle.

"Me molemmat tiedetään, että pian mennään pintaa syvemmälle." (s. 13)

Sitten eräänä päivänä Mikon eteen astelee Siru Viinikainen, kaunis nainen. "Parin sohvaryhmän päässä istuu linjakas nainen juomassa kuoharia. Sillä on pitkät sääret ja vaaleat hiukset. Se ojentelee niitä koipiaan hyvin itsetietoisesti. Tietää, mitkä boat ne ovat. Sellaiset sääret, jotka jokainen mies toivoo ympärilleen." (s. 8) Siru on sisustussuunnittelija ja Topi-pojan yksinhuoltaja. Siru kaipaa vierelleen kunnon miestä ja Mikko taas mukavaa naisseuraa. Suhteen ollessa vielä melko alkuvaiheessa Siru rukoilee mielessään.

"Universumi, anna minun pitää tämä tunne. Minä olen tämän ansainnut. Tämä ei ole keltään pois. Mikko olisi joka tapauksessa jättänyt perheensä ennen pitkää. Nyt Topikin saa vihdoin nähdä, millainen on oikea perhe. Yhdessä me olemme enemmän. Kaikki menee varmasti lopulta hyvin, jos vain saan pitää tämän. Anna minulle Mikko." (s. 22)

"Mulla on todella paljon. Mulla on Siru." (s. 41)

Mikko ihastuu Siruun ja löytää Mirjasta vikoja ja puutteellisuuksia. "Mirja on vienyt mua kuin pässiä narussa. Siksi mä olen varmaan sitä pettänytkin, hyppinyt rastilta toiselle, kun en ole kestänyt sitä taluttamista. Mutta nyt se suunnistus on loppu. Siru on mun maali. Sen on pakko olla, sillä mä en jaksa tätä enää." (s. 40) Mikko muuttaa pieneen kaksioon ja tasapainottelee suhteitten välillä haluten ottaa vastuuta molemmista perheistä. Hän haluaa pitää suhteensa yllä lapsiinsa, olla hyvä isänkorvike Topille ja olla hyvä rakastaja Sirulle. Mirja saa pärjätä, miten haluaa.

Kirja on hyvä lukukokemus. Velling näyttää, että vakavaakin asiaa voi käsitellä kepeästi. Lyhyet luvut napakkoine otsikoineen kuljettavat tarinaa sujuvasti eteenpäin. Lukeminen tuntuu mukavalta, välillä kirjan käänteet tekevät  vakavaksi, välillä ne naurattavat, joskus jopa itkettävät. Asioita tarkastellaan eri henkilöiden näkökulmasta. Kirjailija antaa oman äänen Mikolle, lapsille ja anopille, kun taas Mirjan ja Sirun kerronta tapahtuu kolmannessa persoonassa. Henkilöt tulevat tutuiksi. Tuntuu, että parhaiten tutustuin kirjan ihaniin lapsiin, Miisaan, Lindaan ja Topiin.

Hyvä ja hyvin kerrottu tarina antaa aina ajattelemisen aihetta. Niin tämäkin kirja. Kutsumaton on Vellingin toinen kirja. Aiemmin häneltä on ilmestynyt teos Kirjosieppo.

Kutsumaton on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa,
Kirsin Book Club.