Arvostelukappale kustantajalta
Seniorilukupiirillämme oli tiistaina 26.2. vuoden toinen kokoontuminen. Vasantolan kirja oli herättänyt paljon kiinnostusta, meitä oli läsnä 14 innokasta lukijaa. Ja mikä parasta, olemme saaneet joukkoomme mieslukijan! Satu Vasantola kuvaa kirjassaan eteläpohjalaisen suvun tarinaa neljässä polvessa 1930-luvulta asti nykypäivään saakka.
Matriarkka Martta
Sukusaagan Martta-emäntä on kovia kokenut, työteliäs pohjalaisnainen. Martan elämää avataan kirjassa pikku hiljaa, mutta selväksi käy, että vaikka Martan elämä ei ole ollut helppoa, niin siitä huolimatta hänellä vielä 92-vuotiaana riittää aikaa ja ymmärrystä omille lapsilleen, lastenlapsilleen ja jopa lastenlastenlapsilleen. Martta on suvun koossa pitävä voima, hänen syntymäpäivilleen tulee koko lähisuku. "Martta nosti pöytään ohraleivät ja makkarat, tiikerikakun ja leipäjuuston, 23 lautasta, kahvikuppia ja lusikkaa." (s. 169)
Sukusaaga alkaa 30-luvulta Martta ja aviomies-Topi Vähä-Paavolan avioliiton kuvauksella. Sitten tulee sota. Topi tulee takaisin rintamalta vaitonaisena miehenä, joka yhä useammin hakeutuu alkoholin pariin. Näin Martta hoitaa omien töittensä ohella myös isännän työt. Perhe kasvaa. On puutetta ruoasta, vaatteista ja kaikesta muustakin. Mutta niin on muillakin perheillä. Lapset Martti, Tapio, Jussi ja Marja-Terttu ovat Martalle rakkaita, mutta kaikista rakkain on Tapio. Tapiosta tuleekin yksi kirjan päähenkilöistä Martan ohella. Me lukupiiriläiset pidimme Martasta, hän on todellinen, uskottava, ihan oikea mummo, niin hellyttävä, niin rakas ja rakastava. Monet meistä löysivät samoja luonteenpiirteitä omista mummoistaan.
Rakennusyrittäjäksi Pohjanmaalle
Mummolle tulee ikävä, kun rakas Tapio-poika lähtee Ruotsiin töihin Volvon tehtaalle. Mutta takaisin Pohjanmaalle Tapio palaa, ei ollut tehdastyö alituisine lakkouhkineen hänen juttunsa. Yrittäjyys houkuttelee ja niin pannaan pystyyn rakennusyritys veljien kanssa - ihan noin vain, ilman mitään alan koulutusta. Mutta niin rakentuu talo toinen toisensa jälkeen - periksiantamattomuudella ja jääräpäisyydellä.
"Siihen se on noussut, neljän perheen rivitalo, Tapion tahdosta. Näkisivätpä autotehtaan pomot Tapion nyt, oman firmansa johtajana, rakentamaansa rivitaloa myymässä. Vieläkö katsoisivat suomalaista miestä alaspäin?" (s. 195)
Pidimme Tapion persoonasta. Tällaisia mielestämme ovat pohjalaismiehet, periksiantamattomia, luotettavia. Alkukantaiset tunteet, vaikkapa viha, leiskahtavat esiin, kun on tarve puolustaa itselle tärkeitä asioita tai tärkeitä henkilöitä. Tapiolla on voimakas halu jäädä Pohjanmaalle.
"Näistä näkymistä hän ei haluaisi luopua koskaan, avaruudesta ja kauas näkemisestä. Tapio ei muuttaisi täältä ikinä. Ei Helsinkiin, ei takaisin Ruotsiin, ei edes Seinäjoelle. Ei mihinkään, missä katuvalot loistaisivat niin ettei tähti erottanut." (s. 85)
 |
| Etelä-Pohjanmaan avaruutta (Wikipedia) |
Martan lapset kasvavat, menevät naimisiin ja saavat lapsia. Marja-Terttu nai Ollin. Toinen heidän tyttäristään on Susanna, josta tulee kirjan kolmas päähenkilö. Susanna päättää lähteä opiskelemaan lakia Helsinkiin. Vaikka niin monet sukulaiset jäävät Pohjanmaalle, Susanna on tiennyt lähtevänsä jo kouluajoista saakka. Hän huolehtii koulustaan tunnollisesti, jotta lakiopinnot avautuisivat hänelle. Mutta pitkä on suvun ensimmäisen ylioppilaan matka Helsinkiin yliopisto-opintoihin. Menneisyys seuraa mukana.
"Maailmassa, johon ei ollut syntynyt, joutui jatkuvasti taistelemaan pärjäämisestään, miettimään mistä ja milloin muille paljastuisi, että oli päässyt varkain heidän luentosaleihinsa ja kuppiloihinsa. Ja kun sinne oli kerran hypännyt, paluu ei ollut mahdollista vaikka tahtoisikin. Palaajassa oli vierasta verta, kuka sellaista tahtoisi takaisin. Eikä itsekään osaisi ajatella niin kuin ennen, ei pystyisi pyyhkimään pois yliopiston oppeja." (s. 217)
Susannan myötä kirjaan tulee mukaan pakolaisteema. Fatiman ja Tariqin mukaanottaminen kirjaan herätti keskustelua, osa olisi jättänyt tämän teeman kokonaan pois, kun taas joidenkin mielestä pakolaisasiat sitoivat kirjan kiinni tähän päivään. Eräs lukijoistamme arvioi, että pakolaiskysymys toimi linkkinä 60-luvun Ruotsiin suuntautuneelle muuttoliikkeelle.
Elävä kuvaus Vähä-Paavolan suvusta
Totesimme, että Vasantola on kirjoittanut hyvän kirjan. Kirja on taidokas kuvaus Martan suvusta ja pohjalaisuudesta. Kirjan on kirjoittanut kirjailija, jolla on jo runsaasti tietämystä ja elämänkokemusta. Erästä lukijaamme miellytti erityisesti Tapion, Kaarinan ja Susannan yksilöpsykologinen kasvutarina. Suvun salaisuudet paljastuivat pikku hiljaa. Välillä lukeminen suorastaan ahdisti, niin paljon rankkoja tapahtumia mahtui Martan suvun tarinaan. Moni löysi samoja kaikuja omasta elämästään. Mutta totesimme myös, että kirjassa käytetyn takaumarakenteen vuoksi kirja oli melko haasteellista luettavaa. Jo alkuun pääseminen tuotti vaikeuksia, eli kuten eräs lukijamme totesi: "Kyllä tämä nyt on taisteltava." Lukijamme olivat vastanneet kirjan haasteellisuuteen eri tavoin: osa oli lukenut kirjan kahdesti, osa taas oli piirtänyt yksityiskohtaisen sukupuun Martan perheestä ja osa oli kirjannut eri perheiden tapahtumia eri paperilapuille. Mietimme, miksi tämä eri aikajaksoilla liikkuminen on nykyisin niin yleistä kaunokirjallisuudessa, ehkä suorastaan pakollista. Kirjoitetaanko tällä tavalla meitä seniori-ikäisiä varten, jotta muistimme ei pääsisi heikentymään? 😅 Mieslukijamme oli kuunnellut kirjan kahteen kertaan, huonolla menestyksellä, kuten hän sanoi. Kuuntelussakin kirjan juonen ymmärtäminen tökkäsi jatkuviin aikahyppelyihin.
Kirjassa on runsaasti materiaalia. Olimme sitä mieltä, että tästä aineistosta olisi saanut useammankin kirjan. Itse pidin erityisesti Tapiosta ja olisinkin lukenut mielelläni vaikkapa koko kirjan Tapiosta.
Kirjan Epuilta lainattu nimi saa meiltä kiitosta. Lukijan pohdittavaksi jää, palaako Fatima kotimaahansa tai palaako Susanna Suomeen. Lukupiirimme kiittää Satu Vasantolaa mielenkiintoisesta ja taitavasti kirjoitetusta sukusaagasta. Ensi kerralla käsittelemme Kjell Westön Rikinkeltaista taivasta.
