tiistai 31. joulukuuta 2024
Koonti vuoden 2024 kirjoista
maanantai 30. joulukuuta 2024
Jeffrey Archer: Pettureiden portti
Jeffrey Archer: Pettureiden portti. William Warwick, osa 6. Sitruuna 2024. Englanninkielinen alkuteos Traitors Gate. Suomentanut Suvi Koskiniemi. 428 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Pettureiden portti on kuudes osa William Warwick -sarjassa. Kirjan aihe on todella kiinnostava; joku aikoo varastaa kruununjalokivet. Kirjan päähenkilö poliisiylitarkastaja William Warwick on ollut koko uransa ajan tekemisissä mestaririkollisen Miles Faulknerin kanssa, kuten tapahtuu myös tässä kirjassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1996.
Warwick ja kollegansa komisario Ross Hogan ovat jo neljän vuoden ajan johtaneet huippusalaiseksi luokiteltua tehtävää, joka suoritetaan joka kerta kellontarkasti. Lontoon poliisivoimien tehtävänä on kuljettaa kruununjalokivet - valtakunnanmiekka ja valtakunnankruunu - Lontoon Towerista Britannian parlamentin avajaisseremoniaan. Valtakunnanmiekkaa kannetaan kello puoli kaksitoista kuningattaren edellä parlamentin ylähuoneeseen. Kuningattarella on valtakunnankruunu päässään pitäessään puhetta parlamentin avajaisissa.
Miles Faulkner saa sisäpiiritietoa mahdollisuudesta varastaa kruununjalokivet. Salaperäinen mies pyytää Faulknerilta miljoona puntaa, jotta tämä saa mahdollisuuden kukistaa vihaamansa miehet: William Warwickin, Ross Hoganin ja poliisikomentaja Hawksbyn. Tähän huimaavaan mahdollisuuteen Faulkner tarttuu. Kruununjalokivien varastaminen suunnitellaan millintarkasti, mukaan oleville luvataan suuret rahat ja operaatiota harjoitellaan salassa pitkän aikaa. Hurjapäinen suunnitelma toteutetaan ja tiedossa onkin mitä jännittävimpiä ja vauhdikkaimpia tapahtumia.
Käsi kädessä Miles Faulknerin suunnitellun ryöstön kanssa lukija saa seurata vanhaa, kuuluisaa tarinaa eversti Bloodista, joka yritti varastaa kruununjalokivet vuonna 1671. Warwickin lapset ovat olleet vieraisilla Towerissa ja haluavat nyt kirjoittaa kouluesseensä Bloodin varkausyrityksestä. Heidän esseensä ajoittuu täydellisesti Faulknerin ryöstösuunnitelmiin.
Mutta ei tämä olisi Archerin kirja, jos kirjassa ei olisi useitakin sivujuonia. Faulknerin ex-vaimo Christine kallistuu eniten rahaa tarjoavalle puolelle. Christine on Warwickin vaimon Bethin ystävä ja liikekumppani. Mutta kun Faulkner tarjoaa mukavaa rahasummaa, jotta Christine vastustaisi Bethin valintaa Fitzmolean-museon johtajan virkaan, ystävyydellä Bethin kanssa ei ole mitään painoarvoa.Christine on myös mukana Faulknerin New Yorkin asuntossa tapahtuvassa tauluepisodissa. Jälleen suurien rahasummien toivossa. Kyse on Rubensin taulusta Kristuksen ristiltäotto, jonka Faulkner oli lahjoittanut Fitzmolean-museolle vastineeksi lievemmästä vankeusrangaistuksesta. Ja nyt sitten taulu riippuukin Faulknerin asunnon seinällä. Kumpi on aito Rubens, museossa vai Faulknerin asunnossa riippuva?
Kirjan nimi Pettureiden portti viittaa porttiin, jota kautta vangit tuotiin Thamesilta muurien sisään, usein teloitettavaksi.
Olen aiemminkin todennut, että Archer on vakuuttava tarinankertoja, ehkä jopa maailman paras, kuten Goodreads mainostaa. Sen todistaa jälleen Pettureiden portti, jonka tarina kietoo lukijan otteeseensa heti kirjan alusta alkaen. Lukijalle tulee tunne, että jokainen juonenkäänne ja jokaikinen lause on tarkoin harkittu ja juonta eteenpäin kuljettava. Aihe - kruununjalokivet - oli minulle hyvin mieleinen. Mieleen palautui kiinnostava käynti Towerin linnassa. Vaikka kirjan takakannessa on maininta, että kirja toimii myös itsenäisenä teoksena, suosittelen kuitenkin lukemaan sarjan osat aikajärjestyksessä. Yksinkertaisesti, todella hyvä lukukokemus. Suosittelen.
![]() |
| Pettureiden portti v. 2007 (Wikipedia) |
sunnuntai 29. joulukuuta 2024
Rachael Lucas: Talvi Applemoressa
Rachael Lucas: Talvi Applemoressa. Karisto. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Winter Cottage. Suomentanut Anna-Mari Raaska. 252 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kun Rilla ja Lachlan tapaavat, vanhat muistot nousevat pintaan. Suvun yllättäviä salaisuuksia paljastuu, ja samalla heidän välilleen syntyy tunteellisia kohtaamisia. He huomaavat viihtyvänsä hyvin yhdessä. Lachlanin kaikki aika ei mene enää Edinburghissa, vaan hän huomaa kaipaavansa yhä useammin Applemoreen. Rilla joutuu pulmallisen tilanteeseen. Jäädäkö Lachlanin luo Applemoreen vai jatkaako omaa uraa englanninopettajana?
Talvi Applemoressa on ihastuttava kirja täynnä lämpöä ja romantiikkaa, juuri sopivaa luettavaa vuoden viimeisiin päiviin. Skotlannin ylämaan upeat maisemat antavat puitteet romanttisen suhteen syntymiselle. Kirjan jatko-osa Kevät Applemoressa ilmestyy kesällä 2025.
lauantai 28. joulukuuta 2024
Sofie Sarenbrant: Parasiitti
Sofie Sarenbrant: Parasiitti. Emma Sköld -sarja. WSOY. 2024. Ruotsinkielinen alkuteos Parasiten. Suomentanut Helene Bützow. Alkuperäispäällys Sanna Sporrong. 443 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kirjan liepeestä luen, että Sofie Sarenbrant oli Ruotsin myydyin rikoskirjailija vuonna 2023. Minulle Sarenbrant on ihan uusi tuttavuus. Parasiitit-teos on tuliainen Helsingin kirjamessuilta.
Kirja on Emma Sköld -sarjan 11. osa. Hieman hirvitti aloittaa tämä kirja, kun minulla ei ollut mitään taustatietoa henkilöistä eikä tapahtumista. Kirjan liepeessä kyllä todetaan, että Parasiitti on itsenäinen teos, ja niinhän se olikin eli sellaisena se toimi ihan hyvin. Tosin lukiessani mietin, että olisi ollut ihan hyvä, jos olisi tiennyt jotakin vaikkapa Emma Sköldin taustoista.
Kirjan kiitoksissa Sarenbrant toteaa, että kirja on saanut inspiraation todellisista tapahtumista. Kyse on lasten ravisteluväkivallasta (shaken baby syndrome). Kirjailija oli kuullut radiodokumentin, jossa kerrottiin isästä, jota oli virheellisesti syytetty ja tuomittu vankeusrangaistukseen ravisteluväkivallasta. Myöhemmin hänet todettiin syyttömäksi. Sarenbrant kirjoittaa: "Oli järkyttävää kuulla, että joku oli joutunut virheellisesti syytetyksi väkivaltarikoksesta, etenkin kun kohteena oli oma lapsi, jota haluaa suojella kaikelta pahalta." Tämä tapaus antoi kirjailijalle inspiraation kirjan kirjoittamiselle.
Komisario Thomas "Nyllet" Nyhlén saa hälytyksen saapua Drottningholmin linnan lähistölle, missä odottaa kammottava näky: palaneen ruumiin jäännökset. Luunpalasen alla on lista, jossa on viisi nimeä. Viimeinen nimi on Emma Sköld. Onko kyseessä tappolista? Miksi Emman nimi on listalla?
On selvää, että tapauksen tutkinta aloitetaan välittömästi. Mukaan murhatiimiin tulee myös Emma Sköld. Emman taustasta käy ilmi, että hän on ollut pois töistä toipumassa edellisestä rikostapahtumasta. Emma on nauttinut lasten kanssa vietetyistä mökkipäivistä, mutta nyt hän kokee olevansa valmis työntekoon ja tulee mukaan Nylletin tiimiin. Alkaa taistelu aikaa vastaan. Murhaaja on pysäytettävä ennen kuin muita listalla mainittuja henkilöitä surmataan, Emma mukaan lukien. Murhan tutkiminen johtaa tiimiläiset parikymmentä vuotta vanhaan tapaukseen, jossa tappolistalla mainitut henkilöt olivat tavalla tai toisella olleet mukana. Kysymys oli äidistä, joka oli vienyt pienen tyttärensä päivystykseen, mutta saikin pidätysmääräyksen ja myöhemmin pitkän vankilatuomion tyttöönsä kohdistuneesta törkeästä ravisteluväkivallasta.
Parasiitti kuvaa koskettavasti erään perheen tragediaa ja vaikeita sisarussuhteita. Miten leimatuksi tuleekaan henkilö, jolle langetetaan tuomio rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Vaikka tuomio myöhemmin puretaan, monen elämä on jo pirstaleina eikä tuomion purkaminen poista syyllisyyden leimaa. Sarenbrantin sujuvasti kirjoitettua rikosromaania on miellyttävä lukea. Taiten rakennettu juoni on vetävä ja myös jännittävä.
Kirjassa on upea Sanna Sporrongin suunnittelema alkuperäiskansi. Sarenbrant toteaa kannen suunnittelusta: "En edes tiedä, kuinka monta tuntia me kaikki käytimme löytääksemme oikeat kukat."
perjantai 27. joulukuuta 2024
Teija Himmelroos: Toinen puoli valkoinen
Teija Himmelroos: Toinen puoli valkoinen. Avain. 2024. Kansi Timo Numminen. 328 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Kirjan keskiössä on kaksi naista: Kaarina ja Marita. Kaarina on asunut äitinsä kanssa, mutta on äidin kuoltua jäänyt asumaan yksin heidän yhteiseen kotiinsa. "Tämä oli kuudes vuosi, kun Kaarina asui taloa yksin. Sitä ennen he olivat taistelleet äidin syöpää vastaan." Kaarina muistaa äitiään lämmöllä, äiti oli "jännittävä ihminen, hyvä äiti, älykäs ja hauska nainen." Äidillä ja tyttärellä oli ollut selkeä työnjako. Äiti kirjoitti rakkausnovelleja ja Kaarina teki metallitöitä Hiltusen konepajalla. Isästään Kaarina ei tiennyt juuri mitään. Juotuaan tanskalaista kirsikkaviiniä äiti saattoi joskus harvoin paljastaa jotakin Kaarinan isästä, esimerkiksi sen, että isän nimi oli Kari.
Äidin kuoltua Kaarinan elinpiiri kapenee entisestään, Hiltusen metalliverstaskin sijaitsee omassa pihassa. Mutta Kaarina on realistinen toimissaan. Hän elää tätä päivää, päivät ovat toistensa kaltaisia, eikä hän haaveile tulevista eikä haikaile menneitä. Kaarinalla ei juuri ole ystäviä eikä tuttaviakaan metalliverstaan miehiä lukuunottamatta. Joskus ajatukset menevät Teroon, jonka kanssa Kaarinalla oli ollut nuorempana pitkä suhde. Mies oli naimisissa, eikä lupauksistaan huolimatta eronnut vaimostaan. "Hän (Kaarina) ei ollut uskonut varoituksen sanaa eikä kuullut puhetta toisesta naisesta, joka jäi aina toiseksi. Kahdeksan vuotta hän uskoi rakkauteen, tarinoiden ehdottomaan voittajaan."
Elämään tulee suuri muutos, kun eräänä päivänä Kaarinan kotiin ilmestyy Marita, kalliisti pukeutunut, varakas perheellinen hammaslääkäri, suunnilleen Kaarinan ikäinen. Marita kertoo, että he - siis Kaarina ja Marita - ovat siskoksia. Maritan isä on sairastunut vakavasti ja on kertonut Maritalle Kaarinan olemassaolosta.
Tilanne on uusi molemmille naisille. Eikä ole ihme, että molempien elämä menee aikalailla uusiksi, tilanne hämmentää, jopa pelottaa. Perunkirjoituksessa ilmenee, että isällä on ollut omaisuutta, josta Kaarina "salaisena" sisarena saa luonnollisesti osansa, mutta sitä Maritan "oikeana" tyttärenä on vaikea hyväksyä. Naisten on vaikea hyväksyä toisiaan puhumattakaan lähemmästä ystävystymisestä. Lisää uusia asioita paljastuu isän elämästä. Tyttäret ovat tyrmistyneitä. Näinkö paljon heiltä on salattu? Molemmat naiset ovat kuulleet tämän fraasin: "Elämä on kuin hanhenpaska. Toinen puoli on musta ja toinen valkoinen. Mustaa vaan on vähän enemmän."
Toinen puoli valkoinen on Teija Himmelroosin esikoiskirja. Himmelroos taitaa kirjoittamisen taidon, tekstiä on miellyttävä lukea ja dialogivetoinen teksti vie juonta sujuvasti eteenpäin. Tarina lähtee hyvin liikkeelle, mutta jää valitettavasti hieman polkemaan paikalleen naisten selvittäessä yhteisen isän salaisuuksia. Tarina on realistinen, tällaista voisi tosielämässäkin tapahtua.
torstai 26. joulukuuta 2024
Jussi Simola: Haudatut haaveet
Jussi Simola: Haudatut haaveet. Myllylahti. 2023. 348 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Rikoskomisario Lara Honka ja komisario Eero Huuhka hälytetään paikalle töölöläiseen asuntoon, josta löytyy nuori nainen kuolleena. Nainen on kuristettu ja hänet on istutettu pöydän ääreen istumaan. Keittiön pöydällä on puolikas punaviinipullo ja kaksi lasia. Käy ilmi, että nainen on 24-vuotias Julia Rantavaara, kolmannen vuosikurssin opiskelija Aalto-yliopistossa Otaniemessä.
Mukaan Lara Hongan johtamaan rikostiimiin kuuluvat Eero Huuhkan ohella Luukas Salmi, työstään innostunut nuorempi konstaapeli, sekä ylikonstaapeli Ismo Tuohilampi, ylikonstaapeli rikostutkija Reima Tyrväinen ja IT-asiantuntija Jyry Koppila. Lara on ylpeä tiimistään. "Siinä he perhana ovat. Eero, Luukas, Ismo, Jyry ja Reima. Ei seitsemän veljestä, mutta enitään viisi kaveria, jotka kuuluvat minun tiimiini ja laittavat itsensä likoon tehtävän eteen, joka ikinen päivä."
Rikostutkinta alkaa. Jututetaan naapureita, mm. iäkästä Tyyne Ekbergia, joka tarjoaa kahvia ja pullaa jokaisella käynnillä, ja alakerran elintarvikekaupan hoitajaa sekä Julian perhettä ja poikaystävää sekä tutkitaan kuolleen naisen puhelintietoja ja tietokonetta. Mikään asia ei tunnu vievän rikostutkintaa eteenpäin. Valitettavasti surmattujen määrä ei jää vain yhteen. Uusi uhri, hänkin nuori nainen, on surmattu vain kahden korttelin päähän edellisestä murhapaikasta. Onko se pelkkää sattumaa? Poliisi joutuu pohtimaan, onko kyseessä peräti sarjamurhaaja.
Poliisit joutuvat tositoimiin. Rikostutkinnan ohella Simola avaa poliisien taustatietoja. Tutkintatiimin Tuohilampi haluaa jäädä eläkkeelle. Hän antaa tunnustusta Laralle: "Lara, sinä olet hyvä esimies, olet aina ollut. Kohdellut kaikkia tasapuolisesti, ymmärtänyt, kuunnellut. Pitänyt tiimin puolia. En tiedä miksi, mutta halusin sanoa sen sinulle" Eero Honka kipuilee yksityiselämänsä kanssa ja Luukas kärsii omasta epävarmuudestaan. Mukava oli tutustua näihin sympaattisiin poliiseihin ja ennen kaikkea Lara Honkaan, hyvään esimieheen, joka siviilielämässä on eronnut yhden lapsen äiti. Hän tuntee yhä katkeruutta ex-miestään kohtaan. Ehkä seuraavassa osassa kuulemme lisää poliisien taustoista.
Haudatut haaveet on Simolan esikoisdekkari. Lupaava perusdekkari. Juoni on melko tavanomainen, mutta kirjan vahvuutena ovat mielestäni henkilökuvaukset ja rento kirjoitustyyli. Tapasin Simolan Helsingin kirjamessuilla. Se, että hän on Raumalta kotoisin, herätti mielenkiintoni. Eikä turhaan, jatkan edelleen mielelläni Lara Hongan tiimin seurassa.
keskiviikko 18. joulukuuta 2024
Ia Genbergin Yksityiskohdat lukupiirikirjana
"Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat - en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin "minä" väistyy ja jäljelle jää nimetön, yhtenäinen ja erottamaton onnen tunne erillisine yksityiskohtineen. Ehkä kokonaisuudesta pitäisikin kertoa antamalla vain ihmisten vaeltaa sattumanvaraisesti silmieni edessä."
Vuoden viimeisenä lukupiirikirjanamme oli Ia Genbergin Yksityiskohdat. Meitä oli paikalla yksitoista naistenpankkilaista vaihtamassa ajatuksia tästä paljon palkintoja saaneesta kirjasta. Kirja on voittanut Ruotsin August-palkinnon vuonna 2022 ja ollut Booker Prize 2024 -ehdokkaana. Kirjan käännösoikeudet on myyty 28 maahan. Yksityiskohdat on Genbergin ensimmäinen suomennettu teos. Kirjailija oli mukana viime vuonna Helsingin LIT-tapahtumassa.
Nimetön päähenkilö muistelee neljää ihmissuhdetta, jotka ovat olleet hänelle tavalla tai toisella merkityksellisiä. Nämä ihmissuhteet sijoittuvat 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Päähenkilö miettii, millaisia jälkiä on jäänyt näistä neljästä ihmissuhteesta: Johannasta, Nikistä, Alejandrosta ja Birgittestä. Johanna ja Alejandro ovat olleet päähenkilön rakastajia, Niki on ollut ystävä ja Birgitte on äiti.
Kyseessä ei ole perinteinen kaunokirjallinen teos, vaan pikemminkin on kyse esseekokoelmasta. Kirjan liepeessä todetaan, että "Genberg uudistaa kirjallisuutta vaivihkaa, kuin huomaamatta ja salaa, ihailtavalla tavalla." Juha Itkonen arvelee Imagessa (4/2023), että perinteinen fiktiivinen ja juonellinen kaunokirjallisuuden perusmuoto olisi hiipumassa uusien kirjallisten muotojen tieltä. Uudet kerrontatyylit ovat kyllä tervetulleita, mutta me olimme sitä mieltä, että me suosimme yhä edelleen perinteistä juonellista romaania.
Kirja herätti lukijoissamme monenlaisia tunteita. Monen mielestä oli vaikea päästä kirjassa alkuun, mutta kun kirjan idea selkeni, lukeminen oli helppoa, mutta keskittymistä vaativaa. Muutamien mielestä kirja oli tylsä, eikä se koskettanut millään tavalla. Minä itse en meinannut päästä etenemään kirjassa, kun juutuin pohtimaan, mitkä neljä ihmissuhdetta itse valitsisin minulle merkityksellisiksi ihmissuhteiksi. Ja kun olin valinnut henkilöt, piti miettiä, mitä kertoisin heistä. Se olikin aika kiva ajatussessio, mutta aikaa siinä meni.
Mietimme, että olisi kiinnostavaa päästä kysymään kirjailijalta, mistä hän on saanut idean kirjoittaa tämäntyyppisen kirjan ja toiseksi, miksi hän oli valinnut juuri nämä neljä henkilöä, jotka lähes kaikki tuntuivat olevan melko epävakaita ja levottomia persoonia. Sally on päähenkilön ystävä, joka näyttäytyy lähes jokaisessa luvussa. Miksi hän ei ollut yksi valituista? Oliko Sally ehkä liian tavallinen? Näihin pohdintoihin olisi todennäköisesti saanut vastauksia Helsinki LIT-tapahtumassa.
Kuvaukset ovat luonnollisesti subjektiivisia, kun niitä tarkastellaan vain päähenkilön näkökulmasta. Joku muu henkilö - vaikkapa joku kuvatuista henkilöistä - olisi varmasti kirjoittanut tapahtumista ihan erilaisen version. Päähenkilö ei kuvaa, millainen persoona hän itse on, mutta sen sijaan päähenkilöstä piirretään kuvaa valittujen neljän henkilön jättämien jälkien kautta. Monet näistä päähenkilön valitsemista henkilöistä ovat kadonneet eli päähenkilöllä ei ole mitään tietoa, missä he ovat. Tällainen katoaminen oli mahdollista 1990-luvun lopulla, kun ei vielä ollut sosiaalista mediaa. Oli vain paksut puhelinluettelot. Henkilön etsiminen oli vaikeaa, jos nimeä ei ollut puhelinluettelossa.
Jaana Nikulalle kiitos taidokkaasta käännöksestä.
Kirjan kansi puhututti meitä. Kannet ovat kirjan myyntipakkaus eli kannen tehtävänä on herättää lukijan huomio. Kansi saattaa vaikuttaa siihen, valitaanko kirja vai ei. Yksityiskohdat-teoksen vanhanaikaiselta ja epäselvältä vaikuttava kansi ei saanut meiltä kiitosta. Tätä kirjaa olisimme tuskin valinneet kannen perusteella.
Kirjalle annetut arvosanat vaihtelivat laidasta laitaan. Keskiarvoksi tuli 3,1 (asteikko 1-5).
Nyt on joulutauon aika. Kokoonnumme 8.1. keskustelemaan Kate Atkinsonin teoksesta Kaikkein vähäpätöisin asia. Ihanaa joulun aikaa kaikille!










