Tuire Malmstedt: Jehki

 

Tuire Malmstedt: Jehki. Aula & Co. 2026. Kansi: Mika Tuominen. 282 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Miten upeasti Malmstedt aloittaakaan Jehkin: "Minä muistan meidän viimeisen yhteisen päivämme paremmin kuin ensimmäisen. Tutun tundramaiseman. Aavat vihreät nurmet, matalat varvikot, ruskeat hiekkaläiskät. Maasta kohoavat kivikot. Jäämerestä jylhinä nousevat kallioseinämät ja hyisenä puhaltavan tuulen." Jo näistä muutamista riveistä pystyin päättelemään, että tämä kirja ei tule olemaan pettymys. Eikä se totisesti ollut, päinvastoin, kirja kuuluu ehdottomasti Malmstedtin parhaimmistoon. 

Prologin minä-kertoja on Nina Nordbø, joka on utsjokelaisen miehensä Jehki Vallen kanssa retkellä Jäämeren rannalla Tanahornissa. Sytytetään nuotio ja ihaillaan maisemia. Jehkin puhelin soi, ja hän menee autolle puhumaan. Nina odottaa ja odottaa, mutta Jehki ei palaa. Jehkiä ei koskaan löydetä.

Menee kymmenen vuotta. Ninan suru on saanut monia muotoja, suru on tuntunut mielessä ja kehossa. Nyt vasta - kymmenen vuoden jälkeen - Nina tuntee itsensä niin vahvaksi, että uskaltautuu avaamaan Jehkin työhuoneen. Jehki oli ollut teologi ja kirjailija. Teologiaa opiskellessaan hän oli kiinnostunut muinaisuskonnoista ja oli julkaissut niihin liittyen kolme kirjaa. Jehkin työhuoneesta Nina löytää Jehkin julkaisemattoman käsikirjoituksen Kuolleiden sielujen valtakunta.

Nina tekee rohkean päätöksen. Hän irtisanoutuu oikeuspsykologin virasta KRP:ssä, myy asunnon ja ostaa pakettiauton, joka palvelee asuntona. Nina lähtee ajamaan kohti Berlevågia Jäämeren rannalle ja ryhtyy heti selvittämään Jehkin katoamista.

Isa Karos ja Metso & Vauramo -sarjojen myötä Malmstedtista tuli yksi suosikkidekkareistani. Jehki aloittaa uuden Jäämeri-sarjan. Teos poikkeaa aiemmista sarjoista siinä, ettei kirjassa ole poliisia ratkomassa rikosta. On vain oikeuspsykologi Nina. Vaikka tosin ei tiedetä, liittyykö Jehkin katoamiseen lainkaan rikosta.

Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla: vuodessa 2015, jolloin Jehki katosi ja vuodessa 2025, jolloin Nina palaa Berlevågiin. Toimivien aikatasojen rinnalla liikutaan myyttien maailmassa Jehkin Kuolleiden sielujen valtakunta -käsikirjoituksen tekstein. Muinaissaamelaisten kuoleman maa tulee lukijalle tutuksi, ja samalla käy ilmi, että teksteistä löytyy vihjeitä Jehkin katoamiselle.

Jehki on Malmstedtia parhaimmillaan. Psykologisesti tarkka ja monikerroksinen teos kietoutuu kiehtovasti pohjoiseen tarustoon. Taitavasti punottu juoni pitää otteessaan, ja Malmstedt onnistuu jymäyttämään ensivaikutelmiinsa jumiutunutta lukijaa - ainakin minua - moneen kertaan ennen kuin yllättävä totuus paljastuu. Kirja käynnistää lupaavasti uuden Jäämeri-sarjan.

Lisäplussa tulee Mika Tuomisen onnistuneelle kannelle.

Lukupiirikirjana Juha Hurmeen Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset

 

Juha Hurme: Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset. Teos. 2025. Kansi: Erika Kallasmaa. 262 sivua.

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiirin syksyn ensimmäinen tapaaminen kokosi yhteen viisitoista lukijanaista keskustelemaan Juha Hurmeen Anni Polva -teoksesta. Lisäksi olimme kutsuneet mukaan Roosan Silent Book Clubista. Oli kiinnostavaa kuulla SBC:n toimintamuodoista ja heidän tulevan syksyn aktiviteeteistaan.

Kun mietimme Hurmeen työuraa ja hänen kirjoittamiaan teoksia, heräsi väistämättä kysymys, miten nimenomaan Anni Polva oli valikoitunut Hurmeen kirjan aiheeksi. Hurme oli tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten, hän oli lukenut 104 Polvan teosta. Hatun noston arvoinen suoritus! 

Anni Polva (1915-2003) oli tuottelias kirjailija. Kirjamäärä oli huikea 104 kirjaa, joita myytiin yli 2,5 miljoonaa kappaletta. Polvan kirjoja lukivat sekä lapset että aikuiset. Tiina-sarjassa ilmestyi 29 kirjaa. Polva oli luonut uudenlaisen ja itsenäisen tyttösankarin, johon oli helppo samaistua. Odotetusti Tiina-sarjan kirjat olivat tuttuja lähes kaikille lukupiiriläisillemme. Monen kirjahyllystä Tiinoja löytyy yhä tänäkin päivänä. Eräs lukijoistamme oli lapsuudessaan asunut maalla. Tiina-kirjat tarjosivat hänelle kiinnostavan kurkistuksen kaupunkilaiselämään. 

Kun lapset lukivat Tiina-kirjoja, aikuisten viihdettä olivat Polvan romanttiset romaanit. Vuonna 1945 ilmestynyt Polvan ensimmäinen aikuisten romaani Rakasta minua hiukan sai huikean vastaanoton: kirjaa myytiin yli 50 000 kpl. Kirjasta on otettu 16 painosta, viimeisin vuonna 2015. Kirjoja ilmestyi vauhdilla, ainakin yksi vuodessa. Lukijat tykkäsivät, kriitikot eivät. Polvi sai kokea aikamoista teilausta. "Arvostelija Heikki Peltonen pahoitti mielensä kirjasta Vanha suola janottaa ja kirjoja ostavan Suomen kansan typeryydestä." 1960-luvun yhteiskuntakriittisyyden huumassa mentiin jopa niin pitkälle, että Polvan kirjoja tilaavia kirjastoja uhkasi valtionavun menettäminen. Samainen Heikki Peltonen teilasi myös Kaari Utrion teokset rouvaspornoksi. 

Järjettömistä päätöksistä huolimatta lukijat eivät hylänneet Polvaa. Anni Polva totesi vuonna 1981: "Arvostelijat ovat yrittäneet 36 vuotta iskeä mua maan sisään, mutta kyllä mun täytyy sanoa, että kiitos lukijoiden, ne ei vielä ole tähän mennessä onnistuneet".

Kirja herätti keskuudessamme vilkasta ja polveilevaa keskustelua. Juha Hurme kuvaa Polvaa lämpimästi. ”Hurme on hienovaraisesti Polvan puolella”, kommentoi eräs lukijoistamme osuvasti. Hurme onnistuu omalla kirjoitustyylillään tavoittamaan Polvan persoonallisuuden. Lisäksi hän sitoo Polvan elämänvaiheet taitavasti Suomen historiallisiin tapahtumiin. Kirja oli meille opettavainen kokemus, ja sen sivuilta opimme tuntemaan todellisen, suunnattoman energisen Anni Polvan.

Aivan purematta lukupiirimme ei teosta niellyt. Hienoista kritiikkiä tuli kirjan loppupuolesta, jossa syvennyttiin hieman liikaakin teosten analysointiin. Toisaalta kirjan nimi sai meiltä täyden kannatuksen, ja Erika Kallasmaan suunnittelema onnistunut, aiheeseen sopiva kansi keräsi kiitosta.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on hieno kirja, josta välitämme suuret kiitokset Juha Hurmeelle. Kuten eräs lukijoistamme hienosti summasi: ”Anni Polvan tarina ansaitsi tulla kerrotuksi.” 

Kirja sai meiltä arvion 3,9 (asteikko 1-5). Syyskuun kirjana on Riko Saatsin Yönistujat (Gummerus 2025). 

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjossa

 

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjossa. Karisto. 2026. Kansi: Timo Numminen. 446 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Hämeen linnan varjossa on odotettu toinen osa historiallisessa Hämeen linna -sarjassa. Sarjan avausosassa, Hämeen linnan Kerttuli, vapaaherra Karl Ulvhufvud ihastuu linnan fatabuuripiikaan, Kerttuli Martintyttäreen. Salaisia tapaamisia seuraa intohimoinen ihastus, jonka seurauksena Kerttuli tulee raskaaksi ja alkaa uneksia yhteisestä tulevaisuudesta vapaaherran kanssa.

Sotaa, rakkautta ja hovin juonitteluja

Tämän toisen osan tapahtumat käynnistyvät vuodesta 1614, kun ruotsalaiset onnistuvat valtaamaan venäläisiltä Outovan linnoituksen. Karl Ulvhufvudin hyvä ystävä Johan Järnhielm haavoittuu taistelussa pahasti. Käydessään tapaamassa Johania Karl kohtaa tämän siskon, jungfru Kirstinin. Kirstin nousee kirjan tapahtumissa merkittävään rooliin: hän osoittautuu päättäväiseksi ja itsenäiseksi naiseksi, jolla on rohkeutta vastustaa jopa isänsä määräyksiä.

Voittoisan valloituksen jälkeen Karl kohtaa itse kuningas Kustaa II Adolfin. Kuningas luottaa Karliin ja uskoutuu tälle ihastuksestaan äitinsä hovineitoon, fröken Ebba Magnusdotteriin: "Tuolloin vasta 16-vuotias, mutta kaunis kuin taivaan enkeli." Leskikuningatar kuitenkin vastustaa nuorten kihlausta jyrkästi.

Karl haluaisi jo palata takaisin Hämeeseen. "Lähtiessään Hämeestä maaliskuun lopussa hän oli vannonut palaavansa. Jälleen hän pohti, tuottaisiko paluu vain tuskaa. Hänelle itselleen - ja Kerttulille. Nainenhan ei ollut tahtonut edes hyvästellä häntä." Paluun sijaan Karlin tie vie kuitenkin syvemmälle Venäjän rintamalle.

Salaisuuksia ja noitavainojen uhkaa Hämeen linnassa

Samaan aikaan Hämeen linnassa Kerttuli pyrkii salaamaan raskautensa. Aika tekee kuitenkin tehtävänsä, maha kasvaa ja poikavauva syntyy. Koska Kerttuli ei suostu paljastamaan lapsen isän nimeä, häntä uhataan käräjillä ja peräti karkotuksella. Tilanteeseen tuo käänteen kruununseppä Matias, joka on pitkään tuntenut ihastusta Kerttulia kohtaan ja haluaa nyt pelastaa tämän pinteestä.

Taikausko, vanhat perinteet, loitsut ja kansanparannus ovat aikakaudella ankarasti kiellettyjä, mutta vanhat uskomukset elävät silti vahvasti ihmisten mielissä ja arjessa. Kerttulikin joutuu turvautumaan kansanparannukseen, mutta Helga Hampaaton varoittaa: "Tiedä kuitenkin myös se, että nämä konstit ovat kiellettyjä. Taikauskoksi sanovat, kerettiläisyydeksi. Saattaa joutua syytetyksi siitä, että harjoittaa loitsimista ja noituutta. Ovat monet tätä nykyä sitäkin mieltä, että sellaiset keinot ovat itse pirun antamia tietoja, eikä pahan kanssa veljeilevän tule antaa elää."

Onnistunut ja elävä ajankuva

Susimetsä punoo taitavasti todelliset historian henkilöt ja tapahtumat osaksi kuvitteellisia juonenkäänteitä, jolloin lukijan on helppo solahtaa 1600-luvulle. Kuvaukset sotatantereilta kuin myös kuvaukset ihmisten arjesta ja tavoista osoittavat kirjailijan syvää perehtyneisyyttä aikakauden historiaan ja elinolosuhteisiin. Kun tähän vielä lisätään Susimetsän selkeä, sujuva ja helppolukuinen kieli, niin siinä se on: viihdyttävä ja mukanaan vievä lukukokemus. 

Iso plussa Timo Nummisen kauniille kannelle sekä kirjan alun henkilöluettelolle.

Kirjailijanimen  U. M. Susimetsä takana on hämeenlinnalainen kirjailijapariskunta Ulla ja Marko Susimetsä. 

Yael van der Wouden: Paljon vartija

 

Yael van der Wouden: Paljon vartija. Gummerus. 2026. Englanninkielinen alkuteos Safekeep. Suomentanut Marianna Kurtto. 311  sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Heti alkuun sanon, että jätän pois eräitä juonipaljastuksia, koska ne ovat mielestäni sellaisia, että lukijan on itsensä kohdattava ne. 

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Hollannin maaseudulle vuoteen 1961. Teoksessa keskitytään ensin Isabeliin, joka asuu yksin edesmenneen äitinsä talossa ja jolla ei tunnu olevan muuta tehtävää kuin vain huolehtia isosta talosta ja sen irtaimistosta. Isabel on henkilö, jota en välttämättä haluaisi tavata. Hän on töykeä ja lähes ilkeä, mutta kuitenkin hän on epämiellyttävyydessään kiehtova hahmo. Isabelilla on kaksi veljeä. Nuoremman veljen Hendrikin kumppani on Sebastian. Hendrik jätti perheensä voidakseen elää rehellisesti miehen kanssa. Vanhempi veli Louis, oikea naistenmies, on löytänyt jälleen uuden tyttöystävän Evan. Isabel on kauhuissaan, kun Louis ilmoittaa, että Eva jää asumaan Isabelin taloon hänen työmatkansa ajaksi. Isabel vastustaa Louisin suunnitelmaa, mutta turhaan. 

"Eva vei tilaa äänekkäällä levottomuudellaan kuin mehiläinen ansassa huoneessa, jonka kaikki ikkunat ovat kiinni. Hän kosketteli  esineitä, puhui koskettelemistaan esineistä, esitti niistä kysymyksiä:  Onko tämän maalauksen tarkoitus kuvata Veluwen aluetta? Kuuluiko tämä maljakko äidillesi? Hän otti tavakseen kierrellä puutarhassa savuke kädessään, sormeilla pensaiden terälehtiä ja puiden runkoja."

Evan jäätyä taloon Isabel muuttuu. Pikku hiljaa hän tuntee ihastusta Evaa kohtaan, jopa rakastumista, ainakin fyysisesti. Kirjassa on runsaasti intiimejä kohtauksia; Isabel työntää Evaa seinää vasten, sänkyyn tai tuoliin. Eva antaa periksi, lähtee mukaan ja ihastuu hänkin. Naiset eivät juuri keskustele tai vaihda mielipiteitä, he vain päätyvät sänkyyn aina tilaisuuden tullen. Yksin ollessaan Isabel laskee aterimia ja lautasia, joita tuntuu katoavan salaperäisesti.

Kolmas osa alkaa Evan päiväkirjamerkinnöillä. Merkinnät ovat lyhyitä, mutta vievät tarinaa eteenpäin paljastaen toiseen maailmansotaan liittyviä salaisuuksia. Päiväkirjamerkinnöissä tutustumme Evaan paremmin kuin Isabelin talossa, missä Eva toimi enemmänkin alistuvana katalysaattorina kuin omana hahmonaan. 

Isabelin talolla on keskeinen rooli kirjan tapahtumissa. Talo on nähnyt vuosien varrella monia ihmisiä ja säilynyt pystyssä läpi toisen maailmansodan. Seinien sisään kätkeytyykin niin henkilökohtaisia salaisuuksia kuin historian traagisia vaiheita. Taloa kaunistavat Isabelin vaalima puutarha ja ihastuttava ympäröivä luonto. 

Teos koostuu kolmesta osasta. Jo ensimmäinen osa vakuutti minut siitä, että tästä kirjasta tulee yksi suosikeistani – enkä joutunut pettymään. Kirja on kauniisti kirjoitettu, intiimi ja täynnä suuria salaisuuksia. Se kuvaa upeasti historian painoa, sodan tuhoisia jälkivaikutuksia ja menetyksen kanssa elämistä. Natsismia on kuvattu paljon ei pelkästään tietokirjallisuudessa, vaan myös kaunokirjallisuudessa. Tämä teos tuo aiheeseen tuoreen ja poikkeuksellisen kiinnostavan näkökulman. 

Marianna Kurton suomennos on erinomainen ja tekee oikeutta alkuperäistekstille.

Paljon vartija on Yael van der Woudenin esikoisteos. Kirja julkaistaan lähes 30 kielellä. Kirja voitti arvostetun Women´s Prize for Fiction -palkinnon  ja oli Booker-palkinnon ehdokkaana. Kirja ilmestyi suomeksi 29.7.2026. 

Kertakaikkisen upea teos. Todellinen helmi. Suosittelen.

Tiina Välimäki: Torikatu 1

 

Tiina Välimäki: Torikatu 1. Momentum Kirjat. 2026. Kansi: Ulpu Kaikkonen. 243 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Takakannen tekstin luettuani totesin, että onpa mukava päästä Heinolaan. En muista lukeneeni yhtään Heinolaan sijoittuvaa kirjaa. "Pieni kaupunki, iso elämä" on Heinolan kaupungin slogan. Pääroolissa on Heinolan Torikatu. Siellä asuvat eläkeläispariskunta Maija ja Matti yhdessä kissojensa Lunan ja Dinan kanssa sekä Neili naisystävänsä Bellan ja tämän siskon Mollan ja Heppu-mäyräkoiran kanssa.

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdella aikatasolla. Viisitoista vuotta sitten Neili eli myrskyistä nuoruutta, johon kuului alkoholia, huumeita ja vastuuttomia miehiä. Kaiken kaaoksen keskelle syntyi Jesper, joka sijoitettiin sijaiskotiin jo vauvaiässä. Toisella aikatasolla eletään tätä päivää. Nykyisin yläasteelainen Jesper on vakiovieras Neilin ja nonnien, kuten Jesper Bellaa ja Mollaa nimittää, luona. Myös äidin ja Jesperin välit ovat kunnossa. 

Kirjan alkuosa on omistettu eläimille. Kissat Luna ja Dina ovat Maijalle hyvin tärkeitä, samoin kuin Heppu-koira nonnille. Lukija pääsee kuulemaan Luna ja Dina -kissojen keskusteluja. Bellan ulkoillessa Hepun kanssa koira löytää epämääräisen mytyn, joka osoittautuu neula-ansaksi, eli neulatyynyksi, johon on hierottu maksamakkaraa. Joku siis haluaa tarkoituksellisesti tappaa koiria! Tästä täytyy tehdä loppu, todetaan Torikadulla. Tehdään kekseliäs suunnitelma ja tehokas toteutus. Kaikki toimii, enää ei löydy neulatyynyjä. 

Jesperin kouluun on tullut uusi oppilas Aron, joka oli vaihtanut koulua koulukiusaamisen vuoksi. Koulukiusaaminen oli jättänyt Aroniin voimakkaan jäljen. Kun kiusaaminen tyhmien videoiden muodossa jatkuu vielä uudessa koulussa, Aron katsoo olevansa oikeutettu kostoon. Kostotoimenpide saa aikaan vakavan ja jopa hengenvaarallisen tilanteen, josta selvitään torikatulaisten rohkeudella.

Jesper tuntee olevansa ihastunut Rositaan. Rositan romanitausta tuo haasteensa suhteen toimivuuteen. Aronin ja Jennan seurustelukohde on erikoinen. Jenna ei reagoi Aronin käyttäytymiseen, vaikka pojan käytös ja mieli vaihtelevat tilanteesta toiseen. Ihmettelyn aihetta antaa myös se, että Jenna voi olla jatkuvasti öitäkin poissa kotoaan. 

Tämä lämminhenkinen kirja tarjoaa mukavan ja huolettoman lukukokemuksen. Torikatu 1:n ihmisistä tuli elävä yhteisö, jonka ihmisiin oli kiva tutustua. Aika paljon kirjassa oli porukkaa, ja menikin aikansa ennen kuin hahmotin, kuka on kuka. Neilin rankalla nuoruudella on kirjassa iso osuus, mutta aikuisuudesta ei juuri puhuta, vaikka hän asuu muiden kirjan päähenkilöiden lailla Torikatu 1:ssa. Tutuimmiksi tulivat Jesper ja sympaattinen Maija. Jäin miettimään, mitenköhän Rositan kävi veljien haettua hänet äidin ripitettäväksi. 

Jälkisanoissa kirjailija toivoo lukijoille "nautinnollisia ja piinaavia hetkiä dekkarini parissa". Vaikka jännittäviä hetkiä jouduttiin kokemaan Aronin kostotoimenpiteen vuoksi, kirja edustaa mielestäni ihan tavanomaista kaunokirjaa. Ulpu Kaikkosen sympaattisessa kansikuvassa poseeraavat varmaankin Luna ja Dina.  

Reijo Mäki: Sateenvarjomies

Reijo Mäki: Sateenvarjomies. Vares. Otava. Kannen suunnittelu Timo Numminen. 306 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

On dekkareita, joiden ilmestymistä odottaa. Minulla siihen sarjaan kuuluvat mm. Vares-dekkarit. Sateenvarjomies on Reijo Mäen 37. Vares-kirja. Mäen teoksia on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta. Se on huima luku. Lisäksi Vares-dekkareiden pohjalta on tehty elokuvia ja näytelmiä. 

Uuden dekkarin tapahtumat sijoittuvat Turkuun, kuinkas muuten. Eletään marraskuun harmaita päiviä. "Ei marraskuusta ole turhaan lauluja ja virsiä väännetty. Aamukahdeksan. Hämäryyttä riittäisi puolille päiville." 

Turussa Iisa Isabella Lucenius eli Päivänkakkaratyttö oli kuollut yliannostukseen. Iisa oli vasta 18-vuotias. Kaveriporukan laatima jäähyväisteksti Turun Sanomissa oli ollut herkkä ja koskettava. "Iisa. Päivänkakkaratyttö. Sinä veit mukanasi palan meistä jokaisesta. Me emme unohda sinua koskaan." Luceniukset olivat päättäneet, että tytön menehtymisen taustatekijät ja hämäryydet on selvitettävä juurta jaksain. Siihen tarvitaan ammattiapua, ja se ammattiapu on Jussi Vares. Taustatyötä tehdessään Vares tutustuu uusiin ja hyvin vaarallisiin huumeisiin, on tippaa, on Pieru-bägiä ja Pieru Parkia.

Päivänkakkaratytön kuolemaa ei ole vielä viety maaliin, kun Vares saa uuden toimeksiannon. Liikemies Jalmari Puustinen eli Mister Kovanyrkki on ollut kadoksissa useita kuukausia. Monenlaisia huhuja on liikkeellä. Mikä merkitys rakennusalan pitkittyneellä lamalla oli Puustisen katoamiseen? Entäpä velkapiikki, joka oli jäänyt erääseen korttipöytään? Puustisen kummityttö Lucy Show´n Lucy Lumikko kaipaa kummisetäänsä, joka aina jaksoi tukea ja kannustaa Lucya.

Paljon ennättää tapahtua ennen kuin tapaukset saadaan selvitetyiksi. On vauhtia ja jännitystä, Outlander kulkee ja Vareskin joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin. Paljon on porukkaa kirjan tapahtumissa - hieman liikaakin. On rikkaita perheitä ja on värikkäitä, hieman rähjäisiäkin persoonia. Novellikirjailija Luusaarella on oma roolinsa tässäkin kirjassa, samoin kuin toimittaja Ruuhiolla. Juttu lentää Uuden Apteekin tai Bar Rosegardenin baaritiskillä olutta ja lonkeroa nautiskellen. 

Sateenvarjomiehessä on siis kaksi erillistä mysteeriä, joita Vares ratkoo. Naantalin Kirjajuhlilla Vares totesi, että tänä päivänä dekkareissa tulee olla useampi mysteeri, muuten kirja on puuduttava kokemus sekä lukijalle että kirjoittajalle. Eri tapahtumaketjut luonnollisesti kietoutuvat lopussa yhteen. 

Sateenvarjomies on tuttua ja toimivaa Mäkeä. Dialogi kantaa. Mäki hallitsee kielellisen leikittelyn. Miehistä dialogia värittävät simppelit, jo kuluneetkin sanonnat, joita Mäki käyttää ammattitaidolla. Ainakin minua ne naurattivat. Vaikka Mäki ujuttaa tarinaan mukaan yhteiskunnallisia teemoja, hän ei saarnaa, vaan kätkee ne taidokkaasti dialogeihin.

Naantalin Kirjajuhlilla Mäki paljasti, että tulevan kirjan yksi teemoista on tämän päivän illegaalit. 

Enimmäkseen luin kirjaa, mutta muutamat luvut kuuntelin. Ihan sen vuoksi, että Ville Tiihonen on niin loistava lukija. 

Naantalin Kirjajuhlilla

Terveisiä Naantalin Kirjajuhlilta

 

Naantalin Kirjajuhlat on vakiinnuttanut paikkansa tasokkaiden kirjatapahtumien joukossa. Tänä vuonna Kirjajuhlat järjestettiin jo seitsemännen kerran. Nelipäiväinen tapahtuma 6. - 9.8. tarjosi myös tasokasta iltaohjelmaa.  

Minulle tämä oli kolmas kerta Kirjajuhlilla. Valitettavasti pääsin osallistumaan vain perjantaina. Kaunis Kaivohuone meren rannalla täyttyi kirjallisuuden ystävistä lähes täyteen. Lauantai olikin jo loppuun myyty. Todennäköisesti Sauli Niinistö oli päivän vetonaula.

Elina Hirvonen kertoi uutuuskirjastaan Kauneuksien lokikirja, joka ilmestyy ensi viikolla. Kirjan kertoja avaa päiväkirjansa ja kohtaa ikäviä asioita, joita ei ole aiemmin voinut kohdata. Tapahtumat pohjautuvat paljolti Hirvosen omiin muistoihin Afganistanista sekä matkasta Kiovaan. Kauneuksien lokikirja on trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli Rakkauksien lokikirja. Hirvosta haastatteli Ilmari Käihkö, joka totesi, että Hirvosen metodi kirjassa oli "rutistaa ilmiötä ihmisen kokoiseksi." 

Elina Hirvonen on Naisten Pankin tulevan kauden Lue Naiselle Ammatti -kiertuekirjailija. 

Elina Hirvonen

Riitta Jalosta haastatellut Seppo Puttonen aloitti keskustelun kysymällä yleisöltä, olisiko Jalosen Kirkkaus ansainnut Finlandia-ehdokkuuden vuonna 2016. Yleisön reaktio ei ollut yllätys: kyllä olisi! Jalonen oli jo päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta niin vain Henkivakuutus syntyi. Kirja kertoo muistojen merkityksestä, esimerkiksi Jaloselle merkityksellisistä henkivakuutuskellosta ja isosta puusta. Puttonen korosti, että kirjan vahvuus on saada lukija ajattelemaan asioita monelta kannalta. Hieno, koskettava kirja, totesi Seppo Puttonen liikuttuneena.

Reijo Mäen Sateenvarjomies on Vares-dekkarisarjan 37. teos. Sivuja on kertynyt n. 10 000. Kirjassa on kaksi teemaa: Jalmari Puustisen katoaminen ja päivänkakkaratytön kuolema. Mäki totesi, että jos nykyaikaisessa dekkarissa on vain yksi näkökulma, se on puuduttavaa sekä lukijalle että kirjailijalle. Eri tapahtumaketjut luonnollisesti kietoutuvat lopussa yhteen. Mäki on mukana nykypäivässä. Se on välttämätöntä, totesi Mäki. Vares ei saarnaa yhteiskunnallisista teemoista, ne on taidokkaasti kätketty dialogeihin. Mäki paljasti, että tulevan kirjan yksi teemoista on tämän päivän illegaalit. Mäkeä haastatteli Esa Silander.

Anna-Liisa Haavikko on kirjoittanut kiinnostavan kirjan Hilja Valtosesta: Hilja Valtonen - Suffragetti ja painosten herratar. Valtonen (1897-1988) kirjoitti 33 teosta, sekä romaaneja että näytelmiä, joita on myyty yli 1 000 000 kappaletta. 

Lavalla nähtiin myös Anna Brotkin ja Jukka Lindström. He keskustelivat Kalle Talosen johdolla suhteestaan kirjoittamiseen, kirjallisuuteen ja yhteiskunnan ilmiöihin. Odotetusti Jukka Lindström nokkeluudellaan sai yleisöltä monet ylimääräiset aplodit. 

Siellä taustalla ovat Anna Brotkin, Jukka Lindström ja haastattelija Kalle Talonen.

Ilmari Käihkö kertoi kirjastaan 10 oppia sodasta. Häntä haastatteli Elina Hirvonen.

Ilmari Käihkö signeeraa.

Kävimme lounastamassa kauniissa Merisalissa.

Kaunista Vanhaa Naantalia.

Olipa antoisa päivä, kiitos Naantalin Kirjajuhlat. 

Raija Oranen: Ruhtinatar

 

Raija Oranen: Ruhtinatar. Otava. 2025. Kansi Mirella Mäkilä. 333 sivua.

Raija Orasen teos Ruhtinatar vie lukijan tsaari Nikolai II:n Venäjälle. Palatsit pursuavat loistoa ja yltäkylläisyyttä, rahan ja rikkauksien mahti näkyy arjessa ja juhlassa. Romanovin suvun omaisuus ja varallisuus olivat aikanaan maailman suurimpia. Varakkaasta elämästä nauttii myös ruhtinas Aleksander Lopouchin-Demidov, joka edustaa Venäjän toiseksi rikkainta sukua. Demidoveilla on paljon omaisuutta, kolme sokeritehdasta Ukrainassa, kaksi huonekalutehdasta, maataloustiloja, palatseja ja kartanoita. 

Nuori 16-vuotias Natalia Naryshkina, tsaarin hovitallimestarin tytär, halutaan naittaa 16 vuotta vanhemmalle Aleksanderille. Sitä Natalia ei tahdo, hän muistelee kornetti Igor Krylovin luotettavaa ja hellää otetta Talvipalatsin tanssiaisissa. Natalian isä yrittää saada tyttärensä taipumaan avioliittoon mm. vetoamalla Demidovien suvun korkeaan asemaan. "Demidovien ei tarvitse nousta seisomaan, kun tsaari tai tsaaritar astuu huoneeseen, niin kuin muiden täytyy. Eikö se sentään ole melkoinen etuoikeus kaiken muun hyvän päälle?"

Kun Aleksander lupaa Natalialle "palatseja, maatiloja, saleja ja puutarhoja, puistoja villeine varjoineen, kultaisina lainehtivia peltoja, tehtaita ja osakkeita, matkoja, kaupunkeja, eksoottisia aurinkorantoja, kristallien kimallusta saleissa, ylellisiä buduaareja, silkkipukuja, timantteja, turkiksia", Natalia ei voi muuta kuin henkäistä "tahdon". Niin Nataliasta tulee ruhtinatar. 

Avioliitto alkaa tavanomaisesti. Aleksanderilla on vapautensa Natalian synnyttäessä lapsia toinen toisensa perään. Mutta elämä muuttuu totaalisesti Venäjän vuoden 1917 tapahtumien myötä. Bolsevikit takavarikoivat aateliston rikkaudet eliitin paetessa pois Pietarista. Demidovit muuttavat ensin Karjalaan, sitten Mikkelin lähelle Anttolaan ja sieltä edelleen Pariisiin. Kun rahat loppuvat sielläkin, Demidovit palaavat Suomeen. Ilmeisesti Mannerheimin suosituksesta Demidovit saavat Suomen kansalaisuuden. 

Aleksanderin kuoltua Natalia jää Mikkelin seuduille. Elämä on köyhää ja niukkaa, mutta loppuun saakka Natalia haluaa esiintyä ruhtinattarena. 

Tarina kietoutuu tiiviisti historiallisiin tositapahtumiin. Historia ei ole pelkästään tapahtumien viitekehys, vaan päinvastoin, historian tapahtumat määrittävät Demidovien kohtalon. Historiallisten tapahtumien osalta kirja ei tarjoa mitään uutta. Itse tarina oli melko yllätyksetön ja tasapaksu. Onneksi kuitenkin Natalia on sympaattinen ja myös itseriittoinen nainen, joka on hyvin eläinrakas ja on valmis sopeutumaan vaikeidenkin olosuhteiden vaatimiin tilanteisiin. Eniten pidin mutkattomasta ja ruhtinattarelle loppuun asti uskollisesta Ville Vuan -rengistä.

Olen lukenut useammankin Raija Orasen kirjan. Tämä teos tasapaksuudessaan ei lukeudu Orasen parhaimmistoon. Iso plussa kauniille Mirella Mäkisen suunnittelemalle kannelle. 

Coco Mellors: Blue Sisters

 

Coco Mellors: Blue Sisters. Gummerus. 2026. Englanninkielinen alkuteos Blue Sisters. Suomentanut Cristina Sandu. 348 sivua.

Blue Sisters on  romaani neljästä  sisaruksesta, jotka ovat lapsuudesta alkaen olleet poikkeuksellisia ja hyvin erilaisia. Vanhin siskoista Avery on menestynyt asianajaja, joka on rakentanut näennäisesti täydellisen elämän vaimonsa Chitin kanssa. He asuvat Lontoon Hampsteadissa. "Averysta oli ihanaa sanoa, että hän asui Hampsteadissa, hän nimittäin piti vaikutelmasta, jonka lause hänestä oitis antoi - hän oli tasapainoinen, vauras ja hänellä oli hyvä maku." Toinen siskoista Bonnie on mestarinyrkkeilijä Los Angelesissa ja kolmas siskoista Lucky tekee mallin töitä Pariisissa. Neljäs siskoista Nicky on kuollut. 

Bluen perhe oli asunut New Yorkissa kahden makuuhuoneen asunnossa, joka oli ehdottomasti ollut liian pieni kuudelle henkilölle. Perheen isästä tuli vuosien mittaan raivoisa alkoholisti, kun taas äiti ei koskaan sopeutunut äidin rooliin. Tämän seurauksena Avery, vanhimpana tyttärenä, otti äidin roolin sisaruksilleen. Muitten sisarusten lähdettyä kotoa Nicky jäi asumaan perheen New Yorkin asuntoon. 

Kaikille sisaruksille rakas Nicky oli kuollut 27-vuotiaana. Nicky oli hyvin hillitty, hyvin käyttäytyvä nuori nainen, joka rakasti työtään opettajana. Nicky suhtautui kielteisesti kaikkiin päihteisiin, mutta joutui pahaan lääkekierteeseen sairauden takia. "Hän kärsi kroonisesta kivusta. Sairaudesta nimeltä endometrioosi."  Parannuskeinoksi hänelle suositeltiin kohdun poistoa, mutta siihen hän ei suostunut, koska hän oli varma, että haluaa lapsia. Nicky kuoli yliannostukseen. Kaikki sisarukset ikävöivät Nickyä. Lucky purkautuu: "Etkö sinä tajua, että minä ikävöin häntä vittu jokaisen päivän jokaisena sekuntina?" "Minulla on häntä ikävä, kauhea ikävä", Avery aloitti. "Ja olen odottanut ikävän loppuvan, koska kaikki muutkin tunteet, miten hyvänsä voimakkaat tai hankalat, ovat aina loppuneet - mutta tämä ei ota loppuakseen. Ikävä vain jatkuu ja jatkuu."

Kun oli kulunut vuosi Nickyn kuolemasta, äiti ilmoitti, että haluaa myydä New Yorkin asunnon. Tähän lapsuuden kotiin Avery, Bonnie ja Lucky kokoontuvat perkaamaan menneisyyttä ja miettimään tulevaisuutta. On sisaruksellista yhdessäoloa, on naurua, on silkkaa onnen tunnetta, on myös riitoja, mutta ennen kaikkea on hyvin paljon surua Nickyn kuolemasta. Muistot vievät sisarukset tyttöjen lapsuuteen ja nuoruuteen sekä kaikkeen siihen, mitä Nicky oli. 

Kun luin kirjan takakannen ja katsoin Gill Buttonin upeaa maalausta To the Lighthouse kirjan kannessa, olin varma, että tulisin pitämään tästä teoksesta. Ja olin aivan oikeassa: kirja on ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa.

Blue Sisters on kauniisti kirjoitettu teos sisaruudesta, surusta ja päihderiippuvuudesta. Tiedän, että se tulee jäämään mieleeni pitkäksi ajaksi. Koko romaani ja jokaisen sisaruksen toiminta kietoutuu perheen Nicky-sisaren kuoleman ympärille. Teema tekee kirjasta sisällöltään raskaan, mutta runsas ja napakka dialogi keventää tekstiä taitavasti. Kirjan ehdoton vahvuus on hienosti ja monivivahteisesti rakennetuissa sisarhahmoissa. Tuli tunne, että olisi ollut hienoa tavata ja ystävystyä Nickin kanssa. 

Jos pidit Ann Napolitanon teoksesta Kaunokaisia (WSOY 2024), pidät varmasti tästäkin kirjasta. 

Susanna Åke: Eläjä

 

Susanna Åke: Eläjä. Otava. 2025. Kansi Piia Aho. Lukija Marja Myllylä. 13 t. Storytel.

Entisenä pohjoiskarjalaisena kiinnostuin Åken Eläjästä, jonka tapahtumat sijoittuvat Lieksan Pankakoskelle 1950-luvulla. Åke herättää eloon tehdasyhteisön ihmiset ja tapahtumat. Kukaan ei voi ylpeillä sillä, mitä Pankakoskella tapahtui, mutta tapahtumasarja on kuitenkin unohtumaton pala tämän tehdasyhteisön historiaa. Åke on itse kotoisin Lieksasta ja on jo lapsuudessaan kuullut aikuisten puhuvan vuoden 1956 tragediasta. Åke päätti herättää tapahtumat eloon, pitää faktat faktoina, mutta liittää fiktiota faktan joukkoon.

Kirjan päähenkilö on verevä ja vahva romaninainen Hilja. Hilja muuttaa Pankakoskelle miehensä Kallen ja sairastelevan poikansa Aleksein kanssa. He majoittuvat Hiljan siskon Kielon hoteisiin. Ahdasta on, mutta niin yleensä romaniperheiden asunnoissa on. Pankakoski on pieni tehdasyhteisö, jota hallitsee kartonkitehdas. Lähes joka perheessä ainakin toinen vanhemmista saa tulonsa tehtaalta. Mutta ei Hilja sellaista työpaikkaa edes mieti. Ensin hän kokeilee pitsien myyntiä ja ennustamista, mutta vähiin jäävät ansiot sillä keinoin. Jotakin muuta pitää keksiä.

Ja löytyyhän se uusi elinkeino: pimeän viinan myyminen. Hilja tietää, että sotatraumoista kärsivät työläiset tarvitsevat viinaa. Ja sitä Hilja heille välittää. Kauppa alkaa pienestä, silloin tällöin myytävästä muutamasta pullosta. Pian bisnes laajenee, ja miksei laajenisi, kun viinaa tarvitaan. Viinakaupasta tulee tuottoisaa toimintaa, sillä eihän Hilja viinaa ilman voittoja välitä. Ostaapa Hilja tienistirahoillaan auton. Siinä riittää pureskeltavaa kyläläisillä. 

On selvää, että viinan tarvitsevilla ei ole aina rahaa. Hiljaa varoitellaan velaksi myynnistä, mutta Hilja tekee kuten tekee. Kyläyhteisö alkaa olla ihmeissään, kun taloista ja pihoista häviää tavaraa; käyttötavaroita, koruja ja vaatteita. Sieltä ne aikoinaan löytyvät Hiljan varastoista ja korut jopa Hiljan kaulalta. 

Kyläläiset miettivät keinoja, kuinka päästä eroon romaneista, koska viinan myynnistä aiheutuu liikaa häiriöitä. Kyläläisten suunnitelma toteutetaan sunnuntaina lokakuun 28. päivänä 1956 klo 22, jolloin tehtaan voimalaitokselta sammutetaan tahallaan tai sopivasti kylän ulkovalaistus. Kymmenet tai jopa sadat pankakoskelaiset miehet varustettuina seipäin ja laudanpätkin tunkeutuvat kahteen romanien asuttamaan mökkiin. Ikkunat ja irtaimisto hajotetaan ja asukkaat pahoinpidellään. Väkivaltainen joukkohäätö kantaa mukanaan pelottavaa lynkkausmielialaa ja paikallista puhdistusta.

Romanit häädetään maksamalla heille sievoinen rahasumma. He eivät koskaan enää palaa Pankakoskelle. Kolmetoista pankakoskelaista miestä saa syytteen verisestä konfliktista.

Naishahmojen varaan rakentuvaa tarinaa kuljettaa vahvasti piirretty päähenkilö Hilja, joka tekee itsenäisesti omat valintansa. Lukutaidottomuus ja vakituisen osoitteen puuttuminen ajavat hänet vaivaannuttaviin tilanteisiin virastoissa, mutta hän puolustaa romaniyhteisön oikeuksia periksiantamattomasti – vaikka joutuukin lopulta taipumaan dramaattisen häädön edessä. Valtaväestön naiskuvaa ja yhteisön kokemaa syyllisyyttä peilataan Elinan hahmon kautta. Kirjan vahvinta antia ovat nuorten kuvaukset, kuten Hiljan poika Aleksei, joiden kautta nousee esiin romani- ja valkolaispoikia yhdistävä maailma Tex Willereineen.

Eläjä on Åken tasaisen laadukas esikoisteos. Vaikka kerronta on paikoin hieman tasapaksua, aiheen historiallinen painoarvo kantaa romaania vahvasti loppuun saakka.

Christian Rönnbacka: Mennyt mies

 

Christian Rönnbacka: Mennyt mies. Hautalehto-sarjan 11. osa. Kannen suunnittelu Kristiina Kaksonen. 303 sivua.

Luin Rönnbackan Hautalehto-sarjan osan 10 vuonna 2022. Nyt satuin löytämään kirjankaupan alelaarista Mennyt mies -dekkarin, eli Hautalehto-sarjan 11. osan.

Kirjan tapahtumat alkavat Moskovasta. Venäläinen oligarkki Mihail Adajev viettää iltaa 200 neliön luksusasunnossaan yhdessä Larissan kanssa, jonka rooli on toimia Mihailin henkilökohtaisena avustajana ja rakastajattarena. Yht'äkkiä asuntoon tulee kaksi kommandopipoista miestä pistooleiden kanssa. Mihailin nilkkoihin tartutaan ja hänet kipataan parvekkeen kaiteen yli. 

Porvoon poliisilaitoksella vietetään melko rauhallista aikaa. Ei ole mitään järisyttäviä juttuja ratkottavana. Vain yksi asunnoton mies tuntuu oleilevan tyhjillä mökeillä, mutta hänestäkään ei ole suurta haittaa, koska hän ei varasta eikä riko mitään, tiskaa astiansa ja vie roskat mennessään. Mutta vipinää tulee, kun paljastuu, että tyhjänä olleessa omakotitalossa on tapettu joku, mutta uhria ei löydy mistään. Löytyy vain poliisia pelästyttänyt iguaani. Komisario Hautalehto ei voi muuta kuin todeta: "Kääritään hihat ja lyödään kädet saveen. Minä jaan teille askareet." Sitä ennen annetaan projektille nimi. Sitä ei tarvitse kauan miettiä. Nimeksi tulee Jonnan ehdotus Mennyt mies. 

Lukija tietää enemmän kuin poliisi. Omakotitalossa ja eri mökeillä asunut mies on Markku Keränen, jonka tulee paeta niin kauan, kunnes tapaa venäläisen yhdyshenkilönsä. Sitten kaikki tulee olemaan toisin, Keränen tulee saamaan suuren summan rahaa ja voi vaikka jättää Suomen. Onneksi hän saa romanialaisen passin. Uusi nimi Alexandru Nehau helpottaa liikkumista. Rohkaistuneena uudesta nimestään Keränen päättää majoittua Haikon kartanossa. Aamiaisella hän selaa Iltalehteä. Mitä sieltä löytyykään! Ilmoitus Markku Keräsen etsintäkuulutuksesta. Vastaanottovirkailija tunnistaa Keräsen Iltalehden kuvasta ja soittaa poliisin vihjenumeroon. 

Alkaa Keräsen takaa-ajo. Tarinaan tulee tihenevää vauhtia ja jännitystä. Yllättävää loppuratkaisua lukija saa odottaa aivan viimeisille sivuille asti. 

Kyllä oli mukava palata Porvoon poliisilaitokselle seuraamaan komisario Hautalehdon ja hänen tiiminsä työskentelyä ja letkeää yhdessäoloa. Poliisilaitoksen ilmapiiri on lämmin ja arvostava. Poliisit tuntevat toisensa läpikotaisin, joten keskinäinen kommunikointi on luontevaa. Huumori on nokkelaa ja rentoa. Välillä tuli tunne, että viihtyisin hyvin näiden poliisien seurassa Porvoon poliisilaitoksella, vaikkei mitään rikoksia tapahtuisikaan. 

Oli mukava, kun myös Hautalehdon yksityiselämää valotetaan. Suhde Leenan kanssa huipentuu romanttiseen iltaan Haikon kartanossa. 

Niin koukuttava kirja oli, että nyt sitten vaan etsimään osia 12 ja 13.

Sarah Lark: Tähtien tavoittelijat #naistenviikko

 

Sarah Lark: Tähtien tavoittelijat. Bazar. 2026. Alkuteos Himmelsstürmerinnen - Wir greifen nach den Sternen. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Kansi Timo Numminen. 640 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Olen lukenut kaikki Sarah Larkin suomennetut teokset ja tykännyt niistä kaikista. Viimeisin Tulikukka-sarja oli aivan ihastuttava lukukokemus. Nyt juuri ilmestynyt Tähtien tavoittelijat aloittaa kaksiosaisen Ylämaan tyttäret -sarjan.

Tapahtumat alkavat Skotlannista vuonna 1873. Serkukset Ailis, Donella ja Haily Hardin klaanista ovat kirjan päähenkilöitä. Heillä kaikilla on omat haaveensa. Mutta nuoret naiset tietävät, että säätyläisnaisten elämää rajoittavia sovinnaisia rooleja ja rajoja on vaikea ylittää. Serkukset pääsevät onnekseen opiskelemaan edistykselliseen St Leonardsin sisäoppilaitokseen. Mukaan tulee myös Emily, Hailyn kodin Old Lane Manorin palkollisen tytär, jonka Haily ainoana lapsena oli ottanut jo pienenä leikkikaverikseen.

Yllättäen Ailis saa kutsun tulla takaisin kotiinsa sisäoppilaitoksesta. Ikäviä asioita paljastuu toinen toisensa jälkeen. Ailisille oli järjestetty avioliitto kunnioitetun Hayn klaanipäällikön veljen pojanpojan Cuthbertin kanssa. Edessä on muutto Amerikan Bostoniin.

Skotlannissa Haily, Emily, Donella ja Donellan veli George sekä isovanhemmat lähtevät grand tourille. Ensin kylpylöihin Ischiaan ja sieltä Pariisiin, missä nuoret naiset löytävät suunnan elämälleen. Ilmapalloilusta kiinnostunut Donella pääsee seuraamaan luentoja yliopistossa. Yhdessä ihastuksensa Hernandon kanssa hän rakentaa kuumailmapallon, jonka ensimmäisiä sensaatiomaisia lentoja seuraavat sekä yleisö että media jännittyneinä. Esiintymisestä haaveileva Haily tekee itseään tunnetuksi teatteriväen keskuudessa.

Loput kirjan tapahtumista sijoittuvat Bostoniin, jonne myös Emily, Haily ja Donella päätyvät. Naiset löytävät elämälleen suunnan. Emilyn elämää ohjaa kiinnostus eläimiin, Haily tekee itsestään tunnetun ja rakastetun näyttelijän, Donella jatkaa harrastustaan kuumailmapallojen parissa ja Ailis pääsee tutkimaan tähtiä. Tapahtumat saavat traagisen päätöksen, josta läheisten on vaikea toipua. 

Historiallisen viihteen ystäville kirja on täysi kymppi. Lukija ennättää tutustua hyvin ihastuttaviin serkuksiin, jotka lähtevät rohkeasti valloittamaan maailmaa sekä etsimään ja toteuttamaan unelmiaan. Kirja tuo esille serkusten kasvun ja rohkeuden pitää kiinni omista toiveistaan. Kirja kuvaa kauniisti myös serkusten välistä ystävyyttä. Ympäröivä yhteiskunta luo kehyksen tapahtumille. USA:ssa korkeakoulutus alkoi vähitellen avautua naisille 1800-luvun loppupuolella, vaikkakin yhä naisten ammatilliset mahdollisuudet olivat rajalliset, kuten kävi ilmi Ailisin tapauksessa. Emily ja aviomiehensä Ronald saavat kokea, miten rotujen välinen avioliitto on sosiaalinen tabu, vaikkakin Massachusettsissa rotujen väliset avioliitot olivat laillisia jo 1890-luvulla.

Sanna van Leeuwen on tehnyt hienoa työtä Larkin kirjojen suomennuksissa. Hänen käännöksensä välittävät hienosti saagojen historiallisia tunnelmia. Ja jälleen kerran kiitokset Timo Nummiselle todella onnistuneesta kannesta.

Pekka Vartiainen: Murhakertomuksen anatomia

 

Pekka Vartiainen: Murhakertomuksen anatomia. Avain. 2026. Kansi: Timo Numminen. 230 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumaympäristö on 1920-luvun Berliini. Elli ja Willi solmivat avioliiton, ja Ellistä tulee rouva Klein. Nuoripari asettuu asumaan pieneen huoneistoon, jossa heidän kanssaan asuu Willin äiti. Ei mene kauaakaan, kun Willin väkivaltaisuus tulee esiin. Väkivalta on raakaa ja rajua. Elli päättää jättää miehensä, mutta palaa takaisin miehen luvattua parantaa tapansa. 

Elli ja Willi muuttavat omilleen, mutta ei elämä siitä muutu. Willi juo, räyhää ja hakkaa. Eräälle kapakkareissulle Willi ottaa Ellin mukaan. Sattuukin onnekkaasti, sillä kapakassa he tutustuvat veturinkuljettaja Nebbeen ja tämän vaimoon Greteen. 

Elli ja Grete ystävystyvät, ja Elli pystyy kertomaan Gretelle pahoinpitelyistä ja onnettomasta avioliitostaan. Vähitellen Ellin ja Greten suhde saa uusia muotoja. "Elli on Greten rakastettu, rakkauden kohde ja kun totuus Ellin avioliitosta alkaa hänelle paljastua, Elli on kuin toivottu lapsi, johon hän voi siirtää kaiken, mikä on elänyt niin pitkään patoutuneena hänen sisällään. Grete haluaa suojella Elliä kaikelta ikävältä." 

Suhteen innoittamana Elli päättää myrkyttää Willin rotanmyrkyllä. Willi kuolee myrkkyyn. Kun kuolinsyyksi todetaan alkoholimyrkytys, Willin äiti ei usko siihen. Ruumis kaivetaan ylös, ja käy ilmi, että ruumiista löytyy arsenikin jäämiä. Oikeudenkäynnissä Elliä syytetään aviomiehensä murhasta. Tuomioksi tulee neljä vuotta vankeutta.

Kolmannessa luvussa berliiniläinen kirjailija saa kustantajalta tehtäväksi kirjoittaa kirjan Willi Kleinin tapauksesta. Kirja tulee Yhteiskunnan ulkopuoliset -sarjaan. Kirjailija ryhtyy toimeen, tutkii taustoja ja haastattelee Elliä vankilassa. Luvussa ei käsitellä ainoastaan kirjailijan kirjan kirjoittamisprosessia, vaan myös kirjailijan avioliiton ulkopuolista suhdetta. Esille nousee myös historian suuria nimiä, kuten vaikkapa Bertolt Brecht, Robert Musil, Goethe, Sigmund Freud ja Dostojevski. Kirjan kirjallisuuspohdinnat ovat kiinnostavia ja antoisia.

Pekka Vartiainen on tarttunut kiinnostavaan ja melko yllättävään aiheeseen. Vartiainen kirjoittaa faktaan perustuvaa fiktiota. Tapahtumat ovat faktaa, Willi Kleinin myrkytyskuolema on faktaa, oikeudenkäynti on faktaa, samoin kirjailijan kirjoitusprosessi. Vasta Lukijalle-osuudessa kirjan lopussa lukijalle paljastetaan, että kyseinen kirjailija oli Alfred Döblin (1878-1957), joka muistetaan erinomaisesta Berlin Alexanderplatz -teoksesta.

Vartiaisen rikasta ja elävää tekstiä on ilo lukea. Timo Nummisen suunnittelema upea kansi sopii erinomaisesti kirjan teemaan ja aikakauteen. Murhakertomuksen anatomia on Vartiaisen esikoisromaani. Mielenkiinnolla odotan Vartiaisen esiintymistä Naantalin Kirjajuhlilla. 

Miljoona rikki! Arvonnassa lahjakortti

 

Blogillani on ikää vajaat yhdeksän vuotta. Aloittaessani en osannut kuvitella, että tästä tulisi näin pitkäikäinen tarina. Pitkäikäisyyden salaisuus on kuitenkin yksinkertainen: bloggaaminen on ollut hyvin mieluista. On kiva lukea kirjoja, on kiva kirjoittaa niistä ja on aivan mahtavaa lukea teidän kommenttejanne. Ensi vuonna juhlitaankin sitten jo täyttä kymmentä vuotta!

Nyt juhlan aiheena on kuitenkin miljoonan kävijän raja. Miljoona käyntiä blogissani ilahduttaa suuresti. Lämmin kiitos jokaiselle teistä jokaikisestä käynnistä!

Juhlan kunniaksi poimin tähän kymmenen kirjaa, joiden postaukset ovat olleet kaikkein suosituimpia (jokaisella yli 2 500 käyntiä):

1. Joyce Carol Oates:

Haudankaivajan tytär.  2009. Otava.

2. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. 2009. Gummerus.

3. Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanenkeli. 2018. Crime Time.

4. Angie Thomas: Viha jonka kylvät. 2017. Otava.

5. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina. 2011. Tammi.

6. Camilla Läckberg: Hopeasiivet. 2020. Otava.

7. Camilla Läckberg: Kultahäkki. 2019. Otava.

8. Pettina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta.  2009. Tammi. 

9. Lars Kepler: Lazarus. 2018. Tammi. 

10. Sarah Lark: Maorien laulu. 2017. Bazar.

Miljoona blogikäyntiä on sen verran iso juttu, että tämän kunniaksi on  mukava järjestää arvonta. Arpapalkintona on 30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. 

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 26.7. klo 18 asti. Osallistuaksesi arvontaan laita kommentteihin sähköpostiosoitteesi, jotta voin infota mahdollisesta voitosta. Lisäksi kerro, mitä kirjaa luet parhaillaan tai minkä kirjan aiot lukea lähiaikoina. 

Arvonta on avoin kaikille blogini seuraajille. Voit klikata itsesi seuraajaksi oikeasta reunasta ennen kommentointia. Arvontaan voi osallistua vain blogissani.

Ilmoitan voittajalle sähköpostitse. Jos voittaja ei reagoi sähköpostiin kolmen päivän kuluessa, arvon uuden voittajan. Postitus vain Suomeen.

Kiitos vielä kerran kaikille blogivierailijoille. Onnea arvontaan! 

Arvonta suoritettu 26.7.2026 klo 19. Voittaja on Anonyymi hippohiiri. Onnea voittajalle! Otan sinuun yhteyttä sähköpostitse.

Berhard Schlink: Jälkeläinen

 

Bernhard Schlink: Jälkeläinen. WSOY. 2026. Saksankielinen alkuteos Die Enkelin. Suomentanut Pirkko Roinila. Päällys Martti Ruokonen. 372 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Oli toukokuu 1964. DDR:n nuorisojärjestö FDJ:n järjestämä nuorisotapaaminen Itä-Berliinissä keräsi massatapahtumaan peräti 500 000 nuorta, joista monet vierailijat tulivat lännestä. Tapahtuman painopiste oli rauhassa ja kansainvälisessä ystävyydessä. Berhard Schlink kuvaa elävästi vuoden 1964 huoletonta kevättä Itä-Berliinissä, kun itäsaksalaiset nuoret haaveilivat pienistä vapauksista. 

Historian opiskelija Kaspar Wettner tulee lännestä ja tapaa Birgitin. Nuoret ihastuvat, politiikka jää taka-alalle. Birgit tuntee, ettei hänellä ole mitään, mikä pidättäisi hänet DDR:ssä. Paitsi, että on yksi juttu. Hän on raskaana naimisissa olevalle kommunistipuolueen toimihenkilölle. Tätä ei Kaspar saa tietää, päättää Birgit. Kesälomalla Birgit synnyttää lapsen vakuuttuneena siitä, että hänen ystävänsä jättää vauvan orpokotiin. Sitten Birgit pakenee Prahan ja Wienin kautta Länsi-Saksaan Kasparin luo. 

Birgit ja Kaspar avioituvat, ja Kasparista tulee kirjakauppias. Eräänä päivänä Kaspar löytää vaimonsa kuolleena kylpyammeesta. Ei käy selville, oliko kyseessä itsemurha vai tapaturma. Kaspar löytää Birgitin keskeneräisen elämäkerran ja saa selville, että Birgit on synnyttänyt tyttären DDR:ssä. Kaspar aloittaa Birgitin tyttären epätoivoisen etsinnän, vaikka ei tiedä edes tytön nimeä. Ja kuinka ollakaan, Birgitin Svenja-tytär löytyy. Hän on naimisissa ja on 14-vuotiaan Sigrunin äiti. Aviopari asuu maalaiskylässä Mecklenburgissa itäisessä Saksassa. Kyläläiset muodostavat äänioikeistolaisen völkisch-yhteisön, joka ihailee Hitleriä ja kolmatta valtakuntaa ja vihaa kaikkea uutta.  

Kaspar saa sovituksi, että Sigrun viettää loma-aikoja Kasparin luona. Schlink kuvaa koskettavasti Kasparin ja Sigrunin tutustumista ja erilaisten maailmoiden kohtaamista. Yhteisönsä tavoin Sigrun kieltää holokaustin, epäilee Anne Frankin päiväkirjaa, lukee Rudolf Hessin kirjaa ja haluaa taistella järjestelmää vastaan. Kaspar taipuu Sigrunin toiveeseen vierailla Ravensbrückin keskitysleirillä, koska Sigrun ihailee julmaa vanginvartija Irma Gresea. Tutustuminen Sigruniin on iso haaste Kasparille, mutta onneksi musiikista löytyy yhteinen kiinnostuksen kohde.

Jo kansainvälisessä bestseller-kirjassa Lukija Schlink kuvasi syyllisyyttä ja häpeää, kun saksalainen sukupolvi joutuu kohtaamaan vanhempiensa sota-aikaiset teot. Jälkeläisessä Schlinkin teemana on DDR:n ja länsi-Saksan yhdistymisen vaikeudet yksilötasolla. Birgit kirjoitti elämäkerrassaan: "Ne, jotka jäivät, eivät voi iloita omasta maastaan. Ne, jotka lähtivät, eivät voi palata; heidän maanpakonsa ei lopu koskaan. Siitä johtuu tyhjyys. Maa ja unelma ovat peruuttamattomasti kadonneet. En minä peruuttamatonta katoamista sure. Mutta tyhjyyttä suren. Tyhjyys. Tyhjyyden tuska. Tuska."

Jälkeläinen lukeutuu kirjavuoteni parhaimmistoon. Pidin Schlinkin rauhallisesta ja viipyilevästä kirjoitustyylistä. Oli kiinnostavaa tietää, että Schlink on itsekin osallistunut DDR:n nuorisotapaamiseen, mikä toi Kasparin ja Birgitin nuoruuden kohtaamiseen hienoa autenttisuutta. Kasparin ja Sigrunin välille rakentuvaa yhteyttä kirjailija kuvaa koskettavasti. Vahva suositukseni tälle kirjalle.

Saana Nilsson: Suojeluenkeli

 

Saana Nilsson: Suojeluenkeli. Supolaisen tarina uhkista, uskollisuudesta ja itsensä unohtamisesta. Gummerus. 2026. Lukija Saana Nilsson. Storytel. 8T 14M. 

Saana Nilsson teki liki kaksikymmentävuotisen uran Suojelupoliisissa. Hän tuli Supoon korkeakouluharjoittelijana vuonna 2009. Tiedonhaluisena ja osaavana työntekijänä hän eteni yhä vaativampiin tehtäviin, harjoittelijasta tilannekeskuspäivystäjäksi, sitten kansainvälisten asioiden asiantuntijaksi ja edelleen terrorismi- ja Iran-analyytikoksi. Viimeinen pesti oli esikuntapäällikkö.

Saana Nilsson muistelee kirjassaan työuransa alkuaikoja. Työntekijöitä oli vain noin parisataa. "Uutena supolaisena yllätyin työyhteisön lämmöstä. Suojelupoliisi oli ulospäin näyttäytynyt kasvottomana ja kylmänä, mutta oikeasti kaikki olikin kotikutoista, pientä ja yksinkertaista. Oli paljon perinteitä, jotka toistuivat samanlaisina vuodesta toiseen. Talvisin järjestettiin rusettiluisteluita ja keräännyttiin yhdessä laskemaan mäkeä. Lucian päivänä viereisen koulun oppilaat tulivat laulamaan supolaisille."

Vuonna 2019 henkilömäärä kasvoi merkittävästi, mikä johtui tiedustelulainsäädännön uudistumisesta. Suojelupoliisille tuli lisää tehtäviä ja lisää vastuuta, kun turvallisuusorganisaation tehtäviin lisättiin tiedustelupalvelu. Tällä hetkellä Suojelupoliisi työllistää noin 570 henkilöä. 

Supon tehtävänä on suojella Suomen kansalaisten turvallisuutta. Organisaation sisällä monet asiat ovat salaisia eikä edes työkaveri välttämättä tiedä, mitä toisella on menossa. Kokouksissa ei räplätä puhelimilla. "Kuvittele palaveri, jossa kenelläkään ei ole mukanaan puhelinta, läppäriä, älykelloa, padia, sähköavaimia tai edes tamagotchia. Supossa tämä on arkea."

Nilsson käsittelee tapauksia, jotka ovat ravistelleet Suomen turvallisuutta, kuten ensimmäinen islamistinen terrori-isku Turussa vuonna 2017, jolloin kaksi ihmistä kuoli, sekä al-Holin ISIS-leiri, jossa oli kymmeniä suomalaisia. Tapaukset saivat aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä. Nilsson kuitenkin muistuttaa, että viranomaisten työtä määritti ja vaikeutti lainsäädäntö. Lainsäädäntö ei ollut ajan tasalla terrorismin suhteen. Vasta vuonna 2016 kriminalisoitiin matkustaminen terroristisessa tarkoituksessa ja vasta vuonna 2022 hyväksytyn lain mukaan terrorismin tukeminen katsottiin terroristiseksi toiminnaksi. Luonnollisesti myös Ukrainan sota on ollut ja on jatkuvan keskustelun ja kritiikin kohde.

Suojeluenkeli on todella tervetullut teos salamyhkäisen Suojelupoliisin toiminnasta. Sujuvasanaista tekstiä on miellyttävä lukea. Luvut, joille on annettu kuvaavat ja humoristisetkin otsikot, ovat lyhyitä ja napakoita. Nilssonin ääni kuuluu inhimillisenä ja avoimena eikä huumoriakaan ole unohdettu. Nilsson avaa lukijoille työtehtäviään ja henkilökohtaista elämäänsä. Hän paljastaa mm. sen, että hänen aviopuolisonsa on mies, joka oli ollut Nilssonin esihenkilö. Kun suhde alkoi, mies irtisanoutui Suposta. 

Sitten tuli työuupumus. Nilsson ei enää jaksanut esikuntapäällikön tehtävässä. Vastuut ja työkuorma olivat liikaa. Nilsson irtisanoutui. "Olen saavuttanut Supossa kaiken mahdollisen ja antanut niin paljon kuin minusta suinkin lähtee." Vedonlyöntipalkkiona hän sai mieheltään banana splitin. Ajatus yrityksen perustamisesta kyti mielessä.