Pirjo Puukon novellikokoelma Mutkanlukutaito

Pirjo Puukko: Mutkanlukutaito. 2017. Stresa. 135 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Mutkanlukutaito on Pirjo Puukon esikoisteos. Takaliepeessä kerrotaan, että Pirjo Puukko on viestinnän opettaja ja teatterikriitikko. Hän on työskennellyt myös Yleisradiossa radiodraaman parissa äänittäjänä ja ohjaajana. Hänen sanoittamiaan laulutekstejä on levytetty. Mutkalukutaidon on julkaissut Stresa-kustantamo, uusi äskettäin toimintansa aloittanut pienkustantamo.

Mutkanlukutaito on novellikokoelma. Ensin tuli mieleen, että novellikokoelma huh-huh! Olen lukenut hyvin vähän novelleja, mutta nyt halusin kuitenkin tarttua tähän kirjaan jo senkin vuoksi, että kirjalla on kerrassaan mainio nimi: Mutkanlukutaito. Kirjassa on 18 novellia, jotka on jaoteltu kolmeen osioon.

Rajoja pitää tarkistaa aika ajoin. (s. 16)

Ensimmäisessä osiossa Missä kaksi ihmistä, siellä kaksi maailmaa käsitellään nimensä mukaisesti ihmisten välisiä törmäyksiä, tilanteiden erilaisia odotuksia ja erilaisia tulkintoja. Oma mieli haluaa tehdä jotain toisin, mutta toisen läsnäolo pakottaakin toimimaan muulla tavoin eli pitää miettiä, mennäänkö täysillä vai arkaillaanko. Pidin mainiosta huumorista novellissa Vastarannan soitto. Novellissa Poltettu Sienna on vahvaa Italia-kuvausta. Kustantamon sivuilta käy ilmi, että Stresan perustajia yhdistää rakkaus Italiaan, nimenomaan Stresan kaupunkiin.  

Omistani en ole hiiskunut. Enkä irtisanomisestakaan. (s. 65)

Toisen osion Asiat väistävät suunnitelmia niminovelli Mutkanlukutaito on kerrassaan mainio kuvaus Voitosta, hänen vaikeuksistaan ja selviytymistavoistaan eli mutkanlukutaidoistaan. Vaikka novelli on lyhyt (5 sivua), Voitto tulee tutuksi lukijalle. Aurinko helottaa täydeltä terältä, joten mikä on mennessä hampaita etsimään. Panee rallattamaan. Sävelkorvaa ei ole, mutta ei ole ketään kuulemassakaan. "Shä olet helmi kuuman maan, Ramoona, milloin shut taash omaksheni shaan Ramoona." (s. 56)

Muutkin tämän osion novellit kuvaavat erilaisia vaikeuksia, joita novellien nimihenkilöt Ilmari, Ursula, Petri, Mirva ja Irina joutuvat kohtaamaan. Suurin osa henkilöiden kohtaamista vaikeuksista liittyy yksinäisyyteen ja yhteiskunnasta syrjäytymiseen.

Kulutan virtuaaliasfalttia, liu'utan katsetta ja hyväilen muistomaisemaa. (s. 104)

Viimeisessä osiossa Vinoja katseita palataan lapsuuteen ja nuoruuteen sekä pohditaan äiti-suhdetta. Äiti on taas jossain, vuosikymmenten takana. Tai joka toisella ajatuksella siellä ja joka toisella täällä. Isää ei olekaan muisteltu pitkään aikaan. Äidin mieli on välillä kuin aikajanana tanssiva kuminauha, joka röpsähtää välillä irti. Osuu minne sattuu. (s. 134). Mainiossa novellissa  Viileyden vuoksi mennään vilvoittelemaan turvonneita jalkoja kerrostalon kylmäkomeroon.


Luin Mutkanlukutaidon novelleja mielelläni. Koin hyvänä sen, että novellit oli jaoteltu omiksi kokonaisuuksiksi. Pidin Puukon kirjoitustyylistä, tekstissä ei ole turhia sanoja, kerronta on tiivistä ja hyvinkin intensiivistä. Huumori höystää mukavalla tavalla tekstiä. Savolaisena pidin siitä, että monet novellien tapahtumista sijoittuvat Itä-Suomeen. Toivottavasti Pirjo Puukko jatkaa kirjoittamista. Miinuksena oli kirjan tekstin pieni fonttikoko.

Kirjasta on postauksia useissa blogeissa, mm blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Villasukka kirjahyllyssä, Kirja vieköön ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Pirjo Puukko (kuva Stresan sivuilta)

Kansi sopii kirjankansihaasteen kohtaan keltainen ja oranssi.