Merja Mäki: Itki toisenkin

 

Merja Mäki: Itki toisenkin. Gummerus. 2024. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 415 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Merja Mäen esikoisteos Ennen lintuja on kuvaus nuoren tytön Allin evakkomatkasta Sortavalasta Seinäjoelle talvella 1940. Teos oli hyvin vaikuttava. Mäki sai historian elämään, kieli oli kaunista ja ajankuva tarkkaa. Oli selvää, että odotukseni toisen Mäen teoksen suhteen olivat korkealla.

Itki toisenkin -teoksen tapahtumat sijoittuvat myös sota-aikaiseen Karjalaan. Eletään jatkosodan aikaista kesää vuonna 1942. Suomalaiset olivat luomassa Suur-Suomea. Aunuksen Karjalassa sijaitseva Suurmäen kylä oli aiemmin ollut osa Neuvostoliittoa, mutta nyt suomalaiset olivat miehittäneet kylän. Kyläläiset, suurin osa naisia, lapsia ja vanhuksia, saivat jäädä asumaan koteihinsa. Miehet ja aikuiset pojat olivat sotimassa Neuvostoliiton riveissä. 

Suomalaisten miehitys merkitsi suuria muutoksia kyläläisille. Piti oppia uudet suomalaiset tavat. Kouluun piti saada suomenkielentaitoisia opettajia, suomenkieliset oppikirjat piti tuoda Suomesta, nimet piti suomentaa. 

Larja Rovio oli käynyt teknikumin Petroskoissa ja saanut opettajan pätevyyden. Jotta hän olisi pätevä opettamaan myös suomalaistuneessa koulussa, suomalaiset passittivat hänet opettajaleirille Mieslahden kansanopistoon Kainuuseen. Kesäksi hän pääsee takaisin Suurmäkeen, mutta jatkokurssille olisi vielä mentävä. 

Kotikylään tulo jännittää. Millainen uusi miehittäjäkansa on? Onko kenelläkään uutisia itään viedyistä isästä ja äidistä? Miten hänet otetaan vastaan kylässä? Yhtään kirjettä Larja ei ollut saanut kotoa kurssin aikana.  

Koti tuntuu tyhjältä, kun vanhempia ei ole. On kuitenkin sisko Pola ja rakas Matja-buabo, isoäiti. Isoäiti on ollut tärkeä ihminen kylässä, koska hän on itkuillaan saattanut monta kyläläistä rajan taakse eli tuonilmaisiin. Mutta nyt buabo on sairas. "Minulla on huoliainen", Matja kuiskasi. "Ellei äitisi pian palaa, kylään ei jää monta itkijää, jotka muistaisivat vanhan kansan itkusanat. Kylä tarvitsee perinteisen itkijän." Larja tekee valinnan, hän ei lähde opettajien jatkokurssille, vaan hoitaa buabon loppuun asti. Itkun lahja on tullakseen, tuntee Larja. "Olisinpa hänen laillaan kyennyt edes lyhyellä säkeellä keventämään kaipuutani päästä sodasta pois. Kokeilin hyräillä sanatonta ääntä suljetuin silmin. Annoin sävelen laskea kerta toisensa jälkeen, aivan kuin buabo." 

Larja aloittaa apuopettajan työt Suurmäen koulussa ja tapailee Tuomasta, miehittäjäkansan sotilasta. He viihtyvät yhdessä, ihastuvat ja rakastuvat. Mutta niin paljon epävarmuutta on tulevaisuuden suhteen. Miten sota päättyy? Entä jos Neuvostoliitto ottaa kylän haltuunsa, jatkuvatko ilmiannot ja kyyditykset? Entä Larjan sulhanen Misa, joka nyt on sotimassa? Entä Tuomaksen lapsi, joka on Pohjanmaalla? 

Pidin paljon Mäen esikoisteoksesta Ennen lintuja. Yhtä lailla Itki toisenkin osoittautui vahvaksi lukukokemukseksi. Kirja avaa karjalaisuutta - tapoja, kansanperinnettä, uskomuksia, sanastoa - itkuvirsiä unohtamatta. Itkuvirret ovat olleet olennainen osa karjalaisia hautajaisia ja häitä. Mäki kirjoittaa hienoa ja tarkkaa ajankuvaa jatkosodan aikaisesta Karjalasta. Kauniilla kielellään, jota ryydittävät karjalaiset sanat ja sanonnat, Mäki saa historian elämään. Kaikesta huomaa, että kirjailija on tehnyt laajaa ja perusteellista taustatyötä liittyen karjalaisuuteen. 

Sota-ajoista on kirjoitettu runsaasti sekä tieto- ja kaunokirjallisuutta. Mäki on löytänyt sota-ajan tapahtumiin tuoreen ja kiinnostavan näkökulman. Totesin, että en ole aiemmin lukenut suomalaisten miehittämien karjalaisten kylien elämästä. Uusille tavoille pitäisi oppia, mutta vanhat uskomukset elävät tiukasti. Kaikkea toimintaa hallitsevat epävarmuus ja pelko tulevaisuudesta. 

Jo kahdella kirjallaan Merja Mäen voi nostaa historiallisten romaaneiden kirjoittajien kärkijoukkoon, niin vaikuttavia nämä molemmat teokset ovat. Molemmissa kirjoissa tapahtumilla on vahva faktapohja, johon fiktiivinen tarina ja henkilöt luontevasti yhdistyvät. Oman kansan historian tunteminen ja ymmärtäminen kiinnostavat suomalaisia.

Jenni Noposelle kiitos kauniista kannesta.