Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa. Otava. 2016. Päällys: Timo Mänttäri. 363 s.

Oma ostos

"Hän oli kostuttanut paperikäärön pään. Hänen kätensä vapisivat hiukan, kun hän raapaisi tikun ja sytytti käärön. Hän huohotti katsellessaan, miten se leimahti liekkiin. Hiljaa, rauhallisesti, hän toisti itselleen, kumartui ja laski soihdun siihen, mistä öljyvana alkoi... Hän kääntyi vasta kun oli rannassa. Hän olisi voinut langeta polvilleen. Näky oli ihana." (s. 8)

Kuka kuolleista palaa on kolmas Karl Axel Björk -sarjaan kuuluva kirja. Sarja vie lukijan 1920-luvun Helsinkiin, eli itsenäisen Suomen alkuvuodet on kirjoitettu dekkarin muotoon. Yön sydän v. 2014 käynnisti Björk-sarjan, Käärmeitten kesä ilmestyi v. 2015 ja tämä nyt lukemani Kuka kuolleista palaa julkaistiin v. 2016. Sen jälkeen on ilmestynyt vielä kolme uutta Björk-kirjaa. 

Kuuntelin Virpi Hämeen-Anttilaa Joensuun kirjallisuustapahtumassa v. 2017. Puheenvuorossaan kirjailija valotti tekemäänsä taustatyötä Karl Axel Björk -sarjaa varten. Hämeen-Anttila ei ole tutkinut pelkästään paikkoihin ja katuihin liittyvää tietoutta, vaan myös kaikkea, mikä liittyy tuon kyseisen aikakauden tapoihin ja elämiseen, mm asumiseen, kodin tarvikkeisiin, vaatteisiin ja matkustamiseen liittyviä yksityiskohtia. Myös kieli on hyvin tärkeä kunkin aikakauden kuvaaja. Hämeen-Anttila sanoi, että hän itse tuntee olonsa kiusaantuneeksi, jos kirjassa kuin kirjassa - ei siis pelkästään dekkareissa - ajankuvaus on harhaanjohtavaa.

Kuka kuolleista palaa on minulle ensimmäinen lukemani Karl Axel Björk -sarjan dekkari. Kirja oli matkalukemisena Riian matkallamme. Alusta alkaen ihastuin kirjaan, ja nimenomaan kirjan ajankuvaukseen. Tuntui, että minut repäistiin Riian vanhan kaupungin tunnelmista suoraan 20-luvun Helsinkiin. Suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu Kallioon ja Alppilaan. Tämäkin lisäsi mielenkiintoani, koska olen itse asunut Alppilassa Porvoonkadulla, eli seudut olivat tuttuja ja siinäkin mielessä erityisen mielenkiintoisia. Kirjan liitteessä on luettelo kirjassa esiintyvistä vanhoista ja uusista paikan- ja kadunnimistä. Minulle selvisi mm. se, että 20-luvun Kristiinankatu on nykyinen Kirstinkatu. 

Muutenkin pidin kirjan totuuspohjasta. Päähenkilö Karl Axel Björk työskentelee sisäasiainministeriössä ministeri Heikki Ritavuoren alaisuudessa ja tekee työtä myös poliisille. Suomessa tuolloin valinneen kieltolain vaikutukset ja seuraukset tulevat kirjassa hyvin esille. Tapahtumiin liittyy myös prostituutiota. Lisätietoa 1900-prostituutiosta löytyy kirjan liiteosiosta. 

Tuntui, että kirjan alkuosassa tuotiin mukaan uusia henkilöitä tiuhaan tahtiin. Oletan, että henkilöt olivat uusia ainoastaan minulle, joka en ole lukenut sarjan aiempia kirjoja. Mutta hyvin pääsin mukaan ja kohta olinkin tuttu Martin, Rossin, Karusen, Antonin ja Valkaman kanssa. Björk saa tehtäväkseen selvittää Helsingissä tapahtuneita tuhopolttoja. Elokuussa v. 1921 tapahtuu tuhopoltto varustamon konttorissa. Palopaikalta löytyy myös ruumis. Lisäksi rahaa on kadonnut kassakaapista. Ensin tuntuu selvältä, että kyseessä on konttoripäällikön ruumis, mutta onko kaikki niin itsestäänselvää. Sitä miettivät Björk ja poliisi. Käy ilmi, että tuhopolttoja on tapahtunut useita jo keväästä asti. Eli nyt ei etsitä yhden tulipalon sytyttäjää, vaan pyromaania. Björkiä avustaa kengänkiillottaja Valkama, jonka puheessa kuuluu stadin slangi. "Sillä oli skidinä räjähtäny öljylamppu naaman edessä. Meni kulmakarvat ja osa tukkaa. Hyvä kun öögat säily. Sen jälkeen se varo kauheesti eldistä. Mä varmaan sain siitä tartunnan. Tosi dorsa jätkä, siis se tulimies, kun tykkää praasuista." (s. 126)

Tapausten tutkimusten lomassa kirjailija valottaa Björkin henkilökohtaista elämää. Björk on 20-luvun herrasmies, ehkä hieman snobikin, mutta joka tapauksessa kiinnostava ja miellyttävä tuttavuus. Väitöskirjakin on jo lähes valmis. Kirjailija ei nosta Björkiä jalustalle, vaan tuo esille myös Björkin henkilökohtaisia pelkoja ja heikkouksia. Varsinaisen työn ja poliisin avustamistyön lisäksi huolia tuo isä. Isä, joka on ollut vuosia Neuvostoliitossa, palaa kotiin. Isän käytös Björkiä kohtaan on yhtä vihamielistä kuin aiemminkin. 

Pidin kirjasta, pidin huolellisesta ajankuvauksesta, hyvin rakennetusta juonesta, Björkistä ja muistakin henkilöhahmoista. Lisäplussat tulevat vielä onnistuneelle kannelle sekä dekkarin oivaltavalle nimelle. Eli lukulistalle menevät muutkin Björk-sarjan dekkarit.

Kirjan ajankuvasta tulee mieleen Pekka Hyydin dekkari Tummat pilvet eilisen (Myllylahti, 2019), jossa liikutaan 20-luvun Tampereella. Pyromaaneista me vanhemmat lukijat muistamme varmasti Matti Yrjänä Joensuun loistavan dekkarin Harjunpää ja pyromaani (Otava, 1978).  

Riiassa- siltojen kaupungissa - on mm kaunis vuonna 2014 valmistunut kirjasto. Riiassa on mahdollisuus ihailla upeita jugend-rakennuksia.

Yksi silloista ja kirjasto

Tässäpä eräs upeista jugend-rakennuksista