lauantai 27. huhtikuuta 2019

Pekka Hyyti: Tummat pilvet eilisen


Pekka Hyyti: Tummat pilvet eilisen. 2019. Myllylahti. 333 s.

Arvostelukappale kustantajalta 

"Ylikonstaapeli Paatola soitti ensin Viinikan vartiokonttoriin ja hälytti vapaana olevat miehet kahvila Jokipohjalle. Konttorille jäi vain yksi konstaapeli päivystämään. Tämän jälkeen hän pyöritti Eriksson-puhelimesta numeron 29 soittaakseen keskuspoliisiasemalle Kauppatorille. Hän teki ilmoituksen taposta.." (s. 72)

On vuosi 1929. Ollaan Tampereella. Tampere on kasvanut merkittäväksi teollisuuskaupungiksi. Yli puolet kaupungin työläisistä saa elantonsa tekstiiliteollisuudesta. Edessä ovat kaupungin 150-vuotisjuhlat. Juhlallisuuksiin liittyen Väinö Aaltosen patsaita Suomen neito, Eränkävijä, Veronkantaja ja Kauppias pystytetään Hämeensillalle, mutta patsaiden vihkiminen peruuntuu Kuru-laivan onnettomuuden vuoksi. Laivaonnettomuudessa sai surmansa liki 140 ihmistä. Vaikka kaupunki kasvaa ja vaurastuu, poliisia pitävät kiireisinä kieltolaki ja prostituutio.   


"Hänelle laitettiin huppu päähän ja kädet sidottiin." (s. 279)

Sisällissodasta on kulunut jo yli vuosikymmen. Se ei kuitenkaan ole pitkä aika, kun on kysymys traumaattisesta sotatapahtumasta. Muistot elävät, katkeruus on yhä läsnä. Tampereella, isossa teollisuuskaupungissa, ammattiliittojen merkitys kasvaa 20-luvulla. Syntyy lakkoja ja käydään taistoon parempien palkkojen ja parempien työolojen puolesta. Lakkoja murtamaan perustetaan Vientirauha. Vientirauhan toiminta kärjistyy ammattiyhdistysaktivistien muilutuksiin, kuten käy Niemisellekin.

"No Karhu sinulle nimeksi sopiikin, nauroi Ina." (s. 83)

Tämän ajan Tampereella katuja partioi 29-vuotias konstaapeli Voitto Karhu, lähes kaksimetrinen tummatukkainen lihaksikas mies. Partiot tehdään kävellen, satoi tai paistoi. Karhun haaveena on päästä joskus rikospoliisiksi, mutta koulutuksen puuttuessa hänen paikkansa on katupartioinnissa. Karhu tutustuu Ina Djurlingiin, 27-vuotiaaseen itsenäiseen ja itselliseen naiseen. Ina on Aamulehden toimittaja, joka tarttuu tutkivan journalismin haasteisiin, mutta huomaa pian, että aika ei ole vielä kypsä perusteellisten ja kriittisten artikkelien julkaisemiseen.  

"Haaroissa oli punainen kukka. Neilikka." (s. 94) 

Tampereella iskee sarjamurhaaja. Nuoria, kauniita naisia murhataan. Naiset ovat yksin asuvia, jotkut heistä ovat hankkineet lisätienestejä prostituutiolla. Ruumiit on aseteltu selälleen, hiukset on levitetty kehykseksi kauniille kasvoille ja jalkoväliä koristaa neilikka. Lisäksi murhapaikalta löytyy viittaus johonkin Raamatun kohtaan, jossa tuomitaan haureus, huonot tavat, saastaisuus ja himo. Koska Voitto Karhu ei työskentele rikospoliisissa, hän ei pääse mukaan murhaselvityksiin, vaikka löysikin Inan kanssa yhden tapetuista naisista Tampereen tuomiokirkosta. Niinpä Voitto ja Ina ryhtyvät selvittämään murhia omin päin. Monta umpisolmua ja monta vaarallista tilannetta on edessä ennen kuin Voitto ja Ina pääsevät etenemään tutkimuksessaan.

Tämä kirja oli minulle todella mieluisaa luettavaa. Onnittelut Pekka Hyyti, harva onnistuu näin hyvin esikoiskirjassaan. Juoni on mielenkiintoinen, vetävä ja yllätyksellinenkin. Parasta mielestäni kirjassa on kuitenkin ajankuva ja henkilöhahmot. Kirjailija on tehnyt perusteellista työtä tutustuessaan 1920-luvun lopun Tampereeseen. Tampere avautuu autenttisena, lukijan on helppo uskoa, että tällainen Tampere siihen aikaan todellakin oli. Ajankuva näyttäytyy myös arkisen miljöön kuvauksissa. "Pihalla leikki joukko lapsia. Pihan laidalla nainen levitti pyykkiä narulle. Sisäpihalla tuoksui koivu ja suopa. Aurinkoisella seinustalla poikajoukko heitti kolikkoa talon kivijalkaan. Karhua hymyilytti. Vaikka hän oli kotoisin maalta, oli sielläkin isketty kolikkoa seinään. Pelattu killiä." (s. 179) 

Kirjan henkilögalleria on melko laaja. Alkuosan lukurytmiä haittasi hieman se, että kaikki kirjan henkilöt esiteltiin liiankin pikkutarkasti. Kirjan henkilöistä Voitto ja Ina jäivät elävästi mieleeni.Tällaisen lukukokemuksen jälkeen ei voi muuta kuin toivoa, että tämä kirja ei jää ainoaksi Hyytin kirjaksi. Jatko-osaa odotellen! 👍



4 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Laitetaanpa Pekka hyyti mieleen ja kirja listalle. Kiitos anneli.
    Hyvää vappuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Anteeksi, että nimesi livahti pienellä Anneli. Se karkasi, kun jäin tavaamaan tuota ensimmäista kommenttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään Kirsti. Kannattaa muistaa Pekka Hyyti. Toivottavasti saamme jatkoakin Karhun seikkailuille. Minäkin kyllä tavasin useammankin kerran tuota ensimmäistä kommenttia... Taidan poistaa sen.

      Poista