Kirjavia sanoja. Esseitä Joensuun kirjallisuustapahtumasta 2000-2024. Toim. Elina Arminen, Saara Koikkalainen, Jari Ruotsalainen ja Lisbe Svahn. Kirjokansi. 2025. Kansikuva Pexels. 281 sivua.
Joensuun kirjallisuustapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tämän vuoden tapahtuma oli siis järjestyksessä kahdeskymmenesviides. Oli sopiva aika koota kirjallisuustapahtumien moninainen historia yhdeksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksena on tyylikäs ja näyttävä teos, johon tarttuu mielellään. Kirja koostuu 25 kirjailijan, tutkijan ja kulttuurialan ammattilaisen esseistä. Esseet perustuvat vuosien mittaan järjestetyissä kirjallisuustapahtumissa pidettyihin esitelmiin. Esseiden aiheet puolestaan liittyvät kulloisenkin kirjallisuustapahtuman teemasanaan, mm. Eläin, Rikos, Tosi, Vesi, Raha ja Työ. Tämän vuoden teemasanana oli Aika.
Tapahtuma sai alkunsa kirjailija Tuula-Liina Variksen ja taidetoimikunnan pääsihteeri Eila Nevalaisen ideoinnista. Matkaan liittyivät professorit Seppo Knuuttila ja Yrjö Sepänmaa. Kolmipäiväisestä tapahtumasta tuli kaikille avoin, maksuton tapahtuma. Kävijämäärä on vaihdellut 1100-2100 välillä.
Kirjan esseistä muodostuu monipuolinen kokonaisuus. Kirjoittajat edustavat monia genrejä. Mukana ovat mm. Leena Krohn, Olli Jalonen, Leena Lehtolainen, Tommi Liimatta, Camilla Nissinen, Nora Schuurman, Anni Kytömäki ja Touko Siltala.
Camilla Nissinen kuvaa valon metaforeja romaanissaan Meitä vastaan rikkoneeet. Kirja on Jehovan todistaja -perheessä kasvaneen Siljan kasvukertomus. Vaikka uskonto rajoittaa monia asioita, uskonto antaa elämään myös nostetta ja onnellisuutta. Kirjassa on sekä valolla että pimeydellä iso metaforinen merkitys."Halusin kirjoittaa varjoista, siitä, mitä tapahtuu, kun valo ja pimeys kohtaavat, kun syntyy rajapinta, jossa on sekä hyvää että pahaa."
Anni Kytömäki kirjoittaa veden merkityksestä. Jo lapsena vesi oli se elementti, joka sai nuoren Annin kehittelemään luontoon sijoittuvia tarinoita. Kultarinnassa vesi on läsnä, mutta tarinan pääroolin saa pieni vesisaniainen. Kivitaskussa, joka on todellinen järvikirja, on vesi läsnä koko ajan, ja Margaritassa yksi kirjan päähenkilöistä on jokihelmisimpukka. "Simpukka on täydellinen esikuva kirjailijalle, joka vaiti uuttaa tarinoita maailman virrassa." Huom. Essee on kirjoitettu vuonna 2022, jolloin Mirabilis ei ollut vielä ilmestynyt.
Pääsääntöisesti kirjan esseet ovat mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä ja usein aikaan sidottuja. Olli Jalonen kirjoittaa kiinnostavasti lukemisen ja kirjoittamisen suhteesta esseessään Tiheää lukemista. Leena Lehtolainen kysyy essessään, tarvitaanko rikosromaanissa ruumiita. "En ole toistaiseksi harkinnut kirjoittavani rikosromaania, jossa kukaan ei kuole." Touko Siltalan essee on edelleen ajankohtainen: voiko huono ihminen kirjoittaa hyvän kirjan. Siltala lähtee liikkeelle Milan Kunderan näkemyksestä: "taideteoksen tulkinta ja arvostus tulee pitää erillään taiteilijan persoonallisuudesta ja hänen elämänvaiheistaan." Miten on, Siltala kysyy, pitääkö taiteilijan moraalisesti tuomittavan käytöksen arvottaa kirjailijan tai taiteilijan teoksia?
Karjalaisen valokuvat antavat kirjalle elävyyttä. Kirjan kannesta voidaan olla montaa mieltä. En varmaan ole ainoa, jolle kuvasta tulee ensimmäiseksi mieleen kirjaroviot.
Joensuun kirjallisuustapahtuma sai alkunsa samana vuonna kuin Helsingin Kirjamessut. Se, että Joensuussa on osattu järjestää tapahtuma onnistuneesti jo 25 vuoden ajan, osoittaa että tapahtuma on lunastanut paikkansa kirjallisuuden harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa. Jos tapahtuma edelleen voidaan pitää maksuttomana, se on iso plussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti